Browsing Category

vinkki

Kasvot kohti aurinkoa

tunnetila: tykkäys

*Hoito ja tuotteet saatu*

Kesä, loma ja perinteinen parin viikon lomareissu lämpöön. En oikeasti taida tietää mitään parempaa!

Kesälomareissuun valmistautuminen alkaa minulla aina kasvohoidolla. Käyn kasvohoidossa yleensä vähintään viikko ennen reissua, jotta ihoni ehtii palautua hoidosta kunnolla ennen auringolle altistumista. Rakastan sitä fiilistä, kun matkoilla tunnen, miten hyvin hoidettu ihoni oikein hehkuu saadessaan pintaan hieman päivetystä.

Jossain vaiheessa aloin kuitenkin kyseenalaistaa kasvohoitoa ennen matkaa. Olisiko sittenkin järkevämpää käydä kasvohoidossa vasta reissun jälkeen?

Reissussa tulee aina syötyä miten sattuu. Kasvojen puhdistus tapahtuu yleensä puhdistusliinojen avulla, ja merivesi, aurinkorasva ja rantahiekka tekevät tehtävänsä. Kotiin palatessa iho saattaa olla täynnä epäpuhtauksia, joten miksi hoitaa ihoa ennen matkaa, eikä vasta sen jälkeen?

Nyt ranskalaiselta Guinotilta on kuitenkin tullut niin ihana kasvohoito, että jatkossa tiedän, miksi todella kannattaa käydä hoidossa ennen matkaa. Hydradermie Longue vie soleil -hoito nimittäin valmistaa ihon auringolle, ja se jos mikä on tärkeää omalle vaalealle iholleni.

Syväkosteuttava ja –puhdistava erikoishoito sisältää lisäksi ihon ruskettumisprosessia tehostavan hoitovaikutuksen, sekä Cellulaire life Complex-yhdisteen, joka tukee ihon omaa luonnollista uudistumista, sekä ehkäisee auringon aiheuttamien ikääntymisen merkkien syntymistä.

Longue vie soleil -hoidon voi ottaa ennen aurinkoon menoa, ja näin valmistaa ihoa vastaanottamaan aurinkoa. Jälkeenpäin otettuna hoito taas vahvistaa ihoa auringolle altistumisen jälkeen.

Minulle tuli pari vuotta sitten kesällä otsaan ensimmäiset maksaläiskät. Olin ensin kauhuissani. ”Mitä näille nyt pitää tehdä? Miten nämä saa pois?” Mutta arvatkaa mitä sitten tapahtui? Aloin pitämään niistä!

Huomasin, että näytän niiden kanssa ruskettuneemmalta ja hyvinvoivalta, enkä ollenkaan niin kalman kalpealta, mitä ilman niitä. Heh, olenkohan maailman ainoa ihminen, joka pitää maksaläiskistään?! Lisää niitä en kuitenkaan toivo, joten siksikin tuon hoidon ottaminen ennen aurinkolomalle lähtöä on tarpeen. Suojaan myös nykyään kasvojeni ihon auringossa aina suojakertoimella SPF50.

Kävin ennen juhannusta Hydradermie Longue vie soleil -hoidossa, ja sain samalla muutaman aurinkotuotteen testiin. Pakkasin tuotteet nyt mukaan reissuun, ja testailen innolla miltä ne tuntuvat iholla, ja miten ne toimivat.

Sain testiin kaksi näppäränkokoista aurinkotuotetta, Sun Logic Age Sun Anti-ageing SPF50+ -silmänympärysvoiteen, sekä Sun Logic Age Sun Sensitive Anti-ageing SPF50+ -yleisvoiteen herkille ihoalueille.

Ihana että kasvojen herkimmät ihoalueet, kuten silmänympärysiho, on otettu Guinotilla ihan erikseen huomioon! Silmänympärysiho on ohut ja herkkä, ja ainakin minulla tavalliset aurinkotuotteet turvottavat usein luomia. Saatankin joskus jättää silmänympärysihon suojaamatta, ja siitä ei hyvää seuraa, vaikka piilottelisikin aurinkolasien takana.

Aurinkotuotteiden lisäksi mukaan reissuun pääsi Guinot Eau Mirific Body Mist, joka tuo auringon paahtamalle iholla raikkautta, virkistystä ja ihanan tuoksun!

Tykkäisin käyttää myös reissussa tuoksuja, mutta hajuvedet kirvelevät ihollani auringossa. Tätä vartalotuoksua voi levittää iholle huoletta, sillä se ei aiheuta kirvelyä, vaan hoitaa, korjaa ja pehmentää ihoa samalla kun antaa sille huumaavan tuoksun. Suihkeen pääraaka-aineet ovat passionkukkaöljy (ravitsee ja vahvistaa ihoa) ja mimosa (kosteuttaa).

Vartalosuihke on pakattu kauniiseen 100ml:n lasipulloon, joten se tuo reissuun mukavan ylellisen ripauksen. Pullo on kuitenkin aika painava, joten mietin pitkään pakkaanko sen mukaani. Reissuun olisikin kiva saada sama tuote vaikkapa 30ml:n muovipullossa. Ylellinen ilme siitä toki kärsisi, mutta itse tuote, sen hoitavuus ja ihana tuoksu, ovat kuitenkin ne tärkeimmät asiat!

Kuvat: Vilma

Vastuullista suklaata ja kesän herkullisin arvonta!

tunnetila: ilo

*Yhteistyössä Tony’s Chocolonely*

Tiesitkö, että tänään sunnuntaina, 7.7., on vuoden herkullisin päivä? Tänään on nimittäin kansainvälinen World Chocolate Day!

Pian yhdellä blogini lukijoista ja/tai Tunnetilan Instagram -seuraajista on myös henkilökohtainen herkkupäivä, sillä World Chocolate Dayn kunniaksi arvon yhdelle seuraajalleni paketillisen (10kpl) Tony’s Chocolonelyn suklaalevyjä!

Jokainen blogiani seuraava tietää, että olen ollut eettistä, orjatyöstä vapaata suklaata valmistavan Tony’s Chocolonelyn ystävä jo ennen brändin saapumista Suomeen. Löysin vastuullisen suklaabrändin joskus ulkomailla reissatessani, ja sen jälkeen olen raahannut sitä kotiin mm. New Yorkista, Köpiksestä, Amsterdamista ja Tukholmasta. Vihdoin viime syksynä saimme Tony’sin suklaat myös meille Suomeen.

Vuonna 2005 Hollanissa perustetun Tony’s Chocolonelyn visio on orjatyöstä vapaa suklaa. Eikä pelkästään heidän suklaansa, vaan kaikki maailman suklaa. Jotta tavoitteeseen päästäisiin, Tony’s pyrkii saamaan kuluttajat ja muut suklaanvalmistajat mukaan toteuttamaan missiotaan.

”Kukaan ei tarvitse suklaata. Suklaa on lahja itselle tai jollekulle muulle. On silkkaa hulluutta, että lahja, jota kukaan ei välttämättä tarvitse, saa niin monet kärsimään”, toteaa Tony’s Chocolonelyn edustaja Paul Schoenmaker Washington Postin suklaanvalmistuksessa käytettävää lapsityövoimaa käsittelevässä artikkelissa.

Suklaan toimitusketjussa voitot jakautuvat epätasaisesti. Ketju alkaa kaakaota tuottavista maanviljelijöistä ja päättyy meihin, suklaasta nauttiviin kuluttajiin. Välissä ovat suklaa-alan jättiyritykset, jotka pyrkivät hyötymään mahdollisimman alhaisista kaakaon ostohinnoista. Polkuhintojen seurauksena maanviljelijät joutuvat elämään köyhyydessä, mikä johtaa lapsityövoiman ja orjien käyttöön.

Kun ostat herkkuhetkeesi Tony’sin suklaata, voit olla varma, että kaakaopavut ovat tulleet tilalta, joka ei käytä lapsityövoimaa. Pavut on ostettu suoraan kumppaniosuuskunnilta, jotka ovat Norsunluurannikolla Kapatchiva, Ecojad, Socoopacdi ja ECAM sekä Ghanassa ABOCFA.

Tony’s myös maksaa kaakaosta korkeampaa lisähintaa, jotta viljelijät pystyisivät ansaitsemaan työllään elannon. Tämän lisäksi yhtiö antaa liiketalous- ja viljelykoulutusta kaakaon tuottajille tuottavuuden parantamiseksi ja on nostamassa maailmanlaajuisesti maanviljelijöiden palkkoja.

Tony’sin suklaata voi siis syödä turvallisin mielin, vailla kolkuttavaa omatuntoa. Mutta entäs sitten ne suklaat? Saako suklaan mausta myös hyvän mielen? Ehdottomasti! Tässäpä muutama vinkki Tony’s Chocoloneyn suklaamauista.

Oma ikisuosikkini on Tony’sin oranssi, Caramel-Sea salt -suklaa, joka on nimensä mukaisesti makea, mutta samalla sopivan suolainen. Maun kehitteli  Tony’silla taannoin työharjoittelussa ollut nuori tyttö. Oranssi levy on nykyään yksi Tony’sin myydyimmistä. Aika mahtava harjoittelupaikka ja harjoittelun lopputulos!

Oranssi levy on saanut Suomessa nyt kaksi kovaa kilpakumppania, nimittäin uutuudet Nougat (sisältää mantelinougatia ja hunajaaja) sekä Hazelnut (hasselpähkinä) -maitosuklaat (uutuusmaut ja lempparini kuvissa yllä). Aivan tolkuttoman hyviä molemmat!

Hollannissa, Tony’s Chocolonelyn kotimaassa, Tony’sin suklaalaatujen kirjo on valtava. Ystäväni sai juuri Amsterdamista tuliaisiksi Tony’s Popcorn Discodip-suklaata. Uuh! Haluan lisää makuja Suomen markkinoille!

Ja nyt vihdoin siihen arvontaan! Kerro postauksen kommenttiboksissa lempisuklaamakusi, ja osallistut kymmenen (10) suklaalevyn arvontaan (arvo noin 50€)! Arvonta on käynnissä täällä blogissa ja Tunnetilan Instagramissa sunnuntai-iltaan 14.7. klo 18.00 asti.

Kannattaa siis ottaa blogin lisäksi Tunnetilan Insta seurantaan ja tuplata voittomahdollisuus kommentoimalla molemmissa arvonnoissa. (Palkintoja arvotaan yksi (1), eli voittaja löytyy joko blogiin tai Instan kommenteista.) Onnea kaikille kesän herkullisimpaan arvontaan!

Tony’s Chocolonelyn vastuullista suklaata saa ympäri Suomen mm. suurimmista K-Citymarketeista ja K-Supermarketeista, sekä pienemmistä liikkeistä mm. Anton & Antonista Helsingissä ja Ruohonjuuresta.

Kuvat: Vilma

Helppoa vastuullista ostamista – Weecos

tunnetila: tykkäys

*yhteistyössä Weecos*

On taas se aika vuodesta, kun verkkokauppojen ”ale ale ale” -viestit tukkivat sähköpostin. Se aika, jolloin roimat alennusprosentit vilkkuvat silmissä ja saavat pään vähän sekaisin. ”En mä tota välttämättä tarvitsisi, mutta kun on niin halpa…” Ja parin viikon päästä sitä sitten ihmettelee, että mitähän mä oikein ajattelin, kun tämän tilasin..

On kuitenkin yksi paikka, mistä voi ostaa oikeastaan mitä vain, eikä ostoksista tarvitse tuntea huonoa omatuntoa. Tämä kauppapaikka on Weecos.

Vuonna 2013 avattu kotimainen Weecos on jo kuuden vuoden ajan kerännyt yhteen verkkokauppapaikkaan lähes 300 (!) vastuullista design-merkkiä Suomesta ja maailmalta.

Weecosin kantavana ajatuksena on yhdistää vastuulliset merkit tiedostavien ihmisten kanssa, ja auttaa ihmisiä tekemään arvojensa mukaisia sekä kestävää kehitystä edistäviä valintoja helposti.

Weecos julkaisi tänä keväänä, yhtenä maailman ensimmäisistä kauppapaikoista, omat vastuullisuusleimansa. Weecosin leimojen avulla pystyt käymään tuotteita läpi juuri haluamastasi vastuullisuusnäkökulmasta, eli löydät kauppapaikan valikoimasta esimerkiksi Suomessa valmistetut, muovittomat, vegaaniset, tai vaikkapa käsintehdyt tuotteet.

Leimat myös kertovat, tarjotaanko vaatteelle korjauspalvelua (tietyt brändit tarjoavat tuotteille korjausmahdollisuuden, ihan parasta!!) tai onko ne tehty kierrätysmateriaaleista.

Vaikka tuotteiden materiaalit ja alkuperä kiinnostavat minua kovasti, myönnän, etten silti jaksa aina nähdä vaivaa taustojen selvitystyön tekemiseen. Onkin todella arvokasta, että tuo työ on tehty puolestani, ja samalla ostokokemustani on helpotettu valtavasti. Vastuullinen shoppailu on sitä parasta shoppailua!

Ja samalla, kun löytää Weecosin valikoimasta itselleen jotain oikein ihanaa, tulee työllistäneeksi esimerkiksi suomalaisen suunnittelijan, pienen ompelimon, luomutilallisen lampaiden kasvattajan, ja vaikkapa pienessä nyrkkipajassa unelmaansa elävän, lankojen värjääjän. Mikä sen ihanampi ajatus, kuin tuoda työtä Suomeen ja pitää yllä arvokasta käsityöläisperinnettämme!

korvikset ”Säde” butonidesign*, paitamekko ”Kukka” Lille Clothing*, laukku Coccinelle, sandaalit Ancient Greek/second hand

Pääsin yhteistyön merkeissä valitsemaan Weecosin valikoimista itselleni muutaman lempparijutun. Koska olen niin hirmuisen huono ostamaan kesävaatteita, päätin, että nyt haastan itseni enkä poistu verkkopaikasta, ennen kuin olen löytänyt itselleni jotain kivaa ja kesäistä.

Ja arvatkaa, kun olin selannut läpi lempibrändieni tarjonnan, ja klikkaillut kaiken haluamani ostoskoriin, ostoskorin saldo oli reilusti yli kolme tonnia! Ja siis kaikki ostoskoriin päätyneet jutut olivat kesämekkoja, keveitä puseroita tai pellavahousuja. Hurraa!

Pitkällisen karsinnan jälkeen lopulliseksi kesän suosikkiasukseni valikoitui Lille Clothingin valkoinen pellavapaitamekko ja butonidesignin korvikset. Molemmat ovat osoittautuneet aivan nappivalinnoiksi. Rakastan molempia!

Paitamekko on valmistettu Virossa, joten sillä on mm. lähituotanto, tuotanto-olot varmistettu, sekä sertifioidut materiaalit -vastuullisuusleimat. Korviksilla taas on leimoina mm. käsintehty, valmistettu Suomessa ja muoviton. Ai että miten nämä leimat ilahduttavatkin minua!

Jos Weecos ei ole vielä Teille kauppapaikkana tuttu, niin kerrataanpa vielä miten se toimii. Weecos on siis kauppapaikka-alusta, ei oma verkkokauppansa. Jokainen merkki ylläpitää itse omaa kauppaansa kauppapaikassa ja lähettää tilaukset itse asiakkaalle. Osto Weecosista on siis osto suoraan merkiltä itseltään.

Voit ostaa tuotteita samanaikaisesti eri merkeiltä ja eri maista. Oston jälkeen tilaus ja maksu hajautetaan merkkien kesken ja merkit lähettävät tuotteet asiakkaille omista varastoistaan. Jokaisesta ostoksesta Weecos ottaa 20 % provision, ja loput liikevaihdosta hajautetaan tuotteet myyneelle merkille tai merkeille.

Kun siis tilasin yhdellä kertaa Lillen pellavamekon ja butonin korvikset, sain kaksi eri pakettia, toisen Lilleltä, toisen Butonilta. Eli ihan kuin tavallisesta verkkokaupasta ostaisi, sen kun vain klikkailee menemään. Käytännön asiat hoidetaan sitten Weecosin puolesta.

Ja hei muuten. Jos kaipaatte näin alennusmyyntien aikaan niitä ale-löytöjä, niin Weecosilla on myös Ale-osasto erikseen… Ehkä ostin, ehkä en…

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

Päivä, jolloin ei olekaan pakko tehdä mitään

tunnetila: pohdiskelu

Olen kirjoittanut blogipostauksia Tunnetilaan viimeiset 11 vuotta keskimäärin 4-6kpl/vko. Minulta on kaikki nämä vuodet kyselty, miten ehdin työn ja kaikkien muiden harrastusten lisäksi postata niin usein.

Olen aina vain todennut, että kun jostain oikein kovasti tykkää, niin sitä ehtii kyllä. En ole juurikaan kyseenalaistanut ajankäyttöäni enkä miettinyt, mistä tuo blogin kanssa vietetty aika on poissa.

Tämän kevään aikana, kun olen selkäongelmien vuoksi pyrkinyt minimoimaan koneella istumisen määrän vapaa-ajallani lähes minimiin, ymmärrän, että tuo blogin parissa vietetty aika on ollut poissa omasta hyvinvoinnistani.

Tykkään kirjoittamisesta, uusiin juttuihin tutustumisesta ja uutuuksien testailusta, ja näiden teemojen kautta olen saanut blogista elämääni paljon hyvinvointia, energiaa ja inspiraatiota. Siksi olen jaksanutkin tuottaa tekstiä niin paljon ja usein.

Mutta arvatkaapa mitä sellaista olen tämän kevään aikana saanut, kun olen istunut vähemmän blogini parissa, mitä en ole jostain syystä osannut edes kaivata? Olen saanut viikkoon vapaapaivän, sunnuntain.

silkkitoppi Mary Kate & Ashley Olsen x BikBok, silkkihame Grana, kassi MCM (second hand/Zadaa), sandaalit H&M Premium

Sunnuntain, joka voi alkaa hitaasti laiskotellen. Sunnuntain, jolloin ei ole pakko tehdä mitään. Sunnuntain, jolloin voin tavata ihmisiä. Sunnuntain, jolloin ehdin käydä lenkillä mieheni kanssa. Sunnuntain, jolloin on aikaa kokkailla vähän työläämpiä ruokia. Sunnuntain, jolloin ehtii käydä salilla tekemässä viikon pisimmän treenin, ja sen jälkeen vielä nautiskella höyrysaunan lämmöstä rauhassa.

Olen saanut takaisin vapaapäivän, jonka aikana ehtii kerätä voimia tulevaan viikkoon.

Noin kymmenen vuoden ajan sunnuntai on ollut minulle ”blogityöpäivä”. Kalenterissani on lukenut sunnuntain kohdalla ”bloggaamista vähintään 8h”, ja lähes viikottain ylitin reilusti tuon tavoitteeksi laittamani minimituntimäärän.

Sunnuntaisin kuvasin blogiini esim. kosmetiikkaa. Valitsin ja käsittelin viikon varrella napsimiani kuvia. Ideoin uusia postauksia, laadin postausrunkoja valmiiksi seuraavalle viikolle ja kirjoitin postauksia valmiiksi.

Istuin koneella sunnuntaisin usein 10-12h. Ei ihme, että olin aina poikki maanantaiaamuna varsinaisen työviikon vasta alkaessa.

Blogini on ollut minulle kaikki nämä vuodet harrastus. Vertasin vuosikausia julkaisutahtiani kuitenkin heihin, jotka kirjoittavat blogia työkseen. ”Miten noilta tulee uusi postaus joka päivä? Miksi en itse pysty siihen? Pakko lisätä sunnuntaihin vielä muutama tunti lisää bloggausaikaa.” Vitsit miten totaalisen typerää!




Viime aikoina olen kirjoittanut blogiini noin postauksen viikossa. Tunnen löyhästä postaustahdistani koko ajan valtavan huonoa omatuntoa. Näen jopa unia siitä, että vaikka olen ihan poikki työpäivän jälkeen, alan hädissäni kirjoittaa blogiin postausta ihan älyttömistä aiheista. ”Pakko nyt kirjoittaa jotain. PAKKO!”

Mitenkähän sitä saisi itselleen taottua päähän sen, että tämä blogi on ihan ikiomani, eikä kukaan muu kuin minä päätä, milloin minun täytyy julkaista täällä yhtään mitään?!

Paitsi että nyt taitaa olla vähän pakko julkistaa festarikassiarvonnan voittaja. Olen nimittäin pitänyt Teitä jännityksessä ihan liian kauan. Eli Vallilan upean Sideways-festarikassin saa omakseen kommentoija nimimerkillä Sanna. Onneksi olkoon Sanna! Sinulle on laitettu sähköpostia.

Kiitos kaikille kisaan osallistujille! Oli ihana huomata, että vaikka postaustahtini on harventunut, Teitä on siellä taustajoukoissa edelleen mukavasti. Kiitos, olette ihania!

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

Miten sulla on varaa? – Sananen rahankäytöstä

tunnetila: pohdiskelu

Törmäsin kuluneella viikolla tuttavaani, joka seuraa minua somessa. Hän oli lukenut edellisen postaukseni ja kauhisteli pieleen mennyttä luksusyötämme Kämpissä. Hän ihmetteli myös, miten minulla on varaa yöpyä hotellissa tämän tästä. ”Ei mulla olisi IKINÄ varaa!”

Aloimme vertailla kuukausittaisia kulujamme, ja pian totesimme, että kysymys on ainoastaan siitä, miten rahankäyttönsä priorisoi. Siitä, mikä on itselle tärkeää.

Tässä siis muutama juttu, jotka tulivat kulutustottumuksista keskustellessamme esiin. Mm. näiden asioiden avulla pidän kuukausittaiset kuluni minimissä, ja mahdollistan itselleni arjen pienet ylelliset hetket.

takki MyHaily’s*, pusero Marimekko, housut J.A.P, korvikset Lillan Helsinki*, laukku Marc Jacobs, tennarit Pomar*

En tilaa kotiin lehtiä, sillä en ehdi koskaan lukea niitä. Ei tilaa edes Hesaria tai sen maksullista verkkolehteä. Puhelimesani on ilmainen Ylen Uutisvahti -appi, joka kertoo minulle päivän tärkeimmät uutiset. Voin myös halutessani valita Uutisvahdista vain uutiset, jotka aiheiltaan kiinnostavat minua. Uutisvahdin lisäksi moni muu media (myös Hesari) tarjoaa ilmaista uutistarjontaa.

En käytä maksukanavia. En ole koskaan katsonut esimerkiksi Netflixiä tai HBO:ta. Ehdin katsoa niin vähän televisiota, että koen turhaksi kaikki ylimääräiset kuukausimaksut, vaikka ne olisivat pieniäkin. Tämä tyytyväinen veronmaksaja kääntyy tässäkin Ylen puoleen, ja kehaisee Yle Areenan valtavaa ohjelmatarjontaa.

Minulla ei ole Spotifyta (tai Deezeriä). Kuuntelen musiikkia pääosin radiosta tai YouTubesta, enkä ole kokenut tarpeelliseksi hankkia maksullisia musiikkipalveluita. Onhan se tietysti kätevää, että voi kuunnella musiikkia ilman mainoksia ja juuri niitä biisejä mitä haluaa, mutta toistaiseksi olen pärjännyt hyvin ilmankin.

En osta mitään osamaksulla. Jos tarvitsen esimerkiksi uuden puhelimen tai pesukoneen, ostan sellaisen, mihin minulla on sillä hetkellä varaa. Minulla ei ole maksettavana kuukausieriä elektroniikka tms. hankinnoista. (Toki tuo ei ole aina mahdollista jos tilillä ei ole yhtään puskuria, mutta pyrin laittamaan joka kuukausi sivuun sen verran rahaa, että minulla on aina jemmassa jonkin verran ns. pahan päivän varalle.)

Jos ostan esim. vaatteita verkkokaupasta, maksan ostoksen heti. Jos minulla ei ole varaa sillä hetkellä ostaa mitään, en osta. Jos taas ostan jotain isompaa (esim. matkat) Visalla, maksan laskun pois heti kun se on mahdollista. En halua maksaa yhtään turhia korkoja.

Etsin tarjouksia. En edes muista, koska olisin viimeksi yöpynyt hotellissa normaalihinnalla. Tuokin epäonninen Kämpin yö oli ostettu jo viime joulukuussa, kun bongasin joulutarjouksen Kämpin sivuilta.

Tuttavani laski yhteen hänelle kuukausittain tulevat laskut. Sillä summalla hän asuisi oikein mukavasti ainakin yhden yön kuukaudessa hotellissa.

Hän kuitenkin totesi, että hänelle hotelliyötä tärkeämpää on omat soittolistat, Netflix-marathonit ja tiettynä päivänä kotiin tupsahtava lehti. Ymmärrän häntä oikein hyvin! Mutta se, että hotelliyöpyminen ei olisi hänelle IKINÄ mahdollista, ei pidä paikkaansa.

Jokainen käyttäköön rahansa siten, miten parhaaksi näkee. Kunhan niistä saisi joka kuukausi lohkaistua edes pienen osan asioihin, jotka tuottavat itselle iloa!

Mihin asioihin Te panostatte arjessa ja missä asioissa säästätte?

Kuvat: Vilma