Browsing Category

vinkki

Tikkitakki

tunnetila: tykkäys

Hei kun seuraavan kymmenen vuoden aikana mainitsen blogissani, että tarvitsisin jonkunlaisen takin, niin älkää uskoko. Minä valehtelen.

Haluaminen ja tarvitseminen ovat tietysti eri asioita, mutta jos mainitsen jotain takkitarpeesta, niin sanokaa ”Et tarvitse!” ja muistuttakaa minua tästä postauksesta.

Nyt on nimittäin päässyt käymään niin, että minulla on takki jokaiseen eteen tulevaan tarpeeseen. On paksua ja ohutta untuvatakkia, on trenssi, takki paukkupakkasille, pari sadetakkia, ohuempi ja paksumpi villakangastakki, säänkestäviä ulkoilutakkeja, hyvin ohuita kesätakkeja jne.

Jos ihan totta puhutaan, niin minulla taitaa olla jopa liikaa takkeja. Mutta kuten fiksu ystäväni Ida näitä kuvia napsiessaan totesi ”Suomessa takit on niin tärkeitä, että on hyvä että takkeja löytyy jokaiselle säälle”. Tismalleen näin! Takkeja tarvitaan aina, kunhan niitä vaan mahtuu säilyttämään jossain…

tikkitakki H&M Trend*, huivi Balmuir*,
hanskat Moschino, farkut J.A.P., nilkkurit Agile

Sain valta H&M:n syksy-talvi-mallistosta muutaman suosikkini, ja tämä takki oli ylivoimainen suosikkini koko mallistosta!

Takista tulee toisaalta mieleen 70-luvun tikatut makuupussit. Kun takki on vielä päällä ihanan reilu, se päällä tuntuu kuin olisin pieni lapsi makuupussissa, turvassa kylmältä maailmalta.

Toisaalta taas takissa on myös hieman ylellistä kartanonrouvafiilistä. Ihan kasuaalisti olen tässä matkalla talleille. Olenhan kartanonrouvana Skotlannin nummilla, ja ajattelin lähteä hevosellani Tuulispäällä tarkistelemaan tiluksia…

Talvipukeutuminen on Suomessa oikeasti välillä hyvin hankalaa. Paksu untuvatakki on näille säille vielä liian kuuma. Villakangastakki taas kastuu hetkessä märäksi kun sade yllättää. Ohuen, sadetta kestävän takin alle taas tarvitsee monta vaatekerrosta, jottei vilu iskisi.

Juuri näihin tilanteisiin olen havainnut tämän tikkitakin täydelliseksi! Takki on sopivan ohut, mutta lämmittää kuitenkin mukavasti. Alle mahtuu vaatekerroksia jos tarve vaatii, ja takin pinta hylkii vähän vettä.

Nyt voi siis sanoa, että oli sää mikä hyvänsä, niin minä pärjään kyllä!

Kuvat: Ida / Ida365

Että mitähän hittoa?

tunnetila: hämmästys

Tyhjensin muutama päivä sitten pesukonetta. Kuudessakympissä pestyjen lakanoiden välistä tipahti lattialle harmaa möykky. Sydän muljahti rinnassa. Möykky näytti nimittäin erehdyttävästi yhdeltä lempineuleistani.

Voiko olla, että olen pessyt vahingossa Granan silkki-kashmirneuleeni lakanapyykin seassa kuumassa lämpötilassa? Neuleen, jonka pesuohjeessa mainitaan käsinpesu viileässä.

Kädet vapisten avasin möykyn, ja kyllä, silkki-kashmirneuleenihan se oli!

neuletakki ja neule Grana, huivi Balmuir*,
farkut J.A.P., laukku JOOP!, nilkkurit Agile

Ennen kun ehdin aloittaa naapuriin asti kuuluvan EEEEEEEIIIIIIIIII! -huudon, totesin neuleen näyttävän ihan normaalilta. En ollut uskoa silmiäni.

Ravistelin neuleen nopeasti auki ja kyllä, ensisilmäys piti paikkansa. Neuleelle ei ollut tapahtunut pesussa mitään! Neule näytti tismalleen samalta kuin aina ennenkin. Miten tämä voi olla mahdollista?

Ohuessa neuleessa on 85% silkkiä, 15% kashmiria. Onkohan siellä ruudun toisella puolella materiaaliammattilaista, joka uskaltaisi heittää villin veikkauksen miksi neuleelle ei tapahtunut mitään 60 asteen pesussa ja kovassa linkouksessa?

Kyseinen neule on minulla päällä näissä eilen otetuissa kuvissa, ja kuten huomaatte, neule näyttää moitteettomalta. Aika huikea juttu!

Kuluneella viikolla tapahtui myös toinen juttu, joka sai aikaan muljahduksen rinnassa. Voitin nimittäin lotossa!

Muutama viikko sitten lotossa oli yli 14 miljoonan euron potti. Lottosin silloin kolme riviä, ja unohdin saman tien koko jutun. Vasta alkuviikosta tuli jotain puhetta lottoamisesta, ja silloin muistin lotonneeni pari viikkoa sitten.

Aloin tarkistaa numeroita. Löytyy, juu, juu, no tämäkin on… Minulla oli yhdessä rivissä viisi oikein! Sydän hakkasi ja olin seota onnesta. Minulla ei ole koskaan ollut viittä oikein!

Kuvitellut setelit alkoivat vilistä silmissäni samalla kun tuntui että happi loppuu. Kädet vapisten siirryin voitonjakoon. Viidellä oikein voittaa…. VAJAAT VIISIKYMPPIÄ! Mitä helvettiä?

Kun potti on yli 14 miljoonaa, niin sitä helposti luulisi, että siitä riittäisi myös pienempien summien voittajille vähän suurempia voittoja. Etenkin kun kyseisellä viikolla kenelläkään ei edes ollut 7 oikein tulosta. Mutta ei nähtävästi.

Siinä se sitten meni, elämäni lottovoitto. En nimittäin usko, että tulen enää koskaan saamaan lotossa edes viittä oikein.

Olenkohan minä nyt jotenkin kiittämätön ja kohtuuton kun voitin kuitenkin lotossa, ja silti vain marmatan? Suuremmalta lottovoitolta minusta kuitenkin tuntuu se, että silkki-kashmirneuleeni selvisi vahingoittumattomana konepesusta.

Ainakin säästin siinä rutkasti enemmän rahaa, kuin tuossa oikeassa lottovoitossa.

Kuvat: Ida / Ida365

Kunnes flunssa meidät erottaa

tunnetila: tyytyväisyys

Olin alkuvuodesta kipeänä noin neljä kuukautta. Kaaduin sänkyyn kuumeisena muistaakseni tammikuun viides päivä, ja ihan kunnolla olin terve seuraavan kerran 11.4.

Koko tuon ajan minulla oli pientä lämpöä, ja keuhkoja raastava yskä. Kolmen kuukauden sairastelun jälkeen sain lääkäriltä arvion: hinkuyskä, keuhkoklamydia tai mykoplasma. Todennäköisimmin mykoplasma.

Mikään diagnooseista ei varsinaisesti houkutellut, mutta oli ihana kun kaikelle sairastelulle löytyi vihdoin edes joku nimi. Ihan sama oliko diagnoosi sitten oikea vai ei.

Ärsyttävää mykoplasmassa oli se, että tauti tulisi hoitaa heti sen puhjettua. Ilman hoitoa mykoplasma paranee noin kolmessa kuukaudessa. Olin jo yskinyt kolmisen kuukautta, joten toivoa paremmasta oli, enkä saanut mitään lääkettä tautiini.

Huhtikuun alussa päätin alkaa lääkitä itse itseäni. Olin saanut joskus testiin paketillisen Minisunin Super Defence -tabletteja*, ja päätin napsia niitä kahden tabletin päivävauhdilla. Ei niistä kai mitään haittaa olisi.

Super Defencen lisäksi otin käyttöön jo useamman vuoden kurkukipujani helpottaneen Vogelin Echinasea kurkkusuihkeen. Aloin käyttää kurkkusuihketta päivittäin. Pari suihkausta noin kymmenen kertaa päivässä.

Vajaat kaksi viikkoa käytön aloittamisesta tunsin itseni vihdoin terveeksi. En tiedä oliko paranemisella jotain yhteyttä omatoimilääkintäni kanssa, vai oliko tauti jo tullut muutenkin tiensä päähän. Olin kuitenkin vihdoin terve, joten en uskaltanut lopettaa lisäravinteiden napsimista.

Olen nyt syönyt Super Defenceä, ja suihkinut menemään Echinaseaa, tauotta huhtikuun alusta, eli 8kk. Päivääkään, en edes lämpimiä kesäpäiviä reissussa, ole jättänyt väliin.

Kysyin kerran apteekista kuinka pitkään Minisunin tabletteja voi syödä. Onko liian pitkästä käytöstä haittaa? Ei kuulema ole, jos määrä pysyy sallitun rajoissa (1-2 tablettia päivässä). Hyvä!

Entä sitten kurkkusuihke. Voiko sitä käyttää liikaa? Juttelin asiasta erään lääkärin kanssa. Hän kertoi, että vaikka hänellä käy flunssakausina päivittäin flunssapotilaita, hän ei ole ollut kymmeneen vuoteen flunssassa. Salaisuudekseen hän mainitsi juuri kyseisen Echinasea suihkeen.

Lääkäri kertoi, että hänellä on työpöydällään aina pullollinen suihketta, ja jokaisen potilaskäynnin välillä hän pesee kätensä ja suihkauttaa suihketta kurkkuunsa. Suihke muodostaa kurkkuun antibakteerisen kalvon, joka estää pöpöjen kiinnittymisen. Eli ei, liikakäyttö ei tässäkään tapauksessa taida olla mahdollista. (Jos siis pysytään kohtuuden rajoissa).

Minulla on aina yksi kurkkusuihkepullo yöpöydällä, toinen töissä, ja kolmas käsilaukussa. Suihkin menemään aina kun siltä tuntuu. Olen töissä monitoimitilassa (= hyväksyttävämpi nimitys avokonttorille), ja aina kun joku siellä yskäisee, työkaverini huikkaa minulle ”Nina, nyt kannattaa taas suihkauttaa!”

Heh, taidan olla kurkkusuihkeineni jo vähän vitsi, mutten oikeasti uskalla lopettaa sen käyttöä ikinä!

En halua edes laskea kuinka monta kymmentä tablettipakkausta tai suihkepulloa olen lähiapteekistani ostanut, mutta sen voin sanoa, että rahaa on palanut ihan sievoinen summa. Mutta terve olo on jokaisen kulutetun sentin arvoinen!

Viime viikonloppuna minulla oli ensimmäistä kertaa vapaata sitten lokakuun alun. Taisin rentoutua vähän liikaa, sillä heti viikonloppuna minulle iski pienoinen flunssa. Silmät ja nenä vuosivat, ja olo oli kipeä. Tuo oli ensimmäinen kerta kahdeksaan kuukauteen, kun olin vähän flunssainen.

Ehdin jo säikähtää että nytkö tämä flunssaputki alkoi, mutta kappas, jatkoin edelleen Super Defencen syömistä ja kurkkusuihkeen suihkimista, ja koko alkanut flunssa meni ohi kolmessa päivässä. Hurraa!

Viime vuosina olen kärsinyt pitkistä flunssista turhautumiseen ja itkuun asti, joten jos nyt pääsin tästä flunssasta kolmen päivän niistämisellä, niin jihuu! Taidan jatkaa tätä itse keksimääni lääkitystä hamaan tulevaisuuteen.

Piilossa kauluksen takana

tunnetila: ilo

Muistatteko Tunnetilan muotiviikon tältä syksyltä? Jos muistatte, niin saatatte muistaa myös sen, että ihastuin kotimaisen LILLEn syksyn mallistoon kovasti.

Iskin silmäni etenkin mustaan korkeakauluksiseen mohairneuleeseen, ja kyttäsin neuletta LILLEn verkkokaupasta viikkoja. Neuletta ei kuitenkaan kuulunut eikä näkynyt. Kun sitten törmäsin LILLEn perustajaan Kirsiin eräissä syysmyyjäisissä, kipaisin heti kysymään häneltä neuleiden saatavuudesta.

Kirsi pahoitteli neuleiden saapumisen viivästyvän, mutta mallikappaleeita hänellä neuleesta jo oli. ”Kelpaisiko sinulle mallikappale, vai haluatko odottaa kun neuleet tulevat valmistajalta?”

Olin haaveilut neuleesta jo pidemmän aikaa, joten sovimme, että saan mallikappaleen neuleesta mukaani. Vastapalvelukseksi kerron sitten Teille, kun neuleita on saatu verkkokauppaan ja Liikkeeseen.

Ja kuulkaa ilosanomaa, nyt niitä saa! Ja kaiken lisäksi mustina, harmaina ja valkoisina. Sekin vielä. Peppi -neule on ihana jokaisessa värissä!

takki American Vintage, neule Lille*, laukku Joop!,
farkut J.A.P., nilkkurit Agile

Minulla on huono tapa ihastua silmittömästi aina johonkin vaatteeseen, ja sitten käytän sitä koko ajan. Näin kävi aiemmin tänä syksynä SOPIVAn kashmirneuleen kanssa, ja nyt olen taas tuossa kierteessä. Mikään muu vaate ei tunnu sopivan päälle niin hyvin kuin tämä neule.

Oli jalassa mustat farkut tai nahkahousut, niin hieman pidempihelmainen neule sopii asuun aina saumattomasti. Ja tuo valtavan suuri kaulus on ihan paras piilopaikka!

Arvostan valtavasti Kirsi Lillen arvoja vaatteiden valmistuksessa. Kestävyys, klassisuus ja kotimaisuus. Nämä arvot on helppo minunkin allekirjoittaa. Myös tämä neule on suunniteltu ja valmistettu Suomessa.

Neuleihastukseni myötä pukeudun kokomustaan vaateparteen jatkuvasti. Kun sitten Amsterdamin reissulla törmäsin vaateliikkeessä vaaleanruskeaan skarppiin villakangastakkiin, eksyi takki heti päälle ja lähti lopulta mukaani. Voi että miten tyytyväinen olen tähän löytööni!

Tänä talvena haaveissa oli löytää siisti, hyvin istuva villakangastakki, ja muhkea untuvatakki. Marimekon untuvatakin ostin jo aikaisemmin syksyllä, ja nyt löysin myös kauniin villakangastakin. Ihanaa, nyt ei tarvitse käydä takkiostoksilla moneen vuoteen!

Myös neulehylly näyttää vaatekaapissani aika mukavalta. Mitään uutta en tarvitse, mutta saatan silti ihan vaan vähän kurkkata LILLEn verkkokauppaan aleaikaan… Eihän sitä koskaan tiedä, jos Peppi -mohairneule sattuu olemaan omassa koossani alennuksessa vaikka harmaana tai valkoisena…

Kuvista kiitos ystävälleni <3

Elämäni ensimmäinen kosmetiikkakalenteri

tunnetila: onni

Kaksi vuotta sitten olin syksyllä vähän pidempään Berliinissä. Seurasin silmät ymmyrkäisinä, kun tavarataloihin alkoi lokakuun aikana muodostua valtavia ”joulukalenterikasoja”.

Toisissa kasoissa oli kymmeniä erilaisia suklaakalentereita, toiset kasat muodostuivat kosmetiikkakalentereista. Olin kuullut kosmetiikkakalentereiden olemassaolosta, mutten ollut koskaan nähnyt sellaista livenä.

Hämmästyin kun näin miten valtavan suuria nuo kalenterit olivat. Tietysti, olihan niiden luukuissa sisällä huulipunia ja muita meikkejä, mutta silti ne näyttivät mykistävän suurilta.

Tiesin, että Suomessa kosmetiikkakalentereita ei vielä juurikaan ole, joten ajattelin ostaa kalenterin itselleni Berliinin tuliaisiksi. Kalenterin roudaamisesta Suomeen ei kuitenkaan tullut mitään. Kalenterit nimittäin myös painoivat ihan hirveästi!  Jäin siis ainoastaan haaveilemaan kosmekalenterista pariksi vuodeksi.

Tällä viikolla sain jättikokoisen lähetyksen kotiini. Ihmettelin mitä noin suuressa paketissa voisi olla. Olisittepa nähneet ilmeeni, kun avasin paketin. Paketista paljastui maailman kaunein ja tyylikkäin, hillitty, mutta ylellisyyttä huokuva Lumenen kosmetiikkakalenteri*!

Vetäisin pienimuotoiset onnentanssit ympäri olohuonetta ennen kuin aloin tutkia pakettia tarkemmin.

Lumenen kalenteri on ihan mieletön! Ensimmäiset kolme luukkua ovat paljastaneet kerrassaan täydelliset yllätykset. Ensimmäisessä luukussa oli Glow Boost seerumi (15ml), toisessa normaalikokoinen kauniinsävyinen kynsilakka, ja tänä aamuna kolmannesta luukusta löytyi Intense Hydration kasvovoide (15ml).

Lumene on viimeisen vuoden aikana uudistanut tuotteitaan paljon. Siksi onkin huippua, että tämän kalenterin avulla uusia tuotteita pääsee testaamaan jos ei halua hankkia täyskokoista tuotetta itselleen testiin.

Itse myös reissaan paljon, joten nämä matkakokoiset tuotteet tulevat todella tarpeeseen!  Ja mikä parasta, näppäränkokoiset purkit voi jatkossa täyttää uudestaan, joten reissukosmetiikka tulee olemaan kunnossa pitkään. Olen niin iloinen tästä kalenterista!

Kaikkien luukkujen sisältö on kerrottu kalenterin takana, mutta varon visusti kurkkimasta takapuolelle. On niin kiva jännittää joka aamu mitä uutta kalenterista paljastuu.

Kaikki kosmetiikkakalenterit ovat varmasti ihania, mutta on oikeasti superia, että nyt kosmekalentereissa on saatavilla myös kotimainen vaihtoehto. Toivottavasti perinne jatkuu myös ensi vuonna.

Oletteko Te innostuneet kosmetiikkakalentereista?