Arvatkaa mikä on peijoonin ärsyttävää? Se, kun paljaalla silmällä ihailet upeita auringolaskuja, mutta et osaa käyttää kameraa niiden taltioimiseen. En saa mitenkään taltioitua noita hetkiä kameraan edes välttävästi!
Auringonlaskut San Sebastianissa olivat vertaansa vailla ja niitä tuli ihailtua joka ilta. Aina kun ajattelin, että tämän kauniimmaksi ei voi enää muuttua, kohta taivas alkoi hehkua vielä upeammin.
Tykkään tosi paljon postauksen pystykuvan tunnelmasta. Jaoin kuvan jo Tunnetilan Instagramissa sen napatessani. Tuo kuva on kuitenkin otettu zoomaten puhelimella ravintolan ikkunan läpi, joten sen laatu on kammottava.
Olin tuolloin syömässä eittämättä maailman parhaita sieni ravioleja (nieleskelin onnen kyyneleitä syödessäni) ravintola Narrussa, joten en pysynyt ryntäämään ulos ikuistamaan mailleen laskevaa tulenpunaisena hehkuvaa palloa.
Vaikken osaa taltioida luonnon kauneutta muistikortille niin hyvin kuin se ansaitsisi tulla taltioiduksi, niin onneksi muistan nuo hetket kuitenkin itse. Ehkä ihan kaikkea ei tarvitsekaan saada taltioiduksi.
Tärkeintä on, että jotkut kauniit muistot ja pysäyttävät tunnelmat pysyvät vahvoina omissa muistoissa. Ehkä vähän vielä kauniimpina, kuin ne oikeasti olivat.
9 9