Browsing Category

asusteet

Pientä fiksausta

27/01/2019

tunnetila: tyytyväisyys

Muistatteko kun minut haastettiin viime syksynä etsimään koko asu, päästä varpaisiin, kirppisappi Zadaasta? Tein silloin mahtavia löytöjä, joista olen iloinnut, ja tulen iloitsemaan vielä monta vuotta tästä eteenpäin. Yksi upeista löydöistäni oli lähes käyttämätön Marimekon pikkulaukku*.

Laukku oli saapuessaan kuin uusi. Sen nahka oli todella pehmeää, eikä siinä ollut naarmuja tai tahroja. Laukun metallihihna loisti kullanvärisenä, eikä kulumia tai muita käytön jälkiä löytynyt mistään.

Ajattelin osuneeni laukun kanssa kirppislöytöjen kultasuoneen, kunnes otin laukun ensimmäistä kertaa käyttöön. Laukun metallinen hihna irtosi liitoksistaan heti ensimmäisen puolen tunnin käytön aikana, eikä sitä saanut enää korjattua.

laukku Marimekko* (saatu Zadaa-kamppiksesta ja tuunattu itse)

Kävin laukun kanssa Marimekon liikkeessä ja suutarilla, mutta kummassakaan ei oltu kovin luottavaisia laukun korjausmahdollisuuksiin. Hihnan olisi toki voinut liimata paikoilleen, mutta heti kun olisin laittanut laukkuun jotain painavampaa, se olisi irronnut taas liitoksistaan.

Hetken laukun kohtaloa mietittyäni otin kullanvärisen hihnan laukusta kokonaan irti, ja päätin tehdä iltalaukusta näppärän arkilaukun. En saanut ostamattomuushaasteen vuoksi ostaa laukkuun uutta hihnaa, joten keksin väliaikaisen ratkaisun. Liitin laukkuun hihnaksi kaulanauhan, jossa roikkui nimilappuni syksyllä järjestetyssä LIFT Helsinki -tapahtumassa.

Laukun ilme muuttui kerrasta, ja jos ihan rehellinen olen, tykkään laukusta nyt paljon enemmän kuin ennen. Kultaisella hihnalla sitä olisi tullut käytettyä vain juhlassa, nyt laukku on käytössä jatkuvasti.

Ehdin jo ostamattomuushaasteen loppumisen jälkeen miettiä, että jihuu, nyt saan ostaa laukkuun uuden hihnan, mutta nääh, tämä hihnahan on ihan hyvä. Onpahan ainakin persoonallinen ja tuo laukkuun uutta rentoa ilmettä!

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

Iisisti kukkamekossa

24/01/2019

tunnetila: tykkäys

Mekot, nuo selkäkipuisen parhaat ystävät, ovat olleet pukeutumiseni kulmakivi viime viikkoina. Siis ainakin sellaisina päivinä, kun olen laittanut päälle jotain muuta kuin toppahousut.

Kevyiden mekkojen alle voi pukea paksut sukkahousut tai vaikka lämpökerraston, ja silti näyttää hyvältä. Esimerkiksi tätä samaa mekko-villatakki-komboa olen käyttänyt viime kesästä asti.

Viileänä kesäiltana mekon alta pilkisti paljaat sääret ja flip flopit, nyt alla on paksuimmat villasukkahousut* mitä omistan, ja jalassa Pomarin säänkestävät huopakengät*. Enkä palellut yhtään!

villatakki Malene Birger, mekko H&M*, kaulaliina Balmuir*,
laukku Marc Jacobs, kengät Pomar*

Kiitos muuten Teille kaikille, jotka jaoitte (taas kerran) omia vinkkejänne selkäkivun torjuntaan. Minullakin on antaa Teille yksi vinkki, minkä kuulin maanantaina terveydenhoitajalta.

Tiesitkö, että kivun koittaessa kipulääkkeitä kannattaa syödä kuurinomaisesti? Minä en tiennyt. Ajattelin, että jos lääkitsen kivun pois, niin teen itselleni hallaa. Ajattelin mielestäni loogisesti, että kipua kannattaa tuntea, jottei ala tekemään liian rajuja kumarteluja tai muita liikkeitä, jotka saavat selän entistä huonompaan kuntoon. Olin väärässä.

Hoitajan mukaan kipua ei kannata pitää, sillä se kroonistuu helposti, ja kipupesäkkeet alkavat levitä myös varsinaista kipukohtaa laajemmalle. Eli heti kivun koittaessa kannattaa syödä kipulääkkeitä vaikka kolme päivässä, jotta kipu ei pääsisi leviämään.

Olen itse ottanut tämän selkäjumin aikana vain muutaman kipulääkkeen, yleensä öisin, jotta saisin nukutuksi. Tiistaina kävin kuitenkin vihdoin lääkärillä (vasta pakotettuna, tietysti), ja nyt sain lääkkeet, joilla olemiseni on helpottunut.

Miksi sitä aina kärvistelee kivun kanssa, eikä mene heti lääkäriin? Tänä päivänä kun töissä on etätyömahdollisuus, sitä tekee helposti töitä kotona vaikka pää kainalossa. Itsekin taoin viime viikolla hommia läppäri sylissä, sängyssä vaakatasossa maaten.

”Ei tässä mitään, eipähän tule ajateltua kipua niin paljon, kun hommia piisaa.” En sitten tullut ajatelleeksi, että epäergonominen työasento saattaa pian jumiuttaa koko selän, ja siinä sitä sitten ollaan kun pääkään ei enää käänny.

Onneksi työterveyslääkäri puuttui hölmöilyyni, ja nyt ollaan paranemisen kanssa jo paremmalla tolalla. Iisisti ottaminen taitaa kyllä olla paras apu ihan kaikkeen!

Kuvat: Vilma

Vuoden ensimmäiset ostokset

20/01/2019

tunnetila: huvitus

Nyt ne on tehty, vuoden ensimmäiset ostokset!

En ole onnistunut ostamaan mitään niistä kymmenistä kivijalkaliikkeistä, joiden alennusmyyntejä olen tässä tammikuun aikana käynyt kiertelemässä. Tein siis vuoden ensimmäiset hankinnat lemppariverkkobutiikistani.

Ostan yleensä kaiken pääosin kivijalasta. Tykkään sovittaa vaatteita ja saada hyvin istuvia asuja ilman palauttelurumbaa. Yleensä teen varsinaisen ostopäätöksen vasta sitten, kun olen päässyt tunnustelemaan materiaaleja ja kankaiden tuntua iholla.

Vuoden ostamattomuuden jälkeen huomasin tulleeni niin kriittiseksi, että mikään ei kelvannut. Jokainen sovittamistani kymmenistä vaatteista oli ”ihan kiva”, ja vielä pari vuotta sitten olisin luultavasti ostanut niistä useammankin. Nyt mietin kuitenkin todella tarkkaan sopiiko vaatteet jo olemassa olevaan garderoobiini tai onko vaatteen istuvuus täydellinen. Jos epäilin hetkeäkään, jätin ostoksen tekemättä.

neule Lille*, korvikset Illuminate, laukku Marimekko* (saatu Zadaa-kamppiksesta ja tuunattu itse), kashmirhousut Grana, nilkkurit Agile

Mitä sitten uskalsin nyt ostaa? Noh, itse asiassa kaikkea sellaista, mitä minulla jo oli, ja jotka olen jo aikaisemmin hyväksi havainnut. En siis tavallaan ostanut mitään uutta, vaan korvasin vain vanhat uusilla, ehjillä ja paremmin minulle sopivilla jutuilla.

Tilasin hongkongilaisesta Granasta itselleni uudet kashmiriset kotipöksyt (kuvissa). Vanhoissa vastaavissa oli jo (kertaalleen paikattu) reikä takamuksessa, ja nyt kun nuo housut olivat superalessa, tilasin uudet. Kashmirpöksyjen lisäksi ostin setin alushousuja kulahtaneiden tilalle.

Tilaukseen pääsi myös musta silkkihame, jonka olin tilannut itselleni jo pari vuotta sitten. Tilasin hameen viimeksi alennusmyynnistä, ja jäljellä oli ainoastaan koko xs. Ajattelin, että hameen kuminauhavyötärö joustaa, joten uskalsin laittaa tilauksen menemään. Noh, eipä se sitten joustanutkaan tarpeeksi, joten tilasin nyt saman hameen itselleni isommassa koossa ja möin liian pienen hameen Zadaassa.

Ainut tavallaan uusi juttu minkä tilasin, oli mustat silkkishortsit. Olen etsinyt jo monta vuotta mustia vähän pidempilahkeisia bermudashortseja lähes harmaaksi kulahtaneiden puuvillashortsieni (jotka nappasin itselleni kohta kahdeksan vuotta sitten siskoni kirppiskasasta) korvaajiksi, mutten ole löytänyt sopivia.

Nyt bongasin mustat silkkishortsit samalta ale-osastolta kuin kashmirhousutkin, joten otin riskin ja klikkasin shortsit ostoskoriin. Tämäkin ostos siis korvaa vanhat shortsit, eli ei hirveän radikaalilta hankinnalta tunnu.




Nämä ostokset taitavat kertoa mielikuvituksettomuudestani ja kaavoihin kangistumisesta, mutta myös siitä, että tunnen oman tyylini niin hyvin, etten tule tehneeksi turhia heräteostoksia.

Jotain uutta, erilaista ja oikein ihanaa haluaisin kuitenkin nyt itselleni hankkia. Mielessäni on jo yksi osoite, jonne taidan suunnistaa sovittelemaan butiikin ihanuuksia. Onko Teillä arvauksia brändistä, joka houkuttelee minua ostoksille?

Ps. Muistattehan, että jos haluatte hankkia Granalta talven iloksi kashmiria tai merinovillaisia juttuja, ja kevääksi silkkiä tai pellavaa, niin verkkokauppaan kannattaa kirjautua tämän linkin kautta. Linkin kautta kirjautuneena uutena asiakkaana saat ensimmäisestä tilauksestasi 10% alennusta, ja minä saan itselleni vähän shoppailurahaa tulevaisuutta varten. (Ale-koodi ei ole voimassa jo valmiiksi alennettujen tuotteiden kanssa.)

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

Muhkumpi parempi

15/01/2019

tunnetila: tykkäys

Vitsit miten ihanaa, että Helsingissäkin näyttää jo vähän talviselta! Ei sitä lunta näin paljon ole mitä näissä jouluna otetuissa kuvissa, mutta parempi edes pieni lumikerros, kuin se iänikuinen musta asfaltti ja vesisade.

Ostin viime talvena Marimekolta pullean ja kuohkean untuvatakin. Käytin lämmintä takkia niin pitkälle kevääseen kuin oli mahdollista. Tykkäsin takista niin paljon, että vähän jopa harmitti kun alkoi olla liian keväistä ja lämmintä sen käytölle.

Koko syksyn ja leudon alkutalven odotin innoissani tulevia pakkasia, jotta voisin pujahtaa muhkutakin sisään ja tuntea olevani turvassa kylmältä maailmalta.

Jouluksi luvattiin kunnolla pakkasta, joten kaivoin untsikan esiin ja otin sen mukaan joulureissuun. Odotukseni palkittiin, sillä yhtenä päivänä pakkasta oli -22 astetta! Ai että oli ihanaa!

takki Marimekko, villamekko Katri Niskanen,
sukkahousut Wolford*, hanskat Sauso, talvikengät Pomar*


Iloitsin myös uusien talvikenkieni ensimmäisistä käyttökerroista kunnollisen pakkasen paukkuessa. Sain syksyllä valita kotimaiselta Pomarilta itselleni uudet talvikengät. Olisin tarvinnut jotkut vähän kevyemmät kengät Helsingin loskaan ja sateeseen, mutta ihastuin Paljakka -saappaisiin* niin paljon, että minun oli pakko valita ne.

Voi että rakastan saappaiden lämpöä ja pehmeyttä! Jo pelkästään näiden kenkien vuoksi toivon, että Helsinkiin saataisiin vielä tänä tälvena kunnolla lunta. Haluaisin käyttää näitä koko ajan!

Pullea takki ja muhkeat kengät. Ai että mikä pukeutumisnautinto. Talvimottoni on selvästi ”mitä muhkumpi, sen parempi”!

Keskiarvo-ostelija ja todellinen tarve

11/11/2018

tunnetila: pohdiskelu

Ostamattomuushaaste. Tuo sana on pyörinyt viime päivinä mielessäni usein. Välillä on mennyt pitkiä aikoja etten ole edes muistanut haastetta, mutta nyt kun vuoden loppu lähestyy, alkaa mietteet olla tulevassa. Mitä ostan ensimmäisenä? Mitä todella tarvitsen? Tarvitsenko oikeasti ensi vuonnakan yhtään mitään?

Rehellinen vastaus taitaa olla, etten ensi vuonnakaan tarvitse mitään. Pärjäisin ihan hyvin monta monituista vuotta kaikella omistamallani tavaralla. Jos jotain täytyisi uusia, niin alusvaatteet ja sukat.

Alusvaatteiden lisäksi ensi vuoden mahdollisella ostoslistalla on Balmuirin musta Helsinki-huivi. Olen viime vuosien aikana käyttänyt mustaa Helsinki-huiviani* niin paljon, että sen hapsut ovat jääneet jonnekin matkan varrelle. Käytän suosikkihuiviani edelleen lähes päivittäin, ja vähän hävettää kun se on niin kulahtanut ja kärsineen näköinen.

Mutta tarvitsenko välttämättä uuden Helsinki-huivin? No en tietenkään.

mekko Samuji, sukkikset Wolford, laukku Marc by Marc Jacobs, nilkkurit Agile

Ajattelin ostamattomuushaasteen startatessani, että tulen varmasti tämän vuoden aikana käyttämään paljon sellaisia vaatteita, joista tykkään, ja joita säilytän vaatekaapissani vuodesta toiseen, mutta joita käytän normaalisti aika harvoin. Ajattelin esimerkiksi, että käytän kesällä paljon vaaleita boyfriend farkkujani joista tykkään kovasti, mutta jotka jostain syystä eivät juuri koskaan päädy jalkaani.

Väärässä olin. En ole käyttänyt noita farkkuja kertaakaan koko vuoden aikana. Olenkin huomannut, että on ihan sama kuinka paljon vaatteita vaatekaapissa on, käyttäneeksi tulee kuitenkin aina niitä samoja helppoja lempivaatteita, joihin pukeutuessa on hyvä ja kotoisa olo.

Luin muuten juuri jostain, että suomalaiset käyttävät vaatteisiin ja kenkiin keskimäärin 870€ vuodessa. Mitä sanotte tästä? Kuulostaako summa tutulta, vai koetteko käyttävänne rahaa vaateostoksiin vuoden aikana enemmän tai vähemmän?

Minä olen pitänyt monta vuotta kirjaa kaikista ostoksistani, ja useamman vuoden exceleitä tarkistellessani huomaan, että käytän vuodessa keskimäärin 2000€ vaatteisiin, kenkiin ja laukkuihin. Aika iso summa, etenkin jos vertaa keskivertosuomalaisen ostoksiin.

Tulee olemaan jännä nähdä, palaanko ensi vuonna takaisin tuohon parin tonnin keskiarvoon, kun ostamattomuusvuoteni on ohi.

Kuvat: Tuuli / Lumo Lifestyle