Browsing Category

vinkki

Tärkeälle korulle uusi elämä

tunnetila: ilo

*kaupallisessa yhteistyössä Tarinakoru*

Kaivelin teini-iässä usein äitini korurasiaa. Saatoin etsiä sieltä itselleni lainaan jotain kaunista, tai sitten vain kyselin tarinoita korujen taustalta. Erään kerran korurasiasta käteeni sattui hopeinen sormus, jonka iso violetti kivi kiinnitti huomioni. Äitini kertoi, että tuo sormus oli ensimmäinen lahja, minkä hän sai isältäni seurustelun alkuaikoina.

Vanhempani olivat pysähtyneet eräällä lukuisista iltakävelyistään kultasepänliikkeen eteen, ja äitini oli ihastellut ikkunassa esillä olevaa sormusta. Äitiini kovasti ihastunut isäni oli painanut sormuksen mieleensä, ja niinpä vähän ajan päästä äiti sai yllätyslahjaksi hopeasormuksen.

Saatoin kuvitella mielessäni ujon teini-ikäisen isäni, joka sydän pamppaillen marssi kultasepänliikkeeseen ostamaan juuri sitä oikeaa sormusta mielitietylleen. Ja sen hetken, kun isäni kaivoi jännittyneenä sormuksen taskustaan ja ojensi sen äidilleni. ”Mitä jos hän ei pidäkään siitä? Olikohan tämä edes se sormus, johon hän näyteikkunassa ihastui?” Sekä sen lämpimän läikähdyksen sydämessä, minkä äitini varmasti tunsi, kun hän näki saamansa lahjan. Voi tuota ihanaa nuorta lempeä!

Tarina vanhempieni seurustelun alkuajoilta oli minusta niin viehättävä, että kysyin äidiltä saisinko sormuksen itselleni muistoksi. Lupasin, että vaalisin sitä aarteenani. Äitiäni nauratti. Mikä aarre se nyt minulle olisi, eihän tuo hopeasormus ollut edes arvokas. Olin kuitenkin sitä mieltä, että se tunnearvo, mikä tuolla sormuksella meille kaikille on, on mittaamaton. Rahallisesta arvosta viis! Niinpä äitini antoi sormuksen minulle, ja se on ollut minulla, pääasiassa säilössä korurasiassani, jo parikymmentä vuotta.

Sormuksen hopeiset osat ovat mustuneet vuosien kuluessa, ja viimeksi kun pujotin sormuksen sormeeni, sen kivi putosi irti hapertuneesta istutuksesta. Ajattelin sormuksen tulleen tiensä päähän, mutta päätin säilyttää sitä edelleen. Vaikka sormus olisi rikki, ei sen tunnearvo ole silti kadonnut minnekään.

Sain alkukeväästä yhteydenoton kultaseppäartesaani Tarja Rantalalta. Tarinakoru -nimistä yritystä Nurmijärvellä miehensä kanssa pyörittävä Tarja oli törmännyt Tunnetilaan Instagramissa. Tarja kertoi minulle yrityksensä toiminnasta ja ehdotti yhteistyötä korujen tiimoilta.

Tarinakorun valikoimissa on runsaasti valmiita koruja timanttisormuksista lasten koruihin sekä korvakoruista hopealusikoihin. Tarinakoru valmistaa myös esimerkiksi upeita vihkisormuksia sekä uniikkikoruja ja liikelahjoja tilaustyönä, sekä korjaa rikki menneet korut.

Korujen valmistuksessa käytetään kierrätettyä kultaa ja hopeaa. Yksi upeimmista jutuista, mihin olen Tarinakoruun tutustuessani törmännyt, on heidän koruissa käyttämänsä yksilölliset suolapippuritimantit.

Suolapippuritimanteissa hiiltä on jäänyt timantin sisään mustiksi pilkuiksi ja sulkeumia vaaleiksi kuvioiksi. Näiden ominaisuuksien vuoksi timantit ovat saaneet nimekseen suolapippuritimantit. Jokainen suolapippuritimantti on omanlaisensa. Näitä ”epätäydellisiä” timantteja ei ole aikaisemmin hyväksytty koruihin.

Suolapippuritimantit kuitenkin rasittavat luontoa vähemmän lyhyemmän tuotantoprosessinsa kautta. Vaikka ne ovat väriltään kirjavampia ja tummempia, ne loistavat välkkyen valon purkautuessa niiden hiotuista pinnoista. On ekologista kerätä kaivoksista myös nämä epätäydelliset yksilöt, ja käyttää luonnon omia taideteoksia korujen kaunistuksena.

Uusien korujen valmistuksen ja tilaustöiden lisäksi Tarinakoru myös kunnostaa ja entisöi ihmisten vanhoja koruja. Korut voidaan kunnostaa alkuperäiseen muotoonsa, tai niistä voidaan tehdä täysin uudenlaisia tuotteita.

Heti kun sain Tarjalta viestiä yhteistyöstä, ajattelin äitini sormusta. Mitä jos Tarja voisi antaa äitini rikkinäiselle sormukselle uuden elämän? Kysyin äidiltäni luvan korun uudistamiseen, ja pari viikkoa sitten postitin hajonneen sormuksen Tarjalle Nurmijärvelle.

Alun perin tarkoituksenani oli tehdä retki Nurmijärvelle ja käydä tutustumassa Tarinakorun ateljeehen, mutta nyt kun elämme poikkeustilassa, jäivät matkasuunnitelmat toiseen kertaan. Onneksi posti kulkee, ja sormus on nyt saapunut turvallisesti perille.

Nyt on edessä se jännittävin vaihe, eli uuden korun suunnittelu ja toteutus. Olen kertonut Tarjalle minkälaisen korun haluaisin, mutta antanut kultaseppäartesaanille, korujen ammattilaiselle, kuitenkin aika vapaat kädet toteutuksen suhteen.

Sain Tarjalta jo muutamia luonnoksia korun uudesta ilmeestä, ja odotan kovasti, että pääsen jakamaan niitä kanssanne. Palataan näihin kuitenkin seuraavassa postauksessa, jossa esittelen suunnitelmia ja lopulta myös uuden valmiin korun. Voitte varmasti kuvitella, etten millään malttaisi odottaa!

Yhteisöllisiä ilonaiheita

tunnetila: ilo

Olen kirjoittanut Tunnetila -blogiani vuodesta 2008 lähtien, ja nyt jouduin ensimmäistä kertaa miettimään, voinko kirjoittaa postauksen tunnetilaksi sen tunteen, mikä minulla oikeasti tällä hetkellä on.

Haluan nimittäin kirjoittaa ilosta. Kaikista niistä kivoista asioista, mitä elämässäni on juuri nyt. Mutta onko se tässä vallitsevassa poikkeustilassa sopivaa?

Ainakin itse kaipaan elämääni kaikkien rajoitusten ja kurjien asioiden lisäksi mahdollisimman paljon positiivisia ajatuksia ja iloisia juttuja, joten päätin, että meni syteen tai saveen, tämä postaus olkoon täynnä iloisia asioita ja vähän jännittäviäkin uutisia!

mekko Ganni / second hand Zadaa, kashmirneule Store of Hope, sormus LillanHelsinki, kassi Samuji, kengät Pomar*

Mitä kaikkea kivaa elämässäni juuri nyt on? Mistä kaikesta nautin, vaikken juuri kotoa poistukaan? Tässä muutama juttu, joista saattaa olla iloa myös Teille.

Ensimmäisen ilahduttamismaininnan saa Hanna G:n #sunnuntaiserviisi.

Somevaikutaja ja kokki Hanna Gullichsen järkkää nykyään joka sunnuntai klo 15 Instagram-tilillään IG Liven, jossa kokkaillaan yhdessä. Hanna kertoo ruoan laittoon tarvittavat raaka-aineet IG-tilillään yleensä torstaisin, ja sunnuntaina kaikki innokkaat kotikokit ovat tarvikkeineen valmiina puhelimiensa ääressä.

Viime sunnuntaina mm. herkullisia uppomunia oli kokkailemassa parhaimmillaan yli tuhat tyyppiä. Tuo konsepti on ihan superkiva, ja olen jokaisella kokkauskerralla oppinut jotain uutta.

Toinen minua todella paljon ilahduttanut juttu on artistien livekeikat somessa. Viime perjantaina bongasin FB:stä lempparini Sophie Ellis Bextorin Kitchen Discon.

Brittiläinen discokuningatar oli pukeutunut kotonaan paljettiasuun, virittänyt olkkarin kattoon discopallon huikeine valoineen, pukenut paljetteja päälle myös mukana tanssiville ja välillä syliin haluaville lapsilleen, ja kaikessa tuossa kodin kaaoksessa veti liudan hittibiisejään.

Tanssin ja lauloin mukana kotiasussani ja harmittelin, että huomasin keikan vasta siinä hetkessä, kun Sophie siirtyi live-tilaan. Olisin nimittäin halunnut vaihtaa päälle bileasun itsekin, ja leikkiä olevani ”oikeasti” keikalla viettämässä perjantai-iltaa. Keikka oli ihan super!

Kolmas minua päivittäin ilahduttava juttu on #nallehaaste.

Oletteko huomanneet talojen ikkunoihin yhtäkkiä ilmestyneitä nalleja tai muita pehmoeläimiä, jotka kurkistelevat ulos? Asuinalueellani nalleja on ikkunoilla jo valtavasti!

Kun kouluun tai päiväkotiin ei pääse, eikä kavereiden kanssa puistossa leikkiminenkään ole sallittua, lapsille on haluttu järjestää jotain kivaa muuten niin tylsille kävelylenkeille vanhempien kanssa. Ennen metsästettiin puhelimella Pokemoneja, nyt löydetään nalleja ihan livenä!

Ihmiset ovat lähteneet innolla mukaan ilahduttamaan ulkoilevat lapsia, ja tuoneet heille ikkunoihin hauskaa bongattavaa. Eivätkä nuo nallet ole ikkunoissa ainoastaan lapsia varten. Olen alkanut bongailla niitä itsekin, ja ilahdun jokaisesta näkemästäni pehmotyypistä.

Kiitos ihmiset, että olette noin kivoja ja ajattelevaisia, ja lähdette mukaan hyväntuulen tempauksiin!

Meillä kyttäyshommiin ikkunalaudoille ovat päätyneet Mauri (matkamuistomyyrä Prahasta), Simo (hamsteri, jonka voitin narunvedosta Busch Gardensin huvipuistosta Virginiassa), Possu (joka on oikeasti virtahepo, ja joka löysi tiensä kotiimme Bilbaosta), sekä Pommi Kekkonen (Angry Birdsistä tuttu Pommi-lintu). Heh, tuntuu pehmotyyppejä riittävän tässäkin osoitteessa…

Myös virtuaalijumpat, joogat ja pilatekset ilahduttavat. Niistä kirjoittelin enemmän täällä. Osallistuin eilen myös ensimmäiseen virtuaaliseen pressitilaisuuteen! Diego Dalla Palman Contouring Master Class -livepressi oli tosi kiva ja toimiva. Sain IG Liven kautta erinomaisia meikkivinkkejä, ja pääsin näkemään, miten upeasti uusi varjostuspaletti toimii. Kiitos Marsaana, näitä lisää!

Poikkeustilan mukanaan tuomien, uusien ja ilahduttavien juttujen lisäksi minua ihan henkilökohtaisella tasolla ilahduttaa uusi blogiini liittyvä kuvio. Blogini on nimittäin nykyään osa 40+ -blogiyhteisöä!

Olen tänä vuonna pohtinut paljon blogini tulevaisuutta. Kun pitkän pohdinnan jälkeen päätin jatkaa blogini kirjoittamista, päätin samalla, että nyt olisi hyvä aika saada ympärille kiva bloggaajaporukka. Bloggaaminen kun on aika pitkälti yksinäistä puurtamista.

Heitin ajatuksen ilmaan, ja hyvin nopeasti palaset loksahtivat paikoilleen. Nyt ympärilläni on iso kasa mukavia kanssabloggareita, joista osan tunnen jo entuudestaan. Blogini ei muuta fyysisesti minnekään, mutten silti ole yksin.

Aika kiva ja virkistävä juttu, vai mitä sanotte?

Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe

Liikkuva keho, parempi mieli

tunnetila: tyytyväisyys

*bolsterista, tyynystä ja korkkimatosta saatu
alennusta Sarwa Yogalta yhteistyön merkeissä*

Mitä Teille kuuluu? Kuinka voitte? Täällä elellään sahaavan flunssan kanssa ja podetaan iän ikuisia selkäkipuja. Muuten voidaan onneksi ihan hyvin.

Sanotaan, että liike on lääke, ja ainakin minun kohdallani tuo sanonta pitää paikkansa. Voidakseen paremmin selkäni tarvitsee liikettä. Jos en pääse vähään aikaan liikkumaan, alkaa selkäni jäykistyä ja takareiteni kiristyä, ja tämä taas vaikuttaa ihan koko olemiseeni. Siispä nyt, kun salikortti on satunnaisesta syystä tauolla, on ollut pakko keksiä erilaisia kotitreenejä.

Olen joogannut yli 20 vuotta, joten joogan pariin minun on aina helppo palata kun mietin mitä treeniä kotona tekisin. Ashtangajoogan sarjat sujuvat minulta pitkälti ulkomuistista, mutta nyt, kun selkäni ei ole kunnossa, Ashtanga on minulle monelta osin liian raskasta ja tietyt asanat aiheuttavat kipua ja painetta alaselässä.

Jooga on kuitenkin minulle ehkä se rakkain tapa liikkua, joten nyt kun kotijumppailu on ulkoilun lisäksi ainoita tapoja pitää itsensä liikkeessä, olen panostanut kunnollisiin joogavälineisiin.

Ennen tuin restoratiivista- tai yin joogaa kotona tehdessä itseni sohvatyynyjen avulla erilaisiin asanoihin, mutta nyt päätin satsata täydellisiin joogavälineisiin, sillä uskokaa tai älkää, ne ovat lähes ikuisia.

Olen ostanut korkkiblokit ja joogavyön ehkä 20 vuotta sitten, eivätkä ne ole menneet tässä ajassa miksikään, vaikka niitä on roudattu ties kuinka monella joogasalilla vuosikaudet.

Joogamattoja minulla on tällä hetkellä useampikin, mutta osa on jo niin kuluneita, että niistä hilseilee joogatessa pintaa irti. Vanhojen mattojen käyttöikää pidentääkseni tilasin porvoolaiselta Sarwa Yogalta ohuen korkkimaton. Kevyt, ohuella kumipohjalla varustettu korkkimatto on tehty käytettäväksi sellaisenaan, mutta itse olen käyttänyt sitä myös toisen joogamaton päällä.

Korkki materiaalina on minulle joogatessa täydellinen, sillä se ei muutu liukkaaksi vaikka kädet ja jalat hikolisivat kovassa treenissä. Korkki on myös matskuna ihanan lämmin. Vaikka minulle tulee joogatessa yleensä kuuma, niin esimerkiksi loppurentoutuksessa palelen aina. Korkkimatto eristää hyvin lämpöä, ja olen totaalisen ihastunut siihen joogamaton materiaalina jo muutamien käyttökertojen jälkeen.

(”Onko mun kädet samalla tasolla?” ”On.” *katsoo kuvia* ”No eihän ne ollut samalla tasolla!” ”No mut noin se asento näytti paljon dynaamisemmalta!” Just.)

pusero Puronen*, trikoot Better Bodies/Zadaa

Korkkimaton lisäksi tilasin Sarwa Yogalta ehkä maailman ihanimman pellavabolsterin ja pellavatyynyn. Olen ihan sekopäisen ihastunut näihin. ”Mä taidan ottaa nää uudet pellavajutut yöksi sänkyyn. Mun selkäni tykkäisi varmasti, jos saisin tuettua itseni näiden avulla hyvään nukkuma-asentoon!”

Valkaisematon pellava on materiaalina antibakteerinen ja hengittävä, ja se vain paranee käytössä ja pesuissa. Bolsterin ja tyynyn sisällä on luomuviljeltyä tattaria (tattarin kuorta). Tattari taas on materiaalina hengittävä eikä se kerää homeitiöitä. Tattariakana on myös ympäristöystävällinen materiaali, sillä se syntyy tattarin viljelyn sivutuotteena. Ilman täytekäyttöä akana poltettaisiin jätteenä.

Molemmat pellavatuotteet on koottu Porvoossa ja niiden ompeltyö on tehty pienissä kotiateljeissa ympäri Etelä-Suomea, joten ne ovat myös ekologista lähituotantoa. Ra-kas-tan!

Jaoin uusista joogavälineistäni kuvia Instagramissa ja sain siellä seuraavan kommentin: ”Jumppakamat ei kyllä usein ole noin kauniita! Mutta mulla ei ole aavistustakaan mikä on bolsteri.”

Mikä bolsteri siis on? ”Bolsteria käytetään tukena monissa jooga-asanoissa, erityisesti rintakehää avaavissa liikkeissä, selän kierroissa ja kylkien venytyksissä. Joogan lisäksi bolsteria voi käyttää tukena myös parempaan nukkuma-asentoon, ja sen käyttöä suositellaan erityisesti raskaana oleville ja selkäkipuisille.” Sarwa Yoga

Nyt minulla on joogakamat täydellisessä kuosissa, ja pakko myöntää, että näin kauniiden ja toimivien apuvälineiden kanssa oikein tekee mieli treenata joka päivä.

Kotitreenini ovat alkaneet sujua entistä paremmin, sillä lemppari pilates-/joogastudioni Bay Helsinki on alkanut välittää live-tunteja verkossa! Osa tunneista on jopa nähtävissä veloituksetta, eli suosittelen todella lämmöllä ottamaan osaa Bay Helsingin treeneihin! Tällä viikolla meitä oli keskiviikkona mukana Julian pilatestunnilla yli 130. Ihan parasta!

Voikaa hyvin, pitäkää itsenne kunnossa niin henkisesti kuin fyysisestikin, ja yrittäkää nauttia lisääntyneestä vapaa-ajasta jos sellaista tämän poikkeustilan myötä on elämäänne tullut.

Mukavaa viikonloppua, Te kaikki ihanat ja minulle tärkeät ihmiset!

Kolmen tunnin miniloma

tunnetila: tyytyväisyys

Vaikka rakastan viikonloppureissuja ihaniin hotelleihin ja kylpylöihin, niin elämysten, hemmottelun tai hyvän olon hakemiseen ei aina tarvita kokonaista viikonloppua. Joskus ihan muutama tuntikin riittää.

Selasimme alkuvuodesta ystäväni Iinan kanssa kalentereitamme ja mietimme, koska ehtisimme taas yhdessä pienelle viikonloppureissulle. Kun sopivia viikonloppuja ei ollut näköpiirissä, päätimme raivata yhteisen ajan keskelle arkea.

Varasimme eräälle perjantai-illalle työpäivän jälkeen aikaa kolme tuntia, jolloin kävimme omalla pienellä elämys- ja rentoutuslomalla ihan Helsingin keskustan tuntumassa Allas Sea Poolilla.

neule ja lämpösukat Uniqlo x Marimekko

Saunoimme, kävimme uimassa lämpimässä (+27 asteisessa) altaassa upean auringonlaskun aikaan, ja minä tein myös pienen pyrähdyksen merivesialtaaseen (+4).

Talvella ulkona uiminen on jotenkin niin jännää! Vaikkei ulkona lunta ollutkaan, niin ilma oli silti niin paljon lämpimän altaan vettä kylmempää, että lämpimän altaan päällä oli kaunis vesihöyryn muodostama harso. Kun tuohon hempeään harsoon heijastui laskevan auringon vaaleanpunertava kajo, tuntui kuin olisi uinut hattarassa!

Uinnin ja saunomisen jälkeen menimme herkulliselle iltapalalle Allas Sea Poolin ravintolaan, ja onnistuneen iltapäivän kunniaksi nautimme ruoan kanssa vielä tilkat viiniä. Ai että!

Tuon setin jälkeen oli niin rentoutunut olo, että tuntui kuin olisi ollut pidemmälläkin lomalla. Aikaa oli kuitenkin kulunut vain se kolmisen tuntia, ja kotiin oli muutaman minuutin matka.

Haluaisin niin kovasti testata myös Tampereella Saunaravintola Kuuman ja Kuopion Saanan (HUOM!! hiihtolomaviikon (2.-8.3.) kunniaksi Saanaan pääsee saunomaan nyt kympillä!). Myös Ouluun ollaan avaamassa Allas Sea Pool, mutta sen rakennusaikataulu siirtyi, ja valmista tulee vasta vuoden päästä.

Niin kivaa, että tällaisia paikkoja ollaan avaamassa nyt ympäri Suomen. Meillä kaikilla kun ei ole sitä omaa rantaa, josta voisi pulahtaa veteen milloin tahansa.

Käyttekö Te avannossa, tai onko Teillä tapana viettää muutaman tunnin ”lomia” omassa kotikaupungissanne? Vinkit parhaista minilomapaikoista olisi ihania!

Kuvat minusta: Iina / MouMou

Mitä geeniperimäni kertoo minusta?

tunnetila: helpotus

*Yhteistyössä Negen*

Ensimmäinen nelipäiväinen työviikkoni on nyt takana. Vähän se meni pieleen: tein neljässä päivässä koko viikon työtunnit, eli 38 tuntia töitä. Mutta perjantain pidin silti lähes kokonaan vapaana. Pariin sähköpostiin ja yhteen työpuheluun vastasin, mutta muuten vietin perjantain ihan miten tykkäsin.

Pötköttelin sängyssä pitkään, luin lehteä, pesin pyykkiä ja siivoilin kevyesti. Kävin päivällä salilla ja saunassa, sekä nautiskelin aikatauluttomuudesta. Oli ihana olla arkivapaalla jo perjantaina, mutta parhaiten tuon levon voiman huomasin lauantaiaamuna.

Yleensä lauantait menee minulla sängyssä tai sohvalla maatessa ja viikon aikana kulutettuja voimia keräillessä. En jaksa lauantaisin tehdä yhtään mitään! Viime lauantaina olin kuitenkin lähileipomossa ostamassa aamiaisleipää jo ennen aamuyhdeksää, ja olo oli levännyt ja virkeä. Ihan mieletöntä, miten yksi ylimääräinen vapaapäivä rankan työviikon jälkeen sai minut palautumaan noin hyvin!

Stressin poisto, palautuminen, säännöllinen unirytmi sekä runsas liikunta ovat teemojani tälle vuodelle (ja toivottavasti hamaan tulevaisuuteen asti), joten tuntuu valtavan hyvältä huomata, että olen jo heti vuoden alusta päässyt oikeille jäljille elämäni rauhoittamisen ja tasoittamisen kanssa!

Stressin poisto, palautuminen, säännöllinen unirytmi ja liikunta ovat kaikille tärkeitä teemoja hyvinvoinnin saralla, mutta erityisen tärkeää niistä on pitää huolta jos tiedät, että sinulla on taipumusta vaikkapa tyypin 2 diabeetekseen tai kohonneeseen verenpaineeseen.

Kerroin joulukuussa tekeväni blogiyhteistyötä geenitestejä tekevän Negenin kanssa. Annoin sylkinäytteen DNA-testiä varten joulukuussa, ja tammikuun odotin geenitestin tuloksia jännittyneenä. Jännitin tuloksia ehkä normaalia enemmän, sillä tiedän ainakin toisella puolella suvussani olevan taipumusta sydän- ja verisuonitauteihin. Nyt tulokset ovat täällä, ja on totuuden hetki. Mitä geeniperimäni siis kertoo minusta?

Sain testituloksissa hyviä ja huonoja uutisia. Hyvinä uutisina mainittakoon mm. se, että geeniperimäni mukaan minulla ei ole äärimmäistä riskiä sairastua mihinkään suomalaisten yleisimmistä kansantaudeista, ei ainakaan seuraavan parinkymmenen vuoden aikana.

Jos pidän painoni kurissa, liikun yhtä aktiivisesti kuin tällä hetkellä, en tupakoi, käytän alkoholia harvoin, ja pidän ruokailutottumukseni ja elintapani järkevinä, voi käydä niinkin hyvin, etten sairastu koskaan esim. sepelvaltimotautiin.

Tärkeä tieto minulle oli myös se, ettei perimästäni löytynyt laskimotukosvarianttia. Jos naisilla on geneettistä taustaa laskimotukoksille, heille ei silloin suositella esim. yhdistelmäpillereitä. Vaikka gynekologilla kysytään tuota taipumusta ennen reseptin määräämistä, ei geneettisestä taustasta voi olla ilman testin tekemistä ihan varma.

Poikkeuksellisen suurta riskiä geeniperimässäni ei siis mihinkään tautiin ole. Tämä oli valtavan helpottavaa kuulla!

Vaikka minulta ei löytynytkään yleisimpiä tutkittuja geenimuunnoksia, eikä hälyyttävää sairastumisriskiä, saivat testitulokset minut silti mietteliääksi. Geeniperimässäni on nimittäin hieman kohonnut riski sairastua tyypin 2 diabeetekseen, sekä vielä suurempi riski kohonneeseen verenpaineeseen.

Stressi nostaa verenpainetta ja lisää unettomuutta. Väsyneenä ja stressaantuneena en jaksa liikkua tarpeeksi ja alan helposti herkutella liikaa. Lohtusuklaa nostaa verensokeria hetkeksi, mutta puolen tunnin päästä jaksamiseni romahtaa. Kohtuuton väsymys saa minut suuntaamaan suoraan töistä kotiin, ja vajoamaan sohvalle tuikitärkeän liikunnan sijaan.

Salakavalasti paino alkaa nousta, hyvät elintavat jäävät väsymyssyömisen jalkoihin, ja ei aikaakaan, kun ylipaino, diabetes ja verisuonitaudit kolkuttelevat oven takana.

Kaava kuulostaa lohduttomalta, enkä halua selkäkipujeni lisäksi kärsiä tulevaisuudessa myös muista sairauksista, jatkuvasta lääkityksestä puhumattakaan. Välilevynpullistumat ovat ihan riittävä vitsaus tekemään olostani kehnon ja liikkumisesta raihnaista.

Ylipaino on se, mitä ortopedini, sekä ihan jokainen selkääni viime vuoden aikana tutkinut on kehoittanut välttämään. ”Pysyt selästäsi huolimatta liikuntakykyisenä, jos et päästä painoasi nousemaan.”

Vaikka jännitin geenitestin tekemistä kovasti, olen silti todella tyytyväinen, että uskaltauduin tekemään sen. Sain kaikista testiin liittyneistä eri osa-alueiden tutkimuksista valtavasti lisäpontta hyvinvoivaan elämään, ja elämänhallintaan muutenkin.

Suosittelen todella lämpimästi geenitestin tekemistä jokaiselle, joka tietää suvussaan olevista sairauksista, ja miettii, voisiko jotenkin estää sukurasitteisiin sairastumisen omalla kohdallaan.

Jos kiinnostuit Negenin DNA-testistä, tai ajattelet, että testi olisi hyödyllinen jollekin läheisellesi, niin koodilla Tunnetila50 saat Negen 360 -genomianalyysista 50€ alennuksen, kun tilaat sen 29.2.2020 mennessä. Testin normaalihinta on 349€. Koodia käyttämällä hinnaksi jää siis 299€.

Muutaman satasen satsaus saattaa tuntua paljolta, mutta mielestäni se on kuitenkin aika pieni raha siihen nähden, että testin avulla voit mahdollisesti elää parempaa ja terveempää elämää ilman pysyvää lääkitystä vielä muutaman vuosikymmenen lisää. Ja hei, kaikki raha, mikä menee omaan hyvinvointiin, on erinomaisesti sijoitettu!

Lue lisää geenitesteistä Negenin sivuilta.

Kuva minusta: Iina / MouMou