Päiväkirja Berliinistä osa 14

tunnetila: haikeus

dav

Tänään on edessä paluu kotiin. Mihin ihmeen kotiin? Tuntuu että olen kotiutunut tänne vähän yli kuukaudessa jo niin hyvin, etten enää muista mikä kaikki minua Suomessa odottaa.

Väliaikainen asunto alkoi tuntua kuukaudessa jo ihan kodilta. Kuukaudessa ehdin myös tutustua muutamaan koulukaveriin niin hyvin, että kun halasimme hyvästiksi viimeisen kurssipäivän kunniaksi käydyn illallisen jälkeen, niin halatessa alkoi vähän itkettää. Tuli jotenkin lohduton olo.

En välttämättä tapaa näitä ihania ihmisiä enää koskaan.

Kahta opiskelijaa lukuun ottamatta koko kurssimme jatkaa kieliopintoja yhdessä seuraavalle tasolle. Minä palaan Suomeen, ja Adrianilla on niin paljon töitä, että hän ei ehdi opiskella tällä hetkellä enempää. Tänään kun kello lyö kaksitoista, niin luokkakaverini tapaavat taas tuttuun tapaan toisensa, mutta minä en mene tunnille. Ihan tyhmää!

Opettajanikin oli harmissaan kun en voi jatkaa enää opintojani. Hän yritti kovasti saada minua pyytämään lisää lomaa töistä ja jäämään seuraavalle kurssille. Hän oli nimittäin sitä mieltä, että aloin juuri kehittyä kielessä ja tulisin edistymään paljon juuri seuraavan kuukauden aikana. Nyt kun en jää enää kurssille, niin saatan heittää kaiken oppimani hukkaan. Olen itse ihan samaa mieltä.

Juuri nyt, alkuhankaluuksista huolimatta, tekisi mieli pistää Suomessa pillit pussiin ja jäädä tänne.

Onneksi minua odottavat Suomessa minulle tärkeät ja rakkaat ihmiset, ihana koti, mukava työ ja kivat työkaverit. Töihin paluu vähän kyllä kauhistuttaa, sillä tulen olemaan ihan pihalla kaikesta. Onneksi minulla on kuitenkin lomaa vielä tämä viikko. En pystyisi mitenkään menemään töihin tältä suoraan.

Istahdan tänään Finnairin koneeseen kulttuurishokkia (ja aamupakkasia) kauhulla odottaen.

0

(4) Kommentit

  1. Sympatiseeraan sinua Nina, haluaisin itsekin varmasti jäädä. Itseasiassa vuoden vaihteessa saattaa olla, että lähde (jos asiat eivät täällä Suomessa kehity). Voi olla, että kysyn sinulta silloin vinkkejä kielikouluun liittyen. 🙂

    1. Nina says:

      Kiitos Anu! Toki toivon, että asiat kehittyvät täällä Suomessa sinulle parhain päin, mutta jos eivät, niin vastailen mielelläni kysymyksiisi ja annan vinkkejä matkalle mukaan. 🙂

  2. HeidiV says:

    Menipä kuukausi nopeasti! Tervetuloa koti-Suomeen 🙂

    1. Nina says:

      Kiitos Heidi! Minusta kuukausi meni ihan LIIAN nopeasti! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.