Browsing Category

asusteet

Hermoja rassaava uudistus

12/04/2019

tunnetila: ärsytys

Tiedättekö sen tunteen, kun joku (pienikin) asia alkaa ärsyttää aivan älyttömästi, ja lopulta sen aiheuttama ärsytys paisuu ja paisuu lähes kohtuuttomaksi? Jos tuohon soppaan lisätään vielä yhdeksi elementiksi epäoikeudenmukaisuus, on ärsytyskynnykseni jo todella korkealla.

Tällä kertaa ärsytyskynnykseni on äärimmilleen virittänyt HSL:n tuleva lippu-uudistus. Helsingin Seudun Liikenteen matkalippujen hinnat uudistuvat parin viikon päästä, ja voi jestas miten epäoikeudenmukaiselta tuo uudistus tuntuu Helsingin keskusta-alueella asuvan näkökulmasta!

Uudistuksessa Helsingin seutu on jaettu eri vyöhykkeisiin. Vyöhykkeitä on A:sta D:hen, ja matkalippuja voi ostaa kattamaan eri vyöhykkeet. Itse asun A-vyöhykkeellä. Myös työpaikkani on A-vyöhykkeen sisällä, kuten kaikki harrastuksenikin. Pelkkää A-vyöhykkeen lippua ei kuitenkaan voi ostaa, vaan mukaan on pakko ottaa myös B-vyöhyke, vaikkei ikinä sinne matkustaisikaan.

B-vyöhyke sisältää osan Espoota ja Vantaata, mutta ei kuitenkaan ylety lentokentälle asti. Ja lentokenttähän luonnollisesti olisi ainut paikka Vantaalla, minne matkustan edes muutaman kerran vuodessa.

pusero Majestic Filatures, huivi Balmuir*, aurinkolasit Tommy Hilfiger/Specsavers*, housut Voglia*, laukku Céline, kengät Repetto

Espoossa asuvat työkaverini iloitsevat alle puoleen putoavista työmatkakustannuksista, ja se on toki heille superkiva juttu, mutta minun matkani muuttuvat uudistuksen myötä kalliimmiksi. Käytän matkustaessani useinmiten raitiovaunua, ja tähän asti siihen on ollut ostettavissa edullinen ratikkalippu. Eipä ole uudistuksen jälkeen. Pelkkä ratikkalippu poistuu kokonaan lippuvalikoimasta uudistuksen myötä.

Maailmalla matkustellessa eteen tulee erilaisia matkalippujärjestelmiä. Miksei Helsinkiin voida tuoda vaikkapa Hongkongissa olevaa mallia, jossa matkat maksetaan sen pituuden mukaan? Hongkongissa matkakorttia vilautetaan kortinlukijalle kulkuneuvoon mennessä ja poistuttaessa.

Kortti laskee automaattisesti pysäkin välit, ja veloittaa kortilta matkan pituuden verran arvoa. Jos tuo oikeudenmukainen veloitustapa toimii yli seitsemän miljoonan asukkaan Hongkongissa, niin luulisi sen toimivan pikkuisessa Helsingissäkin.

Noh, ehkä yritän nyt ajatella asiaa niin, että kylläpä minulla on asiat elämässä hyvin, kun tällainen asia saa minut ärsyyntymään näin kohtuuttoman paljon. Että hienosti menee, jos eniten tällä hetkellä vituttava asia on HSL:n lippu-uudistus.

Ja ehkä täytyy myöskin ottaa asia niin, että on aika laajentaa elämänpiiriä pois Helsingin keskusta-alueelta, ja alkaa matkustelemaan ympäri Espoota iltakaudet ja viikonloput ihan muuten vaan. Ennen ajattelin, että maksan mielelläni asumisesta Helsingin keskustassa vähän enemmän, sillä säästän rahaa matkakustannuksissa. Nyt kun en voi enää ajatella noin, niin alkaa vähän mietityttää, että mitä jos etsisi reilusti edullisemman kodin jostain vähän syrjemmältä…

Miten on, Helsingin seudulla asuvat lukijani, oletteko Te voittajia vai häviäjiä tässä uudistuksessa?

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

Erilaista kirppistelyä

19/03/2019

tunnetila: hehkutus

Ostamattomuusvuoteni päättyi lähes kolme kuukautta sitten. Tämän vuoden ostossaldoni näyttää kuitenkin varsin vaatimattomalta.

Tammikuun puolivälissä tilasin Granan superalesta muutaman vaatteen, jotka korvasivat mm. viime vuoden aikana puhkikuluneet kotihousut. En siis tavallaa hankkinut mitään uutta, vaan ainoastaan korvaavia juttuja vanhojen tilalle.

Seuraavan kerran kävin kaupungilla äitini kanssa helmikuussa. Silloin ostin Nougatista uudet lempikorvikset (korvissani myös näissä kuvissa), mutta uusia vaatteita ei tuolta ostosreissulta mukaani tarttunut. Tajusinkin juuri, etten ole Granan tilauksen jälkeen ostanut tänä vuonna yhtään vaatetta uutena.

neule Marimekko (second hand/Zadaa), paitapusero Andiata,
nahkahousut H&M (second hand), laukku MCM (second hand/Zadaa)*,
nilkkurit Tod’s (second hand/Zadaa)*, korvikset Pernille Corydon

Rakastin nuorempana kierrellä kirppiksillä. Tein paljon kivoja löytöjä, mutta jossain vaiheessa huomasin kirppisosteluissani tietyn kaavan. Kaava toimi seuraavasti: tein kirppikseltä kivan ja edullisen löydön. Käytin löytöäni muutaman kerran. Seuraavan kerran kun menin itse myymään kertyneitä vaatteita kirppikselle, mukana oli aina kaikki ne vaatteet, mitä olin aiemmin ostanut kirpputorilta.

Kun tuon kaavan ymmärsin, lakkasin ostamasta vaatteita käytettynä. Samaan aikaan lakkasin myös ostamasta alennusmyynneistä vaatteita ”koska halvalla saa”. En koskaan myynyt kirppiksillä vaatteita, joihin olin säästänyt rahaa. Niistä vaatteista tykkäsin valtavasti ja ne vaatteet käytin puhki. Kirppis- ja alelöydöt taas viihtyivät vaatekaapissani vain hetken, ja joutivat pian uusiin osoitteisiin.

Tuon kaavan ymmärtäminen muutti kulutustottumukseni kerralla todella paljon terveempään suuntaan. En käynyt vuosikausiin kirpputoreilla. Aleostoksilla kävin vain liikkeissä, joissa tiesin myytävän vaatteita, joista todella tykkään, ja joita voisin ostaa myös normaalihinnoilla. Toki hutiostoksia tulee tehtyä edelleen, mutta ei sellaisessa määrin mitä ennen.

Vuosien kirppisten karttelun jälkeen olen viime aikoina löytänyt uudestaan kirpputorien houkuttelevan maailman. Nyt tosin hieman eri tavalla mitä ennen. Ennen kirppislöytö tarkoitti minulle vitosen maksavaa hametta. Halpaa siis piti olla, jotta koin ostokseni löydöksi.

Nykyään selaan kirppisappi Zadaata, ja haen sieltä sellaisia luksuslöytöjä joita kovasti haluaisin omistaa, mutta joita en raaski normaalihintaisena ostaa. Ja voi kuulkaa, Zadaa on pa-ras!




Olen hehkuttanut Teille Zadaata jo varmaan sen kymmenen kertaa, mutta en taaskaan pysty pitämään suutani kiinni sen upeudesta. Katsokaa vaikka tätäkin asua.

Kuvien neule on Marimekon viime talven mallistosta. Sovitin kyseistä neuletta Marimekolla pariin otteeseen, mutta kun siinä oli villan ja mohairin lisäksi 29% akryylia, en periaatteesta suostunut maksamaan neuleesta yli kahtasataa euroa. Hetki sitten löysin neuleen Zadaasta alle kahdella kympillä! Rakastan tuota neuletta, enkä juuri muita neuleita ole viime aikoina käyttänyt.

Myös kuvien laukun ostin jokin aika sitten Zadaasta* (osa laukusta saatu yhteistyönä, osa maksettu itse). Tarkemmin sanottuna laukun entinen omistaja oli eräs saksalainen neitokainen. Suomessa perustettu Zadaa on tätä nykyä levinnyt jo Saksaan ja Tanskaan, ja tilaaminen Suomen rajojen ulkopuolelta tapahtuu yhtä mutkattomasti kuin tilaaminen koto-Suomesta.

Tuotteita selaillessaan voi haun rajata johonkin tiettyyn maahan tai sitten valikoimaa voi selata ilman maavalintaa. Ilman valintaa näet kaikkien Zadaassa tällä hetkellä olevien maiden tuotteet omassa koossasi. Kotimaan Zadaa-paketti maksaa 4€, tilaus ulkomailta taas on aina 8€.

Viimeisin hankintani Zadaasta on Insta-yhteistyön merkeissä tekemäni tilaus, johon kuului useampi suorastaan käsittämättömän upea löytö. Yksi näistä löydöistä on kuvissa jalassani olevat italialaisen Tod’sin nilkkurit*.

Tod’sin kengät maksavat liikkeessä noin 500€-1000€, enkä ole ajatellut koskaan omistavani kenkiä kyseiseltä brändiltä. Noh, kiitos Zadaan, nyt minulla on Tod’sin kengät, ja kaiken lisäksi juuri sellaiset nilkkurit, joita olen etsinyt jo pidemmän aikaa.

Tiedän, että ylenpalttinen hehkuttaminen saattaa olla ärsyttävää, mutta hemmetti sentään kun olen vaan niin iloinen siitä, että vihdoin on olemassa upea tapa kierrättää vaatteita. Yhden appin kautta pääsen käsiksi sellaisiin vaatteisiin tai muihin tuotteisiin, joita en pihiyksissäni raaskisi koskaan  uutena hankkia!

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

Kevätuutta kirppikseltä

24/02/2019

tunnetila: ilo

”Mitä kaikkea ostit Gdanskista?” ”En mitään. Tai no, lentokentällä huomattiin että meille oli jäämässä zlotyja, joten ostin niillä rahoilla puolalaista luonnoskosmetiikkaa; puhdistusvaahdon ja seerumin.” ”Häh, kyllähän sä saat nykyään jo ostaa kaikkea?! Eikös se ostolakko ollut vaan viime vuoden?”

Olen käynyt yllä olevan keskustelun kuluneen viikon aikana aika monta kertaa. Seuraava kysymys onkin sitten ollut Gdanskin shoppailumahdollisuudet. ”Eikö siellä ollut mitään ostettavaa?”

Gdanskin vanha kaupunki ei tosiaan ollut mikään shoppailijan mekka. Entiseltä pääkadulta suurin osa liikkeistä oli lähtenyt pois, ja tilalla oli ravintoloita ja hotelleja. Suurin kauppojen keskittymä oli hieman vanhan kaupungin ulkopuolella sijaitseva kauppakeskus Forum Gdansk, joka oli ehkä hienoin kaupakeskus missä olen koskaan käynyt!

pusero H&M (second hand), housut Marks&Spencer*,
korvikset Pernile Corydon, laukku MCM (second hand, Zadaa,
laukusta saatu alennusta kamppanjan myötä, osa maksettu itse), kengät Agile

Uuden kauppakeskuksen sisällä mm. kasvoi puita ja sen halki kulki joki. Kauppakeskus oli suuri, moderni ja upean valoisa. Tykkäsin rakennuksen arkkitehtuurista tosi paljon.

Tarjolla oli liikkeitä Zarasta & Other Storiesiin ja MACista Massimo Duttiin. Mukana oli myös kiinnostavia puolalaisia liikkeitä, esimerkiksi laadukkaita nahkakenkiä myyvä APIA.

Kiertelin muutamissa liikkeessä kauppakeskuksessa ja sen ulkopuolella (löysin sattumalta mm. puolalaisten suunnittelijoiden pienen butiikin jonka nimeä en nyt valitettavasti muista), mutta eteeni ei tullut mitään mitä olisin tarvinnut.

Huomatkaa muuten jos Gdanskiin suuntaatte, että Gdanskissa kaupat on kiinni sunnuntaisin. Vuoden 2019 alusta astui voimaan uusi laki, joka pitää liikkeet kiinni kaikkina muina, paitsi kuukauden viimeisinä sunnuntaina tai tiettyinä pyhäpäiviä.



En siis ostanut Gdanskista mitään, mutta kuten kuvista näkyy, vaatekaappiini on löytänyt tiensä pari uutta kivaa juttua.

Kävin pari viikkoa sitten Iinan luona brunssilla, ja brunssin lopuksi pääsin penkomaan Iinan kirppikselle menossa olevia vaatteita. Löysin kirppiskassista superhyvät nahkahousut ja kuvien puseron.

Valkoinen puuvillapusero on leikkaukseltaan hyvin kesäinen ja kevyt, ja lyhyen kietaisumallinsa vuoksi se sopii kauniisti korkeavyötäröisten housujen kaveriksi. Luulen, että tämä paita tullaan näkemään ensi kesänä ylläni useita kertoja!

Toinen uusi juttu, joka varmasti tulee olemaan ensi kesän pukeutumiseni peruspilareita, on Zadaasta löytämäni MCM:n pussimainen laukku. Klassikkolaukun hinta kaupassa on tällä hetkellä 875€, mutta Zadaasta löysin sen uuden veroisena reilusti alle puoleen hintaan. Minulla oli myös käyttämättömiä Zadaa-kredittejä, joten sain laukun vielä edullisemmin.

En ole vuosikausiin hankkinut mitään käytettynä tai kirppiksiltä, mutta nyt Zadaan myötä olen löytänyt kirppistelyn uudestaan. Merkkilaukkuja (MCM ja Celiné), Guccin korvikset, See by Chloén nahkalompakko, Kenzon uudet nahkaiset espadrillot, Custommaden silkkimekko, Marimekon nahkalaukku..

Olen tehnyt niin hyviä löytöjä niin Suomen, Tanskan kuin Saksankin Zadaasta, että en voi kuin suositella sen käyttämistä kaikille!

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

Ja taas sataa lunta

08/02/2019

tunnetila: tylsyys

Joko Teille alkaa tämä lumen tulo riittää? Minun on pakko todeta, että minulle ei riitä. Tai siis lisää lunta ei enää tarvitsisi sataa, mutta toivon, ettei nämä lumet tästä ihan heti sulaisi pois. En ole nimittäin ehtinyt vielä yhtään nauttimaan talvesta.

Selkäni kramppasi tammikuun kymmenes päivä, eikä ole vieläkään kunnossa. Olen joutunut jo kuukauden liikkumaan selkääni varoen, ja viimeksi eilen lääkäri ehdotti vielä sairausloman kirjoittamista, lisää lääkkeitä ja käyntiä selkäspesialistilla. Selkäspesialistille menen mielelläni, mutta sairauslomaa tai lääkkeitä en enää halua.

Onneksi fyssarini on sitä mieltä, että olen selän kuntouttamisessa jo niin hyvässä vaiheessa, että saan selkään kuntoon oikeanlaisella liikunnalla ja lihasten vahvistamisella, eikä lisää lääkkeitä välttämättä tarvita. Aikaa ja sinnikkyyttä se vaatii, mutta kyllä selkä kuulema vielä kuntoon tulee. Sitä odotellessa…


takki Marimekko, housut Marks&Spencer*, laukku Marc Jacobs,
reppu Haglöfs*, hanskat Sauso, kengät Pomar*

Haluaisin, heti kun selkäni sen mahdollistaa, tehdä pitkiä kävelylenkkejä kauniissa lumisessa luonnossa. Olisi ihana hiihtää ja luistella. Parasta olisi kesken pitkän lenkin istahtaa laavulle syömään eväitä ja juomaan jotain lämmintä. Toivottavasti selkäni mahdollistaa nuo haaveet pian, eikä lumi ehdi siihen mennessä muuttua loskaksi tai sulaa kokonaan pois.

Olisiko Teillä antaa vinkkejä laavuista, jotka sijaitsevat lähellä Helsinkiä mukavien kävelyreittien varrella? Mieluiten niin, että kävelylenkin voi aloittaa saapumalla paikan päälle julkisilla. Autoa minulla ei ole, joten paikalle täytyisi päästä jollain muulla tavoin.

Jos ette tiedä laavuista, niin tuleeko mieleen jotain muita paikkoja, missä voisi nauttia talvesta ja tehdä hauskoja talviaktiviteetteja, esimerkiksi lumikenkäilyä tai retkiluistelua jäällä? Kiitos jos keksitte jotain vinkattavaa!

Kivaa perjantaita kaikille! Muistakaa ulkoilla ja nauttia lumisesta luonnosta jos olette terveenä. Ulkoilu ja liikunta on paras lahja, mitä voitte itsellenne antaa!

Kuvat: Iina / MouMou

Pipo päässä pakkasella

29/01/2019

tunnetila: huvitus

Arvatkaa mitä?! Tuotiin viikonloppuna lämpömittari makuuhuoneeseemme ja mitattiin huoneen lämpötila sängyssä siitä kohtaa, jossa tyynymme ovat. Lämmintä oli +16.1 astetta! Mitä hittoa?! Ei ihme, että älypehmustettu tyynyni* on aina ihan kivikova (eli jäässä!), kun menen nukkumaan.

Olen ollut nyt parin viikon ajan sitä mieltä, että makuuhuoneessamme on vähän liian kylmä, mutta mieheni on vaan todennut, että viileässä nukkuu paremmin kuin liian lämpimässä. Totta varmasti tuokin, mutta rajansa on viileydelläkin.

Ei ole noilla lämpöasteilla ihme, että vitkuttelemme nykyään sängystä nousemista viimeiseen asti. Kello on soinut aamulla jo puoli tuntia sitten ja olisi jo kiire töihin, mutta me molemmat vaan kääriydymme syvemmälle peiton alle ja kitisemme kuin pienet lapset ”Äääää, mä en haluu nousta täältä lämpimästä!”

pipo Balmuir*, jättihuivi H&M Premium*, hanskat Marimekko,
takki Uniqlo, hame KappAhl/Limited Edition Arrivederci-mallisto*,
laukku Marc Jacobs, kengät Terhi Pölkki

Synnyin maailmaan tammikuun alussa, talven kovimmilla pakkasilla. Olen aina ajatellut, että olen syntymässäni saanut ihastuksen kunnolliseen talveen.

Kunnon talvi tarkoittaa minulle yli -15 pakkasta, kirkasta auringonpaistetta, valkoisena kimaltelevaa lunta, ulkoillessa jäätyviä silmäripsiä, punaisia poskia, lämpökerrastoja, villasukkia ja paksuja toppavaatteita.

Noista kaikista talven elementeistä pidän kovasti. Mutta vaikka ulkona olisi täydellinen talvi, niin kyllä sisällä pitäisi olla lämmintä edes sen +19.

Hrrrrr, mitenkähän noita 1900-luvun alussa valmistettuja ikkunoita saisi tilkittyä? Tästä jos pakkanen vielä kiristyy, niin seuraava vaihtoehto on laittaa pipo päähän myös yöksi…

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe