Browsing Category

asusteet

Luotettava reissukaveri

tunnetila: tykkäys

Edessä kuukauden kestävä matka ja mukaan on lähdössä lähes laittoman paljon tavaraa. Taloudessa on vain yksi iso matkalaukku, ja talouden toisella osapuolella, siis juuri sillä, joka on sitä mieltä, että matkalle tarvitaan myös toinen iso laukku, on päällä ostamattomuushaaste. Mitä tehdä?

Mieleen tulee idea laukun lainaamisesta, mutta matkalaukkua on vähän hankala lainata. Nimittäin sitä, missä kunnossa laukku saapuu perille lentokoneessa tapahtuneen käsittelyn jälkeen, ei voi koskaan tietää. Lainalaukun rikkoontuminen harmittaisi vietävästi.

Mutta mitäpä jos saisi lainaan laukun, joka ei mene rikki, vaikka sitä kuinka heittelisi? Mieleen tulee heti matkalaukkujen Rolls Royce, Rimowan alumiininen laukkuklassikko. Olen haaveillut tuon sarjan laukuista jo vuosikymmenen, mutta niiden raskastekoisuus on ollut aina haaste kaltaiselleni pienikokoiselle naisihmiselle.

Olen itse luottanut jo lähes kymmenen vuoden ajan Rimowan superkevyisiin Salsa Air -polykarbonaattilaukkuihin. Niitä jaksan pääsääntöisesti kantaa, vaikka ne olisi kuinka täyteen pakattu. Nyt kuitenkin olisi mahtava päästä lainalaukun kanssa testaamaan, miten matkalaukkujen klassikko reissussa pärjää.

pusero OVS, silkkihousut Grana, sandaalit Marenas*,
korvikset* ja sormus* Lillan Helsinki, alumiinilaukku Rimowa (lainassa)

Ilokseni rakkauteni Rimowaa kohtaan oli huomattu Helsingin Rimowa -liikkeessä, (olen mm. huollattanut omia laukkujani siellä aikaisemmin), ja sain Rimowalta alumiinisen laukun lainaan matkamme ajaksi.

Lainalaukku on reissannut maailmalla jo useampaan otteeseen, ja siihen on jo kertynyt sopivasti elämän jälkiä. Tuo on helpottavaa, sillä muuten olisin koko ajan huolissani laukun käsittelystä.

Lainalaukkuni on hopean värinen, ja sen malli on Topas Multiwheel Electronic Tag. Laukku on suuri, sen tilavuus on 82 litraa. Laukku on aivan upea! Laukku oikein henkii klassisuutta ja arjen ylellisyyttä.

Laukku on niin vahvaa tekoa, että sen uskaltaa antaa lentokenttähenkilökunnan heiteltäväksi vailla huolen häivää. Laukun neljä pyörää rullaavat kadulla kuin unelma, ja sen lukitusjärjestelmä tuntuu todella jämerältä ja luotettavalta.

Muuten laukku toimii käytössä kuin unelma, mutta nostettaessa sen paino tuottaa minulle hankaluuksia. 82 litrainen alumiininen Topas Multiwheel painaa jo tyhjänä 6,9kg. Lähes samankokoinen (80l) Salsa Air painaa 3,3kg, ja on yksi markkinoiden kevyimmistä laukuista.

Onneksi miehelleni painavammankaan laukun kanniskelu ei ole ongelma, joten sovimme jo reissuun lähdettäessä, että mies hoitaa alumiinilaukun kuljetukset matkamme aikana. Teimme sitä paitsi niin, että pakkasimme alumiiniseen laukkuun vaatteet, eli vain kevyet mukaan otettavat tavarat. Kevyempään laukkuun taas laitoimme kengät, kosmetiikan, ja muita painavampia juttuja.

Näin molemmat isot laukut on hyvin liikuteltavissa, ja ne menivät helposti Finnairin painorajojen (23kg/laukku) sisään.

Vaikka tykkään kevyistä Salsa Air -laukuistani ihan valtavasti, niin kyllä tuollaisen jämäkän alumiinilaukun kanssa matkustaminen tuo ihan erilaista turvallisuuden tunnetta. Laukkua pakatessa voi olla varma, että laukku ei hajoa missään tilanteessa. Ja pakko myöntää, että upeaa luksuslaukkua mukanaan työnnellessä on aika ylellinen olokin.

Eli painostaan huolimatta laukku saa tältä reissuparilta täydet pisteet!

Flamencoa ja glitteriä

tunnetila: tykkäys

Flamencon sanotaan olevan kotoisin Andaluciasta, ja täällä sen kyllä huomaa. Etenkin Granada oli täynnä flamencoon liittyvää turistikamaa kastanjeteista upeisiin asuihin. Granadassa on myös useita flamencostaan kuuluisia ravintoloita, ja olimmekin suunnitelleet käyvämme Granadan reissullamme katsomassa flamencoa.

Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat lennosta, ja herkuttelu vei meidät mennessään. Saimme flamencolle varaamallemme illalle peruutuspöydän erinomaiseen ravintolaan, joten flamenco jäi sillä kertaa väliin.

Kuulimme kuitenkin viime viikolla iloksemme, että myös La Herradurassa voi nähdä laadukasta flamencoa aina perjantaisin, kunhan vain tekee pöytävarauksen ajoissa. Perinteinen espanjalaisravintola Asador El Tinao tarjoilee perjantai-iltaisin flamencoa herkullisten grilliruokien kaverina. Aloitimme siis tämän viikonlopun flamencon merkeissä.

pusero Nelly.com*, housut OVS,
korvikset Mine Güngör*, sandaalit Unisa

Flamenco on minusta ihanaa! Siinä yhdistyy upealla tavalla etelän tulinen tempperamentti ja slaavilainen melankolisuus. Tanssi on voimakasta, kitaran rytmit sykkivät kiivaammin kuin sydän ja laulu menee sieluun asti.

Harmittelin perjantain flamenco-esityksen jälkeen miksi en ollut ymmärtänyt mennä tämän kuukauden aikana opiskelemaan täällä flamencoa. Mikäpä olisi parempi paikka opetella sitä, kuin sen alkuperäiset syntysijat! Miksi mietin vain espanjan opiskelua enkä mitään kivempaa? Höh!

Vaihtaisin mielelläni kiukuttelevan pilatesohjaajan flamenco-opettajaan, olisi hän sitten miten tempperamenttinen tahansa. Flamencoon temperamentti kuuluu, pilatekseen ei ehkä niinkään. No, saanpahan ainakin hyvän syyn tulla tänne uudestaan jos flamenco tuntuu vielä Suomessa hyvältä idealta. (Googlasin jo eilen Helsingissä järjestettävät flamencokurssit, ja yksi alkaisi heti maanantaina 4.6. kun tulemme takaisin Suomeen…)

Perjantain illalliselle pukeuduin perinteisesti mustaan, ja puseroksi valikoitui Nelly.comin kevätkarkeloista saamani läpikuultava röyhelöpusero*. Pusero on minusta ihana! Suomessa käytettäväksi se on kaikessa läpinäkyvyydessään ja rimpsuissaan ehkä omaan makuuni vähän liikaa, mutta tänne se sopii täydellisesti.

Korviksiksi valitsin Mine Grüngöriltä saamani glitterkorvikset*, jotka nekin menevät samaan sarjaan ”liian näyttävät simppeliin pukeutumiseeni Suomessa, mutta täydelliset Espanjan yöhön”.

Lisäsin glitterilookia vielä essenceltä saamillani glittereillä*. Uskotteko jos sanon, että minulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut glitteriä kasvoissa?! Glitteriä on nykyään ihan kaikkialla, ja se on todella trendikästä.

Glitterillä tehdyt lookit on usein näyttäviä ja hauskojakin, mutta minun makuuni ne ovat yleensä vähän liian runsaita. Nyt kun pääsin itse valitsemaan yksitellen purkista juuri ne minun haluamani muutamat glitterit, jotka viimeistelivät meikkini, niin nyt tykkäsin niistä tosi paljon.

Sanotaan, että glitteriä ei voi koskaan olla liikaa. Minulla taitaa päteä tähän(kin) se sama motto, mikä toimii elämässäni ohjenuorana aikalailla jokaisella osa-alueella. Eli kohtuus kaikessa, sitten on hyvä!

Mitäs tykkäätte asusta? Entä oletteko koskaan tanssineet/soittaneet tai käyneet katsomassa flamencoa?

Upouusi nahkareppu

tunnetila: tyytyväisyys

Hah, tässä sitä ihan kasuaalisti heiluttelen uutta nahkareppuani talomme kattoterassila! Olympuksen kaukolaukaisin alkaa olla jo hyvä ystäväni, ja kuvaaminen onnistuu vailla sen kummempia kommervenkkejä. Silmät minulla tosin on aina kiinni lähes joka kuvassa (jotain tarttis tehdä vielä tälle asialle), mutta muuten menee kuvaaminen jo ihan kelvollisesti.

Teimme viikonloppuna parin päivän reissun alueemme pääkaupunkiin Granadaan, ja reppu pääsi heti mukaan meininkeihin. Ai että miten hartiani tykkäsivät tästä kevyestä ja näppärästä ostoksestani!

Tosin aina ihmispaljoudessa (esim. yhdessä maailman suosituimmista turistikohteista Alhambrassa) ollessamme olin varma siitä, että joku pitkäkyntinen nyysii kaiken repussa olevan omaisuuteni, mutta muuten elo uuden, kultakirjaimin nimikoidun (rakastan!) reppuni kanssa oli kuin ruusuilla tanssimista.

pellavatoppi H&M Premium, pellavahousut OVS,
nahkareppu Lilian Urquieta, nahkatennarit Pomar*

Granada itsessään oli aivan upea paikka! Vaikka monet olivat sitä minulle kehuneet, ja sanoneet sen olevan lempikaupunkinsa Espanjassa, en silti osannut odottaa sen olevan noin upea!

Ehdimme viikonlopun aikana nähdä aika paljon tärkeimpiä nähtävyyksiä, mutta muuten kaupunkiin olisi ihana päästä sukeltamaan vielä toistamiseen. Valitettavasti tällä reissulla aika ei siihen riitä. Onneksi sinne pääsee kuitenkin aina takaisin.

Granadasta tulee ehdottomasti oma postauksensa kunhan ehdin purkamaan kuvia kamerasta. Tässä kuitenkin pieni repun esittely näin alkuun. Olen ostoksestani (alkujärkytyksen jälkeen) aika iloinen. Etenkin hartiani rakastavat hankintaani.

La Herraduran helmi – Lilian Urquieta

tunnetila: ihastus

Kun sain viime syksynä kuulla, että tulemme keväällä espanjalaiseen pikkukylään, tein heti haun Instagramissa. Haku #laherradura ei tuonut ihan hirveästi osumia, mutta yksi osuma oli sitäkin kiinnostavampi. Tunnisteen takaa löytyi suloiselta ja kiinnostavalta vaikuttava butiikki nimeltä Lilian Urquieta.

Pieni googlailu paljasti, että kyseessä on kahden käsityöläisen haave yhteisestä butiikista, jossa kumpainenkin saa toteuttaa omaa unelmaansa. Vuonna 2006 tuo unelma toteutui, ja pienessä La Herraduran kylässä syntyi Lilian Urquieta.

Vuodesta 2012 butiikki on ollut samalla paikallaan idyllisen pienellä kujalla La Herraduran keskustassa. Tila on upea! Samasta rakennuksesta löytyvät butiikki, molempien suunnittelijoiden ateljeet, pieni ja viihtyisä sisäpuutarha sekä saman talon yläkerrassa on vielä perheen koti.

Ilahduin suuresti kun pääsin kurkistamaan myymälän lisäksi ateljeihin, eli sinne, missä kaikki taika tapahtuu. Näiden kuvien myötä myös Te saatte pienen maistiaisen tuohon inspiroivaan kahden taiteilijan maailmaan.




Pariskunnan taiteilijasielu Lilian valmistaa omassa ateljeessaan käsityönä mm. uskomattoman upeita koruja. Hänen käsissään myös hatut ja laukut saavat uuden, uniikin ilmeen.

Lilian käyttää koruissaan paljon kukkia ja muita luonnonmateriaaleja, ja jokainen hänen käsistään lähtenyt teos on uniikki. Tällä hetkellä Lilian työstää upeaa pääkoristetta tilaustyönä tämän kesän morsiammelle. Kaikki liikkeessä esillä olevat korut ja koristeet ovat häkellyttävän kauniita!

Lilianin mies Iñaki valmistaa omassa ateljeessaan tuotteita nahasta. Espanjalaisesta nahasta valmistuu mm. kymmeniä erilaisia laukkumalleja ja upeasti kirjailtuja kameranhihnoja.

Koska jokainen tuotteista on tehty paikan päällä käsin, ja on siten uniikki, niin jos vaikkapa laukkuihin haluaa muutoksia (lisätaskuja, kirjailuja, tietyn laukkumallin eri värisenä tms), niin kaikki tämä onnistuu.

Ihastuin yrittäjäpariskunnan intohimoon käsityöläisyyttä kohtaan niin paljon, että päätin luistaa ostamattomuushaasteestani yhden tuotteen verran.

Tuo ostos on samalla matkamuisto kuukaudesta Espanjassa, osoitus pienen yrityksen kannattamisesta ja käsityöläisyyden arvostamisesta. Lisäksi tuote on sellainen, jota olen ihan rehellisesti sanottuna tarvinnut jo muutaman vuoden, mutten ole löytänyt juuri sitä oikeaa.

Kävin ostoksilla keskiviikkona, ja minulla oli koko illan ihan kamala olo. Voin fyysisesti pahoin, sillä koin tehneeni todella väärin kun lipesin ostamattomuushaasteestani.

Makasin sohvalla pahoinvoivana ja mieheni yritti piristää minua. ”Jos sinä ostat vuoden aikana vain yhden asian, niin et voisi parempaa ja käytännöllisempää tavaraa ostaa. Ja se, että ostit sen täältä, tekee siitä entistä arvokkaamman. Nyt lopetat murjottamisen, ostoksesi on tosi hieno!”

Torstaiaamuna kävin hakemassa ostoksen itselleni. Ostos oli jäänyt butiikkiin yöksi, sillä Lilian halusi nimikoida ostokseni minulle. Nyt mustassa nahassa lukee kultaisin kirjaimin Nina. Melkein itketti kun sain sen itselleni. Enkä katunut hankintaani enää yhtään!

Ostokseni näkyy kuvissa alla. Kuka arvaa mikä espanjalaisesta nahasta tehty juttu sai ostamattomuuslakkoni väistymään hetkeksi?



Lilianin ja Iñakin käsin valmistamien tuotteiden lisäksi butiikista löytyy siellä niin ikää työskentelevän korusuunnittelijan uniikkikoruja (kauniin herkät ja ylelliset kullanväriset korut yllä), ja kenkiä sekä vaatteita valikoiduilta espanjalaisilta brändeiltä.

Harvoin törmään reissuillani butiikkiin, josta löydän itselleni näin paljon inspiraatiota, kokonaisvaltaista iloa ja näin monia hankintahimotuksia!

Lilian Urquieta
Calle Príncipe nº7
La Herradura, Granada

Ensimmäiset opit

tunnetila: pohdiskelu

Takana on nyt puolitoista viikkoa Espanjassa asustelua. Seuraavassa muutama asia, mitä olen täällä ollessani oppinut.

Tee
Juon päivittäin paljon teetä. Ulkomailla kärsin lähes poikkeuksetta ala-arvoisista teekokemuksista. Tällä kertaa varauduin kuukauden reissuun ottamalla mukaan omaa teetä. Kyllä, tilanne äityi niin pahaksi, etten uskaltanut lähteä reissuun ilman TakeT:n luomu Earl Greytä.

Ensimmäistä kupillista maistaessani totesin, että myös lempiteeni maistuu täällä ihan paskalta. Opin kerrasta, että tee kannattaa keittää täällä pulloveteen. Ei missään nimessä kraanasta tulevaan veteen, mikä on sinänsä (etenkin keitettynä) täällä ihan juomakelpoista.

Juomakelpoista juu, mutta hemmetin pahaa, eikä parane edes keitettäessä. Ei jatkoon.

Kynnet ja hiukset
Aina kun olen lämpimässä ja kosteassa ilmastossa, kynteni ja hiukseni vahvistuvat silmissä. Jo viikon jälkeen kynteni olivat taas kasvaneet valtavasti, ja hiukseni tuntuivat tuplanneen tuuheutensa.

Kosteassa ilmassa hiukseni ovat huvittavan näköinen pöyhkeä kiharapörrö, ja nuo kiharat on pääosin korkkiruuvimaisia. Etenkin näin lyhyissä hiuksissa tuon muutoksen huomaa todella hyvin.

Sain Remingtonilta reissuun testattavaksi matkakokoisen muotoiluraudan*. Täytynee ottaa se pian käyttöön jos haluan saada aikaan vähän asiallisempaa lookia rennon rantapörrön sijaan.

Kivet
Myönnän, etten ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka keräävät ulkomailla rannalta kiviä ja kantavat niitä mukanaan Suomeen. Ovathan ne sileäksi hioutuneita ja muodoiltaan kauniita, mutta hei kamoon, ne on vain kiviä.

Minua laiskotti viime viikolla yhtenä aamuna valtavasti. Päätin silti lähteä juoksulenkille rantaan. Rantaan päästyäni totesin, että juoksusuoritusta enemmän kroppani kaipasi ihan jotain muuta. Istuin siis rannalle ja ihailin merta.

Pian huomioni siirtyi rannan kiviin. Voi miten ne olivatkaan lämpöisiä! Aloin silitellä kivien silkkisiä pintoja ja poimin käteeni ensin yhden kauneimmista. Sen jälkeen löytyi toinen, kolmas ja neljäs. Kaikki erilaisia, mutta silti kauniita. Kivet toivat mieleeni erään lempisanonnoistani: Se, mitä näemme toisissa ihmisissä, on valinta.

Ihmisiä kohdatessamme ajattelemme helposti negatiivisesti ja saatamme arvostella heidän ulkoista habitustaan. ”Miten tuolla ihmisellä on tuollaiset vaatteet? Ei sovi hänelle yhtään.” Negatiivinen ajatus kääntyy mielessä ihan yhtä helposti positiiviseksi, jos niin vain haluaa. ”Voi ihanaa! Mahtava tyyppi joka uskaltaa pukeutua juuri niin kuin tykkää!”

Pohdintojeni aikana keräilin omasta mielestäni kauneimpia kiviä eteeni. Lopulta tulin siihen tulokseen, että rannan kivistä kaikki on ihan yhtä kauniita, erilaisia vain, enkä halunnut ottaa niistä yhtään mukaani.

Istuin paikallani yli tunnin kiviä keräillen ja niiden lämmöstä nauttien. Istuskelun jälkeen totesin, että ei, kivet eivät ole ”vain” kiviä, vaan niillä on upea voima rauhoittaa ja saada hyvät ajatukset lentämään. Tuo hetki rannalla tuntui todella terapeuttiselta!

Itselaukaisin
Ehkä paras juttu, mitä olen täällä puolessatoista viikossa oppinut, on Olympus PEN E-PL8 -kameran itselaukaisijan käyttäminen.

Sain Olympukselta reissuni ajaksi lainaan PEN E-PL8 -kameran*, ja voi simpura sentään miten ihastunut olen siihen jo näin pienen tuttavuuden jälkeen! Mieheni kurssipäivät on täällä niin pitkiä, että pelkäsin, etten saa kuukauteen täältä asukuvia. Eipä hätää, Olympukselta tultiin apuun, ja nyt asukuvia piisaa!

Ensimmäisissä täällä nappaamissani asukuvissa kädessäni näkyy kameran kaukolaukaisijana toimiva kännykkäni. Kännykkään on asennettu kameran kanssa saumattomasti jutteleva Olympus Image Share -appi, jolla onnistuu niin kameran laukaisu kuin kuvien siirtäminen kamerasta puhelimeen vaikkapa somea varten.

Ensimmäisten puhelin kädessä törötettyjen asukuvien jälkeen sain vinkkejä Olympusta jo vuosia käyttäneiltä bloggarikollegoiltani Iinalta, ja Olympuksen salat täydellisesti tuntevalta, niin ikää Olympuksen kouluttajana toimivalta Veeralta. Tärkeimmät opit olivat hyvin yksinkertaiset: kymmenen kerran sarjakuvaus päälle, ja eteen 10 sekuntia aikaa, jolloin ehtii hyvin piilottaa kännykän ja valmistautua kuvaukseen.

Ou jes! Tämän postauksen kuvat on otettu noilla neuvoilla, ja ai että, vielä kun vähän treenaan, niin hyvä tästä tulee! Kattoterassimme on mahtava paikka oman asun kuvaamiseen. Siellä kukaan ei näe mitä ihmettä touhuan.

Smoothiebowl
Vaikka olisin kuinka tylsistynyt, en psyty tekemään smoothiebowleja. Tai mitään muitakaan koristeltuja herkkukulhoja. En sitten millään.

Yhtenä iltapäivänä viime viikolla nostin pöydälle purkin maustamatonta jogurttia, banaanin, omenan, vadelmia ja mansikoita. Ajattelin, että teen joutessani elämäni ensimmäisen Instagram-kelpoisen kulhollisen jogurttia.

Hetken aineksia tuijoteltuani kippasin jogurtin kulhoon ja heitin vadelmat ja mansikat perään keoksi jogurtin keskelle. En vaan kyennyt käyttämään aikaani joutavanpäiväiseen marjojen asetteluun.

Heh, minulla taitaa vielä olla aika paljon opittavaa ajankäytön suhteen.

Tässä siis muutamia asioita, joita olen täällä ensimmäisten puolentoista viikon aikana oppinut. Yllättävän paljon jo näin pienessä ajassa. Ehkä se välillä ahdistavakin joutilaisuus on tehnyt sittenkin hyvää.

Ps. Huomasin muuten Veeran blogissa olevan juuri käyttöönottovinkit ja alekoodin tämän Olympus -kameran hankintaan. Jos en olisi ostolakossa, niin käyttäisin koodin itse heti kun pääsen Suomeen. On nimittäin niin upea kamera kyseessä! Ei auta kuin toivoa, että hyviä alennuksia tulee kohdalle myös ensi vuonna.