tunnetila: pakahtunut
Pakahtua voi monesta eri syystä. Pakahtua voi esimerkiksi onnesta, jännityksestä tai ahdistuksesta.
Viime päivinä olen tuntenut välillä pakahtuvani tekemättömistä töistä, työahdistuksesta ja siitä, miten maailma täytyy saada valmiiksi ennen kun kaikki jäävät lomalle. Aloitan oman lomani vasta heinäkuun puolivälissä, mutta kun muut ihmiset jäävät lomalle jo aikaisemmin, niin kaiken valmiiksi saaminen täytyisi tapahtua heti.
Onneksi enemmän kuin töistä, olen viime aikoina pakahtunut luonnon upeudesta. En tiedä onko Suomessa ollut koskaan aikaisemmin näin kaunista!
Vihreä on vihreämpi ja kauniimpi kuin koskaan. Taivaskin hohtaa sinisempänä mitä voin muistaa. Kukat kurottelevat kohti aurinkoa minkä hentoisilta varsiltaan kykenevät, ja linnut laulavat välillä niin lujaa että korviin sattuu.
Luonto taitaa olla yhtä sekaisin jo muutaman viikon kestäneestä lämpöaallosta kuin minäkin.
Onneksi luonto antaa juuri nyt kauneintaan. Yleisvire kun tuntuu muuten olevan jotenkin matalalla. Stressi painaa kaikkia ja ihmiset voivat huonosti.
Istuin tiistai-iltana hetken mielijohteesta yksin terassille ja tilasin pienen lasin viiniä. Eipä aikaakaan kun sain seuraa kahdesta minulle tuntemattomasta ihmisestä.
Hetken me kaikki kolme näpyttelimme kännyköitämme, mutta sitten toinen pöytään istuneista alkoi puhua. ”Vitsit että mulla on ollut tänään paska päivä!” ”No hei, niin mullakin. Mikäs sua tympii?” Siitä se sitten lähti. Jokaisella meistä oli ollut huono päivä ja kerroimme huolemme toisillemme.
Puimme asioita spontaanisti pari tuntia, ja sen jälkeen läksimme koteihimme olo hieman kevyempänä. En usko että tuotakaan kohtaamista olisi tapahtunut, jos kesäinen sää ei olisi houkutellut meistä jokaista istahtamaan hetkeksi aurinkoiselle terassille.
0
Kirjoituksesi herätti monia ajatuksia (kirjoitin ensin ajatuskia, heh) . Joista yksi on luonnosta ja sen kauneudesta, ja kai ylipäätään kauneudesta ja sen havainnoinnista. Olen aina ollut visuaalinen ihminen ja kiinnostunut kauniista asioista, mutta tuntuu että vuosien vieriessä näen kauneutta eri paikoissa kuin ennen. Jotenkin tuntuuu että mitä vanhemmaksi tulen, sitä kauempaa löydän kauneuden. Ennen koitti saada peilikuvan näyttämään kauniilta (toki vieläkin jotain yritystä on :)), mutta nykyään ohitan sen peilin nopeammin ja silmäni ovat avoimemmat kauneudelle ulkona, juurikin esim. luonnossa tahi arkkitehtuurissa.
Jopas tuli aika rambling!
Piti myös sanomani, tai kysymäni, että oikeastiko aurinko tekee ihmisistä sosiaalisempia, onkohan asiasta tehty jotain tutkimuksia?!
Heh, ennen se oli Saara meillä niin, että sen peilikuvan kauniiksi tekeminen oli sen verran helppoa, että siihen viitsi panostaa. Nykyään ei enää mikään auta, joten on parempi keskittyä löytämään kauneutta muualta. 😀 😀 Ei vaan, sä olet ihan superkaunis aina, joten sun ei tarvitse edes viettää aikaa sen peilin edessä. On oikeasti ihana havainnoida ympäristöä ja huomata, miten järjettömän kauniissa paikassa saamme elää.
En tiedä onko tutkimuksia auringon vaikutuksesta tehty (luultavasti on), mutta olen vakaasti sitä mieltä, että se pitää paikkansa. Jo muualla Euroopassa ihmiset höpöttelevät tuntemattomille, laulavat kaduilla ja ovat välittömiä, ja me täällä Suomessa taas jurotamme mielummin eikä välissä ole kuin jokunen tuhat kilometriä. Talvi ja synkkyys vaikuttavat varmasti käyttäytymiseemme.
Luonto on nyt todella upeimmillaan. Kaikkialla kukkii ja on upean vihreää tosissaan. Mutta kuten aina, niin alkaa jotain valittamistakin olla. Nyt saisi sataa. Meillä kotona puutarha alkaa kärsiä kuivuudesta ja täällä mökillä maa jo halkeilee kuivuudesta. Mustikat alkavat kuivua ja pelkään, että jää mustikkasato pieneksi. Ihan jo odotan ja toivon, että Hesarin sääennuste pitää paikkansa ja saamme sunnuntaina sadetta :).
Meillä satoi Helsingissä jo eilen. Välillä kaatamalla vettä, välillä rakeita. Yhdessä vaiheessa katsoin että nyt siellä tulee lunta, mutta ne olikin vain omenapuusta irronneita kukkien terälehtiä, jotka leijailivat kovassa tuulenpuuskassa. Mutta vähän ehdin jo säikähtää että mitä hittoa?! 😀 Toivottavasti sadetta tulee teillekin.
Ompa huojentavaa, että muutkin ovat huomanneet nimenomaan tuon ihanan vihreyden.
Ajattelin jo tulleeni vähän höperöksi, kun lähipiirissäni innostustani ja hokemaani: ”Katsokaa nyt kuinka kauniin vihreää tänä keväänä on…” ei noteerattu oikein mitenkään, tai saatettiin hiukan kohotella kulmakarvoja, hahhahh. 🙂
Oikein mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua, toivottavasti se pahin ahdistuskin vähän hellittäisi!! 🙂
Et ole Selma yhtään höperö! 🙂 Mä en oikeesti muista että Suomessa olisi koskaan näyttänyt näin kauniilta. <3 Värit on ihan huikeat ja lämpö syleilee.
Ihanaa viikonloppua sinullekin. Nautitaan ihanista säistä kun vielä voidaan!
hienoja kuvia 🙂
Kiitos! 🙂