tunnetila: pohdiskelu
Vuonna 2011 olin totaalisen kyllästynyt työhöni. Olin tehnyt lähes samaa työtä samalle työnantajalle miltei 10 vuotta ja vaikka työstäni periaatteessa pidinkin, kaipasin silti jotain vaihtelua elämääni. Joka arkiaamu kun herätyskello soi oli ensimmäinen ajatukseni ”Äääää, onko pakko??”
Onneksi tajusin että ei ole pakko ja kun työuraa oli takana jo kymmenen vuotta päätin repäistä ja jäädä seuraavana vuonna vuorotteluvapaalle 8kk ajaksi. Kun päätös oli tehty ja suostumus vapaaseen työnantajalta ja Kelalta saatu, elämäni muuttui. Menin töihin viimeiset kuukaudet ennen vapaata ihan erilaisella innolla. Halusin hoitaa käynnissä olevat projektit kunnialla loppuun ja päästä vapaalle fiiliksellä ettei mikään jää kesken. Into työskennellä oli ihan erilainen kun tiesin että on jotain upeaa mitä odottaa.
Alkuvuosi 2012 meni kuin siivillä vapautta ja uusia mahtavia juttuja odotellessa, ja kun vuorotteluvapaa alkoi 30.4.12 olin onnellisempi kuin koskaan. Tulot romahtivat, mutta vapaa-aikaa ei voi mitata rahassa. Olin aika köyhä mutta ihan valtavan onnellinen!
Syksy 2012 New Yorkissa oli unelmieni täyttymys ja elin pakahduttavasta onnentunteesta kaikki ne kuukaudet jotka vietin Manhattanilla. Viimeiset New York -viikot onnentunteeseen yritti sekoittua pelko siitä, millainen pudotus edessä olisi kun palaisimme Suomeen ja kun vuoden 2013 alussa alkaisi arki ja palaisin takaisin töihin. Sivuutin nuo tunteet vielä New Yorkissa aika hyvin, mutta kun palasimme Suomeen itkin muutaman viikon ja elämä tuntui valuvan käsistä kun en päässyt sängystä ylös. Tiesin, että jotain on pakko keksiä tulevaisuuden varalle. En voisi palata samaan vanhaan joka vuosi sitten ahdisti minua suunnattomasti.
Lopulta keksin ehdottaa esimiehelleni lyhennettyä työaikaa. 80% työaika tarkoitti sitä, että tekisin töitä 4 päivää viikossa ja saisin kolmen päivän viikonlopun. Palkkaan tuo 20% vähennys vaikutti arjessa yllättävän paljon, mutta kun olin kituutellut edelliset 8kk hyvin pienellä vuorottelukorvauksella tiesin selviäväni. Ilokseni esimieheni suostui työajan lyhennykseen ja paluu töihin ei ollutkaan yhtään kamalaa. Oli kiva päästä tekemään työtä jonka osaa ja viettämään aikaa mukavien kollegoiden kanssa. Syyskuussa 2013 blogini muutti Re:fashioniin, joten työrintamalla tapahtui uutta myös sillä saralla.
Tänään on vuoden 2014 ensimmäinen päivä. Ihmiset toivottavat toisilleen mahtavaa vuotta 2014 ja uskovat sen olevan parempi kuin koskaan. Kaikilla tuntuu olevan huikeita suunnitelmia tulevalle vuodelle ja paljon asioita mitä odottaa. Minulla on tyhjä olo.
Minulla ei ole vuodelle 2014 mitään odotuksia. Sama työ, sama parisuhde, sama asunto, sama blogi, sama elämä vailla mitään suurta mitä odottaa. Olen täysin avoin kaikelle mitä vuosi 2014 tuo tullessaan. Toivon sen olevan hyvää ja kaunista, mutta eikös sitä sanota että elämä antaa sen mitä kohti tavoittelee? Elän normaalisti siitä että on jotain mitä odottaa. Tavoitteet tekevät elämästä mielekkään ja elämisen arvoisen. Tällä hetkellä minulla ei ole vuodelle 2014 odotuksia, ei tavotteita. Toivottavasti alkanut vuosi on minulle kuitenkin lempeä ja kertoo pian sen suunnan jota kohti lähden kulkemaan. Muuten tämä samassa vanhassa köllöttely alkaa aika pian käydä tylsäksi. Itseasiassa turhauttaa jo nyt vaikka vuoden 2014 ensimmäistä vuorokautta on kulunut vasta ensimmäiset 12 tuntia. Uh!
Onko Teillä suuria suunnitelmia tai tavotteita alkaneelle vuodelle? Onnentäyteistä vuotta 2014 Teille kaikille, eiköhän tämä tästä itselläkin lähde pikkuhiljaa rullaamaan..
Kuvat Thaimaasta uutena vuonna 2010
0
Toivon terveyttä, tulevaa tutkintoa vastaavaa tai muuta työtä (vaikka osa-aikaistakin, olen tottunut kanssa pieneen palkkapussiin), enemmän aikaa ystäville… Eipä mitään erityistä, mihin en itse voisi vaikuttaa!
Oli hieno kirjoitus tämä! Blogisi on kuin ihana naistenlehti, jota on kiva lueskella <3 Kaikkea hyvää tähän vuoteen!
Voi ihana Heidi, kiitos ihanista sanoistasi! <3
Terveys, se onkin se asia mitä toivon itsekin joka vuosi. Kun saa olla terveenä niin se mahdollistaa sitten ihan kaiken muun. Ja tuo on hyvä ja tärkeä huomio, eli siis ottaa tavoitteeksi sellaisten asioiden toteutumisen joihin voi vaikuttaa itse. Olisi ihan hulluutta ottaa tavoitteeksi asioita jotka eivät ole itsestä kiinni.
Kaikkea hyvää sinullekin tähän vuoteen Heidi!
Vähän ahdistusta ilmassa täälläkin, tosin hieman eri syistä. Haluaisin kovasti saada nyt 2014 muutamia isoja muutoksia tehtyä mm. työrintamalla jotta olo vähän helpottaisi. 2013 loppu on ollut aika rämpimistä joka suhteessa ja välillä tuntuu että en tiedä yhtään mihin suuntaan tästä nyt pitäisi mennä. Mutta, uusi vuosi ja uudet kujeet <3 Eiköhän se tästä. Ehkä kohta saan aikaiseksi jonkin positiivisen uuden vuoden postauksenkin, mikä toistaiseksi loistaa blogissa poissaolollaan…
Paljon iloa uuteen vuoteen! Toivotaan että tästä tulee tosi hyvä vuosi. Onhan sinäkin jo tavoitetta, suuret linjat 🙂
Hahahah, suuret linjat, siitä ajatuksesta minä pidän! 🙂 Vuoden aikana saattaa tulla (ja yleensä tuleekin) vastoinkäymisiä ja muuta epämieluisaa, mutta jos saa omilla valinnoillaan (ja jos pystyy asioihin vaikuttamaan) vuoden lopulta plussan puolelle niin se on aina jo hyvä juttu.
Iloa sinunkin vuoteesi Iduska!
Minulla on aika päinvastainen olo kuin sinulla. Toivon syvästi, että tänä vuonna on vähän rauhallisempaa ja olen pikemminkin onnellinen siitä, että mitään tavoitteita, muutoksia, suunnitelmia ei varsinaisesti ole. Siis toki arki rullaa, töitä on ja yksi muuttokin vielä huomenna edessä mutta odottelen kovasti nimenomaan sitä tasaista tallaamista, jota viime vuodesta on puuttunut. 😀
Ihanaa uutta vuotta joka tapauksessa!
Juu, sinulle toivon todella seesteisempää ja rauhallisempaa vuotta 2014! Olet käynyt menneenä vuonna läpi sellaisen härdellin että harva olisi pysynyt mukana, mutta hei, suoriuduit kaikesta ihan MIELETTÖMÄN upeasti!!! Seesteisempää tätä vuotta, ansaitset sen todella! 🙂
Kaikki eivät kaipaa muutosta, toisille staattisuus on hyvä asia. Toiset taas haluvat mennä eteenpäin tai edes johonkin suuntaan. Itsekin kuulun noihin ihmisiin. Pitkään kestänyt sama alkaa ahdistaa. Olen myös huomannut, että tuosta ahdistuksesta yleensä lähtee se prosessi, josta syntyy muutos. Se prosessi ei välttämättä ole helppo tai nopea, mutta kaiketi se on läpikäytävä. Tiedostettava halu muutokseen. Silloin sitä on valmis tarttumaan mahdollisuuksiin, kun niitä jossain vaiheessa heitetään eteen.
Itse toivon, että vuosi 2014 olisi yhtä hyvä kuin vuosi 2013. Lukuunottamatta läheisten menetyksiä. Toivon, että tämän vuoden lopussa elämässäni olisi edelleen läsnä ne samat ihmiset kuin tänäänkin. Liian monelle on joutunut niin viime vuonna kuin edellisinäkin sanomaan lopulliset hyvästit. Elämä on hauras ja arvaamaton.
Kaikkea kaunista ja hyvää sinun vuoteesi, Nina! <3
Tiedätkö Tarja, kuvittelin ennen olevani ihminen joka rakastaa staattisuutta ja sitä kun arki rullaa eikä mikään muutu. Silloin kuitenkin opiskelin, seurustelin, erosin ja taas seurustelin, valmistuin ja menin töihin, hain töissä paikkaani ja ylenin, muutin kaupungista ja asunnosta toiseen jne. Tuolloin luulin että rakastan seesteisyyttä ja pyrin siihen jatkuvasti. Nyt kun minulla on vakituinen työ ja parisuhde niin nyt huomaankin sen vanhan opiskeluaikaisen levottomuuden palaavan. En siis olekaan seesteisyyttä rakastava tyyppi vaikka sitä olen aina luullut. Tuo oli aika hämmentävä huomio itsestä ja se on tullut mieleeni vasta ihan viime aikoina. Olen huomannut että vaihtelu virkistää ja muutos on hyväksi.
Ja kyllä, kaikki muutos tapahtuu aina ahdistuksen kautta. Miksei se voisi joskus käydä ihan helposti? 🙂
Oi mikä huikean hieno toive sinulla Tarja on! Toivon itsekin että yhtään läheistä ei otettaisi minulta tänä vuonna pois. Tuota asiaa kannattaa toivoa joka ikinen vuosi!
Kiitos Tarja hienoista ajatuksista, sait minut miettimään asioita hieman eri kantilta. <3
Hyvä ja ajatuksia herättävä kirjoitus. Saanko udella ikääsi? ( Ymmärrän kyllä, jos et halua sitä julkistaa..)
Kiitos Nipsu! Sanotaanko näin, että olen yli 30 mutta vielä on jokunen vuosi ennen seuraavaa vuosikymmentä. 😉
Mulla on suuri odotuksia ja toiveita tämän vuoden suhteen. Viime vuosi oli aikamoista myllerrystä. Avioliitto päättyi asumuseroon ja nyt vuoden alusta pääsen (todellakin pääsen) hakemaan lopullista eroa, vaikka puoliso alunperin avioeron halusikin. Olen oppinut itsestäni ja elämästäni paljon. Erityisesti sen, miten tärkeää on, että löytää rinnalle sen aivan oikean kumppanin. Eron myötä minullekin on taas suotu mahdollisuus siihen. Usko rakkauteen ei ole mennyt. Eli jos on hyvässä parisuhteessa, niin siinä onkin hyvä tavoite, että säilyttää sen sellaisena. Jos oikean ihmisen on rinnalleen löytänyt, niin siitä kannattaa pitää kiinni. Itsellä ei valitettavasti näin ollut, mutta avoimin mielin katson nyt elämää. Elämä on ihanaa. Ihan parasta. Hyvää Uutta Vuotta Nina!
Voi Nasu, kurjaa kuulla että viime vuosi oli osaltasi rankka. Mutta kuten jo todettu, muutos on usien hyvästä ja kuten itsekin sanoit, nyt sinulle avautui ovi uuteen ja varmasti suurempaan onneen ja rakkauteen.
Toivon todella että vuosi 2014 tuo sinulle elämääsi kaikkea entistä ihanampaa ja että pystyt toteamaan eron olleen paras asia mitä sinulle on vähään aikaan tapahtunut. Asioilla on tapana järjestyä ja tuolla positiivisella asenteellasi tulet varmasti kohtaamaan tänä vuonna jotain erityisen hyvää.
Onnellista uutta vuotta Nasu! <3
Kiitos kannustavista sanoistasi Nina!
Itse toivon uudelle vuodelle ennen kaikkea terveyttä. Vuoden loppupuolella päätin, että otan vähemmän vastuuta työrintamalla niistä asioista, jotka eivät minulle kuulu (ja joista minulle ei todellakaan makseta). Näin toivon mukaan saan valtavan työtaakkani jollakin tavalla kuriin ja terveyskin alkaa menemään parempaan suuntaan. Päätin myös varata enemmän aikaa perheelle, ystäville ja niille asioille jotka minut oikeasti tekevät onnelliseksi ♥
Usko pois, kyllä se sinullakin rullaamaan lähtee. Sinut tuntien jotakin hienoa tulee eteen silloin kun sitä vähiten osaat odottaa. Ja ehkä se, että sinulla ei ole mitään suunnitelmia antaa mahdollisuuden juurikin tälle. Mieli avoinna uuteen vuoteen muru! Olet ♥
Ihana kuulla Emilia että olet päästänyt jostain irti ja päättänyt kuunnella itseäsi. Työ, se ei saisi koskaan olla se juttu mikä uuvuttaa tai vie terveyden. Nykypäivänä tuntuu olevan vain kaksi vaihtoehtoa. Joko ihminen jää työttömäksi ja voi siksi huonosti, tai he jotka saavat jäädä töihin heille kaadetaan kaikkien irtisanottujen työt niskaan ja he uupuvat. Balanssia on todella vaikea löytää.
Hienoa kuitenkin että olet ottanut ohjat omiin käsiisi ja tiedät mikä on sinulle hyväksi. Eilinen blogiin avautuminen taisi auttaa minuakin sillä olo on tänään jo paljon parempi ja energisempi. Eiköhän tämäkin vuosi tästä käyntiin saada. 🙂
Ihanaa uutta vuotta Emilia, ja kiitos kommenttiryöpystä! <3
Ihanaa kuulla, että täällä avatuminen on auttanut! Aivan ihania kommentteja ja lupauksia ovat muut lukijat tehneet ja on jotenkin lohduttavaa lukea, että samojen aiheiden äärellä muutkin ovat.
Ihanaa uutta vuotta muru ja ei kestä! ♥
Minulla ei ole sen suurempia suunnitelmia tai odotuksia. En yleensäkään tee mitään lupauksia yms. Tosin aina kun vuosi vaihtuu niin tulee jotenkin iloinen, puhdas, voiton tunne. Sellainen että vanha vuosi on nyt historiaa ja pitkä talvi takana. Uusi vuosi ottaa syleilyynsä. Valoa kohti 🙂
Minullakin on ollut usein iloinen tunne vuoden vaihtuessa mutta tänä vuonna olin pienessä kuumeessa ja flunssassa ja olo oli surkea. Ehkä siksi myös ajatukset olivat harmaita ja tuntui että jos vuosi alkaa flunssassa niin siinä flunssassa ollaan sitten koko loppuvuosi. 🙂 Toivottavasti ei näin kuitenkaan käy.
Valoa kohti mennään, todellakin! Ihanaa alkanutta vuotta sinulle Anna! (Jee, sinulla on nyt ihan oikea nimi nimimerkin sijaan. ;))
Jeah, olen viime vuoden aikana alkanut piilottelemaan vähemmän :). Nimestä se lähti ja välillä on naamakin näkynyt!
Hurraa!!! Onnea valitsemallasi tiellä! 🙂
Olen aika tyytyväinen tähän hetkeen ja näin on jo jatkunut monta vuotta. Samat ympyrät, mies ja työ. Luin vähän aikaa sitten, että noin 35-40 vuotiaille naisille tulee jonkilainen kriisi ja silloin vaihdetaan alaa tai tehdään muita suuria elämänmuutoksia. En ole vielä osanut kaivata muutosta, mutta ehkä se kriisi vielä on tulossa 🙂 Tänä vuonna ajattelin jatkaa opiskeluja(ihan vaan sen vuoksi, että tykkään opiskelusta), kehittyä edelleen harrastuksissani ja matkustella.
Apua, olen stereotypinen 35-40 vuotias nainen ja kaipaan kriisissäni muutosta elämään. 😀 😀 Mutta hitto, niin se vaan nyt on! 🙂 Minulle ei tullut koskaan kolmenkympinkriisiä joten nyt taitaa olla sen aika. Mutta hyvä tietää että tämä on normaalia ja muillekin käy näin. 🙂
Minua kiinnostaisi myös opiskelu mutta tuntuu etten ehtisi millään opiskella kahden työn (päivätyö ja blogi) sekä muiden harrastusten lomassa. Tulisi ainoastaan turhaa stressiä ja sitä en missään nimessä halua.
Matkustelu, siitä saan onneksi itsekin voimia ja valtavasti energiaa, eli sitä täytyy tehdä myös tulevana vuonna vanhaan malliin, eli niin paljon kuin lomat ja lompakko antaa myöden. 🙂
Ihanaa alkanutta vuotta sinulle merikukka!
[…] kun vuoden vaihtuessa olin ihan maani myynyt ja minua tympi ja ahdisti? Olin vailla tavoitteita eikä mitään sen kummempaa ollut tälle vuodelle odotettavissa. […]