Vauvakutsuilla

tunnetila: ilo

Olin sunnuntaina ensimmäistä kertaa elämässäni vauvakutsuilla. Halusimme pienellä ystäväporukalla juhlistaa rakkaan ystävämme Iinan tulevaa äitiyttä ja päädyimme juhlimaan Jonnan takapihalle. Jonna järjestää aina niin mielettömiä juhlia että jos joskus haluan järjestää synttärikemut tai mitkä tahansa muut juhlat ystävilleni, niin tilaan Jonnan järkkäilemään juhlat kasaan. Tälläkin kertaa jokainen asia oli mietitty viimeisen päälle ja juhlapaikka oli todella kaunis ja tunnelmallinen.

Jos haluan Jonnan järkkäämään tilaisuuden, niin tilaisuuteen tilaan kuvaajaksi Veeran. Veera ottaa aina ihan tolkuttoman hienoja kuvia ja olen aina ihan puulla päähän lyöty siitä taidosta millä Veera ottaa tilanteen haltuun. Itse räpsin näissä juhlissa innoissani kuvia juhlien notkuvasta herkkupöydästä, mutta jokainen kuva lahjoista tai ihmisistä oli jotenkin vinksahtanut ja jollain tavalla pielessä. Lainasin siis Veeralta muutaman kuvan postaukseeni, kiitos lainasta Veera!

Vein Iinalle lahjaksi kirppikseltä löytämäni kaksi pientä kenkäparia. Löysin pienelle tulokkaalle täysin samanlaisen kenkäparin mitä pienokaisen isä käyttää talvisin, ja toinen bongaamani pari oli pikkuruiset Converset. En voinut mitenkään jättää kenkiä ostamatta kun bongasin ne Hietsun kirppiseltä. Molemmat kengät olivat niin symppikset!

Yksi Iinan lempilahjoista oli Milestone Baby Cardsit (alin kuva) joiden avulla voi ikuistaa lapsen ensimmäisen vuoden isot asiat. Ensimmäinen hymy, ensimmäinen hammas, ensimmäinen kerta kun lapsi sanoo ”äiti” ja niin edelleen. Saimme korteista aikaan myös kivan ohjelmanumeron kun jokainen vieras valitsi korteista mieluisimman ja poseerasi kortin kanssa. Valitsin itselleni kortin jossa kehaistiin minun nukkuneen ensimmäisen kerran koko yön ja päädyinkin poseeraamaan Iinan vatsan päällä.

Lahjoja pienokainen sai yllin kyllin ja oli ilo huomata miten kaikki lahjat olivat käytännöllisiä. Vaatteita, kenkiä, huppupyyhe, vaippakakkuja, Sophie La Girafe -tuotteita (näistä vihjaisin Iinalle että käytän tuotteita itse ja ne ovat ihan mielettömän hyviä, joten kannattaa miettiä kaksi kertaa antaako tuotteet vauvalle vai pitääkö ne itsellään..).

Elämäni ensimmäiset vauvakutsut on nyt ohi ja päällimmäisenä jäi mieleen onni ystävän puolesta. Jo se katse, millä tuleva äiti katsoi pyöristynyttä vatsaansa, kertoi enemmän kuin tuhat sanaa. Jos kutsujen tunnelma ei olisi ollut niin iloinen ja paikalla niin nauravaisia tyyppejä, olisin saattanut tirauttaa muutaman liikutuksen kyyneleen. Tällä kertaa säästyin kyyneleiltä, mutta uskon että ensimmäistä kertaa uuden tulokkaan tavatessani onnen kyyneleitä on turha edes yrittää pidätellä.

Postauksen neljä viimeistä kuvaa Veera Korhonen.

0