tunnetila: ilon kautta
Viikko töissä on alkanut niin järjettömän takkuisesti, että nyt on pakko oikein kaivamalla kaivaa esiin asioita, jotka ilahduttavat ja nostavat mielialaa. Yksi sellaisista asioista on työkaveriltani Nepalista tuliaisiksi saamani musta lasihelmistä tehty rannekoru.
Rannekoru on täydellinen pari Lillan Helsingin mustille Pompom -korviksille*, ja tuosta yhdistelmästä onkin tullut arjen suosikkini. Miten ihan tavallinen arki alkaakin tuntua heti juhlalta, kun pujottaa ranteeseen rannekorun?!
Ihan hassua, miten pienestä parempi fiilis voi olla joskus kiinni!
pusero Samuji, housut Max&CO, laukku Marimekko/Zadaa, DIY*, korvikset Lillan Helsinki*, rannekoru tuliainen Nepalista, kengät Pomar*
Toinen kivoista asioista, joka juuri nyt ilahduttaa, on superrento viikonloppu, jonka juuri vietin ystäväni Iinan kanssa Lohja Spa & Resortissa*.
Otimme viikonloppuna niin rennosti kuin mahdollista, ja tuo kiireettömyys ja aikatauluttomuus palkittiin toissa yönä. Nukuin nimittäin su-ma yönä piiiiitkästä aikaa kunnolliset yöunet. En muistanutkaan, miten hieno tunne on herätä aamulla virkeänä!
Valitettavasti hyvin nukutun yön aikaansaama rentous oli tipotiessään jo aamulla ennen yhdeksää, kun työkaveriltani tullut viesti aiheutti vähän liikaakin sydämentykytyksiä maanantaiaamuun. Onneksi hälyytys oli väärä, eikä työkaverini epäilemää virhettä ollutkaan sattunut. Huh huh!
Kolmas kiva asia liittyy edelliseen, eli mukaviin viikonloppuihin ja aikatauluttomuuteen. Arvatkaapa kenen kalenterissa on pelkästään tyhjiä viikonloppuja tästä päivästä jouluun asti? No minun, ja siis JOULUUN asti! Aivan uskomatonta.
Olen ollut niin paljon poissa kotoa alkusyksyn aikana, että kaikista kivoistakin jutuista on pukannut valtavasti ihan turhaa stressiä. Nyt aion olla jouluun asti kaikki viikonloput kotona, ja nauttia rennosta olemisesta.
Jos haluan olla viikonlopun kotona, juoda teetä, siivota kaappeja, polttaa kynttilöitä, leipoa joulutorttuja, lukea kirjoja ja katsoa televisiosta mitä sattuu hömppää, niin silloin teen sen. Mikä käsittämätön tunne, kun ei ole pakko tehdä mitään, tai lähteä minnekään!
(Tässä kohtaa voisi muuten laittaa arvauskisan pystyyn. Kuinka moni uskoo, että pystyn olemaan kotona kuukauden putkeen? Kuka taas antaa äänensä sille, että kyllästyn kotoiluun kahdessa viikossa, ja buukkaan marraskuun puoliväliin mennessä ainakin yhden hotelliviikonlopun Helsingissä, tai piipahdan päiväristeilyllä Tukholmassa…)
Keski-ikäisen naisen ilonaihepostaus ei olisi tietenkään täydellinen, jollei sitä päätettäisi kolotuksista ja muista vaivoista raportointiin. Kerrottakoon siis, että 10kk kestänyttä selkäkipuani on lähdetty nyt poistamaan kortisonipiikin voimin.
Sain viime perjantaina kortisonipiikin lonkkaani, sillä ultraäänessä todettiin turvotusta ja pientä tulehdusta. Katsotaan, voisiko selkäkipu johtua tuosta, vai onko tulehtunut lonkka sittenkin seurausta kipeästä selästä. ”Tämä on hyvin yleistä keski-ikäisillä ylipainoisilla naisilla”, totesi lääkäri. Ah, miten olenkaan aina halunnut kuulla nuo sanat itsestäni puhuttaessa.
Tänään menen vihdoin ensimmäistä kertaa vyöhyketerapeutille. Siitä olen oikeasti ihan valtavan innoissani!
Toivottavasti Teillä on elämässänne juuri nyt paljon ilon aiheita. Ja jos tuntuu ettei ole, niin kyllä niitä sieltä löytyy, kun vähän kaivelee. Suosittelen itseä ilahduttavien asioiden listaamista aina kun tuntuu siltä, että mieli on yhtä harmaa, kuin lokakuinen sadepäivä.
Iloa, hyvää mieltä, terveyttä ja onnellisuutta kaikille Teille!
Kuvat: Anna-Maria/Secret Wardrobe
9
Kivaa syksyä sinulle ja kotoilua ( luulen että pyrähdät jossain välillä) Anteeksi nauratti tuo lääkärin toteamus, itsekkin joskus saanut kortisonia lonkkaansa. Empä näe ylipainoa sinulla ja ei kyllä ole itselläkään ole. Näin eläkkeellä olevana hoitajana tottui kyllä kaikkeen?
Kiitos samoin, kivaa syksyä myös sinulle Else! Vähän epäilen itsekin, että jossain tulee piipahdettua edes pikaisesti vielä ennen joulua. 🙂 Tuo lääkärin kommentti nauratti minuakin. Keski-ikäisyyden myönnän, mutta ylipainolle en suostu antamaan periksi! 🙂
No olipa toteamus lääkäriltä!
Kotoilu on varsinkin syksyllä ihan must. Aika monta viikonloppua on mennut kotoilletai korkeastaan maalla ollen, enkä olisi paljoa muuta jaksanutkaan. Otat vaan ihan rauhallisesti vähän aikaa.
Sun viikonloput maalla lampaiden ja koiran seurassa on kyllä varmasti parasta ja rentouttavinta ikinä! Täytyy yrittää itsekin rauhoittua ja saada unirytmi paremmaksi.
Jes! Vyöhyketerapia on niin siistiä!
Tää on vielä se sun suosittelema tyyppi! ❤️ Ihan superjännää!!
Mä olen itse kanssa syksyllä kotoilija, sitten hyvin nopeasti kyllästyn ja oon silleen ”Haluan tehdä jotain”. Koko kesän oikein haaveilen siitä miten syksyllä sitten rauhoitun ja olen kotona… jepjep. Saa nähdä miten täällä käy, en lähde veikkaamaan puolesta tai vastaan.
Hahahhaaha! Ihana olet! Tää kuulostaa niin tutulta! 😀 Katsotaan kuinka meidän taas käy! 😀