Browsing Category

asusteet

Ja taas sataa lunta

tunnetila: tylsyys

Joko Teille alkaa tämä lumen tulo riittää? Minun on pakko todeta, että minulle ei riitä. Tai siis lisää lunta ei enää tarvitsisi sataa, mutta toivon, ettei nämä lumet tästä ihan heti sulaisi pois. En ole nimittäin ehtinyt vielä yhtään nauttimaan talvesta.

Selkäni kramppasi tammikuun kymmenes päivä, eikä ole vieläkään kunnossa. Olen joutunut jo kuukauden liikkumaan selkääni varoen, ja viimeksi eilen lääkäri ehdotti vielä sairausloman kirjoittamista, lisää lääkkeitä ja käyntiä selkäspesialistilla. Selkäspesialistille menen mielelläni, mutta sairauslomaa tai lääkkeitä en enää halua.

Onneksi fyssarini on sitä mieltä, että olen selän kuntouttamisessa jo niin hyvässä vaiheessa, että saan selkään kuntoon oikeanlaisella liikunnalla ja lihasten vahvistamisella, eikä lisää lääkkeitä välttämättä tarvita. Aikaa ja sinnikkyyttä se vaatii, mutta kyllä selkä kuulema vielä kuntoon tulee. Sitä odotellessa…


takki Marimekko, housut Marks&Spencer*, laukku Marc Jacobs,
reppu Haglöfs*, hanskat Sauso, kengät Pomar*

Haluaisin, heti kun selkäni sen mahdollistaa, tehdä pitkiä kävelylenkkejä kauniissa lumisessa luonnossa. Olisi ihana hiihtää ja luistella. Parasta olisi kesken pitkän lenkin istahtaa laavulle syömään eväitä ja juomaan jotain lämmintä. Toivottavasti selkäni mahdollistaa nuo haaveet pian, eikä lumi ehdi siihen mennessä muuttua loskaksi tai sulaa kokonaan pois.

Olisiko Teillä antaa vinkkejä laavuista, jotka sijaitsevat lähellä Helsinkiä mukavien kävelyreittien varrella? Mieluiten niin, että kävelylenkin voi aloittaa saapumalla paikan päälle julkisilla. Autoa minulla ei ole, joten paikalle täytyisi päästä jollain muulla tavoin.

Jos ette tiedä laavuista, niin tuleeko mieleen jotain muita paikkoja, missä voisi nauttia talvesta ja tehdä hauskoja talviaktiviteetteja, esimerkiksi lumikenkäilyä tai retkiluistelua jäällä? Kiitos jos keksitte jotain vinkattavaa!

Kivaa perjantaita kaikille! Muistakaa ulkoilla ja nauttia lumisesta luonnosta jos olette terveenä. Ulkoilu ja liikunta on paras lahja, mitä voitte itsellenne antaa!

Kuvat: Iina / MouMou

Pipo päässä pakkasella

tunnetila: huvitus

Arvatkaa mitä?! Tuotiin viikonloppuna lämpömittari makuuhuoneeseemme ja mitattiin huoneen lämpötila sängyssä siitä kohtaa, jossa tyynymme ovat. Lämmintä oli +16.1 astetta! Mitä hittoa?! Ei ihme, että älypehmustettu tyynyni* on aina ihan kivikova (eli jäässä!), kun menen nukkumaan.

Olen ollut nyt parin viikon ajan sitä mieltä, että makuuhuoneessamme on vähän liian kylmä, mutta mieheni on vaan todennut, että viileässä nukkuu paremmin kuin liian lämpimässä. Totta varmasti tuokin, mutta rajansa on viileydelläkin.

Ei ole noilla lämpöasteilla ihme, että vitkuttelemme nykyään sängystä nousemista viimeiseen asti. Kello on soinut aamulla jo puoli tuntia sitten ja olisi jo kiire töihin, mutta me molemmat vaan kääriydymme syvemmälle peiton alle ja kitisemme kuin pienet lapset ”Äääää, mä en haluu nousta täältä lämpimästä!”

pipo Balmuir*, jättihuivi H&M Premium*, hanskat Marimekko,
takki Uniqlo, hame KappAhl/Limited Edition Arrivederci-mallisto*,
laukku Marc Jacobs, kengät Terhi Pölkki

Synnyin maailmaan tammikuun alussa, talven kovimmilla pakkasilla. Olen aina ajatellut, että olen syntymässäni saanut ihastuksen kunnolliseen talveen.

Kunnon talvi tarkoittaa minulle yli -15 pakkasta, kirkasta auringonpaistetta, valkoisena kimaltelevaa lunta, ulkoillessa jäätyviä silmäripsiä, punaisia poskia, lämpökerrastoja, villasukkia ja paksuja toppavaatteita.

Noista kaikista talven elementeistä pidän kovasti. Mutta vaikka ulkona olisi täydellinen talvi, niin kyllä sisällä pitäisi olla lämmintä edes sen +19.

Hrrrrr, mitenkähän noita 1900-luvun alussa valmistettuja ikkunoita saisi tilkittyä? Tästä jos pakkanen vielä kiristyy, niin seuraava vaihtoehto on laittaa pipo päähän myös yöksi…

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

Pientä fiksausta

tunnetila: tyytyväisyys

Muistatteko kun minut haastettiin viime syksynä etsimään koko asu, päästä varpaisiin, kirppisappi Zadaasta? Tein silloin mahtavia löytöjä, joista olen iloinnut, ja tulen iloitsemaan vielä monta vuotta tästä eteenpäin. Yksi upeista löydöistäni oli lähes käyttämätön Marimekon pikkulaukku*.

Laukku oli saapuessaan kuin uusi. Sen nahka oli todella pehmeää, eikä siinä ollut naarmuja tai tahroja. Laukun metallihihna loisti kullanvärisenä, eikä kulumia tai muita käytön jälkiä löytynyt mistään.

Ajattelin osuneeni laukun kanssa kirppislöytöjen kultasuoneen, kunnes otin laukun ensimmäistä kertaa käyttöön. Laukun metallinen hihna irtosi liitoksistaan heti ensimmäisen puolen tunnin käytön aikana, eikä sitä saanut enää korjattua.

laukku Marimekko* (saatu Zadaa-kamppiksesta ja tuunattu itse)

Kävin laukun kanssa Marimekon liikkeessä ja suutarilla, mutta kummassakaan ei oltu kovin luottavaisia laukun korjausmahdollisuuksiin. Hihnan olisi toki voinut liimata paikoilleen, mutta heti kun olisin laittanut laukkuun jotain painavampaa, se olisi irronnut taas liitoksistaan.

Hetken laukun kohtaloa mietittyäni otin kullanvärisen hihnan laukusta kokonaan irti, ja päätin tehdä iltalaukusta näppärän arkilaukun. En saanut ostamattomuushaasteen vuoksi ostaa laukkuun uutta hihnaa, joten keksin väliaikaisen ratkaisun. Liitin laukkuun hihnaksi kaulanauhan, jossa roikkui nimilappuni syksyllä järjestetyssä LIFT Helsinki -tapahtumassa.

Laukun ilme muuttui kerrasta, ja jos ihan rehellinen olen, tykkään laukusta nyt paljon enemmän kuin ennen. Kultaisella hihnalla sitä olisi tullut käytettyä vain juhlassa, nyt laukku on käytössä jatkuvasti.

Ehdin jo ostamattomuushaasteen loppumisen jälkeen miettiä, että jihuu, nyt saan ostaa laukkuun uuden hihnan, mutta nääh, tämä hihnahan on ihan hyvä. Onpahan ainakin persoonallinen ja tuo laukkuun uutta rentoa ilmettä!

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

Iisisti kukkamekossa

tunnetila: tykkäys

Mekot, nuo selkäkipuisen parhaat ystävät, ovat olleet pukeutumiseni kulmakivi viime viikkoina. Siis ainakin sellaisina päivinä, kun olen laittanut päälle jotain muuta kuin toppahousut.

Kevyiden mekkojen alle voi pukea paksut sukkahousut tai vaikka lämpökerraston, ja silti näyttää hyvältä. Esimerkiksi tätä samaa mekko-villatakki-komboa olen käyttänyt viime kesästä asti.

Viileänä kesäiltana mekon alta pilkisti paljaat sääret ja flip flopit, nyt alla on paksuimmat villasukkahousut* mitä omistan, ja jalassa Pomarin säänkestävät huopakengät*. Enkä palellut yhtään!

villatakki Malene Birger, mekko H&M*, kaulaliina Balmuir*,
laukku Marc Jacobs, kengät Pomar*

Kiitos muuten Teille kaikille, jotka jaoitte (taas kerran) omia vinkkejänne selkäkivun torjuntaan. Minullakin on antaa Teille yksi vinkki, minkä kuulin maanantaina terveydenhoitajalta.

Tiesitkö, että kivun koittaessa kipulääkkeitä kannattaa syödä kuurinomaisesti? Minä en tiennyt. Ajattelin, että jos lääkitsen kivun pois, niin teen itselleni hallaa. Ajattelin mielestäni loogisesti, että kipua kannattaa tuntea, jottei ala tekemään liian rajuja kumarteluja tai muita liikkeitä, jotka saavat selän entistä huonompaan kuntoon. Olin väärässä.

Hoitajan mukaan kipua ei kannata pitää, sillä se kroonistuu helposti, ja kipupesäkkeet alkavat levitä myös varsinaista kipukohtaa laajemmalle. Eli heti kivun koittaessa kannattaa syödä kipulääkkeitä vaikka kolme päivässä, jotta kipu ei pääsisi leviämään.

Olen itse ottanut tämän selkäjumin aikana vain muutaman kipulääkkeen, yleensä öisin, jotta saisin nukutuksi. Tiistaina kävin kuitenkin vihdoin lääkärillä (vasta pakotettuna, tietysti), ja nyt sain lääkkeet, joilla olemiseni on helpottunut.

Miksi sitä aina kärvistelee kivun kanssa, eikä mene heti lääkäriin? Tänä päivänä kun töissä on etätyömahdollisuus, sitä tekee helposti töitä kotona vaikka pää kainalossa. Itsekin taoin viime viikolla hommia läppäri sylissä, sängyssä vaakatasossa maaten.

”Ei tässä mitään, eipähän tule ajateltua kipua niin paljon, kun hommia piisaa.” En sitten tullut ajatelleeksi, että epäergonominen työasento saattaa pian jumiuttaa koko selän, ja siinä sitä sitten ollaan kun pääkään ei enää käänny.

Onneksi työterveyslääkäri puuttui hölmöilyyni, ja nyt ollaan paranemisen kanssa jo paremmalla tolalla. Iisisti ottaminen taitaa kyllä olla paras apu ihan kaikkeen!

Kuvat: Vilma

Vuoden ensimmäiset ostokset

tunnetila: huvitus

Nyt ne on tehty, vuoden ensimmäiset ostokset!

En ole onnistunut ostamaan mitään niistä kymmenistä kivijalkaliikkeistä, joiden alennusmyyntejä olen tässä tammikuun aikana käynyt kiertelemässä. Tein siis vuoden ensimmäiset hankinnat lemppariverkkobutiikistani.

Ostan yleensä kaiken pääosin kivijalasta. Tykkään sovittaa vaatteita ja saada hyvin istuvia asuja ilman palauttelurumbaa. Yleensä teen varsinaisen ostopäätöksen vasta sitten, kun olen päässyt tunnustelemaan materiaaleja ja kankaiden tuntua iholla.

Vuoden ostamattomuuden jälkeen huomasin tulleeni niin kriittiseksi, että mikään ei kelvannut. Jokainen sovittamistani kymmenistä vaatteista oli ”ihan kiva”, ja vielä pari vuotta sitten olisin luultavasti ostanut niistä useammankin. Nyt mietin kuitenkin todella tarkkaan sopiiko vaatteet jo olemassa olevaan garderoobiini tai onko vaatteen istuvuus täydellinen. Jos epäilin hetkeäkään, jätin ostoksen tekemättä.

neule Lille*, korvikset Illuminate, laukku Marimekko* (saatu Zadaa-kamppiksesta ja tuunattu itse), kashmirhousut Grana, nilkkurit Agile

Mitä sitten uskalsin nyt ostaa? Noh, itse asiassa kaikkea sellaista, mitä minulla jo oli, ja jotka olen jo aikaisemmin hyväksi havainnut. En siis tavallaan ostanut mitään uutta, vaan korvasin vain vanhat uusilla, ehjillä ja paremmin minulle sopivilla jutuilla.

Tilasin hongkongilaisesta Granasta itselleni uudet kashmiriset kotipöksyt (kuvissa). Vanhoissa vastaavissa oli jo (kertaalleen paikattu) reikä takamuksessa, ja nyt kun nuo housut olivat superalessa, tilasin uudet. Kashmirpöksyjen lisäksi ostin setin alushousuja kulahtaneiden tilalle.

Tilaukseen pääsi myös musta silkkihame, jonka olin tilannut itselleni jo pari vuotta sitten. Tilasin hameen viimeksi alennusmyynnistä, ja jäljellä oli ainoastaan koko xs. Ajattelin, että hameen kuminauhavyötärö joustaa, joten uskalsin laittaa tilauksen menemään. Noh, eipä se sitten joustanutkaan tarpeeksi, joten tilasin nyt saman hameen itselleni isommassa koossa ja möin liian pienen hameen Zadaassa.

Ainut tavallaan uusi juttu minkä tilasin, oli mustat silkkishortsit. Olen etsinyt jo monta vuotta mustia vähän pidempilahkeisia bermudashortseja lähes harmaaksi kulahtaneiden puuvillashortsieni (jotka nappasin itselleni kohta kahdeksan vuotta sitten siskoni kirppiskasasta) korvaajiksi, mutten ole löytänyt sopivia.

Nyt bongasin mustat silkkishortsit samalta ale-osastolta kuin kashmirhousutkin, joten otin riskin ja klikkasin shortsit ostoskoriin. Tämäkin ostos siis korvaa vanhat shortsit, eli ei hirveän radikaalilta hankinnalta tunnu.




Nämä ostokset taitavat kertoa mielikuvituksettomuudestani ja kaavoihin kangistumisesta, mutta myös siitä, että tunnen oman tyylini niin hyvin, etten tule tehneeksi turhia heräteostoksia.

Jotain uutta, erilaista ja oikein ihanaa haluaisin kuitenkin nyt itselleni hankkia. Mielessäni on jo yksi osoite, jonne taidan suunnistaa sovittelemaan butiikin ihanuuksia. Onko Teillä arvauksia brändistä, joka houkuttelee minua ostoksille?

Ps. Muistattehan, että jos haluatte hankkia Granalta talven iloksi kashmiria tai merinovillaisia juttuja, ja kevääksi silkkiä tai pellavaa, niin verkkokauppaan kannattaa kirjautua tämän linkin kautta. Linkin kautta kirjautuneena uutena asiakkaana saat ensimmäisestä tilauksestasi 10% alennusta, ja minä saan itselleni vähän shoppailurahaa tulevaisuutta varten. (Ale-koodi ei ole voimassa jo valmiiksi alennettujen tuotteiden kanssa.)

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe