tunnetila: ihastus
Yleisin kysymys minkä olen reissumme jälkeen kuullut, on ollut ”Mikä oli Tokiossa parasta?” Vastaus kysymykseen on minulle helppo: kaikki vanhaa Japania henkivät perinteiset jutut. Ohessa oma TOP3 -listaukseni Tokion parhaista asioista.
1. Ryokan, eli perinteinen japanilainen majatalo
Asuimme reissun ensimmäiset neljä yötä Tokion Asakusassa. Asakusa on alueena tunnettu upeista temppeleistään ja siitä, miten siellä voi nähdä vanhaa Tokiota eikä vain uutta maailmaa henkiviä pilvenpiirtäjiä.
Majoituksia buukatessani bongasin Asakusasta superhyvällä sijainnilla olevan hyvin perinteisen Ryokanin, japanilaisen majatalon. Majatalon huoneet olivat todella askeettisia. Huoneissa oli vain pieni matala pöytä ja kaksi lattiatyynyä istuimiksi. Lisäksi lattialla oli tatamit ja niiden päälle levitettiin ohuet futonit nukkumista varten. Seinät oli ohuet, lattialankut narisivat jokaisella askeleella ja suihkut ja wc olivat käytävällä yhteiskäyttöisiä.
Myönnän jännittäneeni ennen Ryokaniin saapumista miten huonoselkäisenä saisin nukuttua kovalla futonilla tai miten jaksaisin jonotella suihkuun pääsyä. Mutta mitä vielä, rakastin jokaista hetkeä tuossa askeettisessa ympäristössä! Nukuin hyvin eikä suihkuun tai vessaan tarvinnut kertaakaan jonottaa.
Vaihdoimme majapaikkaa suunnitellusti neljän yön jälkeen toiselle alueelle Tokiossa. Askeettinen Ryokan vaihtui neljän tähden hotelliin, jonka kattoterassilta oli huikeat maisemat Tokion kattojen ylle (postauksen viimeinen kuva). Huoneessamme oli kylpyamme ja sänky oli leveä ja upottavan ihana.
Nautiskelin ensimmäisenä iltana uudella hotellilla kylvystä, mutta heti seuraavana aamuna totesin, että haluaisin kuitenkin takaisin tunnelmalliseen Ryokaniin. Tavallisiin hotelleihin pääsee missä vain, mutta Ryokan oli minulle se ihanan spesiaali juttu Japanissa.
2. NEZU Museo, museon puisto ja pieni teeseremonia
NEZU Museo puistoineen saattaa olla ehkä maailman ihanin paikka. Nyyhkin liikutuksesta tuon museopäivän aikana monta kertaa. ”Hitsi kun mua vaan itkettää koko ajan.”
Jotenkin tuo museo täynnä japanilaista, japanilaisille tärkeää taidetta, keramiikkaa ja vanhoja pronssiesineitä, sekä sen uskomattoman kaunis japanilainen puutarha koikarppeineen ja iirismerineen olivat minulle siinä hetkessä liikaa. Vielä kun löysimme puistosta pienen talon, jonne normaalisti ei päästetä museokävijöitä sisään, mutta joka nyt oli sattumalta auki ja siellä järjestettiin pieni teeseremonia jonne pääsin mukaan, tuntui kuin sydämeni olisi täyttynyt onnesta. Hitsi vie mikä tunne!
3. Joukkoon kuulumisen tunne
Kolmas asia jonka haluan tälle listalle nostaa, saattaa tuntua monista vähän typerältä, mutta nostan sen silti. Yksi Tokion parhaista asioista minulle oli nimittäin joukkoon kuulumisen tunne.
Suomessa koen usein olevani vähän liian väritön. Pukeudun värittömästi, käyttäydyn aika hillitysti ja joukossa vetäydyn helposti vähän sivummalle. Vitsit miten ihanalle tuntui, kun ympärillä oli satatuhatta ihmistä, jotka kaikki käyttäytyivät samoin.
En esim. nähnyt koko reissun aikana yhdelläkään japanilaisella päällä kukkamekkoja tai räikeitä ja kirkkaita värejä. (Paitsi tietysti ihania vaaleanpunaisia lolita-tyyliin pukeutuvia nuoria naisia vastaan tuli silloin tällöin.) Vaikka kaikki reissussa mukana olleet vaatteet oli minulla kotimaisilta brändeiltä (mm. Voglia, Samuji, Kaiko, NOSH, Marimekko), niin ne olisivat silti voineet olla kenen tahansa japanilaisen vaatekaapista.
Paikallisten käyttämät värit oli pääsääntöisesti hillittyjä, leikkaukset väljiä ja vaatteiden mukavuus ja klassisuus tuntuivat olevan pukeutumisessa heillä a ja o. Tuntui jotenkin turvalliselta kuulua joukkoon!
Hauskaa oli myös kun kävimme puolisoni kanssa perinteisessä onsenissa, japanilaisessa kylpylässä. Kylpylässä kylvetään ja saunotaan alasti, joten naiset ja miehet ovat kylpylöissä omilla osastoillaan. Lepotilat on usein yhteiset ja niissä voi viettää kylpemisen välissä aikaa kumppaninsa kanssa.
Olimme sopineet mieheni kanssa, että näemme tiettyyn kellonaikaan lepotilassa. Saavuin yhteiseen tilaan ensin ja näin kun mieheni tuli sisälle. Hän käveli suoraan ohitseni minua etsien, ympärilleen katsellen. Vasta sitten kun aloin vilkuttaa hänelle hän huomasi minut. Olin kuulemma näyttänyt ihan japanilaiselta naiselta yukatassani, japanilaisessa kylpytakissa, eikä hän tunnistanut minua. Hih, solahdin siis paikallisten joukkoon vähän liiankin hyvin!