Päivä kuvina

tunnetila: muistelu

Hyvä on, sanon sen nyt ääneen. Kaipaan (taas) ihan järjettömän paljon New Yorkiin.

Vuosi sitten tähän aikaan olimme asuneet New Yorkissa jo yli kuukauden ja asuinympäristömme Lower East Sidella tuntui enemmän kodilta kuin mikään muu koskaan. Vaikka elimme New Yorkissa arkea, teimme paljon töitä, ostimme kaupan halvinta juustoa ja höttöistä paahtoleipää säästääksemme edes vähän kohtuuttomissa elinkustannuksissa, jokainen päivä oli silti juhlaa. Sitä tunnetta mikä sykki rinnassa aamusta iltaan ei vaan voi sanoin kuvailla.

Olen ollut New Yorkissa jokaisena vuodenaikana ja rakastan leutoa ja aurinkoista syksyä yli kaiken. Siksi halusinkin asua siellä pidempään juuri syksyllä. Suomen syksy on viime päivinä näyttänyt parhaita puoliaan ja vuodenaikaan nähden harvinaisen leuto sää tuo mieleeni päivittäin elämämme vuosi sitten.

Selailin illalla kuvia viime syksyltä ja huomasin etten ollut julkaissut yhtä ”päivä kuvina” -postausta lainkaan. Tässä siis tulee päiväni kuvina, lokakuussa 2012.

silkki-villaneule Zara, huivi Faliero Sarti, laukku Gianni Chiarini,
housut Vila, balleriinat Tory Burch

Kyseisenä päivänä minulla oli vapaapäivä. Suunnitelmissa oli käydä tutustumassa Chelseassa sijaitsevassa, galleriana ja shoppina toimivassa Storyssa (144 10th Ave) avattuun uuteen näyttelyyn.

Näyttelyyn liittyen Storyssa työskenteli parin päivän ajan myös yksi New Yorkin kuumimmista uusista korusuunnittelijoista, Caroline Ventura, joka luotsaa omaa korumerkkiään BRVTVS.

Juttelin pitkään uskomattoman kauniin ja mukavan Carolinen kanssa ja tilasin samalla häneltä kultaisen sormuksen. Caroline lupasi takoa sormuksen heti ja pyysi minua tulemaan takaisin tunnin päästä kun sormus olisi valmis. Tein työtä käskettyä ja päätin mennä tunniksi jäätelölle Storyn vieressä olevalle Highlinelle.

Odotteluaikaa oli kuitenkin niin paljon että ennen Highlinelle menoa päätin piipahtaa tulomatkalla sattumalta bongaamassani Angel Street Thrift Shopissa (118 W. 17th Street) ja etsiä aarteita. Ja aarrehan sieltä löytyikin, BrooksBrothersin käyttämätön kashmirjakku muutamalla kympillä kun oikea hinta oli noin $700!

Päätin kruunata täydellisen jakkulöydön palaamalla Highlinelle ruskea paperikassi mukanani ja herkuttelemalla ihanalla minttu-suklaajäätelöllä. (Hassua, muistan tismalleen mitä jäätelöä söin ja tasan tarkkaan miltä se maistui.)

Jäätelön syötyäni ja kauniista säästä nautiskeltuani palasin liikkeeseen, sain sormukseni ja kutsun tulla tapaamaan Carolinea hänen työhuoneelleen. Sovimme, että käyn tekemässä hänestä jutun blogeihini (kirjoitin viime syksynä muutamaa muutakin blogia Tunnetilan lisäksi).

Suunnitelmamme uudesta tapaamisesta kuitenkin kariutui, sillä hirmumyrksy Sandy muutti monen ihmisen viime syksyn suunnitelmat. Toivottavasti New York selviää tästä syksystä ilman hurrikaaneja tai muita luonnonmullistuksia.

Sormuksen saatuani suunnistin muutaman kivan sisustusliikkeen ja Marshallsin kautta kotiin josta nappasin miehen mukaan ja menimme illalliselle lähikorttelissa sijaitsevaan ihanaan The Meatball Shopiin. Vaikken syö punaista lihaa The Meatball Shop on yksi parhaista ruokapaikoista joita New Yorkista kaipaan.

Söin illalliseksi kasvispullat parmesaanikastikkeella ja lisukkeeksi otin risoton. Ihan tuhottoman hyvää, käykää pyöryköillä jos liikutte Lower East Siden suunnalla kaupungissa käydessänne. (Ai mistä muistan mitä söin? No minulla oli valokuvia muistona tuosta illasta, tietty!)

Illallisen jälkeen piipahdimme vielä katsomassa kotimme viereisessä galleriassa avatun uuden näyttelyn ja sen jälkeen menimme kotiin. Siinäpä päiväni kuvien muodossa!

Vaikka alimmasta kuvakaksikosta näkyy hyvin simppeli rappukäytävämme ja hieman rempallaan oleva asuntomme ovi tykkäsin niistäkin ihan älyttömästi. Ja voi vitsit miltä tuntuu katsella niitä ja kotikatua (ensimmäinen kuva) pitkästä aikaa…

Vaikka ikävöin New Yorkiin taas ihan hirmuisesti kaikista järkevintä on nyt vain keskittyä nauttimaan Suomen kauniista ja värikkäästä syksystä ja pitää New York arjessa mukana kivoina muistoina.

Vaivun helposti kaipaamaan kaikkea jo kokemaani enkä osaa elää hetkessä ja kaikki kiva tässä ja nyt jää kokematta ja tuntematta. Kaikkea uutta ja kivaa kohti siis, muistot kuitenkin kuvina ja fiiliksinä mukana matkassa. Viime syksyä en nimittäin voi (enkä halua) unohtaa koskaan!

0