Hyvää alkanutta vuotta 2026!

tunnetila: pohdiskelu

Hyvää alkanutta vuotta 2026!

Toivottavasti joulunne meni leppoisasti ja saitte myös hengähtää hetken arjen pyörityksestä. Minä vietin joulun aikaan kokonaisen viikon perheeni parissa, lähes symbioottisessa suhteessa siskoni koiran Tatun kanssa. Miten pientä karvapötkylää voikaan rakastaa näin paljon?!

Saatiin Savoon jouluksi lunta ja myös vähän pakkasta. Oli ihanaa! Rakastan kunnollista talvea! Jalkojen alla narskuva lumi on yksi parhaita ääniä mitä tiedän, ja paukkupakkasella palelevaa nenänpäätä lämmittävä aurinko tekee minut valtavan onnelliseksi.

Johtuneeko pakkasrakkauteni siitä, että minulla on syntymäpäivä heti tammikuun alussa, ja kun synnyin, oli ulkona kuulemma -30 astetta, vai siitä, että rakastan ylipäätään jokaista päivää jolloin aurinko paistaa, ja pakkasella on yleensä aurinkoista. Sama se mistä rakkaus kunnon pakkasiin johtuu, mutta se, mihin se johtaa, alkaa käydä päivä päivältä selvemmäksi. En tiedä kuinka monta ”ikuista syksyä” kestän enää täällä Helsingissä.

 

Kävin eilen iltakävelyllä ystäväni Iinan kanssa. Pieni pakkanen ja lumi ovat vihdoin saavuttaneet myös Helsingin ja oli aivan ihana kävellä lumisia merenrantoja pitkin ja pysähtyä kuumalle inkiväärijuomalle Cafe Regattaan. Kävellessäni Töölöön näin Kaisaniemen puistossa ilosta kiljuvia lapsia laskemassa pulkalla alas pientä mäen nyppylää. Rinteestä ehkä vajaa puolet oli hennon lumen peitossa, loppurinne oli vihreällä nurmella. Tuosta hennosta lumikerroksesta lapset yrittivät ottaa kaiken mahdollisen ilon irti.

Vaikka lasten ilo sai minutkin hymyilemään, niin sisäisesti minua vähän itketti. Mietin, miten onnekas olen itse ollut kun olen saanut nauttia kunnollisista talvista. En voinut olla miettimättä millaisen kokemuksen talvesta helsinkiläislapset nykypäivänä saavat.

Muistan omasta lapsuudestani valtavan pitkät lumesta tehdyt liukumäet, joita laskettiin sujahtamalla jätesäkkeihin ja annettiin liu’un viedä mukanaan. Muistan lumilinnat ja isoihin lumikasoihin kaivetut tunnelit. Muistan hiihtolenkit ja kuuman mehun. Muistan pilkkireissut, isin tekemät nuotiot, tikun nokassa paistetut makkarat ja savulta haisevat vaatteet. Niin ihania talvisia lapsuusmuistoja, jotka pysyvät mielessäni koko elämän!

Vaikka ihanat muistot lumisesta lapsuudesta kulkevat mukanani aina, niin loisin silti mielelläni uusia talvimuistoja vielä näin viisikymppisenäkin. Siksi muuttaminen vähän pohjoisempaan alkaa kiinnostaa minua aina näin talvisin.

Oulun asuntomme vapautui vuokralaiselta marraskuun alussa, emmekä ole vielä laittaneet sitä uudelleen vuokralle. Haaveilen joka päivä, että ottaisimme tuon kivan asunnon omaan käyttöömme ja tekisimme siitä meille loma- ja etätyökodin. Olisi ihan parasta viettää lumiset ajat Oulussa (toki tänä talvena myös siellä saatiin kuulemma odottaa lunta todella pitkään), kesät mökillä, ja keväät ja syksyt Helsingin sykkeessä.

Oulun asunnosta saadut vuokratulot on toki hyvä tulonlähde, mutta olen (taas kerran) alkanut miettiä mikä on itselleni oikeasti tärkeää. Olisinko onnellisempi jos pääsisin työpäivien jälkeen lähes kotiovelta hiihtelemään keväthangille? Rentoutuisinko ja rauhoittuisinko arjessa paremmin, jos Helsingin vilinä ja kaikki sen suomat mahdollisuudet eivät olisi ympäri vuoden käden ulottuvilla? Olisinko mahdollisesti myös terveempi Oulussa, sen puhtaammassa ilmassa?

Uusi vuosi on nyt täällä, ja vuodenvaihde jos mikä on hyvä aika tehdä isojakin päätöksiä. Nyt olisi tosi hyvä hetki miettiä ihan kunnolla olisiko meillä halua ja varaa pitää kakkosasuntoa. Minua tuo ajatus houkuttelisi, mutta puolisoni mielipiteestä en ole ihan varma… Valitettavasti epäilen että hän on meistä se järkevämpi ja kallistuu asunnon vuokraamisen kannalle.

Saapa nähdä mitä kaikkea alkanut vuosi tuo tullessaan. Toivottavasti vuosi 2026 on meille kaikille hyvä ja lempeä!

 

Ps. Sain jo viestiä, että jos haaveilee kakkosasunnosta lumen vuoksi, niin Oulun korkeus ei enää riitä. Rovaniemi olisi varmempi vaihtoehto. Nyyh, kyllähän tämä aika surullista alkaa olla…

(2) Kommentit

  1. Tarja says:

    Kyllä se niin valitettavasti taitaa olla, että Oulussakaan ei ole mitään takuuta kunnon talvesta 🥺
    Syksy oli yhtä loputonta lokakuuta. Nyt on pakkasta ja lunta, mutta kuinka kauan… Toki Oulua voi kovasti suositella ihan muista syistä 😅 ja onhan se Rovaniemi lähempänä Oulua kuin Helsinkiä, jos Oulun talvi sattuisi pettämään! Eli tervetuloa!! ❤️

    1. Kiitos Tarja! Lähden kohta talven perässä ihan minne vaan! 😀 Mutta nyt on myös Helsingissä lunta, pakkasta ja ihana auringon paiste. Niin kivaa! Pakko heti ulkoilla paljon ja ottaa näistä hetkistä kaikki irti!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.