tunnetila: pohdiskelu
Se tapahtui taas. Suorittamisputkeni päättyi kuin seinään kun flunssa kaatoi petiin.
Homman voi ajatella joko niin, että jos flunssa iskee niin se iskee eikä sille voi mitään, tai sitten niin, että ylikuormittunut kroppani pisti taas stopin tolkuttomalle touhuamiselleni ja flunssa tuli kuvioihin pakottaakseen minut hetken lepoon.
Ensimmäinen skenaario on ehkä enemmän totta. Puolisoni nimittäin toi flunssan kotiin ja sairasti muutaman päivän ennen minua. Vaikka kuinka pesin käsiä, sain pöpön silti. En voi kuitenkaan väittää, että olisin suurista suunnitelmistani huolimatta hidastanut vieläkään tahtia, joten ehkä flunssan nappaaminen oli myös hätähuuto jaksamisen osalta.
Joka tapauksessa makasin lähes koko kuluneen viikon sängyssä. Kuulostelin oloani joka aamu, ja aina kun totesin etten ole vielä kunnossa, peruin seuraavilta päiviltä ohjelmaa. Peruin mm. koko syksyn odottamani keramiikkakurssin, peruin rentoutuskellunnan, Asahi-tunnin ja kaiken muun liikunnan. Peruin ammattilaisen tekemän meikin ja muutaman pr-tilaisuuden. En hoitanut kaupungilla niitä asioita mitä piti, vaan siirsin niitä kalenteriin seuraaville viikoille.
Mitään kamalaa ei siis tapahtunut, paitsi tuo keramiikkakurssi jäi väliin ja se oli minusta aika kamalaa, mutta kun kalenterin täyttäminen on monien menojen vuoksi yhtä Tetristä, niin kun se menee uusiksi, niin sen muokkaaminen ei ole ihan mikään pikku juttu. Tärkeintä on kuitenkin se, että maltoin levätä kunnolla ja nyt minulla on jo huomattavasti terveempi olo.
huivi YourFace (saatu), mekko Gauhar Helsinki, laukku Johanna Gullichsen, pyöräilyhousut mekon alla NOSH, saappaat Pomar (saatu)
Viikko sängyssä niistäen ja yskien oli toki hermoja (ja keuhkoja) raastavaa, mutta totesin myös, että ärsykkeisiin tottunut hermostoni tuntui rauhoittuvan tuon viikon aikana aika paljon. Oli rauhoittavaa olla päivät kotona, suurimmaksi osaksi pelkässä hiljaisuudessa.
Suunnittelimme taannoin työkavereiden kanssa mallia, jossa pari kertaa kaudessa saisi tehdä töitä viikon ihan rauhassa. Miten upeaa olisi jos syksyn ja kevään aikana työkalenteriin olisi jo etukäteen merkattuna viikkoja, jolloin ei olisi yhtään palaveria. Nuo viikot, yksi vaikka lokakuussa, toinen joulukuun alussa, kolmas helmikuussa ja viimeinen toukokuussa, saisi tehdä rästiin jääneitä töitä ihan rauhassa keskeytyksettä. Kalenterissa olisi koko viikon ajalla merkintä ”varattu”, jotta työrauha olisi taattu.
Innostuin tuosta ideasta valtavasti ja haluan joskus yrittää toteuttaa sellaisen. Nykypäivänä kun sähköposti ja chatti laulavat jatkuvasti, niin tuntuu ettei mihinkään tule keskityttyä tarpeeksi. Vaikka kuinka päätän, että nyt teen tätä hommaa kaksi tuntia keskeytyksettä, niin käyn silti vähintään puolen tunnin välein katsomassa onko johonkin sähköpostiini vastattu. Luon rauhatonta tunnelmaa ihan itse itselleni, vaikka olisin etätöissä kotona. Saan aikaiseksi pelkkää levottomuutta, enkä ole yhtään enemmän tuottelias.
Nuo suunnitelmat rauhallisista rästityöviikoista palasivat tällä viikolla mieleeni, kun pötköttelin viikon yksin omien ajatusteni kanssa. Tunsin oloni palautuneeksi, vaikka olinkin ollut kipeä. Ei voi olla niin, että ainoat hetket kun työelämässä voi edes hetken rauhoittua, on lomat, tai se, kun olet sairaana!
Miksei työelämä tunne moisia ”rästityöviikkoja”? Vai onko tuo Teidän työpaikoilla ihan normaali käytäntö, mutten vaan ole kuullut siitä? Voisin kuvitella, että tuo tekisi hyvää aika monella eri alalla työskenteleville.
Kuvat: Anna-Maria Arjasto
Tuollaiset rästityöviikot olisivat kyllä hyvä idea. Olen ollut työpaikassa, jossa lähes kaikki toimistossa työskentelevät tekivät myös sairaana töitä etänä ja itsekin tein alkuun. Huomasin kuitenkin, että virheitä tuli kuumeessa paljon enemmän ja toinen juttu oli se, että jokainen tauti kesti viidestä päivästä kahdeksaan päivään. Normaalisti levätessä flunssat menevät kolmessa päivässä ohi eli ei ole mitään järkeä, vaikka miten olisi työpaikan kulttuurissa, et ollaan sairaanakin tavoitettavissa ja töissä. Fiksumpaa on johtaa alaisia ja itseään niin, että keskitytään siihen työhön kunnolla, eikä tehdä vasemmalla kädellä montaa asiaa samaan aikaan. 🙂 Lopputulos ja työntekijän mielenterveys kiittää. ^^
Ihana tää siun mekko tässä asussa ja kengät ovat myös upeat! <3
Tismalleen samaa mieltä kaikesta Milla!!! Olen itsekin tehnyt töitä sairaana, viimeksi viime viikolla kun en jaksanut enää vain maata, niin vastasin muutamaan sähköpostiin ja osallistuin pariin palaveriin. Hyi minua! Mutta on ihan totta, että jos malttaa levätä, niin flunssa menee nopeammin ohi. Sairaana työn tekeminen ei ole kenenkään etu.
Kiitos mekko ja saapaskehuista! Tykkään näistä molemmista itsekin tosi paljon!
Yritän pitää perjantait palaverittomina. Onnistun siinä vaihtelevasti, kuitenkin kuukausittain, mutta aina näin tapahduttua olo on viikonloppuun lähdettäessä ihan erilainen.
Ihan älyttömän hyvä tapa vähentää kuormaa perjantailta! Hyvä Annu! On ihan totta että viikonloppuun pääsee laskeutumaan eri tavalla jos saa työskennellä perjantain rauhassa eikä tarvitse juosta palaverista toiseen.