Browsing Category

asusteet

Kenkätesti rannalla

tunnetila: ihastus

”Tässä olisi teistä jokaiselle testiin Pomarin Varpu GORE-TEX® nilkkurit*. Sopiiko jos laitatte ne nyt jalkaan ja mennään tuonne merenrantaan testaamaan niitä?”

Teimme työtä käskettyä. Kiskaisimme innokkaina tehdasvierailun jälkeen Pomarilta saamamme nilkkurit jalkaan ja kirmaisimme rannalle.

”Tulkaa nyt tänne mereen seisomaan.” Ilmoille heitetty lause aiheutti porukassamme hämmentynyttä mutinaa. ”Anteeksi mitä?! Mereen? Uusissa kengissä, jotka on kaiken lisäksi villahuopaa? No ei varmasti tulla!”

trenssi Burberry, neule Sopiva, farkut Primark, huivi Balmuir*,
laukku Marc by Marc Jacobs, hanskat Moschino, kengät Pomar*

Aika pitkään sai houkutella, ennen kun allekirjoittanut suostui kävelemään mereen. Menin lopulta kuitenkin, ja hihkumiseksihan se meni. ”Mitä ihmettä?! Näähän toimii!!!!” Vesi valui pois kengän pinnalta kuin vesilinnun selästä, ja jalat pysyivät kengissä kuivina ja lämpiminä.

Nilkkureiden päällismateriaali on graniitinharmaata villahuopaa, joka hylkii vettä ja likaa. Vuori on GORE-TEX® huopaa, joka pitää jalat lämpiminä sässä kuin säässä.

Innostuin kenkien vedenhylkivyydestä vähän liikaa ja menin inasen liian syvälle mereen. Tuli aalto, ja kenkä hörppäsi vettä housunlahkeen ja varren välistä. Hupsis!

Mutta kuinka ollakaan, kastunut kenkä kuivui hetkessä myös sisältä. Ihanaa! Eipä tarvitse enää jatkossa kärsiä loskasäällä märistä jaloista.

Kuvat: Linda / Linda Ekroth

Vieraana Pomarin tehtaalla

tunnetila: kiinnostus

Kuten jo aiemmin kerroin, kävin viime viikolla Pärnussa tutustumassa Pomarin kenkätehtaaseen. Pomarkussa vuonna 1960 alkunsa saanut Pomar (entinen Pomarfin) on edelleen perheyritys, ja mukana bisneksessä on yrittäjäperheen vesoja jo kolmannesa polvessa.

Pomarin myynti ja tuotteiden varastointi hoidetaan yhä Pomarkussa, mutta kenkien tuotanto siirrettiin 90-luvulla Pärnuun. ”Tuotanto oli joko siirrettävä pois Suomesta, tai toiminta oli lopetettava”, kertoo 90-luvun laman hankalista ajoista Päivi Fonsén, Pomarin vuonna -60 perustaneiden Kirsti ja Toivo Leppäsen tytär.

Lamasta huolimatta Pomarilla päätettiin jatkaa kenkien valmistusta, ja tuotanto onnistuttiin pitämään lähituotantona Pärnussa, vain muutaman tunnin matkan päässä Helsingistä.

90-luvulla Pomar myös uudisti tuotevalikoimaansa, ja alkoi vastata asiakkaiden tarpeisiin erikoistumalla GORE-TEX® -tuotteisiin. Vedenpitävä ja hengittävä Pomar GORE-TEX® -jalkine luotiin Pohjolan vaihteleviin sääolosuhteisiin, ja Pomar sai ensimmäisenä ja ainoana suomalaisena brändinä käyttöönsä GORE-TEX® -lisenssin vuonna 1994.

Viime vuosina Pomarilla on kiinnitetty erityistä huomiota tuotteiden muotokieleen, ja yksi kiinnostavimmista Pomarin uutuuksista onkin upea GORE-TEX® -huopasaapas. Lämmin ja kaunis huopikas, joka kestää kuivana vaikka meressä seisoisi. Täydellinen kenkä Suomen loskaiseen talveen!

Tänä päivänä Pomar vie jalkineitaan Pohjoismaiden, Baltian ja Venäjän lisäksi myös Japaniin, Italiaan ja Espanjaan. Uskon, että etenkin tuo huopasaapas menee Japanissa eksoottisuutensa vuoksi kuin kuumille kiville.

Siinäpä Pomarista muutama sana pähkinänkuoressa. Siirrytään nyt kuitenkin sisälle Pomarin tehtaaseen. Oli nimittäin ihan äärimmäisen mielenkiintoista kuulla ja nähdä, miten kenkä syntyy.

Pomarin kengissä käytetään italialaista ja saksalaista nahkaa, ja käyttämänsä nahantoimittajat ovat heille tuttuja jo vuosien takaa. Nahka kenkiin tulee lihatuotannon sivutuotteena. Saksasta tuleva nahka on luontoa säästäen parkittua TERRACARE -nahkaa, ja löytyypä Pomarin mallistosta myös vegaanisia kenkiä.

Kengän eri osat leikataan kokonaisista nahkavuodista mahdollisimman taloudellisesti, mutta silti nahan laatua ja venymistä tarkkaillen. Kovalle rasitukselle joutuvat palat leikataan vuodan paksuimmista kohdista, ja nahan venymissuunta täytyy ottaa huomioon.

Yhteen kenkään voidaan käyttää jopa 16 erillistä pientä nahkapalaa. Neulalla ja langalla nahanpaloja yhteen ompelevaa, pöydällä risti-istunnassa istuvaa suutaria tehtaalla ei näkynyt, mutta jokaisen sauman ompeli rautainen kenkäalan ammattilainen varmoin ottein teollisuusompelukoneella. Jokainen ommeltu sauma oli yhtä leveä ja työnjälki oli uskomaton.

Olin jostain syystä kuvitellut, että palojen liittäminen toisiinsa, saumojen vedenpitäväksi teippaaminen ja pohjien kiinnittäminen tehdään nykyään automatisoidun robotin avulla. Kaikki nuo työvaiheet tehtiin kuitenkin edelleen käsin ja Pomarin tehdas työllistääkin tällä hetkellä noin 100 henkilöä.  Onneksi kaikkea ei tehdä vielä koneellisesti!

Huikeinta koko tehdasreissulla oli nähdä eräs rouva istumassa työpöytänsä ääressä kynttilän valossa. Hänen tehtävänsä oli päätellä kengän ompeluun käytetyt langat, ja hän teki sen polttamalla langan kynttilän liekissä. Jäin lumoutuneena katselemaan hänen työskentelyään.

Jos tuo työvaihe tehdään hutiloiden niin saumat purkautuvat ja kengät menevät rikki. Tehtaalla ymmärsi kunnolla, miten jokainen työvaihe tuotantoketjussa on äärimmäisen arvokas, ja pienikin työ on tehtävä joka kerta täydellisesti.

Pomarin kenkien pohjat valmistetaan Suomessa, ja myös liima, jolla pohjat liimataan kiinni kenkiin, on kotimaista.

Oli hienoa kuulla miten paljon kotimaisia elementtejä tehtaalla käytetään. Etenkin se ilahdutti, että syy tuotteiden käyttöön ei ollut pelkästään niiden alkuperä, vaan myös se, että kotimaiset tuotteet on oikeasti parhaita mitä markkinoilta löytyy.

Pomarin pääsuunnittelijana ja suunnittelutiimin vetäjänä toimii Minna Peltomäki. Mallistojen pohjana pidetään vuodesta toiseen kuluttajien hyväksi havaitsemat Pomarin vahvuudet sekä laadukkaat materiaalit, mutta uudistumista tarvitaan silti jokaisessa mallistossa.

Minnan pitkäjänteinen työ brändin muotokielen uudistamisessa on tuottanut tulosta. Pomarin huopamalliston muotoilu palkittiin nimittäin vuoden alussa Fennia Prize Honourable Mention -tunnustuksella!

Tiesittekö muuten, että Euroopassa valmistetaan nykyään enää 3% koko maailman kengistä? Etenkin tuohon faktaan nojaten on pakko todeta, miten hurjan iloinen olen Pomarin alkaneesta maailmanvalloituksesta. Japani, Italia ja Espanja, siinä on jo hyvä alku. On aina niin ihana kuulla kotimaisista menestystarinoista!

Noin kuukausi sitten Tunnetilan kotimaisen muodin viikolla jo totesin, että jos jokainen suomalainen käyttäisi 10 euroa kuussa enemmän kotimaisiin tuotteisiin, se tarkoittaisi 10 000 uutta työpaikkaa. Toistan nyt itseäni ja sydämestäni toivon, että jokainen Teistä pitäisi tuon pienen asian mielessään ostoksilla käydessään.

Kenkätehtaalla ihmisten työskentelyä katsoessani mietin, miten tärkeää jokaiselle kuluttajalle tämän näkeminen olisi. Käsityötä seuratessani ymmärsin entistä paremmin, miksi lähellä tuotettuja kenkiä ei saa kolmella kympllä. En voinut olla miettimättä, millaisissa oloissa kympin maksavat muovikengät valmistetaan.

Vaikka Pomarin tehdas on Pärnussa, niin brändi on edelleen suomalainen perheyritys. Suositaan yhdessä kotimaista lähituotantoa! Nämä kengät on valmistettu meille juuri niissä oloissa, missä nämä kengät ovat parhaimmillaan.

Pomarin verkkokauppaan klik.

Uusi asenne (työ)elämään

tunnetila: tyytyväisyys

Arvatkaa mitä? Minulla on pitkästä aikaa sellainen olo, että elämä tässä ja nyt on juuri sellaista kuin sen kuuluukin olla.

Olen ollut samassa työpaikassa vuodesta 2000. Tuolloin tosin opiskelin samalla, mutta työskentelin jo silloin nykyisen työnantajani palveluksessa maanantait ja perjantait (luennoilla kävin ti, ke, to), sekä kaikki lomani.

Valmistuin vuonna 2003, ja sen jälkeen jatkoin uraani samassa yrityksessä. Opiskelukaverini vaihtoivat työpaikkaa tämän tästä. Minä viihdyin työssäni niin hyvin, etten kaivannut muutosta. Iloitsin mukavasta työstä ja kivoista työkavereista.

Vuonna 2010 alkoi tympiä. Kymmenen vuotta lähes samoissa hommissa tuntui olevan riittävästi, ja aloin miettiä mitä muuta haluaisin tehdä. Mietin pari vuotta, ja vuonna 2012 päätin jäädä vuorotteluvapaalle. Päätin, että pitkän vapaan aikana keksin itselleni uuden työn.

8kk vapaa kului, mutten keksinyt uutta työtä, uutta työnantajaa tai ylipäätään mitään uutta suuntaa elämälleni. Palasin töihin yhtä kyllästyneenä kuin aikaisemminkin.

takki Nuna Lie, pellavainen t-paita H&M,
pellavahousut OVS, lenkkarit Nike, korvikset Nouki

Työni on kivaa ja palkitsevaa, lähin tiimini sekä muut kollegat on huippuja. Silti menin vuodesta toiseen töihin hammasta purren, pidempien kesälomien jälkeen itku kurkussa.

Sama tuskailu, työhön kyllästyminen, jatkui kuusi vuotta. Aika hemmetin pitkä aika miettiä joka päivä mitä muuta sitä keksisi, mitä muuta haluaisin tehdä.

Aloin jossain vaiheessa ajatella, että elän iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla. Töissä käyn siksi kun on pakko.

Tein työni tunnollisesti, mutten kuitenkaan piitannut siitä lainkaan. Minulla oli hällä väliä -asenne, joka ei todellakaan ole minulle millään tavalla tyypillistä. Unohdin kaiken kunnianhimoni, ja menin töihin kuin robotti. Aloin buukata kaiken vapaa-aikani täyteen ohjelmaa. Elinhän vain silloin, ja noista elonhetkistä piti ottaa kaikki irti.

Vielä viime keväänä töihin meno tuntui välillä todella tuskaiselta ja minulla oli koko ajan ihan hemmetinmoinen kiire, niin töissä kuin vapaallakin. Vaikka töissä oli meneillään kiva ajanjakso uuden jutun parissa, niin mietin silti päivittäin irtisanoutumista ja tyhjän päälle jäämistä.

Olen kuitenkin jo nelikymppinen, joten todellisuus alkoi hiljalleen ottaa valtaa. Jos sanon nyt itseni irti, saanko enää töitä? Haluaako kukaan palkata ihmistä, joka on ollut koko aikuisikänsä töissä vain yhdessä työpaikassa? Mitä jos vaihdan alaa ja huomaan puolen vuoden jälkeen kaipaavani takaisin vanhaan? Olenko valmis hyppäämään tyhjn päälle ja luopumaan kuukausipalkasta, jonka saan ihan mukavasta siististä sisätyöstäni?

Kesälomalla päätin, että kun elokuun puolivälissä palaan lomalta töihin, homman on muututtava. Otan itseäni niskasta kiinni ja lakkaan suorittamasta työtäni robottimaisesti. Luon itselleni uusia tavotteita, joita kohti alan pyrkiä. Unohdan hällä väliä -asenteen ja haen muutosta työhöni vaikka sitten hartiavoimin puskien.

Päätin myös, että buukkaan itselleni kalenteriin kunnolla vapaa-aikaa. Siis sellaista aikaa, jolloin en tee mitään. Ja jos joku ehdottaa vaikkapa tapaamista tuohon kohtaan sanon ettei käy, sillä minulla on silloin jo jotain muuta kalenterissa.

Olen ollut nyt töissä loman jälkeen 8 viikkoa ja olen onnistunut toteuttamaan suunnitelmaani täydellisesti! Olen saanut töissä aikaan kaipaamiani muutoksia. Ihmiset ovat innostuneet ajatuksistani ja olen saanut tukea uusille toimintatavoille.

Olen raivannut kalenterista pois kaiken ylimääräisen ja viettänyt jo monta viikonloppua kotona vailla aikataulutettua tekemistä. Aina välillä iskee huono omatunto siitä, että minulla ei ole koko ajan kiire, enkä juokse paikasta toiseen takinhelmat hulmuten. Sitten taas muistan mikä minulle on oikeasti hyväksi, ja kaadun sohvalle katsomaan ihan rauhassa uutta Vain elämää -jaksoa.

En tietenkään voi luvata että tämä seesteisyys ja työelämän palauttaminen osaksi normaalia elämää kestää pitkään, mutta ainakin toistaiseksi elämä tuntuu ihan hemmetin hyvältä.

Ei ole mitään järkeä ajatella, että töissä käydään vain rahan takia. Töissä vietetään kuitenkin niin iso osa elämästä, että siitä kannattaa tehdä niin mielekästä kuin mahdollista.

Toivottavasti jokainen Teistä saa tehdä työtä, jolla on merkitystä. Jos ei suuressa mittakaavassa, niin ainakin sinulle itsellesi. Jokainen meistä ansaitsee tuntea itsensä tärkeäksi, sillä sitä me olemme, vaikka välillä tulisi ajatelleeksi jotain muuta.

Kuvat: Ida / Ida365

Balmuirin ihastuttavat laukut nyt ennakkotilattavissa

tunnetila: ihastus

Balmuirin tulevasta laukkumallistosta on huhuttu jo jonkin aikaa, ja eilen tuosta huhusta tuli totta!

Balmuirin laaja ja kerrassaan upea laukkumallisto ennakkolanseerattiin eilen Balmuirin liikkeissä Oulussa ja Helsingissä, ja kävin tutustumassa siihen heti tuoreeltaan.

Tyylikkäät ja ajattomat värit, klassiset mallit, erittäin laadukas nahka (mm. samaa norjalaista nahkaa, jota käyttää myös Chanel!) ja huolellinen viimeistely. Siinä ensivaikutelmani Balmuirin laajasta laukkumallistosta.

Upea mallisto edustaa sitä samaa ylellistä, mutta silti hyvin käyttökelpoista tyyliä, mikä Balmuirin henki on aina ollut. Balmuirin tuotteet ovat klassikoita jo syntyessään, oli kyse sitten asusteista, kodintekstiileistä, kristalleista tai nyt lanseeratuista laukuista.

Mallistosta löytyy laukkuja lähes joka tarpeeseen. On tilava mutta ihanan kevyt Estelle -shopper, näppäränkokoinen ja simppeli olkalaukku Eloise Camera Bag, erilaisia clutcheja joiden hihnan saa irti, lompakoita, korttikotelo jne.

Eloise Camera Bag esimerkiksi on muodoltaan täydellinen! Laukku on pieni, siro ja tyylikäs, mutta imaisee sisäänsä vaikkapa kameran ihan huomaamatta. Laukku ei kuitenkaan, nimestään huolimatta, ole varsinainen kameralaukku pehmustuksineen, mutta jokaiselle kameraa mukanaan kuljettavalle laukku on aika must -hankinta.

Upean Estelle -shopperin materiaali on paksua, hyvin pehmeää, todella laadukkaan tuntuista ja hämmentävän kevyttä nahkaa. Usein shopperit ovat jo tyhjillään niin painavia, ettei niihin tee mieli laittaa enää mitään lisäpainoa. Estellen kanssa tätä ongelmaa ei ole.

Laukkujen ennakkolanseeraus tapahtui siis eilen, ja tuotteet on nyt nähtävillä Helsingin ja Oulun Brand Storeissa. Laukkuja ei kuitenkaan vielä ole saatavilla, mutta niistä voi jo tehdä ennakkovarauksia. Laukut myydään numerojärjestyksessä ja niihin saa monogrammin (vaikkapa omat nimikirjaimet) kaupan päälle.

Uskon, että tietyt mallit viedään aika nopeasti käsistä, joten näiden kanssa kannattaa olla nopea liikkeissään.

Mallisto lanseerataan virallisesti 12.10., jolloin juhlitaan myös Balmuirin 10v synttäreitä. Mikä upea tapa juhlistaa kymmenen vuotta kestänyttä maailmanvalloitusta!

Energiapiikki

tunnetila: energisyys

Otin lauantain rennosti ja lorvailin koko päivän kotona yökkärissä. En tehnyt juuri mitään koko päivänä. Illalla menin ajoissa nukkumaan. Sunnuntaiaamuna heräsin kahdeksalta täynnä energiaa.

Lauantain kotoilu täytti selvästi latausta vailla olleet akut. Olin nimittäin sunnuntaina yhteentoista mennessä syönyt aamiaisen, tyhjentänyt astianpesukoneen, käynyt läpi kuiva-ainekaapin ja heittänyt vanhaksi menneet tuotteet pois, vaihtanut lakanat, viikannut puhtaat vaatteet kaappeihin, silittänyt silitystä vailla olevat vaatteet, pessyt uuden koneellisen pyykkiä sekä tehnyt valmiiksi lounassalaatin ja illaksi ison kulhollisen hedelmärahkaa.

pusero ja pellavahousut OVS, sandaalit ,
laukku Chanel, aurinkolasit Triwa, korvikset Nouki

Aamuspurtin jälkeen kävin ulkona nauttimassa poikkeuksellisen lämpimästä ja aurinkoisesta syyskuunlopun sunnuntaista. Samalla ulkoilureissulla valokuvasin viimeisimmän laukkuostokseni ja kävin ruokakaupassa.

Kello oli vasta neljä iltapäivällä, kun olin jo tehnyt kaikki viikonlopuksi suunnittelemani hommat. Sunnuntain päivällinen, vanha kunnon makaroonilaatikko, oli myös uunissa.

Ei siis haitannut ollenkaan, että vietin lauantain pääasiassa sohvalla pötkötellen. Vähän tuosta makoilusta tuli huono omatunto ja tekemättömät työt pyörivät mielessä, mutta onneksi sunnuntai oli energiaa täynnä!

Voisi luulla, että postauksen kesäiset kuvat eivät liity eiliseen päivääni millään tavalla. Eivät ne periaatteessa liitykään. Elokuun puolella kuvatut, julkaisematta jääneet kuvat, tulivat kuitenkin eilen vastaan, kun ehdin kaiken muun touhuamisen lisäksi järkkäilemään vähän myös blogijuttuja. Sekin homma siis kannatti.

Mitä tämä viikonloppu minulle opetti? No ainakin sen, että joskus on ihan ok olla tekemättä yhtään mitään. Laiskottelu ja akkujen latailu palkitaan kyllä!

Kuvat: Iina / MouMou