Toukkien hyökkäys

tunnetila: raivo ja ällötys

Muutimme keväällä uuteen kauniiseen kotiin. Koti oli ihana, mutta niin julmetun likainen ettei sinne voinut tuoda tavaroita sisään ilman suursiivousta. Siivousfirman kaksi rouvaa huhkivat asunnossa tunteja, mutta vielä senkin jälkeen kauniista vanhasta puulattiasta sai viikkojen ajan rapsutella irti mm. liiskattuja syötyjä purukumeja. (Purukumeja löytyi lattioilta yhteensä 11kpl!!). Hyi olkoon, asunto oli edellisten asukkaiden jäljiltä kuin sikolätti.

Parin ensimmäisen viikon asumisen jälkeen aloin törmäillä lattianraoista esiin punkeviin toukkiin. Ajattelin ensin että toukat olivat sokeritoukkia, mutta sinä aamuna kun huomasin Samujin neuleessani kaksi pientä reikää tajusin kyseessä olevan maailman viheliäisimmät ja ällöttävimmät turkiskuoriaisen toukat. Soitin heti tuholaistorjujan paikalle ja asunto myrkytettiin kahteen kertaan. Muualla taloyhtiössä toukkia tai kuoriaisia ei näkynyt, joten nuo kaksi myrkytyskertaa poistivat ongelman.

Unohdin myrkytyksen jälkeen ikävät kuoriaismuistot ja lakkasin ajattelemasta koko asiaa, kunnes tuo kaikki putkahti mieleeni pari viikkoa sitten. Säiden kylmetessä päätin nimittäin ottaa esiin pahvilaatikon jonne olin muutossa pakannut ison osan paksuimmista talvivaatteistani. Pahaa aavistamatta nostin laatikosta Malene Birgerin ihanan kashmirneuleen. Neule oli ihan täynnä reikiä! Ei jumalauta! Aloin raivoissani nostella vaatteita laatikosta: Gantin uusi, vain pari kertaa käytetty neuletakki syöty käyttökelvottomaksi, Minna Hepburnin musta villamekko reijillä, Burberryn kaulahuivissa kaksi reikää… Reijille syötyjen vaatteiden seasta putoili lattialle iso kasa kuolleita toukkia. Ne perkeleet olivat ehtineet ensimmäisten viikkojen aikana pesiytyä pahvilaatikkoon joka oli täynnä laadukkaita luonnonmateriaaleja kashmirista hienoon merinovillaan. Joukossa oli yksi neule jossa oli villan lisäksi hieman keinokuitua, siihen ei (tietenkään) oltu koskettu.

Voitte kuvitella miltä tuntui käydä tuhoutuneita vaatteita läpi vakuutusyhtiötä varten. Jos en olisi ollut niin raivoissani olisin varmasti itkeä pillittänyt neulekasan keskellä. Syötyjen vaatteiden yhteisarvo oli yli 1000€.

Muutama päivä sitten saimme vastauksen vakuutusyhtiöstä. ”Emme korvaa tuholaishyönteisten aiheuttamia vahinkoja.” Ettepä tietenkään. Vuosikymmenet ihmiset maksavat kiltisti suuria vakuutusmaksuja (vakuutuksemme on laaja kotivakuutus) ja sen kerran kun apua tarvitaan sitä ei tule. Kiitos vaan kovasti.

Onneksi kaikista lemppareimmat ja käytetyimmät neuleeni olivat vaatehuoneen hyllyllä ja kun siellä törmäsin Samujin neuleessa ensimmäisiin reikiin pakastin heti kaikki neuleeni. Pakastamisen ja myrkytyksen jälkeen niissä ei ole enää reikiä näkynyt. Toivottavasti ei näy tulevaisuudessakaan. Kokemus on kuitenkin ollut niin ällöttävä ja traumaattinen (ette usko miten monena yönä tuon kokemuksen jälkeen näin unta että sänky on täynnä toukkia, hyi hitto!!!) etten toivoisi sellaista kenellekään.

Jos tapanani olisi kiroilla blogissa ja käyttää suvereenisti vaikka sitä veellä alkavaa voimasanaa, niin nyt saattaisin kirjoittaa sen sanan tähän. Monta kertaa peräkkäin. Arvaatte varmaan että sana ”harmittaa” on tässä yhteydessä ihan liian laimea kuvaamaan tunteitani.

1

(46) Kommentit

  1. Tarja says:

    Voi hirveys 🙁 Ensinnäkään en ymmärrä, minkälaisen suoraan sanottuna sonnan keskellä jotkut voivat asua – on noita sikolättejä tullut nähtyä ihan omin silmin tässä elämän aikana. Ja voi inhojen inho nuo toukat. Voin kuvitella raivosi syödyistä neuleista. Itkisin itse varmaan lohduttomasti, jos itselleni kävisi noin – etenkin, kun olen itsekin yrittänyt panostaa viime vuosina luonnonmateriaaleihin, jotka ovat kalliita ostaa, mutta joiden toivoo sitten vastaavasti kestävän pidempään. Vakuutusyhtiön päätös vielä tuohon päälle, voi huoh… On varmaan keinotekoista sanoa tähän, että jos jotain hyvää haluaa tähän etsiä, niin nythän voi hyvällä omallatunnolla ostaa itselleen muutaman uuden ihanuuden, kun entiset ovat käyttökelvottomia 🙂 Tosin eipä sekään paljon lohduta, kun ostokset kuormittavat pelkästään omaa kukkaroa…
    Joka tapauksessa kaunista sunnuntaita! <3 Kyllä se tästä!

    PS: En kyllä osaa kuvitella v-sanaa sinun suuhusi – tosin tähän tilanteeseen juuri se sana ehkä olisi sopinut oikein hyvin 🙂

    1. Kiitos tsempistä Tarja! Mä ajattelin asian ensin niin, että jos saan vakuutuksesta edes jotain rahaa niin kiva päästä ostelemaan uusia talvivaatteita. Ei harmittaisi ihan näin paljoa menetys. Mutta nyt kun yli 1000€ tuli menetystä ilman minkäänlaista korvausta, niin ei ole hirveästi sitä rahaa millä noita uusia juttuja ostaisi. 🙁 Tämä tilanne on aika kamala! 🙁

      Ja kiva kuulla että vaikutan ihmiseltä joka ei viljele v-sanaa. Tähän hetkeen se kyllä olisi ollut juuri sopiva. 😀

  2. HeidiV says:

    VOI #*!!##” ja edes vakuutusyhtiö ei korvaa? Ihan kamalaa.

    Meillä on sokeritoukkia, siksi pidän kuivakaapit siisteinä ja jauhot ym. pusseissa. Aina silloin tällöin kuitenkin niitä vilahtaa ja teen myrkytyksen; kotiviinitarvikkeiden desinfiointiaine laimennettuna viemäriin tehoaa.

    Onneksi noita turkiskuoriaisia ei ole näkynyt… Toivottavasti pääset eroon niistä!

    1. Kiitos Heidi myötäelämisestä!

      Sokeritoukat on myös ällöttäviä, niitä meillä oli yhdessä aikaisemmassa asunnossa, mutta ne sentään eivät aiheuta tuhansien eurojen tuhoja… 🙁

      Toivottavasti toukat ovat nyt historiaa ja onneksi tiedämme että myrkytys tehoaa. Uutta terminaattorikeikkaa vaan taas jos öttiäisiä ilmestyy.

  3. Turkiskuoriaiset ovat pahin painajainen. Jos johonkin vaatteeseen on tullut pieni ratkeama, jättää sydän lyönnin välistä. No toivottavasti olet päässyt niistä nyt lopullisesti eroon! Miten ne pienimmät ötökät ovatkin niitä tuhoisampia? Punkit ovat toinen kauhu.

    1. Hyvin sanottu, nuo ällötykset ovat todella kuin pahaa painajaista! Ja miksi ihmeessä noiden tuholaisten täytyy olla edes olemassa? Onko niistä muka jotain hyötyä? Luonnossa eläviä öttiäisiä sentään linnut syövät, turkiskuoriaisista ja -toukista ei voi olla kenellekään yhtään mitään hyötyä, vai onko muka??? Yäääääkkk!!!

  4. Tinat says:

    Inhottavaa! Minä olen kuullut kauhutarinoita huoltomiehiltä, että missä mörskissä toiset asuvat. En voi tajuta sitä, mutta toisaalta en voi ymmärtää montaa muutakaan toisten ”elämäntapavalintaa”, että ehkä tämä menee samaan sarjaan…

    Itse olen asunut yhdeksän vuotta 1920-luvun lopulla rakennetussa kerrostalossa ja ymmärtääkseni näissä vanhoissa kerrostaloissa vähän niin kuin kuuluu pakettiin pieni määrä tuholaisia/sokeritoukkia, sillä elävät rakenteissa ja niitä on lähes mahdotonta kokonaan hävittää. Näen itse niitä muutaman kerran vuodessa, yleensä kylpyhuoneen matolla yhden, jonka toki listin heti. Luulin niitä myös aluksi sokeritoukiksi, mutta kerran otin yhden purkkiin ja netin avustuksella sitä tutkailtuani päädyin siihen, että se on vyöturkiskuoriaisen toukka, kuoriaisia en ole nähnyt koskaan. Pari kuorta olen löytänyt sängyn välistä ja kerran yhden elävän toukan vaatekaapista valkoisen hameen taitoksesta. Reikiä en ole edes paremmissa neuleissani / vaatteissani huomannut, ainakaan sellaisia, että voisin olla varma niiden olevan näiden tekosia. Tosin heti kun tuon ensimmäisen ja ainoan löysin vaatteiden yhteydestä niin marssin Stockalta ostamaan punaseetripuunöljyä ja sellaisia puupalloja ja laittelin niitä vaatekaappeihin. Myrkytystä täällä ei ole tehty, pitäisi varmaan olla paremmat perusteet siihen, kun tosiaan nuo monen kuukauden välein tavatut yksilöt. En toisaalta jaksa uskoa, että teillä turkiskuoriaiset olisivat olleet vain teidän asunnossa, sillä leviävät helposti muihinkin asuntoihin ja varmempi keino päästä niistä eroon olisi myrkyttää koko taloyhtiö etenkin, jos niitä on paljon.

    Minulla on paljon kalliita huiveja, laukkuja ja vaatteita ja saisin oikeasti mielettömän raivarin, jos niille tapahtuisi jotain tai nuo toukat koskevat niihin 😉 Olkoon kuinka vain materiaa. Olisittepa nähneet miesystäväni ilmeen, kun ITSE vahingossa jätin kalliin ohuen Mulberryn kashmir-villahuivini laukun vetoketjun väliin ja siihen tuli kaksi reikää – sain ”pienen” kohtauksen 😀 Siksi ymmärrän hyvin tilanteesi, kauhistutti lukea noista vaatteistasi, mitä ne toukat ovat tuhonneet. Toisaalta opinpa jotain uutta: vakuutusyhtiö ei siis näitä korvaa edes laajasta kotivakuutuksesta :/ Kyllä tuosta toipuu, mutta v****taa varmasti. Voisin itse suositella noita punaseetripuunpaloja/palloja ja öljyä, vaikka en voi olla varma, ovatko auttaneet. Ovat kuitenkin vain pieni satsaus ja en tiedä, mitä haittaakaan niistä voisi olla. Tsemppiä! <3

    1. Kiitos Tinat vinkistä ja tsemppauksesta! Meillä on jo noita seetripuun paloja vaatepinoissa. Ne tosin ovat jo sen verran vanhoja että ehkä niihin voisi vähän hioa uutta pintaa tai laittaa jotain tehotippoja niihin.

      Minuakin ihmetytti miten noita toukkia oli muka vain meillä. Talo on rakennettu 1900-luvun alussa ja näissä vanhoissa rakennuksissa noita tosiaan on usein. Kukaan muu ei kuitenkaan ole koko taloyhtiöstä noista valittanut, joten ajattelin sitten että edelliset ”sikolättiasujat” ovat likaisuudellaan saaneet nuo ällötykset aikaan.

      Heh, nauroin tuolle itseaiheutetulle reikäepisodille. Minä nimittäin luulin muutama vuosi sitten vanhassa talossa asuessame että meillä turkiskuoriaiset reijittivät vaatteitani tehokkaasti. Olin jo paniikissa kunnes tajusin tehneeni itse kaikki reijät nypynpoistajalla. 😀 😀 Olin itse pahimman laatuinen kuoriainen.

  5. CurryKaneli says:

    Voi, olen todella pahoillani puolestasi. Melkein itku tuli kun luin. Voin kuvitella tunteen kun olet käynyt läpi vaatteitasi. Toivottavasti nyt ovat kaikki hävinneet ja saatte olla jatkossa rauhassa.

    1. Kiitos CurryKaneli! Täytyy myöntää että oli täälläkin itku tulla, varsinkin kun sain tuon vastauksen vakuutusyhtiöstä. Korvaakohan tuhohyönteisten tuhoja mikään vakuutusyhtiö vai sattuiko meille juuri se huonoin firma joka ei korvaa mitään vahinkoja vaan luistaa kaikesta vastuusta..?

      Toivotaan että tämä episodi oli nyt tässä noiden toukkien osalta. 🙁

  6. Voi ei 🙁 Ja mikseivät korvaa? Tuntuu jotenkin hoopolta. Täytyykin lukea omat vakuutuspaperit läpi että mistä ihmeestä sitten oikein maksan. Tuttu sai juuri tyrmäyksen vesivahinkoon liittyen, mutta kun laittoi tarkentavaa kyselyä perään niin nyt korvataankin kaiki kulut. Omanlaisensa soppa tuo vakuutusmaailma. Ei varmaan juuri lohduta, mutta virtuaalihalauksia täältä päin silti.

    1. Kiitos iduska virtuaalihalista, otan sen mielelläni vastaan. 🙂

      En tiedä miksi eivät korvaa, en saanut tarkempaa selitystä, ainoastaan kieltävän päätöksen. Tulin siitä kyllä surulliseksi ja aika pettyneeksi. Mietin itsekin että mistähan sitä oikein maksetaan…

      Onneksi ystävälläsi kävi paremmin. Vitsit jos vesivahingotkin jää korvaamatta niin mitä ihmeen virkaa koko vakuutuksilla sitten on?

  7. kaneliiiin says:

    Voi miten surkea juttu 🙁 Minulla jäi saamatta korvaukset vesivahinkotapauksessa ja oikeastaan mistään en ole mitään korvausta tähän mennessä saanut. Tekisi mieli lopettaa koko kotivakuutus. Heillä on kyllä keinot kiertää vahingonkorvaukset.

    1. Ei voi olla totta! 🙁 Alkaa kuulostaa ihan kohtuuttomilta nuo vakuutusyhtiöiden toimet.

      Olen tosi pahoillani kaneliiiin puolestasi!

  8. pauliina says:

    voi eiiiii!! neuleparat. ihan kamala juttu. 🙁 melkein itken täällä myötätunnosta. ja uskon että v—ttaa!

    1. Kiitos pauliina myötäelämisestä! Mulla alkaa viha jo laantumaan ja nyt jo enemmän itkettää kuin v**uttaa. Mutta ei ole kivaa vieläkään.. 😉

  9. merikukka says:

    Miten kamalaa! Sneaky bastards! I feel you! Voi harmi sinun kaikkia kauniita villapuserojasi :'(

    Ja vakuutusyhtiötkin ovat yhtä tyhjän kanssa. Maksan vakuutusmaksuja ihan vaan turvallisuuden tunteen vuoksi.

    1. Moni vuokranantaja vuokraa asunnon ainoastaan jos vuokralaisella on kotivakuutus. Kaikki jää näin vuokralaisen niskoille kun asunnon omistaja pesee kätensä ja vakuutusyhtiö myös. Raha kyllä kelpaa, jännä juttu. 😉

      Ja kiitos myötäelämisestä! <3

  10. Huh, ihan hirveää! Uskomatonta ja kamalaa! Ei riitä sanat kuvailemaan, miten kettuuntunut olen puolestasi. Varsinkin tuo, ettei vakuutusyhtiö korvaa! Miksei muka korvaa, lukeeko jossain pikkuteksti, ettei koske pikku tuholaisia? Meillä oli joskus vuosi sitten inhottava hyönteisongelma, kun tuntui, että joka puolella vilisi niitä. Onneksi niistä ei tullut materiaalisia tuhoja, mut onhan ne ällöttäviä. Onneks niistä päästiin eroon. Onneks sinäkin pääsit eroon noista turkiskuorilaisista. Mut tosiaan pöyristyneenä luin, millainen asunto on ollu ennen teitä? Ei oo todellista, että voi olla tollasia immeisiä… :O

    1. Siis sä et voi kuvitella miltä asuntomme näytti ennen muuttoamme. En ole oikeasti IKINÄ nähnyt mitään vastaavaa, paitsi joissain siivousaiheisissa tv-ohjelmissa joiden olen luullut olevan kaikkien liioiteltuja. Eivät ole, nyt tiedän. Hyi olkoon!!!

  11. Miltei kaikissa taloissa ainakin Helsingissä on turkiskuoriaisia. Syitä, miksi muiden kämpistä ei ole löytynyt on kaksi: joko ei siivota jolloin toukkia ei pääse huomaamaan, tai sitten ei ole luonnonkuituisia vaatteita pimeissä nurkissa oikein kutsumassa kuoriaisia.

    Turkiskuoriaiset elävät pimeässä, joten käyttössä oleviin vaatteisiin niitä ei yleensä tule, ei myöskään esimerkiksi mattoihin tai sänkyihin tms. mitä koko ajan ravistellaan ja mitkä ovat esillä. Nyt monen kaverin turkiskuoriaisepisodeista olen oppinut, että AINA SÄILÖ TIIVIISIIN MUOVILAATIKOIHIN. Ei koskaan pahviin, vaikka kaikennäköisestä tekstiilin hengittämisestä puhutaankin. Olen tullut lopputulokseen, että mieluummin reiätön hiukan lyttääntynyt vaate kuin reiäillinen ”hengittänyt”.

    Toinen hyvä vaihtoehto on omistaa vaatteita vain sen verran, että kaikki ovat koko ajan kierrossa. Toimii minulla, sillä muuten tuulettamisesta, pesemisestä ja myrkyttämisestä on kauhea vaiva. Kuoriaiset eivät koskaan katoa talon rakenteista ja ne voivat lentää takaisin sisään vaikka ikkunasta. Siksi on tärkeää, että kaikki kaappien pimeät nurkat käydään säännöllisesti läpi. Siitä on tosin niin paljon muitakin hyötyjä, ettei ainakaan itseäni haittaa laisinkaan. 🙂

    1. Mies tokaisi heti kun huomasin tapahtuneet tuhot: ”Mitä tästä opimme? Alat tästä lähtien ostamaan vaatteesi Anttilasta. Jos joku ne thoaa niin ei harmita niin paljon.” Niin kai sitten. Kaapit täyteen edullisia vaatteita ja tekokuituja. Byäääää!! 🙁 🙁

      Ja kiitos sinulle muovilaatikkovinkistä. Haen heti tänään muovilaatikot joilla korvaan jokaisen omistamani pahvilaatikon. Olen käyttänyt pahvia juurikin tuon hengittävyyden vuoksi, mutta kuten sanoit, mielummin lytyssä oleva vaate kuin reikäinen.

  12. Hui kamala! 😮 En ole koskaan käsittänyt, miten jotkut ihmiset voivat elää kuin siat pellossa. Vakuutusyhtiölle voisi näyttää vaikka sitä kuuluisaa yhtä sormea…

    1. Heh, kylläpä tekisi mieli nostaa sormi pystyyn tuonne vakuutusyhtiön suuntaan. 🙂

      Minä en ollut koskaan nähnyt mitään sellaista mitä tuossa asunnossa näin kun kävimme katsomassa sitä ennen muuttoa. Lattiaa tai keittiön tasoja ei näkynyt ollenkaan, niin paljon siellä oli roinaa lattiat ja pöydät täynnä. Ihan järkyttävää. 🙁

  13. Turkiskuoriaisten toukkia on miltei mahdotonta saada hävitettyä isoista, (vanhoista) kerrostaloista. Jos menee kysymään naapurilta, että onkos teillä sellaisia nähty, niin tuskin yksikään vastaa, että joo onhan niitä ja aikalailla onkin. Kukaan ei halua leimautua sottapytyksi. Kaikki eivät tajua, että turkiskuoriaisia on myös himosiivoojilla ja pedanteilla kuuraajilla. Itse olen ihmetellyt edellisessä ja nykyisessä kodissani, että miksi ihmeessä lavuaarista löytyy silloin tällöin toukkia. Hahaa, kummassakin vessassa on lavuaarin yläpuolella tuuletushormi. Sieltä niitä tippuu tuulisella säällä… Ei kivaa, mutta tavallaan huojentavaa, kun tajusin mistä niitä voi tulla, vaikka olenkin tehnyt kaikkeni, ettei niiden kanssa tarvitse jakaa kotia.
    Ymmärrän raivosi tosi hyvin. Niin pieniä paholaisia ja niin valtavat tuhot. Olet nyt saanut niistä selätysvoiton. Mokomat inhotukset.

    1. Hyi, vai että tuuletushormeista ne voivat tulla takaisin asuntoon?! Yäk! Rakastan vanhoja, 1900-luvun alussa rakennettuja taloja, mutta nämä elukat vievät kyllä viehättävyyttä pois aikalailla.

      Toivottavasti tuo selätysvoitto on ja pysyy. Ei ole varaa menettää kaikkia hyviä talvivaatteita sillä minulla ei ole tätä tahtia rahaa ostaa tilalle uusia. Voi vitsit että harmittaa!!!! 🙁

  14. Maya says:

    Nina, miten raivostuttavaa joutua ilman omaa syytään moisen hyökkäyksen ja vääryyden kohteeksi! Sottapytyt olivat tietenkin ehtineet ennen muuttoanne ruokkia kuoriaislauman oikein vahvaksi ja tehokkaaksi 🙁 Itse kamppailen sokeritoukkia vastaan, joita silloin tällöin vilahtaa kylppärin lattialla. Ovat ihan riittävän ällöjä. Aionkin kokeilla HeidiV:n keinoa viemäreiden desinfiointiin.

    1. Aion itsekin ottaa kaikki keinot käyttöön tulevia ötökkähyökkäyksiä vastaan. Myrkytykset, desinfioinnit ja muovilaatikot säilytykseen. Kaikki ällötykset saavat jatkossa luvan pysyä poissa kodistamme!

  15. Kaisa says:

    Voi ei! Ihan kauhea juttu 🙁 Meillä on myös noita turkiskuoriaisen toukkia, kun vanhassa talossa asutaan. Niillä on onneksi omat reittinsä tiettyjen lattialistojen vieressä ja olen vuosien saatossa oppinut, missä nämä reitit kulkevat. Meillä ei onneksi ole tuhoja tehty vaatteisiin. Olen käyttänyt punaseetrihenkareita ja muita samasta materiaalista tehtyjä ”karkottimia” vaatehuoneessa esim. takkien taskuissa, hupuissa ym. Lisäksi olen jonkun kerran vuodessa suihkuttanut kulkureitit Biokill-aineella (saa stockalta ja rautakaupoista). Tiedän yhden tuttavani säilyttävän kalliimpia neuleitaan muovipusseissa, mutta tällöin niitä on kai hyvä muistaa tuulettaa aika ajoin. Näin syksyllä kun ilmat viilenevät, toukat lähtevät liikkeelle, joten nyt voi olla hyvä aika myrkyttää. Vaikka meillä ei varsinaisia tuhoja ole tullutkaan, on tunne siitä, että ällöttäviä ötököitä liikuskelee nurkissa ihan karmea. Onneksi tähänkin näköjään voi tottua, ja ongelma on vanhoissa taloissa valitettavan yleinen. Ja vaikka oman asunnon myrkyttäisikin, ei se takaa että ällötykset pysyvät poissa, kun rakenteissa kuitenkin liikkuvat… Tsemppiä siis! Mutta voin uskoa, että useampi ärräpää on päässyt, voi itku!

    1. Kiitti Kaisa, on tämä ollut kyllä aika kamalaa. 🙁 Vaikka tuo on vain materiaa, niin rahan arvoista sellaista ja vielä kamalampaa on ajatella että nurkat on täynnä öttiäisiä. :/

      Mä ostin kans sen myrkytyksen jälkeen Biokilliä ja laitan sitä nurkkiin silloin tällöin. Kiitos vinkkauksesta että toukat lähtevät liikkeelle syksyisin. myrkytän kämpän taas heti illalla.

  16. Voi ei!!! Iso virtuaalihalaus täältä <3
    En voi edes kuvitella kuinka paljon harmittaa, niin vaatteiden tuhoutuminen kuin vakuutusyhtiön p**** päätös 🙁 Vakuutuksia maksaessa kyllä monesti käy mielessä mitä niilläkin sitten loppujen lopuksi tekee, kun aina löytyy jokin kiemura millä välttyä korvaamasta asiakkaalle mitään. Ainoa poikkeus taitaa olla lemmikkien vakuutuksissa; kaksi eri vakuutusyhtiötä on korvannut (rotu)lemmikin eläinlääkärikulut mukisematta ja erittäin nopeasti.

    Noin 10 vuotta sitten asuin 50-luvulla rakennetussa vanhassa kivitalossa ja muistan, että siellä nuo ilkimykset olivat riesana. Siihen aikaan vaatteet eivät ilmeisesti olleet tarpeeksi laadukkaita, koska en muista että niihin olisi tuhoja tullut mutta juuri vessassa ja keittiössä niitä raatoja esiintyi mm. ilmastointiräppänöiden läheisyydessä ja joskus jokunen raato löytyi kattilastakin..
    Olen myös muiden tavoin kuullut, että mikäli yhdestä asunnosta tuholaisia löytyy niin aivan varmasti niitä löytyy myös naapurista ja naapurin naapurista. Koko talo tulisi myrkyttää ja näin muistaakseni tehtiin K:n asuintalossa ja sillä ilkimyksistä päästiin eroon.

    Hurjasti tsemppiä muru <3

    1. Kiitos Emilia! <3 Hyvä kuulla että edes lemmikkien vakuutukset toimii. Kotivakuutukset näemmä ei… 🙁

      Meilläkin kaikki edullisemmat vaatteet ovat vailla reijän reikää, kaikki 200€ maksaneet kashmirit ja muut villat on syöty pilalle. Miksi toukilla täytyy olla noin hyvä maku? 😀

  17. Voi apua, mä niin tiedän tuon tunteen! 🙁

    Vastaavanlainen tapaus sattui itselleni jokunen vuosi sitten entisessä kämpässä. Aiempaa kokemusta turkiskuoriaisista ei ollut, joten en yhtään ollut osannut varautua ja koko kauheus selvisikin sitten vähän aikaa asumisen jälkeen kun kaivoin esille villapaitanippuni, joista ne kaikki luonnonmateriaaliset oli täynnä vieri vieressä olevia reikiä. Harmitti todella… (ja nyt se v-sana, painolla) Eivät olleet merkkivaatteita, että voin vain kuvitella sinun fiiliksiäsi, kun jo tässä harmituksen kuopassa tuli mukavan aikaa vietettyä. Myöhemmin reikiä löytyi vielä jostain satunnaisista jutuista, puuvilla sukkiksista silkkipuseroon – eli just niistä kaikkein arvokkaimmista materiaaleista. 🙁

    Olen nyt muuttamassa samankaltaiseen vanhaan asuntoon kuin mitä tuo turkiskuoriaisasunto oli, ja voi että olen jo ennakolta huolinut, mitä jos tästä tulevasta kodista paljastuu samanlaisia yllätyksiä. Vaikka rakastankin vanhoja asuntoja, en voi sietää ötököitä (myöskään niitä sokeritoukkia, joita on ollut varmaan joka toisessa remppaamattomassa asunnossa, jossa olen asunut) ja uudet kohteet ovatkin vedonneet ötökkäkammoiseen ja traumatisoituneeseen mieleeni ”puhtaudellaan”. Silti, tässä sitä taas ollaan, vanhaan muuttamassa.

    Huoh, tsemmpiä <3

    1. Voi ei, sinäkin olet siis kokenut saman?! Voi kurjuus, onneksi rahallinen menetyksesi ei kuitenkaan ollut yli tuhatta euroa kuten minulla. 🙁

      Luinkin blogistasi uudesta kodistanne, onnea sinne kovasti! Asunto kuulostaa kivalta, toivottavasti teitä ei ole ovella (tai kaapeissa) vastassa toukka-armeija! 🙂

  18. Henni says:

    Oletkin jo saanut paljon hyviä palautteita toukka-asiaan, mutta pakko kertoa omista kokemuksistani vielä.

    Olen asunut nyt yli seitsemän vuotta asunnossa jossa on turkiskuoriaisia, tai lähinnä silloin tällöin näkee niiden toukkia. Kuoriaiset ei käsittääkseni syö vaatteita vaan juuri toukat. Aluksi ne ällötti tosi paljon ja olin ihanm paniikkissa, mutta nyt elän niiden vähien kanssa sovussa. Niitähän elää ilmeisesti normaalisti luonnossakin, meillä on uusi mökki ja sielläkin niitä on näkynyt talven jälkeen astiakupeissa kuolleina. Koska kyseessä on vanha kerrostalo jossa asun, en ole viittinyt tehdä asiasta numeroa, koska myrkytyksistä huolimatta niistä ei pääse koskaan kuitenkaan kokonaan eroon näin vanhassa kerrostalossa. Ja lemmikille myrkytyksestä olisi vain haittaa. Minulla ne eivät ole mitään täysin katastrofaalista tuhoa tehneet.Jossain sukissa on joskus pikku reikiä, ja joskus olen huomannut parissa villavaatteessa ja puuvilla paidassa ihan minimaalisen pienen reiän(yhden tai kaksi). Miehen lapsuuden turkislakki oli tippunut seinän ja kaapin väliin huomaamatta ja se oli täynnä niitä, joten se piti heittää pois.Joten varmaan kaikki turkista sisältävä kannattaa laittaa johonkin pussiin/ tiiviiseen laatikkoon.

    Meillä toukat selkeästi väheni kun luovuin kaislapyykkikorista, huomasin kun sitä ravisti toukkia vain tippui(hyi hitto että silloin teki mieli kiljua). Nykyään pyykkimme on pyykkikorissa paksussa vetoketjullisessa pussissa(siinä on ollut joskus ostamamme peitto)ettei ne pääse pyykkikorissa valloilleen.Ahkera imuroiminen ja pölypussin vaihto myös ahkeraan on niitä vähentänyt.Kaikki vaatteet jotka vaan voi pesen 60-asteessa, esim. liinavaatteissa ei ole ikinä ollut reikiä eikä liinavaatekaapissa ole toukkia näkynyt. Käsittääkseni 60-asteen pesu tappaa toukat ja munat. Villavaatteita yritän erityisesti talvella tuulettaa pakkasessa ulkona ja ne on henkarikaapissa suurilta osin nykyään(koska siellä ei ole toukkia ollut) en tiedä miksi.Tosiaan kesä/talvivaatejemma mulla on vaatekaapin päällä ja nykyään muovilaatikossa kaikki(olen kuullut että pahvi houkuttelee toukkia, mutta en tiedä onko totta).Ehkä vain harhaa mutta musta tuntuu että meillä toukat pesii listojen alla ja vanhanpuulattian raoissa, joten yritän ettei mitään vaatesäilytystä ole lattiassa kiinni. Imuroin myös tarkkaan isoimmat lattian raot.

    Varmasti ärsyttävää että hyvät vaatteet ovat täynnä reikiä, mutta veikkaan että toukkia on ollut paljon koska asunnon hygieniataso on ollut huono.Vaikka toukista ei koskaan luultavammin pääse eroon, voi niiden kanssa elää ilman että niihin usein törmää. Silloin kun törmää on kuoleman tuomio selvä :). Imurointi on varmaan tehokkain tapa päästä niistä eroon ja ettei niitä päästä pesiytymään vaatekaappeihin tai laatikoihin. Toivon että vinkeistäni on jotain hyötyä:).

    1. Kiitos mahtavasta kommentistasi Henni! Sinulla on ihanan järkevä suhtautuminen toukkiin ja niiden kanssa elämiseen. 🙂 Ehkä oma vihani laantuu tässä jonkin ajan kuluessa. Vielä tosin harmittaa aivan älyttömästi ja joka kerta kun menen ottamaan vaatehuoneen hyllyltä vaatteita pelottaa että niihin on tullut reikiä.

      Toukkia oli todella paljon, täytyy toivoa että myrkytys ja muoviset säilytyslaatikot ainakin edes vähensivät niitä. Kiitos hyvistä vinkeistäsi, niillä pärjää taas eteenpäin! 🙂

  19. […] kunpa taannoinen keskustelu vakuutusyhtiön kanssa olisi mennyt hieman toisin. Tietäisin heti mistä hankkisin vaatekaappiini uusia vaatteita […]

  20. […] että luette Tunnetilaa. Teette bloggaamisesta minulle jokapäiväisen ilon ja tuette minua myös kurjien asioiden sattuessa kohdalle. Olette korvaamattomia ihan […]

  21. […] vihannut, raivonnut, kiukutellut ja ahdistunut tuosta asiasta jo niin monta kertaa etten enää jaksa. Totesin vain äidilleni että onneksi reikä on helmassa […]

  22. Voi ei miten kurjaa! Ja erityisen tympeää että vakuutusyhtiö ei korvaa mitään :/ Turkiskuoriaiset on mun vihollinen numero uno. Hanna ja Henni antoivat molemmat kutakuinkin täydelliset ohjeet niistä selviytymiseen. Vanhassa talossa ensiarvoisen tärkeää on säilyttää villavaatteet kannellisissa muovilaatikoissa joihin toukat eivät pääse. Pahvilaatikoista ne syövät tiensä läpi niihin sisällä oleviin herkkuihin (villa, silkki ja turkikset). Ja toinen vinkki on juuri se ahkera imuroiminen. Ja kolmantena se ettei säilytä lattioilla mitään tavarakasoja, ne on just ne paikat missä toukat viihtyy.
    Aikuinen kuoriainen ei tee oikeastaan muuta kuin lisääntyy, eikä niitä yleensä edes näe. Liikkuvat vain hämärässä ja ovat sellaisia pikkuruisia lentäviä mustia , että ei niitä hämärässä oikein tahdo edes erottaa. Tuhot aiheuttaa tosiaan se toukka joka etsii ravintoa. Ne eivät myöskään pidä valoisasta, eli säännöllinen villavaatteiden ja petivaatteiden tuuletus ulkona luonnonvalossa pitää kantaa myös kurissa.
    Meillä ei niitä tässä uudessa talossa ole vielä näkynyt, mutta työhuoneellani joka on vanhassa funkistalossa niitä toukkia kyllä silloin tällöin näkee. Siksi säilytänkin suurimman osan kankaistani kannellisissa muovilaatikoissa.

  23. […] läpi kosmetiikkavarastoja, laitoin ruokaa, kastelin kukat, paketoin lahjoja, korjasin kaksi tuntia toukkien syömiä neuleita ja sain lopulta pelastettua neuleista neljä. Päivä meni nopeasti arkiaskareiden parissa […]

  24. […] käsilaukkua jos tykkään vanhasta valtavasti? No okei, uusia neuleita tarvitsin viime vuonna kun turkiskuoriaisen toukat söivät monta lempineuleistani. Loppuvuoden neuleostokset olivat siis täysin sallittuja, mutta nostivat silti viime vuoden […]

  25. Bakteeri kammoinen says:

    Heippa kaikille kanssaihmisille.
    Eksyin lukemaan tätä blogia, koska meillä kotona sama ongelma! Muutin 4 vuotta sitten ihanaan 1900-luvun kerrostaloon. Noin kk muuton jälkeen huomasin ensimmäisen toukan astia kaapissa ( jossa kattiloita) minulla on järjetön bakteeri kammo … luuttaan, imuroin pesen ja kuuraan jatkuvasti, joten likaisiudesta tämä ongelma ei johdu . Sain tietenkin mahdottoman itku raivari kohtauksen, kun tein syys siivoa vaatekomeroon ja TADAA, mitä sieltä löytyikään .. Reikäisiä vaatteita ja toukkia, niin että ongelle olisi voinut lähteä .. Minä hysteerisenä sulloin kaikki vaatteet jätesäkkeihin, missä vähänkin jälkiä merkkejä siitä että toukka olisi siitä ollut kiinnostunut. Kaikki heitin roskiin verta itkien. Siivosin, myrkytin , mutta ongelma ei hävinnyt . Nyt olen muuttamassa uuteen asuntoon ja olen pessyt kaikki vaatteeni (jotka voi pestä) 60 muut olen pakastanut . Pelkään että tästä huolimatta ongelma seuraa minua. Mies se koittaa lohdutella, että ” työtään” nekin vain tekee eivätkä ole kuitenkaan meidän terveydelle haitaksi, kuten home yms… Pakko se on myöntää että meidän perheessä 2 kissan lisäksi asuu muitakin lemmikkejä, joiden ruokkiminen maksaa vuodessa isosti enemmän kuin kahden ihmisen taikka kissan. Helpottavaa on kuulla että ongelma on aika suurella osalla ihmisä, etten ole ainut . Kiitos hyvistä vinkeistä kaikille ja toivottavasti saataisiin kaikki vielä joskus elää toukatonta elämää

    1. Tsemppiä toukattomaan elmään uudessa kodissa! Toivottavasti pääset ongelmasta eroon.

  26. Riikka says:

    Heippa!

    Tästä postauksestasi on jo aikaa mutta törmäsin tähän painiessani itse turkiskuoriaishyökkäyksen kanssa 1920 luvun talossa Töölössä. Saamasi palautteet lohduttavat minua kovasti, ja nyt pystyn ehkä vähän jo relaamaan toukkalöydösteni kanssa. Minua kiinnostaisi tietää miten toukkasotasi kanssa kävi?

    1. Moi Riikka! Meillä kävi koko taloyhtiössä silloin myrkyttäjät muistaakseni kaksi kertaa. Tuo poisti ongelman, ainakin silloin. En tiedä mikä talossa on nykyään tilanne, sillä lopullisesti toukkasotani päättyi muuttoomme. Monen tonnin edestä ehti kuitenkin tuhoutua vaatteita, eikä kotivakuutus korvannut mitään. Tuo harmittaa vieläkin. Toivottavasti selviät vähemmillä harmeilla!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.