tunnetila: tykkäys
Mökkijuhannus on aina vuoden kohokohta. Ei ole kiire minnekään, ei ole pakko mitään. Ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi (eli liikaa). Rantasauna lämpiää kun niin halutaan. Vaikka järvivesi on niin kylmää, että joka kerta kuvittelen että jalkani ovat lähellä amputaatiota, on pakko silti käydä uimassa useampaan kertaan.
Koko Suomi taisi kärsiä tänäkin vuonna kylmästä ja hieman sateisesta juhannuksesta. Pilvistä oli aamuisin meilläkin, mutta jestas minkä lämpöaallon otimme iltaisin saunan terassilla vastaan. Pohjoisemmassa Suomessa juhannusillat ovat vuodesta toiseen poikkeuksellisen upeita. Tänäkin vuonna ilta-aurinko lämmitti juhannussaunojia niin, että terassin mittarissa oli +33 astetta lämmintä. Kyllä kelpasi nautiskella elämästä ja luonnon rauhasta.
Paluu arkeen tuntuu juhannuksen jälkeen aika hurjalta. Saaren rauha katoaa hetkessä Helsingin vilinään. Tuntuu kuin planeetta vaihtuisi toiseen, niin suuri tuo muutos ympärillä on. Onneksi ihminen on sopeutuvainen, ja oma koti tuntuu pienen pyykkirumban jälkeen taas siltä parhaalta paikalta maailmassa.
Vielä täytyisi jaksaa ahertaa töissä pari viikkoa. Sen jälkeen koittaa kesäloma, ja vaikka planeetta ei tuolloin vaihdukaan, niin mielen maisemat muuttuvat ainakin täysin toisiksi. Voi loma ja voi kesä, alkaisittepa pian!
0
Teillä on kieltämättä ollut mielettömät kelit juhannuksena 🙂 Miehen perhe asuu myös pohjoisessa ja katseltiin instan kautta hellekuvia vesisateessa :)) Mut oli se ropinakin onneeksi rentouttavaa <3
Auts ja voi ei! 😀 😀 Olemme viettäneet jo varmaan 12 tai 13 juhannusta samaisella mökillä ja muistan joka ikinen kerta istuneeni yöllä laiturilla ja kuunnelleeni luonnon hiljaisuutta. Ja napsinut samalla kauniin kesäisiä kuvia. Kylmä on saattanut olla, kuten vuosi sitten oli, mutta aurinkoista ja kaunista silti.