Browsing Category

asusteet

Korukivi lähelle sydäntä – vanha sormus uuteen loistoon

tunnetila: onni

*kaupallisessa yhteistyössä Tarinakoru*

Tänään on vihdoin se päivä, kun pääsen esittelemään Teille millaisen uniikin korun Tarinakorun Tarja Rantala äitini vanhasta rikkinäisestä sormuksesta taikoi. Koru on ollut valmis jo tovin, mutta halusin ensin näyttää korun vanhemmilleni, ja sitten vasta esitellä sen muille.

Koru oli minulla mukana kun kävin toissa viikolla tapaamassa perhettäni. Äitini alkoi hetken korua ihasteltuaan muistella sormuksen ostohetkeä ja siskoni kertoi muistavansa tuon sormuksen lapsuudestaan. Isäni, joka sormuksen äidilleni osti, ei taas muistanut sormusta lainkaan. Hän totesi ostelleensa äidilleni ihastuksen alkuhuumassa niin paljon kaikkea, ettei kuulema voinut muistaa yhtä tiettyä sormusta. Miehet!

Kuinka sormus sai uuden elämän?

Lähetin rikkinäisen sormuksen Tarjalle postitse. Kerroin, että toivoisin sormuksesta tehtävän riipuksen tai kaulakorun pitkällä ketjulla. Minulla on monia kauniita sormuksia, muttei yhtään todella rakasta kaulakorua. Tästä korusta tulisi nyt sellainen!

Korun saavuttua ateljeehen Tarja puhdisti sormuksen ja tutustui sormuksen materiaaleihin. Kävi ilmi, että sormuksen hopea oli pitoisuudeltaan 830, eli alempaa mitä nykyään käytetään (925). Jotenkin tuo hopean pitoisuus liikutti minua valtavasti.

Se kertoi kiinnostavaa ajankuvaa 70-luvun alun Suomesta ja maailman muuttumisesta. Aloin miettiä, miten nykyään monista edullisia asusteita ja koruja myyvistä ketjuliikkeistä saa aitoja hopeisia koruja (925 pitoisuudella) muutamilla euroilla, ja 70-luvulla edullisempaa hopeaa on myyty kultasepänliikkeessä.

Hopean pitoisuus vei minut myös ajatuksissa hetkeen, jolloin isäni oli säästänyt rahaa sormukseen. Jos sormuksen hopea olisi ollut laadukkaampaa ja sormus kalliimpi, niin se olisi kenties jäänyt kokonaan ostamatta.

Tarja piirsi käsin erilaisia suunnitelmia riipuksen muodosta ja koosta, ja minä annoin hänelle muutamia sanoja, joiden toivoin kuvaavan korua. Kevyt, siro, sievä, klassinen, ylellinen. Pitkä ketju, kivi lähellä sydäntä. 

Tiesin, ettei äitini vanhalla sormuksella ollut juuri muuta kuin tunnearvoa, mutta uskalsin silti lähettää sen Tarjalle ja kysyä saisiko hän pelastettua siitä edes jotain. Yllätys oli valtava ja todella mieluisa, kun Tarja kertoi saavansa uusiokäyttöön koko sormuksen!

Saisin toivomani pitkän ketjun, ja siihen sormuksessa käytetyn kiven. Kiven ympärille tehtäisiin pelkistetty hopeareunus. Tämän lisäksi ketjuun tulisi mukaan myös äitini sormus, jossa saatiin säilytettyä vanhat kaiverrukset mukana.

Olin valtavan innoissani Tarjan ideasta ja suunnitelmista. Oli myös kiva nähdä, miten suunnittelija käytti työssään vanhaa kunnon lyijykynää. Kaikki käsityö on näin 3D aikana mukavaa vaihtelua.

Viikko suunnittelusessiostamme Tarja lähetti minulle kuvia valmiista korusta. En ollut uskoa silmiäni! Äitini vanha sormus kivineen oli kiiltävä, kirkas ja kaunis, ja se istui pitkään kaulakoruun täydellisesti!

Tarjan ottamat kauniit kuvat korusta vaaleanpunaisten hentojen kukkien kanssa saivat ilon kyyneleet silmiini. En olisi prosessin alussa osannut edes kuvitella, miten kaunis lopputulos tulee olemaan. Eteenkään kun minulla ei ollut minkäänlaista mielikuvaa siitä, millaisen korun haluaisin. Onneksi annoin Tarjalle vapaat kädet!

Jos Teiltä löytyy korurasiasta tai lipaston nurkasta vanhoja koruja, joita ette jostain syystä enää käytä, suosittelen todella lämpimästi ottamaan Tarinakoruun yhteyttä. Oli niin kivaa miettiä yhdessä Tarjan kanssa korulle uutta elämää. Vanhoista koruista saa metallin sulattamalla tehtyä ihan mitä vaan! Tämä on kierrätystä, järkevää kuluttamista ja kotimaista käsityötä parhaimmillaan!

Postauksen toinen kuva minun ottamani, loput kuvat Tarinakoru

Tärkeälle korulle uusi elämä

tunnetila: ilo

*kaupallisessa yhteistyössä Tarinakoru*

Kaivelin teini-iässä usein äitini korurasiaa. Saatoin etsiä sieltä itselleni lainaan jotain kaunista, tai sitten vain kyselin tarinoita korujen taustalta. Erään kerran korurasiasta käteeni sattui hopeinen sormus, jonka iso violetti kivi kiinnitti huomioni. Äitini kertoi, että tuo sormus oli ensimmäinen lahja, minkä hän sai isältäni seurustelun alkuaikoina.

Vanhempani olivat pysähtyneet eräällä lukuisista iltakävelyistään kultasepänliikkeen eteen, ja äitini oli ihastellut ikkunassa esillä olevaa sormusta. Äitiini kovasti ihastunut isäni oli painanut sormuksen mieleensä, ja niinpä vähän ajan päästä äiti sai yllätyslahjaksi hopeasormuksen.

Saatoin kuvitella mielessäni ujon teini-ikäisen isäni, joka sydän pamppaillen marssi kultasepänliikkeeseen ostamaan juuri sitä oikeaa sormusta mielitietylleen. Ja sen hetken, kun isäni kaivoi jännittyneenä sormuksen taskustaan ja ojensi sen äidilleni. ”Mitä jos hän ei pidäkään siitä? Olikohan tämä edes se sormus, johon hän näyteikkunassa ihastui?” Sekä sen lämpimän läikähdyksen sydämessä, minkä äitini varmasti tunsi, kun hän näki saamansa lahjan. Voi tuota ihanaa nuorta lempeä!

Tarina vanhempieni seurustelun alkuajoilta oli minusta niin viehättävä, että kysyin äidiltä saisinko sormuksen itselleni muistoksi. Lupasin, että vaalisin sitä aarteenani. Äitiäni nauratti. Mikä aarre se nyt minulle olisi, eihän tuo hopeasormus ollut edes arvokas. Olin kuitenkin sitä mieltä, että se tunnearvo, mikä tuolla sormuksella meille kaikille on, on mittaamaton. Rahallisesta arvosta viis! Niinpä äitini antoi sormuksen minulle, ja se on ollut minulla, pääasiassa säilössä korurasiassani, jo parikymmentä vuotta.

Sormuksen hopeiset osat ovat mustuneet vuosien kuluessa, ja viimeksi kun pujotin sormuksen sormeeni, sen kivi putosi irti hapertuneesta istutuksesta. Ajattelin sormuksen tulleen tiensä päähän, mutta päätin säilyttää sitä edelleen. Vaikka sormus olisi rikki, ei sen tunnearvo ole silti kadonnut minnekään.

Sain alkukeväästä yhteydenoton kultaseppäartesaani Tarja Rantalalta. Tarinakoru -nimistä yritystä Nurmijärvellä miehensä kanssa pyörittävä Tarja oli törmännyt Tunnetilaan Instagramissa. Tarja kertoi minulle yrityksensä toiminnasta ja ehdotti yhteistyötä korujen tiimoilta.

Tarinakorun valikoimissa on runsaasti valmiita koruja timanttisormuksista lasten koruihin sekä korvakoruista hopealusikoihin. Tarinakoru valmistaa myös esimerkiksi upeita vihkisormuksia sekä uniikkikoruja ja liikelahjoja tilaustyönä, sekä korjaa rikki menneet korut.

Korujen valmistuksessa käytetään kierrätettyä kultaa ja hopeaa. Yksi upeimmista jutuista, mihin olen Tarinakoruun tutustuessani törmännyt, on heidän koruissa käyttämänsä yksilölliset suolapippuritimantit.

Suolapippuritimanteissa hiiltä on jäänyt timantin sisään mustiksi pilkuiksi ja sulkeumia vaaleiksi kuvioiksi. Näiden ominaisuuksien vuoksi timantit ovat saaneet nimekseen suolapippuritimantit. Jokainen suolapippuritimantti on omanlaisensa. Näitä ”epätäydellisiä” timantteja ei ole aikaisemmin hyväksytty koruihin.

Suolapippuritimantit kuitenkin rasittavat luontoa vähemmän lyhyemmän tuotantoprosessinsa kautta. Vaikka ne ovat väriltään kirjavampia ja tummempia, ne loistavat välkkyen valon purkautuessa niiden hiotuista pinnoista. On ekologista kerätä kaivoksista myös nämä epätäydelliset yksilöt, ja käyttää luonnon omia taideteoksia korujen kaunistuksena.

Uusien korujen valmistuksen ja tilaustöiden lisäksi Tarinakoru myös kunnostaa ja entisöi ihmisten vanhoja koruja. Korut voidaan kunnostaa alkuperäiseen muotoonsa, tai niistä voidaan tehdä täysin uudenlaisia tuotteita.

Heti kun sain Tarjalta viestiä yhteistyöstä, ajattelin äitini sormusta. Mitä jos Tarja voisi antaa äitini rikkinäiselle sormukselle uuden elämän? Kysyin äidiltäni luvan korun uudistamiseen, ja pari viikkoa sitten postitin hajonneen sormuksen Tarjalle Nurmijärvelle.

Alun perin tarkoituksenani oli tehdä retki Nurmijärvelle ja käydä tutustumassa Tarinakorun ateljeehen, mutta nyt kun elämme poikkeustilassa, jäivät matkasuunnitelmat toiseen kertaan. Onneksi posti kulkee, ja sormus on nyt saapunut turvallisesti perille.

Nyt on edessä se jännittävin vaihe, eli uuden korun suunnittelu ja toteutus. Olen kertonut Tarjalle minkälaisen korun haluaisin, mutta antanut kultaseppäartesaanille, korujen ammattilaiselle, kuitenkin aika vapaat kädet toteutuksen suhteen.

Sain Tarjalta jo muutamia luonnoksia korun uudesta ilmeestä, ja odotan kovasti, että pääsen jakamaan niitä kanssanne. Palataan näihin kuitenkin seuraavassa postauksessa, jossa esittelen suunnitelmia ja lopulta myös uuden valmiin korun. Voitte varmasti kuvitella, etten millään malttaisi odottaa!

Mielekästä tekemistä kotoiluun

tunnetila: huolestuneisuus

Jestas sentään mitä kaikkea viimeisten kahden viikon aikana on tapahtunut!

Flunssan oireet, kaikkien menojen peruminen, salikortin laittaminen tauolle, useamman viikon ruokalistan etukäteen suunnittelu ja kaupassakäynti, siirtyminen etätöihin ennalta määräämättömäksi ajaksi ja koronaviruksen räjähdysmäinen leviäminen ympäri maailmaa. Huh huh!

Oma flunssani tuli kyllä todella huonoon saumaan. En ole halunnut olla ihmisten ilmoilla ensinnäkään siksi, etten tartuttaisi omaa flunssaani kenellekään, mutta myös senkään takia, että heikentyneellä vastustuskyvyllä nappaan todennäköisesti kaikki muutkin virukset, mitkä täällä Helsingissä pyörivät.

pusero Uniqlo x Marimekko, housut M&S*, laukku Celine, korvikset LillanHelsinki*, kaulakoru Lumoava x Katri Niskanen*, nilkkurit Terhi Pölkki

Vaikka koronatiedon levittäminen ja käsihygieniasta muistuttaminen ovat hyvin tärkeitä asioita, niin uskon, että olette jokainen kuulleet niistä ihan tarpeeksi. En siis blogissani kerro miten koronan etenemistä voidaan hillitä, mutta näin puolitoista viikkoa kotona lähes neljän seinän sisässä olleena voin antaa muutaman vinkin, miten ajan saa mukavasti kulumaan.

Tässä muutama kevääseen sopiva juttu, mitä kotosalla ollessaan voi tehdä.

  • Käy vaatekaappia läpi, huolla neuleet talven jäljiltä nypyttömiksi ja korjaa mahdolliset neuleisiin tulleet reijät.
  • Pistä kirppiskasaan ne talvivaatteet, joita et käyttänyt viime talvena kertaakaan ja joista et ole ihan varma tuleeko niille jatkossakaan käyttöä.
  • Ota käyttöön kirppisappi Zadaa, jonne voit helposti laittaa tavaraa myyntiin eikä sinun tarvitse lähteä fyysisesti roudailemaan tavaroita kirppikselle.
  • Käy läpi kevätvaatteesi ja mieti, tarvitsetko kevääksi/kesäksi jotain uutta. Jos tarvitset, muista juuri lataamasi Zadaa, sekä tulossa olevat alennuspäivät (mm. Hullut päivät, 3+1 päivää…) ja kaikkien muidenkin liikkeiden verkkokaupoissa olevat tarjoukset. Fyysisesti en tällä hetkellä suosittele menemään aleostoksille ihmispaljouteen. (Tuleekohan sitä edes?)
  • Silitä vaatteet ja ne ikuisuuden silittämistä odottaneet pöytäliinat, joiden ryppyinen olemus ahdistaa jatkuvasti, vaikket niitä päivittäin näkisikään.
  • Jos sinulla on jemmakankaita, ompele vihdoin se mekko, minkä olet ajatellut tekeväsi jo neljä vuotta sitten.

  • Vaihda kukkamullat ja siirrä tarvittaessa kukat ja viherkasvit tilavampiin ruukkuihin.
  • Kokkaile sellaisia ruokia, mitä olet halunnut jo pidempään testata, mutta sinulla ei ole ollut aikaa panostaa ruoanlaittoon.
  • Jos olet hamstrannut jääkaappiin tuoreita lemppariraaka-aineitasi ja kaapit on täynnä säilykkeitä, kehitä niistä oma luottoreseptisi. Voit palata perusraaka-aineista valmistuvaan reseptiin aina kun mietit mitä ihmettä sitä tänään kokkailisi.
  • Leivo jotain hyvää!
  • Käy kävelyllä yksin, ystävän kanssa (livenä tai puhelimessa) ja nauti aurinkoisista kevätpäivistä niin pitkään kun se on mahdollista.
  • Lataa koneelle Yogaia -joogasovellus, joka tuo sadat joogatunnit kotiisi, ja joogaa sydämesi kyllyydestä.

Lukeminen, tv:n katselu, lautapelit, keskustelut ja pelkkä yhdessäolo ovat myös nyt arvossa arvaamattomassa, kun meillä kerrankin on aikaa toisillemme, eikä yhtäkkiä olekaan enää kiire juosta kaiket illat harrastuksissa ympäri kaupunkia.

Tällaisina hetkinä on myös supertärkeää muistaa sanoa kaikille läheisilleen, että arvostaa, välittää ja rakastaa.

Mukavaa alkanutta viikkoa, toivottavasti Te kaikki voitte hyvin!

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

Mukavuutta ja tyylikkyyttä luontoa säästäen

tunnetila: tykkäys

*Pomarin kengät saatu näkyvyyttä vastaan*

Kävin kolme vuotta sitten Pomarin tehtaalla Pärnussa, ja tuosta pressimatkasta lähtien sydämeni on sykkinyt tälle kotimaiselle superlaadukkaalle kenkäbrändille kiivaammin, kuin millekään muulle kenkävalmistajalle.

Kaikki lempikenkäni ovat tällä hetkellä Pomarin, ja sille on muitakin syitä kuin kenkien kotimaisuusaste ja lähituotanto. Pomarin kengät ovat nimittäin myös tyylikkäitä, säänkestäviä ja jalkaani uskomattoman hyvin istuvia. Lisäksi ne on valmistettu mahdollisimman ekologisesti ja eettisesti.

Vain 3% maailman kengistä tehdään nykyään Euroopassa. Siksi onkin upeaa, että kaikki Pomar -jalkineet valmistetaan edelleen heidän omalla tehtaallaan Pärnussa, Virossa. Tuotanto siirrettiin Pomarkusta Viroon 90-luvun laman aikaan, sillä vaihtoehtona oli tuolloin kokonaan tuotannon lopettaminen, tai edullisemman tuotantotavan löytäminen.

Tuotannon siirtäminen Viroon kannatti, sillä Pomar porskuttaa edelleen upeiden tuotteidensa kanssa niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa, mm. Japanissa asti! Ja sama tehdas Pärnussa on toiminnassa edelleen.

neule Jungle Folk, silkkimekko Custom Made (Zadaa)*, huivi Balmuir*, silmälasit Monkey Glasses*, korvikset* ja sormus LillanHelsinki, kengät Pomar*

Tuotantoketjun eettisyyttä kontrolloidaan hyvin tarkasti Pomarin tehtaalla esimerkiksi työolojen muodossa, mutta myös materiaalivalinnoissa Pomarilla ollaan tarkkoja.

Esimerkiksi Pomarin useissa kengissään käyttämä TERRACARE® nahka on ympäristöystävällisintä nahkaa, mitä teolliseen kengänvalmistukseen on saatavilla.

Vahaviimeistelty TERRACARE® nahka on parkittu luontoa säästäen. Nahan valmistaja, Pomarin pitkäaikainen yhteistyökumppani, saksalainen Lederfabrik Josef Heinen, on sitoutunut eläinten hyvinvointiin ja ekologisten parkitsemistapojen kehittämiseen.

TERRACARE® nahan valmistukseen on käytetty mm. mahdollisimman vähän vettä ja kemikaaleja. Nahan käsittelyyn käytetty sähkö on itse tuotettua uusiutuvaa energiaa ja tuotannossa syntyvän jätteen kierrätys on viety huippuunsa.

Kaikki Pomarin TERRACARE® nahasta valmistamat kengät ovat ruskeita. Nahan pinnassa ei siis ole paksua maalikerrosta, vaan viimeistely on tehty vahalla. TERRACARE® nahan ominaisuuksiin kuuluu luonnollinen eläväpintaisuus sekä kaksivärisyys, sillä nahan parkituksessa on pyritty säilyttämään luonnollinen ilme ja hengittävyysominaisuudet.

Kenkiin käytettävä raakavuota hankitaan Saksasta sopimusviljelijöiltä ja se on ruokatuotannon sivutuotteena syntyvää. Jokainen vuota voidaan jäljittää tilalle, jossa eläin on kasvatettu.

Löydät täältä Pomarin kaikki tällä hetkellä myynnissä olevat TERRACARE® -tuotteet. Omat lempparini, siis nämä kuvissa näkyvät AAVAt, ovat juuri nyt myös hyvässä alennuksessa. Lämmin suositus, jos kokoasi vielä löytyy! Kengät istuivat jalkaan täydellisesti heti ensimmäisstä käyttökerrasta, eikä minkäänlaista sisäänajoa tarvinnut tehdä.

Voit muuten katsoa alla olevasta videosta, miten AAVA-kenkäni valmistuvat suunnittelupöydältä valmiiksi tuotteeksi asti. Huomionarvoista videolla on se, että lähes jokainen vaihe tehdään käsityönä. Parempaa ei voisi olla!

Kuvat minusta: Iina / MouMou

Ale- ja muutoshommia

tunnetila: jännitys

Tänään se sitten on, helmikuun ensimmäinen arkipäivä. Ja koko (nelipäiväinen, HURRAA!) työviikko on buukattu täyteen palavereja uuden työn tiimoilta. Jännittävää, ja ihan hirmuisen inspiroivaa!

Uusi työ vaatii myös vähän uutta ilmettä (siis ei oikeasti vaadi, mutta henkisesti tekee hyvää vähän tuulettaa myös ulkoista olemusta muutosten tuulten puhaltaessa), joten kävin aleostoksilla.

Huomaatte kuvista varmaankin ensimmäisenä uudet housuni, jotka ovat minulta niin suurta revittelyä, etten muista milloin olisin hypännyt näin reilusti oman turvallisuusalueeni ulkopuolelle. Tässä ne kuitenkin ovat, kotimaisen Voglian -50% alerekistä löytyneet harmaat ruutulevarit!

Tykkään housuista tosi paljon, mutta sitten taas välillä katson itseäni peilistä ja mietin, katseleeko minua takaisin klovni, vai olenko se todellakin minä.

neule ja laukku Filippa K, huivi Balmuir*, housut Voglia, kengät Pomar*, sormukset LillanHelsinki

Voglian alennusmyynnistä tekemieni löytöjen lisäksi ostin Filippa K:n alesta hyvin simppelin ja klassisen mustan ohuen merinovillaneuleen, sekä niin ikää kuvissa näkyvän norsunluunvärisen pikkulaukun.

Pakko muuten todeta, etten ymmärrä monien brändien nykyisiä kokoluokituksia ollenkaan. Kiertelin pari viikkoa sitten pitkästä aikaa kaupungilla, ja sovittelin vaikka mitä alejuttuja. Ostin mm. kaksi neuletta ja t-paidan, ja niissä kaikissa minulle paras koko oli XL!

Tämäkin kuvien FilippaK:n neule on kooltaan XL. Myös S-koko mahtui neuleesta minulle, mutta kaikista parhaalta päälläni näytti koko XL.

Ennen oli niin helppoa, kun pystyi marssimaan sovituskoppiin jokaisesta vaatteesta mukana vain yksi koko. Nyt sovitin tätäkin neuletta neljässä koossa, ja vasta viimeinen tuntui päällä parhaalta. Ihan valtavan työlästä löytää itselle juuri se oikea vaate!

Mainitsin postauksessa aikaisemmin, että minun tekee mieleni vähän tuulettaa ulkoista olemustani. Minulla on ensi viikolla kampaaja, ja arvatkaapa mitä harkitsen? Otsista!

Minulla on ollut viimeksi kunnollinen otsatukka joskus ala-asteella, olisikohan ollut viidennellä luokalla… Parikymmentä vuotta sitten kokeilin kevyttä sivuotsista, ja tykkäsin kyllä siitä kovasti. Olin vaan niin laiska käymään kampaajalla, että eipä aikaakaan, kun otsis oli kasvanut pois.

Nyt kun hiukseni ovat lyhyet, eikä niistä enää pitkiä näytä saavan, käyn kampaajalla useammin kuin ennen. Nyt voisi siis olla otsiksen aika.

Mitä sanotte? Onko Teillä otsatukka? Tykkäättekö, vai meneekö siihen hermot? Luulen, että muuttuisin otsiksella hyvin eri näköiseksi. Ja sitten kun laittaisin jalkaani nämä ruutuhousut, niin saisin kuljeskella kaikkialla ihan incognitona. Hih, olisipa jännittävää, jos yhtäkkiä kukaan ei tunnistaisi minua!

Kuvat: Vilma