tunnetila: kotoilu
Mitä tehdä kun saa ystävältä viestin ”Olen käymässä Helsingissä. Voitaisko nähdä?” Jos haluaa päästä helpolla, niin kannattaa sopia treffit johonkin kivaan kahvilaan jossa kaikki pääsevät istumaan valmiiseen pöytään. Jos taas tuntuu ettet jaksa lähteä kotoa minnekään, kannattaa kysyä vienosti josko ystäväsi haluaisi tulla piipahtamaan luonasi.
Tällä kertaa ystävälle sopi pieni visiitti meillä teekupposen merkeissä. Niinpä kipaisin nopeasti lähikaupassa ostamassa pari juustoa jo kotoa löytyvien tarjoiluiden seuraksi. Lisäksi piipahdin suklaapuodissa ja valitsin jälkkäriksi muutaman herkullisen konvehdin.
Sain joskus kesällä maisteltavakseni Høkerensin spelttisnackseja* ja nuo snacksit ovat osoittautuneet menestykseksi! Kaikki snacksejä maistaneet ovat pitäneet niistä, ja lähes jokainen on yllättynyt kuullessaan että nuo snacksit on leivottu luomuspeltistä.
Olen todella iloinen että minulta löytyi jemmasta vielä yksi pussillinen snacksejä sillä vieraani ei syö vehnää. Gluteenitonta ruokavaliota noudattaville speltti ei sovi, mutta vehnättömille tuo vilja voi olla erinomainen vaihtoehto.
Spelttikeksien lisukkeeksi ostin valkohomejuustoa ja kovempaa manchegoa, ja avasin vihdoin keväällä Italian Mantovasta ostamani paikallisen herkun, viikunamostardan.
Pöydän kattamisessa, tarjoilujen valmistelussa ja teen hauduttamisessa meni aikaa noin 15 minuuttia ja kaikki tarjoilut tekivät hyvin kauppansa. Aina ei tarvitse leipoa ja kokkailla tuntikausia saadakseen maistuvaa tarjottavaa aikaan.
Yllätysvieraille voi myös mielestäni ihan hyvin sanoa, että minä keitän teet, tuo sinä syötävät, etenkin jos kaapissa ei juuri sillä hetkellä satu olemaan mitään tarjottavaa.
Onpas kodikkaan ja herkullisen näköinen kattaus. Tuo liinasi (jonka taisit hankkia vaihtarikirppikseltä, jos oikein muistan?) miellyttää silmääni kovasti! Odotan aikaa, että perheen tahmatassut kasvavat ja vahakankaiden tilalle jaksaa laitella taas kangasliinoja 🙂
Kiitos Tarja! Ihana kuulla että meillä näyttää mielestäsi kodikkaalta! <3
Tuo liina on tosiaankin niistä vaihtareista ja on tuonut keittiöön ihan uuden ilmeen. Heh, kaikkea sitä tuleekin lasten kanssa eteen mitä ei lapsettomana huomaa edes ajatella. 🙂 Nykyään on onneksi myös kauniita kernejä ja vahaliinoja.
Mikään ei ole niin ihanampaa kuin tee tai vaihtoehtoisesti kahvi ystävän kanssa nautittuna! 🙂
Hih, olen Vivi kanssasi ihan samaa mieltä! 🙂
EIKÄ! Mun on pakko ostaa noita kuppeja… Sun vika. <3
Jäi mainitsematta, että mulla on noita kuppeja 😀 Siksi kait näyttikin niin ihanalta tuo kattaus. Suosittelen Iina sullekin! 😉
Mä Tarja tykkään näistä myös tosi paljon vaikka ovat jvanhat ja olleet käytössä 16 vuotta. En taida koskaan kyllästyä näihin astioihin. 🙂
Omani ovat vuodelta 2000 ja ovat olleet ”pyhäkuppeina”. Muotokieli miellyttää kovasti silmää edelleen; en usko, että luovun näistä! Eiköhän nämä ole jo jonkin sortin klassikkokupit 😀
Kyllä, ehdottomasti modernin klassikon ainesta! 🙂
Suosittelen!!! Ostin nuo kupit heti niiden ilmestymisvuonna (olisiko ollut 1998!!) ja ovat olleet aktiivikäytössä siitä lähtien. Tykkään niistä edelleen tosi paljon, eli oli ehdottoman hyvä hankinta. (Ja ovat edelleen kuin uudet vaikka ovat olleet käytössä… hetkinen… 16 vuotta!! 🙂 Hyvä design ei vanhene!