tunnetila: onni
Kevät on hurahtanut jo toukokuulle ja paljon on ehtinyt tapahtua sitten viimeisimmän postauksen. Ollaan mm. oltu pari viikkoa häämatkalla Tokiossa!
Olen aina, ihan tosi nuoresta asti, haaveillut Japanin matkasta. En ole koskaan ollut animetyttö tai kiinnostunut vaaleanpunaisesta Hello Kitty -estetiikasta. Olen aina ollut enemmänkin kiinnostunut Japanin rauhallisemmasta, jopa henkisemmästä puolesta. Temppelit ja puistot, hillitty ja hallittu minimalistinen estetiikka, perinteiset käsityöt, rauhallinen ja meditatiivinen liike. Zen.
Olen huomannut Japani-kiinnostuksen myös harrastuksissani. Teen mm. keramiikkaa eri muodoissa ja harrastan ikebanaa, japanilaista kukkienasettelutaidetta. Juon teetä kahvin sijaan ja olen osallistunut (Suomessa) japanilaiseen teeseremoniaan. Pukeutumisessanikin huomaan pieniä pilkahduksia japanilaisesta estetiikasta. Jotenkin olen aina hakeutunut japani-henkisten juttujen pariin mahdollisuuksien mukaan.
Tokio oli siis unelmieni matkakohde, ja mikä voisikaan olisi parempi hetki toteuttaa tuo reissu kuin häämatka!
Minulta on somen puolella kyselty paljon reissusta, joten yritän nyt vastailla kysymyksiinne blogipostauksen avulla. Ensimmäisenä vastaan kysymykseen: Mikä matkalla yllätti?
Listasin alle viisi arkista asiaa, mitkä minua matkalla yllättivät.
1. Kielitaito
Eniten yllätti ehkä se, miten huonosti Japanissa puhuttiin englantia. Hotelleissa, ravintoloissa ja muissa asiakaspalvelutehtävissä olevat henkilöt eivät usein puhuneet sanaakaan englantia. Oli kyseessä nuori tai vanha henkilö, lopputulos oli sama: englantia ei ymmärretty lainkaan.
Ravintoloissa henkilökunta ei osannut sanoa englanniksi mitään. He vain osoittivat lapulla olevaa QR-koodia. Koodin takaa avautui ruokalista, jonka sai käännösohjelman avulla käännettyä englanniksi. Ilman noita QR-koodeja olisin ollut Tokiossa lihaa syömättömänä henkilönä todella pahassa pulassa. Nimittäin toinen asia mikä minut yllätti, oli tarjolla olevan possun määrä.
2. Possua poskeen
Lähes JOKAISESSA ruoassa oli possua! Oli kyseessä lounassalaatti, aamiaisbuffan pinaattipaistos, munakasrulla, tofuannos tai gyozat. Myös kala-annoksessa saattoi olla kalan lisäksi pekonia.
Eräässä gyoza-ravintolassa varmistin kolmeen kertaan että saanhan lounaaksi tilaamani gyozat kasvistäytteellä. ”Hai hai” minulle nyökyteltiin. Ruoka-annokseni tuli pöytään. Päätin aloittaa alkukeitosta ja hörppäsin sitä ihan kunnolla. Ja eipä aikaakaan kun totesin suussani olevan ison palan porsaan lihaa. Gyozat oli kasvistäytteellä kuten pyysin, mutta muuten sain ihan saman lounassetin mitä kaikki muutkin ruokailijat.
Mitään muitakaan erikoisruokavalioita tai allergioita en nähnyt missään otettavan huomioon. Onkohan niin, että Aasiassa ei edes ole niin paljon ruoka-aineallergioita kuin meillä täällä turhankin kliinisessä pohjolassa?
3. Erinomainen kraanavesi
Kolmas asia joka minut yllätti oli se, että Tokion kraanavesi oli juomakelpoista ja todella hyvää! Yleensä reissatessa välttelen kraanavettä, myös juomiin lisättäviä jääpaloja, mutta tuolla vesi oli kaikkialla erinomaista.
4. Täydellinen wc-pytty
Vedestä siirrytään smoothisti vessahommiin! Olin kuullut, että japanilaisissa wc-pytyissä on kaikki ominaisuudet mitä ikinä voi toivoa, ja näin todella oli. Jos et halunnut että ihmiset kuulevat veskistä kuuluvia ääniä, pystyit napista painamalla saamaan päälle häveliäisyysääneksi kutsutun lirinän. Toisesta napista painamalla takamuksesi pestiin. Ihaninta kuitenkin oli wc-pytyn lämmitetty istuinrengas. Ai että rakastin sitä! Ne on ne pienet asiat…
5. Luksuksen määrä
Viidenneksi voisin nostaa luksuksen määrän Tokiossa. Olen tottunut että isommissa kaupungeissa, kuten New Yorkissa tai Pariisissa, on yksi luksusliikkeille omistettu katunsa. New Yorkissa Fifth Avenue ja Pariisissa Champs Elyséé. Tokion ydinkeskustan alueella lähes jokaisessa kaupunginosassa oli omat Guccinsa, Chanelinsa ja Diorinsa. Luksusliikkeiden määrä oli ihan uskomaton!
Monta kertaa olimme menossa katsomaan jotain tiettyä nähtävyyttä, museota tai puistoa meille uuteen kaupunginosaan, ja mietimme karttaa katsottuamme että alueella ei ehkä paljon muuta nähtävää olekaan. Kun sitten nousimme ylös metrotunnelista edessämme avautui silmänkantamattomiin ulottuva ostoskatu täynnä kymmeniä ellei satoja liikkeitä.
Tokio on maailman suurin kaupunki, ja sen kyllä huomasi monella tapaa. Vietimme Tokiossa pari viikkoa ja vaikka ajoimme metrolla kaikki pidemmät siirtymät, niin kävelimme silti reissun aikana 150km. Ihmeellistä kyllä, jalat eivät edes tuntuneet pitkien päivien jälkeen kovin väsyneiltä. Niin ihana oli nähdä tuosta upeasta ja monipuolisesta kaupungista niin paljon kuin mahdollista!
Oletteko Te käyneet Tokiossa, tai jossain muualla Japanissa? Entä olisiko jotain mitä haluatte tietää Tokiosta? Saa kysyä mitä vaan, vastaan jos osaan!