tunnetila: pohdiskelu
En tiedä muistatteko, mutta vaihdoin hetkeksi työtä tammikuussa. Työsuhteeni vanhassa tutussa yrityksessä jatkuu edelleen, mutta homma jota teen, on täysin erilaista kuin vanha työni.
Uutta hommaa on nyt takana kolme ja puoli kuukautta. Uusi työni on mukava, kiinnostava, haastava, opettavainen ja minulle täysin uusi aluevaltaus. Välillä olen auttamattoman pihalla kaikesta, välillä ylitän itseni keksimällä jotain uutta. Pääosin päivät menevät kuitenkin edelleen pienessä epävarmuuden tilassa, ja sepä on kuulkaa rankkaa!
Toki koin haasteita myös vanhassa työssäni, mutta olin tehnyt lähes samaa työtä jo reilusti yli kymmenen vuotta, joten pääosin tiesin tasan tarkkaan mitä missäkin tilanteessa tehdä.
Se tunne, kun olet yhtäkkiä hieman epävarma kaikesta tekemisestäsi monta kuukautta, imee mehut aika tehokkaasti. Aina kun puhelin soi tai viesti kilahtaa sähköpostiin, ensimmäinen reaktioni on pieni huoli siitä osaanko.
Onneksi minulla on ihania uusia työkavereita, jotka auttavat aina kun keksin jotain kysyttävää. Asioita pohditaan ja pallotellaan yhdessä, eikä ketään jätetä yksin.
Vaikka kaikki on periaatteessa hyvin, uusi työ on kiva ja uudet työkaverit ihania, niin koen silti, että tuo työ vie minulta energiaa valtavasti. Kirjoitan nykyään työkseni paljon ja tuntuu, että jokainen virke, lause ja sana on tullut puristettua ulos työpäivän aikana, eikä kirjaimia jää enää blogiin.
Normaalisti pidän viikossa yhden blogivapaan päivän (yleensä postausta ei ilmesty lauantaina), mutta viime aikoina postauksettomia päiviä on ollut viikossa pari kappaletta. Ja niin ajattelin tehdä tälläkin viikolla.
Menen tänään työpäivän jälkeen vappuetkoilemaan, ja jätän taas kirjoitushommat sikseen muutamaksi päiväksi. Uskon, että voimat palautuvat taas viikonlopun aikana kirjain kirjaimelta.
Ihanaa vappua kaikille Teille parhausihmisille! Juhlikaa kunnolla, mutta olkaa ihmisiksi! Pus!
0
Sama.
Joo, uskon että sinulla on just nyt samat mietteet. Muutos myös virkistää, joten otetaan onnistumisen hetkistä kaikki irti. Esim. mulla oli tänään superhyvä päivä! 🙂
Tuttu tunne…
Rentoudu nyt Vappuna (ja muulloinkin) <3
Jep Heidi, sinäkin olet vaihtanut työtä niin usein että tiedät varmasti mistä puhun. Ihanaa ja rentoa vappua sinullekin!!!
Olen ajatellut sinua Nina viime aikoina, ja miettinyt milloin voitaisiin pitkästä aikaa nähdä. Jos sinulla on joutilasta aikaa ja jaksamista ylimääräiseen sosiaalisuuteen niin laitellaan viestiä 🙂
Oi Ilona! Kyllä, olisi ehdottoman kiva tavata mahdollisimman pian! Laitetaan viestiä ja yritetään sopia tärskyt. 🙂
Ymmärrän hyvin. Mua ei ehkä rasita tekstin tuottaminen sinänsä (sekä töissä että blogiin), mutta koneella olo. En kerta kaikkiaan jaksa istua päivässä 8+ tuntia koneella! Silmät ja selkä itkee rasituksesta :'(
Ja hei, rentoutumista peliin ja älä blogivapaista huoli! Täällä me lukijat ootellaan vaikka pidempikin aika 🙂
No sama juttu minulla tuon koneella olemisen kanssa! Nyt olen siirtynyt töissä työskentelemään seisten. Ekat päivät oli tuskaa, jalat väsyi nopeasti, mutta nykyään seison helposti koneen ääressä 7 tuntia. Jaksaa yllättävän hyvin kun käy välillä vaikka lounaalla ja istuu sen hetken. Selkä on alkanut voida heti paljon paremmin.
Kiitos kauniista sanoistasi Elisa! <3
Varmasti vie enemmän energiaa, kun kaikki ei ole tuttua! Ehdottomasti kannattaa ottaa aikaa itselle ja muihin asioihin. Rentoa vappua! <3
Joo, sitä ei tajuakaan miten paljon energiaa uudet jutut vievät. Pari ekaa viikkoa olin niin väsynyt, että hyvä kun töistä kotiin selvisin. 🙂
Rentoa vappua myös sinullekin Jonna! <3
Komppailen tässä edellisiä: ota omaa aikaa ja lataile akkuja!:) Uudet työkuviot on todellakin uskomattoman kuormittavia, vaikka työ itsessään olisi kuinka kivaa. Rentouttavaa vappua!
Kiitos koshka! Ihana miten ymmärtäväisiä ja tsemppaavia Te olette. Kiitos <3, ja kivaa vapun jatkoa!