Browsing Category

asusteet

Moiko – lahjaksi tyyliä ja turvaa

tunnetila: vinkkaus

*Kaupallinen yhteistyö Moiko*

Mikä voisikaan, kauniiden sanojen lisäksi, olla parempi tapa osoittaa lähimmäiselle rakkautta ja välittämistä, kuin antaa lahja, joka kertoo saajalleen: olet tärkeä, pysythän turvassa.

Meistä monille on niin paljon helpompaa näyttää tunteensa lahjoin tai pienin teoin, kuin sanomalla niitä ääneen. Jopa vastaantulijan tervehtiminen saattaa olla joskus vaikeaa. Tämän olivat huomanneet myös Moiko Designin perustajat Anu ja Mari.

Kadulla kohdattavan tuttavan kanssa juttelemaan pysähtyminen ei ole talvisessa räntäsateessa se mukavin homma, vaikka kuinka olisi kiva vaihtaa muutama sana. Jotta talvinen jurottaminen ja jalkoihin tuijottaminen vähenisi edes hieman, halusivat Anu ja Mari kehittää jonkun käytännöllisen ja hauskan tavan, jolla ihmisten olisi helpompi lähestyä toisiaan sanomatta sanaakaan.

Pohdintojen jälkeen he huomasivat ratkaisun löytyvän noin 70 vuotta vanhasta suomalaisesta keksinnöstä, heijastimesta. Pian kaksikko aloittikin kokeilun, jossa he painoivat villalapasiin- ja pipoihin heijastavia ruusuja, sydämiä ja kauniita sanoja. Uudenlaiset tuotteet otettiin innolla vastaan, ja jo muutaman vuoden ajan olen nähnyt vastaantulijoilla ilahduttavan paljon Moikon hauskoja moikkailulapasia ja -sormikkaita.

Moiko Design on suomalainen heijastavien asusteiden valmistaja, jonka tuotevalikoimaan kuuluvat heijastavalla printillä varustetut ja mulesing-vapaasta merinovillasta valmistetut superpehmeät pipot, lapaset ja kaulaliinat. Näiden lisäksi Moikolta löytyy CE-hyväksyttyjä heijastimia sekä GOTS-sertifioidusta luomupuuvillasta valmistettuja kangaskasseja, joissa on upeita heijastavia kuvioita.

Moikon tuotteet neulotaan ja ommellaan pääosin Tampereella, ja heijastimet tuotteisiin painetaan oman tiimin voimin Helsingin Lauttasaaressa. Yhteistyötä tehdään myös virolaisten pienompelimoiden kanssa. Näissä ompelimoissa valmistetaan rukkaset, osa pipoista ja kangaskassit.

Tuotteiden valmistuksessa käytetään laadukkaita luonnonmateriaaleja, esim. argentiinalaista merinovillaa, jolla on sekä Öko-tex että Reach -standardit, ja niistä luodaan ajattomia ja kestäviä tuotteita, joita käytetään pitkään. Myös tämä luo osaltaan kestävää kehitystä.

Vaatteisiin kiinnitettävien riippuheijastimien lisäksi tuotteista Aurora-rukkaset ovat virallisia, CE-hyväksyttyjä heijastimia. Muita tuotteita ei saa mainostaa turvallisuutta lisäävinä, vaikka ne hyvin heijastavatkin. Heijastava kuvio ei siis itsessään valaise, vaan se heijastaa siihen osuvan valon takaisin.

Valitsin Moiko Designin valikoimista itselleni graafiset DUO-lapaset*, joiden heijastava painokuvio muodostaa kädet yhteen laitettaessa sydämen. Aww, en kestä miten söpöä!

Kaksinkertaiset merinovillalapaset ovat aivan älyttömän laadukkaan tuntuista merinovillaa, ja ne ovat kaltaiselleni vilukissalle oivalliset jo näille säille. Lapaset kuuluvat Heijastavat kädet-mallistoon, joka voitti kunniamaininnan kansainvälisessä Red Dot Design -kilpailussa.

Toinen tuotevalintani oli niin ikää laadukasta ja todella pehmeää merinovillaa oleva Tunturi-malliston kaulahuivi. Huivista löytyy aivan upeita maanläheisiä värejä, kuten kirsikka, metsänvihreä ja grafiitti. Mutta kuten tiedätte minut, toimin silti varman päälle ja valitsin väriksi mustan.

Kyseinen huivi on löytynyt jo kertaalleen mieheni kaulasta, joten ehkä olisi sittenkin kannattanut valita itselleni joku toinen väri, jota mieheni ei kokisi niin omakseen. Katsotaan kumman talvipukeutumisen lämpimäksi osaksi tuo huivi lopulta päätyy…

Jos innostuit Moikon tuotteista, niin kerrottakoon, että ehdit tilata niitä vielä joulupakettiin! Viimeinen päivä joululahjatilauksille Moikon nettikaupasta on ensi viikon perjantai, eli 18.12. Moikolta löytyvät myös lahjapaketit ja lahja voidaan paketoida valmiiksi vastaanottajalle.

Ja hei vielä yksi tärkeä vinkki: kun tilaat Moikon uutiskirjeen, saat ensimmäisestä tilauksestasi 10% alennuksen!

Moikon tuotteet sopivat kaikille vauvasta vaariin, ja ne ovat laadukkaita, persoonallisia, hauskoja ja käytännöllisiä.

Nyt kun ulkona on synkkää ja pimeää, on täydellinen aika loistaa!

Kuvat: Vilma

Vahingossa suoritettu tavoitelista

tunnetila: ilo

En tiedä onko se pian lopuillaan oleva raskas työprojekti, lähestyvä joulu, vai tiedossa oleva ihanan pitkä joululoma, mutta olen nykyään koko ajan tosi hyvällä tuulella.

Kirjoitin viime viikolla, että mieleni on tällä hetkellä rauhallinen. Ehkä rauhallisempi kuin moneen vuoteen. Nukun kymmenen tunnin yöunia. Syön joka päivä karkkia vailla huonoa omatuntoa. En stressaa, vaikka älykelloni lähettää minulle tämän tästä ”Nina, minulla on sinua ikävä!” -viestejä.

Olen ihan zen sen kanssa, että tämän syksyn elämäni on ollut niin täynnä töitä, että liikunta ja terveelliset elämäntavat ovat saaneet jäädä. Kyllä sitä ehtii palata ruotuun, eli trenaamaan ja syömään järkevästi, vähän myöhemminkin. Nyt on selvästi ollut herkkujen ja loikoilun aika.

Armollisuus itseä kohtaan on tärkein oppi, minkä elämässä voi oppia. Jos työ on suoritamista, vapaa-ajalla täytyy kuunnella kehoa ja antaa sille mitä se haluaa. On ihan ok katkaista salijäsenyys muutamaksi kuukaudeksi (tai vuodeksi) jos siltä tuntuu. Stressi, sekä suorittaminen töissä ja vapaa-ajalla, voi muuten käydä vaaralliseksi, ja uupumus alkaa kolkutella oven takana.

Rauhalliset kävelylenkit, salmiakki, saunailta lauantaisin, kofeiiniton tee, iloa tuottavat tv-sarjat, joulukaupat ja joululahjaostokset, sekä lasillinen punaviiniä silloin tällöin. Niistä on nyt hyvä arkeni tehty. Kiireen keskellä jokainen pienikin mukava asia ilahduttaa.

takki Voglia*, pipo Samuji, kashmirhuivi H&M*, saappaat Pomar*, heijastin saatu lahjaksi ihanalta blogini lukijalta <3

Yksi todella paljon iloa aiheuttanut juttu, jonka hetki sitten puhelimeni kätköistä löysin, on vuoden vaihteessa tekemäni tavoitelista tälle vuodelle. En edes muistanut tehneeni tavoitelistaa, mutta kun sen löysin, niin ilahduin valtavasti.

Tavoitelistassani (laadittu 1.1.2020) luki seuraavat asiat: 1. nelipäiväinen työviikko, 2. uusi työ vanhan tilalle, 3. blogin lopettaminen, 4. vähintään 100 tavaraa kirppikselle ja 5. pienemmän asunnon etsiminen.

Helmikuun alusta aloitin nelipäiväisen työviikon ja vaihdoin samalla työtä. Kaksi ensimmäistä tavoitetta siis suoritettu heti vuoden alussa. Aika mahtavaa!

Tammikuun alussa ilmoitin myös lopettavani blogini. Noh, täällä sitä edelleen kirjoitellaan, eli lopettamispäätöksessä en pysynyt. Olen kuitenkin vähentänyt reilusti postaustahtiani, ja kirjoitan vain silloin, kun hyvältä tuntuu.

Kolmoskohta on siis muuttunut lopettamisesta postaustahdin hidastamiseen, ja se on ollut erinomainen päätös. Eli ei radikaalia lopettamista, vain juuri tuota aikaisemmin puhumaani armollisuutta itseä kohtaan, ja omien tarpeiden kuuntelemista.

Neloskohta, tavaraa kirppikselle, toteutui heinä-elokuun vaihteessa, kun päätimme toteuttaa myös listalta kohdan viisi, eli muutimme pienempään asuntoon. Näitä kahta tavoitetta en edes muistanut, sillä muutto ei ollut aktiivisesti mielessämme missään muodossa, mutta niin sitä vaan elämä heittää joskus eteen niitä juttuja, joista sattuu haaveilemaan. Kuten esimerkiksi uuden ihanan asunnon!


Vaikka vuosi 2020 on ollut isolta osin totaalisen perseestä maailmanlaajuisen epidemian vuoksi, niin ilokseni voin todeta sen olleen minulle myös hyvien muutosten vuosi.

Vuosi 2020 on puolentoista kuukauden päästä ohi. Mitähän tavoitteita sitä keksisi vuodelle 2021? Näin suuria tavoitteita, mitä vuodelle 2020 tein, en varmasti tule haluamaan.

Toivottavasti vuosi 2021 olisi seesteisempi kuin kulunut vuosi. Toivon myös sydämestäni, että koko maailmaa hallinneet tartuntataudit jättävät meidät rauhaan, ja että tuleva vuosi sisältäisi enemmän perheen ja rakkaiden kanssa vietettyä aikaa.

Onko vuosi 2020 ollut teille koronasta tulleen ahdistuksen sävyttämä, vai onko vuosi tuonut elämäänne myös jotain positiivista?

Rauhallisempi mieli

tunnetila: tyytyväisyys

Kieriskelin alkusyksystä syvissä vesissä oman osaamiseni kanssa. Olin mukana uudessa projektissa, ja läsnä oli koko ajan tunne siitä, etten osaa yhtään mitään. Turhautti ja hävetti. Koko muu tiimi oli täynnä timanttisia osaajia. Olin varma, että he pohtivat keskenään, miksi minut on valittu projektiin mukaan sekoilemaan.

Aloin suorittaa ihan hemmetisti. Tein 50 tuntisia työviikkoja, ja silti tuntui, etten tee tarpeeksi. Nukuin huonosti. Vietin kaiken vapaa-aikani työpuhelin kädessä ja stressasin heti, jos ihmiset eivät välittömästi vastanneet viesteihini tai puheluihini. Ihan kuin se, etten saa jotain ihmistä kiinni, olisi minun syyni.

Aika kului ja projekti eteni. Kuin huomaamatta aloin osata vähän enemmän ja stressata vähemmän. Sain kiitosta tekemästäni työstä, ja se toi kaivattua itsevarmuutta. Kiiteltiin minua toki aiemminkin, mutta silloin en osannut ottaa kiitosta vastaan. Ajattelin, että mukavat kollegani vain tsemppaavat minua kiitoksilla, vaikka näkevät, etten osaa mitään.

takki KappAhl*, huivi Balmuir*, mekko Miia Halmesmaa* (osa kaupallista yhteistyötä Weecos-lähettiläänä), laukku Marc Jacobs, korut Lillan Helsinki (korvikset saatu), sukat Helsingin Villasukkatehdas*, kengät Blue On Blue*

Nyt syksyn projektia on jäljellä kolmisen viikkoa, ja olo on ihan erilainen, mitä se on ollut aikaisemmin. Olen rauhallisempi, tyytyväisempi, itsevarmempi ja rohkeampi kuin aikoihin.

Olen oppinut näiden kuukausien aikana valtavasti uutta. Olen kehittynyt työssäni ja tiedän paremmin, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä. Niin kliseistä kuin se onkin, niin kaikki kehitys todellakin tapahtuu oman mukavuusalueen ulkopuolella. Tuo täytyisi aina muistaa, kun sinulle tarjotaan mahdollisuutta johonkin uuteen.

Tiedän, että tulevat kolme viikkoa tulevat olemaan hektisiä, ja näin korona-aikaan mitä tahansa voi vielä sattua ja tapahtua. Olen kuitenkin syksyn aikana saanut taas nähdä sen, että asioilla on tapana järjestyä.

Haasteita tulee eteen, se on varmaa, mutta kun ei turhaan panikoi kaiken tekemisen kanssa, niin haasteiden taklaaminen onnistuu helpommin. Ja jos joku homma ei onnistu, niin se on vain elämää. Ei elämässä kaikki kuitenkaan onnistu kuten on suunniteltu.

Mitä Teidän syksyynne kuuluu? Olisi mukava kuulla kuulumisia!

Kuvat: Vilma

Ihana mekko, mutta missä sitä käyttäisi?

tunnetila: ihastus

Tiedättekö sen dilemman, kun ostaa itselleen jonkun oikein ihanan vaatteen ja haluaisi käyttää sitä koko ajan, mutta sitten taas toisaalta ei tiedä yhtään, missä kyseistä vaatetta oikeasti käyttäisi? Noh, minulle on käynyt niin tämän hálon upean mekon kanssa.

Reidar Kaftan Dress on superkaunis, ja päällä maailman mukavinta, keveintä ja pehmeintä viskoosia. Haluaisin käyttää sitä joka päivä, ihan vaikka vain kotona. ”Pikkasen kallis kotiasu”, totesi mieheni, kun sanoin haluavani laittaa mekon päälle ihan tavallisena koti-iltana.

Kotiasuksi mekko on toki vähän turhan ylellinen, eikä sitä sellaisenaan oikein toimistollekaan viitsisi laittaa. Mutta sitten taas toisaalta, kuinka usein minulla on niin hienoja juhlia, joihin tuo mekko olisi sopiva vaate? Onko ihan typerää ostaa jotain näin kaunista, mutta säilyttää vaatetta kaapissa odottamassa ”niitä oikeita” juhlia monta vuotta?

mekko hálo, korvikset Oikku Design*, sandaalit Ancient Greek Sandals

Pähkäilin kaftaanimekon käyttöä pitkään, ja pukeuduin siihen välillä kotona ihan vain siksi, koska se on niin upea, enkä keksinyt mitään muutakaan paikkaa käyttää sitä. Kunnes eilen sen tajusin: mekkoahan voi käyttää syksyllä lähes missä vaan!

Mekon alle voi vetäistä sukkahousut ja jalkaan laittaa maiharit. Säiden edelleen viilentyessä kaftaanin alle voi pukea kapeat nahkahousut, ja vaikka poolon. Tai sitten mekon päälle voi heittää muhkean neuleen tai paksun villatakin.

Mekko voi olla kepeä kesäinen rantavaate, juhla-asu korkkareiden kanssa, tai vaikkapa rento toimistoasu, kunhan sen vain asustaa oikein. Saas nähdä uskallanko ottaa mielessäni juhliin tarkoitetun mekon arkiseen työkäyttöön.

Laitan blogiin ehdottomasti kuvia, jos asu päätyy arkikäyttöön. Nyt fiilistelen mekkoa nässä upeissa merellisissä maisemissa, joissa kävimme mieheni kanssa kesälomareissulla.

Osaisitteko Te käyttää näin juhlavaa, tai ehkä enemmänkin näyttävää, suorastaan taideteosmaista vaatetta arjessa? Mekon kuosi on siis alunperin taiteilija Reidar Särestöniemen teoksesta Talvipäivän kajo. Tuntuu todella spesiaalilta pukeutua suomalaiseen taiteeseen!

Suunto 3 – aktiivisen arjen kaveri

tunnetila: tykkäys

*Suunto 3 urheilukello saatu testiin*

Jos seuraat Tunnetilaa Instassa, olet saattanut törmätä siellä jo muutamaan innostuneeseen urheilukellopostaukseeni. Yhteistyö kotimaisen Suunnon kanssa käsitti vain Instagramin julkaisut, mutta haluan silti kertoa vielä muutaman jutun kellosta myös täällä blogin puolella.

Sain siis Suunto 3 kellon* alunperin kuukauden testikäyttöön, mutta testikauden jälkeen lunastin kellon itselleni. Olin kuukaudessa saanut kellosta jo niin paljon hyvää irti, etten enää halunnut luopua siitä.

Seuraavassa hyvä esimerkki siitä, mihin vuosia vaivanneeseen pohdintaani olen saanut kellon avulla vastauksen. Eli miksi mieheni on yhteisen lenkkimme jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, ja minä puuskutan naama punaisena vartin?

Käymme silloin tällöin mieheni kanssa yhdessä juoksemassa. Mieheni on minua lähes 30cm pidempi. Hänellä on pitkät raajat ja hän on kuin luotu juoksemaan. Mieheni on mm. juossut nuorempana marathonin. Minä taas olen persjalkainen lyhyt nappula, ja siinä missä mieheni ottaa pari hölkkäaskelta, minusta tuntuu, että joudun juoksemaan ihan hirvittävän lujaa pysyäkseni hänen rinnallaan.

Olemme viime aikoina lenkkeilleet yhdessä niin, että miehelläni on käytössä sykevyö ja minulla Suunto 3. Tulokset ovat lenkkien jälkeen armottomat. Mieheni syke ei hänelle hitaasta hölkkäämisestä juurikaan nouse, minulla keskisyke on yli 170.

Miehelleni tuottaa vaikeuksia juosta niin hitaasti mitä minun kanssani täytyy hölkätä, ja minusta taas tuntuu, että annan lenkillä kaikkeni. Viimeisimmän lenkin jälkeen tarkistin kellosta PTE-arvon, joka kertoo, kuinka suuri vaikutus tekemälläni harjoituksella on ollut yleiseen aerobiseen kuntotasooni.

PTE-arvoissa 1-2 parantaa peruskestävyyttä ja luo hyvän perustan kehitykselle. 3-4 on tehokkaampaa treeniä, ja 1-2 kertaa viikossa tehtynä se parantaa aerobista kuntoa tehokkaasti. Taso 5 taas kertoo sen, että harjoittelee äärirajoilla, eikä näin lujaa kannata treenata usein.

Minulla oli tuon lenkin jälkeen PTE-arvo 4,5, eli olin todellakin lähellä äärirajaani, ja annoin siis käytännössä kaikkeni. Mieheni ei tuolla lenkillä edes hikoillut juoksun aikana, ja välillä näytti kuin hän olisi lähes kävellyt vierelläni.

Pitkä ja pätkä (jolla ei ole juoksukestävyyttä nimeksikään), eivät vain ole hyvä juoksupari. Ehkä se on nyt uskottava, että meidän ei kannata juosta yhdessä. Mies ei lenkistä juurikaan hyödy, ja minulle koettelemus on lähellä äärirajoja.

Yksi tärkeimmistä opeista, minkä urheilukelloa käyttämällä olen saanut, on ollut alkoholin vaikutus yöuniini. Olen tiennyt aina, että yksikin lasillinen viiniä saattaa viedä minulta koko yön unet, mutta se, miten paljon tuo lasillinen vaikuttaa uneni laatuun, on ollut pysäyttävää nähdä.

Esimerkkinä tästä kaksi peräkkäistä yötä, joissa mikään muu kuin illalla juotujen viinilasillisten määrä, ei ole muuttunut.

Yö 1, torstai, ei viiniä: unen määrä 7:53h, unen laatu 90% (hyvä), syvää unta 2:09h.

Yö 2, perjantai, kolme lasillista kuohuviiniä: unen määrä 5:18h, unen laatu 29% (huono), syvää unta 1:40h.

Eli vaikka nukuin kyseisten öiden aikana syvää unta lähes saman verran (2:09h vs. 1:40h), niin uneni laatun oli silti toisena yönä hälyyttävän paljon huonompi, mitä ensimmäisenä yönä.

Toki olen tämän suuntaista arvellut aina, mutta tekee hyvää saada kunnollisia lukuja ja faktoja tiskiin.

Ainoita ongelmia mitä minulla kellon kanssa on ollut, on ollut juuri unen mittaamisessa. Kello ei nimittäin aina ymmärrä, että yöllisen wc-käyntini jälkeen jatkan edelleen nukkumista. Muutamana aamuna kello on näyttänyt unen määräksi noin 3h, eli ajan nukahtamisesta veskikäyntiin.

Soitin Suunto infoon ja kysyin löytyisikö ongelmaan ratkaisua. Infossa kerrottiin, että kello mittaa unta liikkeen mukaan. Eli taidan heilutella vessareissulla ja sen jälkeen unta uudelleen etsiessäni käsiäni niin paljon, että kello luulee minun heränneen kokonaan.

Rauhallisemmat liikkeet wc-reissulla taas saavat aikaan sen, että kello ei ymmärrä minun heränneen lainkaan, vaan kertoo aamulla, että olen nukkunut katkoitta koko yön. Ihan tyytyväinen kellon uniominaisuuksiin en siis ole, mutta muuten kello on kyllä ihan mahtavan arjen kaveri!

Urheilukello saatu testiin kuukaudeksi, ja testiajan loputtua lunastettu itselle. Blogipostaus ei liity kaupalliseen yhteistyöhön.

Kuvat minusta valkoisessa t-paidassa: Vilma