tunnetila: tykkäys
Vietimme miehen kanssa vuoden jännittävimmät pikkujoulut joulukuun alussa Vermon raviradalla. Vermoon meidät kutsui Bulevardin Viestintä yhdessä Fintoton kanssa ja jestas että meillä oli kiva päivä!
En ole koskaan ollut hevostyttö enkä edes lapsena harrastanut ratsastusta kuten lähes kaikki muut ystäväni, mutta olen aina tykännyt hevosista eikä superjännittävä Suomi-Ruotsi75 -ravitapahtuma ollut minulle ensimmäinen ravikokemus.
Käyn mieheni kanssa Vermossa noin kerran vuodessa, sillä miehen lapsuudenystävä on luonut uran ravihevosten parissa. Tapaamme Vermossa miehen ystävää, taputtelemme hevosia, syömme metrilakua ja jännitämme osuvatko veikkauksemme kohdalleen. Ymmärrän jo jonkin verran taulukoita ja osaan katsoa listoista mikä hevonen on voittanut viimeksi ja kuinka paljon hevosella on sen uran aikana tienattu ja muuta yhtä tärkeää veikkaamisen kannalta, mutta usein veikkaan myös hevosta jolla on hauskin nimi.
Pikkujoulupäivä Vermossa oli hieman erilainen mitä ravipäivämme yleensä, sillä tällä kertaa olimme paikalla Fintoton kutsumina ja seurasimme päivän lähdöt VIP-aitiosta nauttien samalla joululounasta. Kävimme myös talleilla (siksi päivän asuna olivat nahkahousut ja untuvatakki) ja pääsimme haastattelemaan erästä maailman huippuraviohjastajista, ruotsalaista Björn Goopia. Kyselin Björniltä kaikenlaista ja opin samalla vaikka mitä uutta ravimaailmasta.
Joskus nuorempana ajattelin että raviurheilu on hevosten rääkkäämistä ja juoksemaan pakottamista, mutta nyt kun olen käynyt talleilla silloin tällöin muutaman vuoden ajan ja olen tutustunut hevosten parissa työskenteleviin ihmisiin jotka todella rakastavat työtään, niin olen huomannut että hevosista pidetään talleilla ihan valtavan hyvää huolta. Ihmisten (suuret) rahat ovat kiinni noissa upeissa olennoissa ja jos hevosta kohdellaan huonosti, se ei myöskään menesty eikä kukaan hevosten hoitaja, valmentaja eikä omistaja tietenkään halua sitä.
Pikkujoulupäivä päättyi osaltani menestykseen ja jäin mukavasti voitolle päivän vedoissani. Suuria rahasummia en päivästä netonnut sillä pelasin yleensä euron tai kahden panoksilla, mutta päivän päätteeksi lompakosta löytyi muutama kymppi enemmän mitä minulla oli pelit aloittaessani. Ei siis voi olla kuin iloinen päivän onnistuneesta saldosta.
Oletteko Te käyneet koskaan raveissa? Raveista innostuneena olen alkanut myös haaveilla pääsystä laukkakisoihin vaikkapa Englannissa. Olisi ihana pukeutua kauniisti, laittaa päähän hieno hattu ja siemailla shampanjaa (tai teetä) laukkaradan reunalla omaa suosikkia kannustaen ja jännittäen. Vai pääsevätköhän tavalliset ihmiset noihin hienostuneisiin seurapiiritapahtumiin vai tapahtuuko noin vain elokuvissa?
0
Mahtavaa lukea tällainen positiivinen ravikokemus harvemmin raveissa käyvältä henkilöltä! Itselleni ravit on elämäntapa ja törmään valitettavan usein monenlaisiin ennakkoluuloihin upeaa lajiamme kohtaan. Kiitos, että osaltasi poistit niitä!
Hei Sara, ja kiva että kommentoit! Kuten postauksessa kirjoitin, myönnän minäkin ajatelleeni raviurheilusta joskus aika ennakkoluuloisesti. Mutta raviurheilu, niin kuin todella moni muukin asia, paljastaa oikeat kasvonsa vasta kun siihen tutustuu paremmin.
Olen harvoin nähnyt noin laajamittaista omistautumista millekään jutulle kuin olen kohdannut ravitalleilla. Ihmiset todella rakastavat hevosia ja työskentelyä niiden kanssa ja mikä tärkeintä, arvostavat noita upeita luontokappaleita.
Omat kokemukseni ovat siis muuttaneet suhtautumiseni raviurheiluun ja yksi vuoden hauskimpia juttuja onkin nykyään nuo vuotuiset raveissa käynnit mieheni kanssa. 🙂
Hmmm. onnistuttaisiinkohan pikkuhiljaa levittämään se hattu-kulttuuri myös suomen raveihin? 😀 I’m in kunhan kuohuva kuuluu asiaan.
Kävin kesällä raveissa pitkästä aikaa ja parin vuoden päästä ehkä taas enemmän kun kaverin pikkuvarsa alkaa olla juoksuikäinen. En ole varsinainen ravihirmu, mutta heppatyttö kyllä edelleen vaikka omista varsinaisista heppailuvuosista on jo paaaaljon aikaa. Ilman taputusmahdollisuutta ravit on kuitenkin pilalla 🙂
Heppojen taputtelu on kyllä kivaa! 🙂 Niillä on maailman pehmoisin ja silein turpa ja ne ovat niin kauniita ja ylväitä! <3
Voih, tsemppiä kaverisi pienelle varsalle. Toivottavasti siitä kehittyy erinomainen ravuri!
Ihanan erilaiset pikkujoulut! Hevoset on kyllä niin ihania ja olenkin jo ilmoittaunut kotona, että jos lotossa voitetaan niin ostetaan metsää, maatila ja hevonen 😀 Ja ehkä pari-kolme koiraa lisää tiluksia vartioimaan..
Mukava lukea tällaisesta aivan erilaisesta aktiviteetista, josta ei näiden vuosien aikana ole ollut mitään tietoa ja mitä ei tätäkään kautta muistaakseni ole ennen tullut vastaan. Lisää näitä! 🙂
Siis mitäh, eikö ole ikinä tullut puheeksi että käydään silloin tällöin raveissa?? Noh, nyt tiedät! 🙂
Meillä mies on myös sitä mieltä että jos ylimääräistä rahaa jostain sattuu putkahtamaan niin ostetaan meillekin hevonen. Tosin ravuri jonnekin tallille eli ei muuteta maalle, mutta hevonen kuitenkin. Hevoset on kyllä niin kauniita!