Browsing Category

vinkki

Seppo – hyvän mielen konsultti

tunnetila: ilo

Keskiviikkona minua jännitti. Olin matkalla tapaamiseen, josta olin salaa haaveillut jo useamman vuoden. Olin vihdoin menossa tapaamaan tyyppiä, joka oli tuonut hymyn kasvoilleni päivittäin jo monen vuoden ajan.

”Mitä jos minusta ei tykätä? Onkohan aamulla suihkimani hajuvesi liian voimakasta? Pitikin laittaa äsken käsirasvaa, mitä jos Seppo ei pidä käsirasvani tuoksusta?”

Harva tapaaminen voi kaatua liian voimakkaalta tuoksuvaan käsirasvaan, mutta tällä kertaa huoleni oli todellinen. Olin nimittäin menossa tapaamaan kovasti fanittamaani, Suomen iloisinta ja suloisinta somejulkkista, Seppo-koiraa, hänen uutuuskirjansa lanseeraustilaisuuteen.

Jos käsirasvani tuoksu ei miellytä tarkkaa kuonoa, voi rapsutukset jäädä saamatta.

Jos Seppo-koira ei ole Teille vielä tuttu, niin kerrottakoon Seposta muutama sananen. Turkulainen Seppo-koira on mainostoimiston osakas (nimikkeenä Community Cheese Manager), hän tekee vapaaehtoistyötä vanhusten parissa ja jouluaattoisin Seppo toimii pukin reippaana apulaisena, koiratonttuna, lapsiperheissä kierrellen.

Seppo rakastaa juustoa, matkalaukkujen nylkyttämistä (etenkin kun ne ovat liikkeellä) ja elämää yleensäkin. Seppo on päivästä toiseen loistotuulella. Seppo rakastaa olla ulkona ja tulla sisälle. Alati hyväntuulinen Seppo saa hymyllään myös kaikki läsnäolijat iloiseksi.

Sepon hyväntuulisuuden vaikutusalue on vuosien saatossa levinnyt perhepiiristä sosiaaliseen mediaan, ja nykyään kahdeksanvuotiaalla somejulkkiksella on kymmeniä tuhansia seuraajia, jotka odottavat malttamattomina päivittäistä hyväntuulen annostaan.

Itse löysin Sepon jokunen vuosi sitten Twitteristä, ja siitä lähtien Sepon valloittavat somepäivitykset ja päämäärättömät sekoilut ovat tuoneet arkeeni rutkasti iloa.

Tällä viikolla Seppo julkaisi esikoisteoksensa, Seppo – hyvän mielen konsultti. Kirjassa seurataan Sepon elämää pennusta nykyhetkeen tekstien ja kuvien avulla, ja päästään mm. kurkistamaan, miltä Sepon CV näyttää.

Pääsin kirjan julkkareissa poseeraamaan Sepon kanssa, ja samalla sain vähän rapsuttaa tätä iloista tyyppiä. Tapaaminen jännitti minua melkein yhtä paljon, kuin taannoiset treffini Antti Tuiskun kanssa.

Kyllä sitä aina vähän jännittää, kun pääsee lähelle sellaista tyyppiä, josta tykkää oikein kovasti!

Piti mennä äsken uimaan, mutta automatkan aikana alkoi kaatosade, ukkonen ja salamointi. Joten ei sitten mentykään. Tultiinkin heti takaisin kotiin, ja täytyy sanoa, että aina kun tuun kotiin, niin oon loistotuulella! Seppo-koira

Kolme ensimmäistä kuvaa Seppo-koiran (ja Sepon iskän) omaisuutta, neljäs kuva Iiro Junnila

Seppo – hyvän mielen konsultti (Petteri Poukka)
Tilaa kirja täältä / Docendo.fi

Kosmetiikan sekakäyttäjä, osa 1

tunnetila: uuvahdus

Kaipaan aikaan, jolloin minulla oli aikaa testailla uusia kosmetiikkatuotteita säännöllisesti ja kirjoittaa niistä blogiini viikottain. Oli tosi kiva löytää uusia suosikkituotteita ja jakaa niiden ilosanomaa myös Teille.

Tykkään jakaa meikkivinkkejä, sillä kosmetiikalla jos millä voi piristää vähän harmaammankin päivän edullisesti. Kaunis huulipunasävy tuo ilmettä väsyneille kasvoille, ja näppäimistöä on kivempi naputella toimistossa, kun kynnet säihkyvät kirkkaissa väreissä.

Aktiivisempia kauneusblogiaikoja muistellessani päätin, että tällä viikolla julkaisen blogipostauksen kaikista tällä hetkellä käytössäni olevista kosmetiikkatuotteista. Kuvasin siis lauantaiaamuna kaikki tuotteet mitä käytin, kun laittauduin päivän ohjelmaa varten.

Aloitin aamuni suihkulla. Suihkussa käyttämäni tuotteet ovat:

Nourish London Skin Renew Cleanser*.

Käytän normaalisti vaahtomaisia tai öljymäisiä putsareita, mutta viime aikoina olen käyttänyt suihkussa Nourish Londonin puhdistusvoidetta. Puhdistusvoide sisältää mm. arganöljyä, jojobaöljyä, purasruohoöljyä sekä Nourishin omaa lehtikaaliuutetta. Tuote on ihanteellinen näin talvella, sillä se ei kuivata ihoa, vaan sen sisältämät öljyt hoitavat ihoa samalla kun iho puhdistuu.

Cutrin AINOA Body Vitality shampoo* ja hoitoaine*

Hiuksia vahvistavat Cutrin Ainoa Body Vitality shampoo ja hoitoaine on tarkoitettu hennoille hiuksille, ja ne vahvistavat ja tuuheuttavat hiuksia. Itse olen näin vuosien saatossa tullut siihen tulokseen, että kunnollisilla muotoilutuotteilla se volyymi hiuksiin saadaan, mutta totta on, että nämä tuotteet yhdessä käytettyinä tekevät hiuksista terveen tuntuiset, eikä hiukset valu päätä myöden vaikkei hiuksille pesun jälkeen mitään muuta tekisikään.

Flow Cosmetics Appelsiini & raakasuklaa kasvojen kuorinta*

Suorastaan liian herkulliselta tuoksuva, kotimaisen Flow Cosmeticsin kuorinta kirkastaa, kosteuttaa ja syväpuhdistaa kasvojen ihon. Olen käyttänyt tätä tuotetta jo vaikka kuinka kauan, mutta se ei tunnu loppuvan koskaan. En ymmärrä miten tuote voi olla näin riittoisa! En tosin valita tuotteen pitkäkestoisuudesta, sillä tuote toimii superhyvin!

YOPE Yunnan suihkusaippua*

Tutustuin YOPEn tuotteisiin heitä edustavan maahantuontifriman kautta viime syksynä. Sain heiltä kassillisen tuotteita testiin, ja kohta kaikki on käytetty.

YOPEn tuotteet on ihania! Tuotteiden tuoksut on herkullisia, pakkaukset saavat hymyilemään, ja kaiken lisäksi tuotteissa on todella paljon luonnollisia raaka-aineita. YOPEn tuotteita saa tällä hetkellä ainakin Sokoksista, eikä tuotteet ole hinnalla pilattu (500ml käsisaippua maksaa ale 9€). Suosittelen ehdottomasti testaamaan, jos näihin ihaniin purnukoihin jossain törmäätte!

Suihkun jälkeen oli vuorossa kasvojen kosteutus.

NUXE Crème Prodigieuse® Boost Energising Priming Concentrate*, NUXE Crème Prodigieuse® Boost Multi Corrective Silky Cream* ja NUXE Crème Prodigieuse® Boost Multicorrection Eye Balm Gel*

NUXEn uusi tuoteperhe Crème Prodigieuse korjaa ihon vaurioita ja pitää yllä ihon nuorekasta ulkonäköä. Tuotteiden vaikutus perustuu jasmiininkukasta saatuun antioksidanttiyhdisteeseen, joka säilyttää ihon raikkaan näköisenä ja ylläpitää ihon tasapainoista toimintaa.

Kasvoille ensimmäisenä taputeltava hoitoneste ei katoa ihoon vaan jättää kasvoille tahmaisen pinnan. Hämmästelin tuota ensin, mutta kun päälle laittaa päivä- tai yövoiteen, niin tahmaisuus katoaa voiteen alle. Hieman outo ominaisuus siis, mutta ei vaikuta käytössä sen kummemmin.

Suosikkini tästä tuoteperheestä on pyöreässä purkissa oleva yövoide (jota näissä aamukuvissa ei luonnollisestikaan näy). Voide on ylellisen kermaista, ja iho näyttää aamulla kauniilta ja levänneeltä.

Sain tuoteperheen testiin muutama viikko sitten, ja otin sen heti käyttöön kokonaisuudessaan. Tuotteet tuolevat markkinoille helmikuun aikana, eli ihan näinä päivinä näitä pitäisi löytyä NUXEa myyvien liikkeiden valikoimista.

Käytän ehdottomasti tuotteet loppuun ja odotan innolla, palaako upea nuoruuteni hehku kasvoille tuotteiden pitkäaikaisen käytön jälkeen! (Olen tosin näille tuotteille jo vähän yli-ikäinen. Tuotteet on virallisesti tarkoitettu 25-39 vuotiaille, eli ihmeitä odotellessa…)

Organic Makers Arganöljy *

Kun kasvot olivat saaneet kosteutuksen, alkoivat sääreni kutista kuivuuttaan. Minulla oli vähän kiire, joten en ehtinyt rasvaamaan koko vartaloa. Niinpä sipaisin kuiville säärille ruotsalaisen Organic Makersin superlaadukasta arganöljyä.

Laadukas arganöljy on omiaan kuivalle ja vaurioituneelle iholle, mutta sitä voi käyttää myös edistämään hiusten hyvinvointia. Minulla onkin aina tapana säärten öljyämisen jälkeen hieroa öljyisiä käsiä hiusten latvoihin. Hiuksista tulee ihanan pehmeät.

Elizabeth Arden Flawless Start Instant Perfecting Primer*

Kun kasvovoiteet olivat imeytyneet, levitin kasvojen iholle Elizabeth Ardenin meikinpohjustusvoiteen. Tuote on itsessään värillistä, siis esimerkiksi oman ihoni sävyä tummempaa, mutta tuota ei pidä säikähtää. Tuote katoaa iholle hetkessä.

Samalla kun tuote katoaa ihoon, se tekee ihosta käsittämättömän sileän. Mikään pohjustusvoide mitä olen aiemmin testannut, ei tee ihosta niin sileää ja pehmeää mitä tämä tuote tekee! Jotain silikoneja tässä on pakko olla.

Käytän tuotetta vain silloin kun täytyy näyttää vähän huolitellummalta, joten olen ajatellut, että ei kai se niin kamalan haitallista ole. Jos joku INCIen taitaja löytää jostain tuoteselostuksen ja osaa kertoa mikä tuotteesta tekee niin uskomattoman toimivan, niin otan tiedon ilolla vastaan.

Sitten onkin hiustenlaiton vuoro.

Lovefresh Lemon Verbena deodorantti*

Ennen hiusten laittoa muistin (onneksi) laittaa deodoranttia. Olen tällä hetkellä testaamassa minulle uutta luonnonkosmetiikan deodoranttia, Lovefreshin voidemaista stickiä.

Voide tuoksuu purkissa hyvältä, mutta on pakko myöntää, ettei se kyllä pidä hienhajua poissa edes normaalia arkipäivää. Treenipäivinä en ole edes uskaltanut tuotetta laittaa, sillä jos se ei kestä arjessa, ei se tule kestämään urheiluakaan.

Sticki on myös kainaloilleni vähän liian kookas, joten tuntuu oudolta hieroa kainaloon liian isoa möhkälettä. En kuitenkaan vielä luovuta, sillä luonnonkosmetiikka saattaa ottaa aikansa ennen kuin alkaa toimia halutulla tavalla.

Luonnonkosmetiikan dödöt eivät tuki hikirauhasia, vaan ne estävät vain hajun muodostumista. Olen testannut useita luonnonkosmetiikan dödöjä, ja paras testaamani on tähän mennessä ollut Madaran deodorantti. Täysin pitävä sekään ei ollut, mutta paras testaamistani kuitenkin.

MouMou -blogin Iina muuten kirjoitti juuri postauksen omista luonnonkosmetiikan dödökokeiluistaan. Kannattaa käydä lukemassa, jos Teillä on uusi deodorantti hakusessa.

Keune Blend Prep Spray, Keune Blend Salt Mousse*ja Keune Blend Gloss Spray*.

Tyylikkäisiin ja sopivasti eleettömiin metallipurkkeihin pakatut Keunen Blend -sarjan hiustuotteet on mahtavia! Pitkästä aikaa voin sanoa olevani kunnolla ihastunut hiusten muotoilutuotteisiin, ja nuo tuotteet ovat nyt tässä.

Olen saanut vuosien aikana testiin varmasti parisataa (en edes usko liioittelevani) muotoilutuotetta, mutta suurin osa jää parin kokeilukerran jälkeen käyttämättä. Toki minulla on omat suosikkituotteeni, joiden nimeen vannon, mutta nyt kun hiukseni on näin lyhyet, olen tosi kranttu tuotteiden suhteen. Hiuksista ei saa tulla yhtään lähmäiset tai minulla menee hermot heti.

Kuten sanottua, pidän näistä Keunen tuotteista älyttömästi. Ehdoton suosikkini on tuo suolamousse. Tuotteeseen on lisätty merisuolaa, joten se saa hienosti rakennetta myös omaan hentoon ja liukkaaseen hiukseeni. Suuri suositus, ja tyylikkäästä purkista päälle vielä iso plussa!

Huh huh! Siinäpä oli nyt tuotteet, joita käytin suihkun jälkeen. Meikit kuvasin vielä erikseen, mutta postauksesta on jo nyt tullut niin pitkä, ettei kukaan jaksa tätä lukea. Jätän siis meikit seuraavaan osaan, ja lopetan jorinani tähän.

Alussa muistelin kaiholla aikaa, jolloin kirjoitin kosmetiikasta enemmän. Nyt kun olen kirjoittanut tätä kohta useamman tunnin, muistan miksi teen tätä nykyään harvemmin ja harvemmin. Jestas mikä urakka näissä listauksien tekemisissä on!

Eli älkää pidätelkö hengitystänne meikkipostausta odotellessa… Kuvat onneksi on jo valmiina, vain tekstit puuttuu!

Kevätuutta kirppikseltä

tunnetila: ilo

”Mitä kaikkea ostit Gdanskista?” ”En mitään. Tai no, lentokentällä huomattiin että meille oli jäämässä zlotyja, joten ostin niillä rahoilla puolalaista luonnoskosmetiikkaa; puhdistusvaahdon ja seerumin.” ”Häh, kyllähän sä saat nykyään jo ostaa kaikkea?! Eikös se ostolakko ollut vaan viime vuoden?”

Olen käynyt yllä olevan keskustelun kuluneen viikon aikana aika monta kertaa. Seuraava kysymys onkin sitten ollut Gdanskin shoppailumahdollisuudet. ”Eikö siellä ollut mitään ostettavaa?”

Gdanskin vanha kaupunki ei tosiaan ollut mikään shoppailijan mekka. Entiseltä pääkadulta suurin osa liikkeistä oli lähtenyt pois, ja tilalla oli ravintoloita ja hotelleja. Suurin kauppojen keskittymä oli hieman vanhan kaupungin ulkopuolella sijaitseva kauppakeskus Forum Gdansk, joka oli ehkä hienoin kaupakeskus missä olen koskaan käynyt!

pusero H&M (second hand), housut Marks&Spencer*,
korvikset Pernile Corydon, laukku MCM (second hand, Zadaa,
laukusta saatu alennusta kamppanjan myötä, osa maksettu itse), kengät Agile

Uuden kauppakeskuksen sisällä mm. kasvoi puita ja sen halki kulki joki. Kauppakeskus oli suuri, moderni ja upean valoisa. Tykkäsin rakennuksen arkkitehtuurista tosi paljon.

Tarjolla oli liikkeitä Zarasta & Other Storiesiin ja MACista Massimo Duttiin. Mukana oli myös kiinnostavia puolalaisia liikkeitä, esimerkiksi laadukkaita nahkakenkiä myyvä APIA.

Kiertelin muutamissa liikkeessä kauppakeskuksessa ja sen ulkopuolella (löysin sattumalta mm. puolalaisten suunnittelijoiden pienen butiikin jonka nimeä en nyt valitettavasti muista), mutta eteeni ei tullut mitään mitä olisin tarvinnut.

Huomatkaa muuten jos Gdanskiin suuntaatte, että Gdanskissa kaupat on kiinni sunnuntaisin. Vuoden 2019 alusta astui voimaan uusi laki, joka pitää liikkeet kiinni kaikkina muina, paitsi kuukauden viimeisinä sunnuntaina tai tiettyinä pyhäpäiviä.



En siis ostanut Gdanskista mitään, mutta kuten kuvista näkyy, vaatekaappiini on löytänyt tiensä pari uutta kivaa juttua.

Kävin pari viikkoa sitten Iinan luona brunssilla, ja brunssin lopuksi pääsin penkomaan Iinan kirppikselle menossa olevia vaatteita. Löysin kirppiskassista superhyvät nahkahousut ja kuvien puseron.

Valkoinen puuvillapusero on leikkaukseltaan hyvin kesäinen ja kevyt, ja lyhyen kietaisumallinsa vuoksi se sopii kauniisti korkeavyötäröisten housujen kaveriksi. Luulen, että tämä paita tullaan näkemään ensi kesänä ylläni useita kertoja!

Toinen uusi juttu, joka varmasti tulee olemaan ensi kesän pukeutumiseni peruspilareita, on Zadaasta löytämäni MCM:n pussimainen laukku. Klassikkolaukun hinta kaupassa on tällä hetkellä 875€, mutta Zadaasta löysin sen uuden veroisena reilusti alle puoleen hintaan. Minulla oli myös käyttämättömiä Zadaa-kredittejä, joten sain laukun vielä edullisemmin.

En ole vuosikausiin hankkinut mitään käytettynä tai kirppiksiltä, mutta nyt Zadaan myötä olen löytänyt kirppistelyn uudestaan. Merkkilaukkuja (MCM ja Celiné), Guccin korvikset, See by Chloén nahkalompakko, Kenzon uudet nahkaiset espadrillot, Custommaden silkkimekko, Marimekon nahkalaukku..

Olen tehnyt niin hyviä löytöjä niin Suomen, Tanskan kuin Saksankin Zadaasta, että en voi kuin suositella sen käyttämistä kaikille!

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

Gdanskin kauniit kasvot

tunnetila: onni

Finnair täytti viime syksynä 95 vuotta. Luin Finskin synttärisähköpostista miehelleni ääneen kaikki syntymäpäivätarjouksessa olevat lennot. New York, Bangkok, Amsterdam, Pariisi, San Fransisco, Rooma… ”Ei kiinnosta. Ei. Tylsää. Kuinka monta kertaa me ollaan tuollakin oltu? Ei. Ei…” Ainut kohde, joka pitkästä listasta sai mieheni kiinnostumaan, oli Gdansk.

Poden koko länsimaisen maailman mukana tuskaa maapallon saastuttamisesta ja matkailun tuhoisasta vaikutuksesta, joten Gdansk oli kohteista ainoita, joista innostuin minäkin. Tiedossa olisi lyhyt lento ja perillä vastassa nouseva matkailukohde, joka toivottaisi turistit ilolla tervetulleeksi.

En tiennyt Gdanskista juuri mitään, enkä myöskään ottanut siitä selvää ennen reissuamme. Halusin lähteä matkaan vailla odotuksia, myös kaikkine ennakkoluuloineni. Miltä näyttäisi kaupunki, josta alkoi toinen maailmansota, ja joka kärsi samaisessa sodassa yhdet historian mittavimmista tuhoista? Olisiko sodan jäljet vielä läsnä?

Reissu on nyt heitetty, ja täytyy sanoa, että yllätyin todella positiivisesti! Toki kaupungin keskustaan mahtui alueita, jotka huokuivat edelleen neuvostohenkeä ja kertoivat menneestä kaunistelematta, mutta pakahduttavan kaunis vanha kaupunki oli nykyään siisti ja viihtyisä, ja sen kadut kätkivät sisäänsä toinen toistaan viehättävämpiä kahviloita ja ravintoloita.

Vanha kaupunki oli tuhoutunut lähes kokonaan toisessa maailmansodassa, ja vasta viime vuosikymmenten aikana kaupunkia on alettu rakentaa nykyiseen loistoonsa vanhaa kunnioittaen. Rakentaminen on edelleen kesken, ja kaupungin keskusta olikin täynnä rakennustyömaita. Kaupunkiin kannattaa kuulema tulla uudestaan noin viiden vuoden päästä. Silloin pääsee todella näkemään muutoksen, joka on saatu rakentamisen osalta aikaan.

Kaunista Gdanskissa oli nytkin, ja tykkäsimme molemmat reissustamme valtavasti. Ajattelin, heti kun ehdin, koota yhteen postaukseen reissumme kohokohtia, jotka voivat samalla toimia matkavinkkeinä Gdanskin kävijöille. Tämän postauksen myötä lähetän kuitenkin Teille jo pikaiset terveiset Gdanskista ja kerron, että kotona ollaan!

Ruotuun mars!

tunnetila: tsemppaus

Olen tainnut viime aikoina jo useammassa postauksessani sivuta tolkuttomaksi äitynyttä herkutteluani, ja siitä tulleita ekstrakiloja. En ole laihduttajatyyppiä, vaan yleensä painon noustessa totean ehkä enemmänkin ”hups” kuin ”apua”.

Jos ihan rehellisiä ollaan, painoni on noussut viimeisten viidentoista vuoden aikana viisitoista kiloa. Kilon vuodessa. Voi mikä salakavala tapa kerryttää turhia fyllinkejä takamukseen ja vaarallista rasvaa sisäelinten ympärille!

Selkäni on viime aikoina kiukutellut ihan kunnolla, eikä selän oikuttelua helpota yhtään mukana kulkevat ylimääräiset kilot. Viime maanantaina päätin pistää ruokailutottumukseni ruotuun, ja aloin pitää ruokapäiväkirjaa.

Pidin viimeksi ruokapäiväkirjaa kesällä 2014, kun päätimme laittaa silloisen PT:ni Eveliina Naulon kanssa ruokailutottumukseni kuosiin. Evellä oli ihanan lempeä ote ruokavalion tekemiseen, ja hänen loistavia vinkkejään noudattaen sain elämäntapani kuntoon.

Eveliina kirjoitti tuolloin blogiini muutamia vinkkejä, joita olen toteuttanut tähän asti aika kiitettävästi. Hän kirjoitti mm. näin:

Repsahduksia ei elämäntapamuutoksessa tunneta, vaan erilaiset elämäntilanteet ja siihen kuuluvat valinnat esimerkiksi ravinnon parissa, ovat luonnollinen osa elämää.

Tärkeintä ovat toistuvat asiat, kuten ruokarytmi, valintojen muodostama laatu sekä kokonaisuus, eli yksinkertaistettuna peruspilarit kuntoon, huomio isoihin asioihin ja ajatukset pois hiusten halkomisesta.

Perusteissa tärkein kivijalka on tasainen ja säännöllinen ruokarytmi, joka varmistaa verensokerin tasaisena pysymisen sekä näläntunteen hallinnan. Jo tämä ennaltaehkäisee mielitekojen syntyä, edistää fiksujen valintojen tekemistä sekä pitää aineenvaihdunnan ja suoliston toiminnan terveyttä tukevana.

Ruokavalion tulisi sisältää enemmän hyviä kuin huonoja asioita. Toistuvien valintojen ollessa laadukkaita ja terveellisiä ne muodostavat hyvän kokonaisuuden, johon mahtuu myös elämään kuuluvat muut valinnat. Kunhan pysytään kohtuudessa ja kultaisella keskitiellä.”

Olen toteuttanut Eveliinan ohjeita nyt neljä vuotta, ja hänen vinkkinsä ovat osa jokapäiväistä ruokailurytmiäni ja rutiiniani. En edes ajattele niitä enää, vaan niistä on tullut elämäntapa.

Muuten kaikki on mennyt hyvin, mutta kaiken terveellisen oheen olen lisännyt päivittäisen herkkuannoksen. Herkuttelu on sallittua ja kivaa jos sitä tekee harvoin, mutta jokapäiväinen herkuttelu ei tee kenellekään hyvää. Päinvastoin.

Niinpä pistin viikko sitten maanantaina stopin herkuttelulle ja aloin pitää ruokapäiväkirjaa. Jätin pois suklaan. Sanoin ei alkoholille. Pudotin päivittäisen lounasannokseni hieman pienemmäksi ja jätin jälkiruoat ottamatta.

Säännöstelen päivittäisen leipäannokseni kahteen palaan päivässä, enkä ota lisää ruokaa, oli se miten hyvää tahansa. Naposteluun ja herkkujen himoon olen syönyt viinirypäleitä, päärynöitä ja kuivattuja mulperimarjoja. (Sain kuivatut marjat joskus testiin Cocovilta*. Tähän naposteluhimoon ne ovat olleet omiaan, mutta normaalisti syön mielummin kotimaisia mustikoita kuin ulkomaisia kuivamarjoja.) Muuten olen syönyt aivan normaalisti.

Arvatkaa onko ruokailutottumusten järkevöittämisestä ollut hyötyä? Kyllä! Painoni putosi viikossa 2,2kg. Oloni on heti paljon virkeämpi ja kevyempi. Selkäkipu tosin on ja pysyy, mutta paremmat edellytykset paranemiselle on nyt olemassa, kun pari ylimääräistä kiloa on poissa selkää rasittamasta.

Tällä viikolla päätin tuoda ruokavaliooni lisää hyviä ravinteita, ja aloitin testaamaan erästä mielenkiintoiselta kuulostavaa kotimaista juotavaa ateriaa. Jos tuote tuntuu toimivalta, kerron siitä Teille myöhemmin lisää.

Kuten alussa sanoin, en ole mikään laihduttaja, enkä siis tule antamaan blogissani Teille mitään laihdutusvinkkejä. Mietin kuitenkin, että pieni keventäminen voisi kiinnostaa tai tulla muillekin tarpeeseen, joten ajattelin jakaa hyväksi havaitsemiani vinkkejä myös Teille.

Palataan siis asiaan jos/kun projektini etenee. Toki palaan asiaan myös, jos  saan jossain vaiheessa jälkiruoattomuudesta tarpeekseni ja palaan herkuttelun ihanaan maailmaan.