tunnetila: onni
Ehdin jo Tunnetilan FB:ssä hehkuttaa illalla onneani. Sain eilen illalla Tampereen Löytötavaratoimistosta soiton. Lompakkoni löytyi koskemattomana!
Olin juuri kiertänyt iltapäivän kaupungilla ja juossut hankalien aukioloaikojen puitteissa pankista toiseen. Olin sulkenut kaikki korttini, hakenut uusia avainlukulistoja, sulkenut vanhan matkakorttini ja avannut uuden. Sain hommia hoidettua ja alkoi olla sellainen olo, että kyllä tämä tästä. Kyllä ne hommat tästä lähtee rullaamaan, kunhan saan vielä hankittua uuden Kela-kortin.
Ja silloin, tietenkin silloin, kun kaikki oli tehty, lompakkoni löytyi.
Mutta en valita tekemästäni turhasta työstä. Olen vain niin valtavan onnellinen siitä, että lompakkoni oli päässyt rehellisen löytäjän käsiin ja kulkeutunut turvaan täysin koskemattomana.
Melkein toivon, että löytäjä olisi ottanut lompakossa olleet lounassetelit itselleen löytöpalkkioksi. Olisin mielelläni tarjonnut hänelle yhdeksän lounasta kiitokseksi hienosta eleestä.
Eläköön rehellisyys, eläköön inhimillisyys, eläköön hienot ihmiset!
0
Peukku löytäjälle!! 🙂
Kyllä, ehdottoman iso peukku! <3
Mahtavaa! Hyviä ihmisiä on olemassa 🙂
Kyllä! Ihana ettei sininilmäinen lapsenuskoni ihmisyyteen ollut väärässä. 😀 Nyt kun vaan saisi lompakon kotiin pikaisesti.
Hienoa, rehellisiä ihmisiä löytyy vielä!
Kyllä! Oikein harmittaa kun en pääse henkilökohtaisesti kiittämään löytäjää hyvästä teosta. Täytyy vaan laittaa itse hyvä kiertämään.
JEEEE!
Jeeeee! Sanos muuta! <3