Karan suuri vastuu

tunnetila: jännitys

061116_02

Minut erottaa tätä nykyä kylmästä maailmasta Helly Hansenin täydellinen parka*. Parka nimeltä Kara on lämmin, pehmeä ulkoa ja sisältä, sateenkestävä (jopa takin saumat on teipattu), siinä on jättimäinen huppu ja se istuu päällä kauniisti.

Parka-takit ovat usein malliltaan reiluja, ja siksi niistä tulee vähän rönttäinen fiilis. Tämä takki on linjaltaan hieman niukempi, joten se tekee takkiin inasen siistimmän vaikutelman. Musta väri saa takin toimimaan loistavasti myös kaupunkikäytössä.

Kaupunkikäyttöön, ja ennen kaikkea ”katoan nyt hetkeksi tänne hupun syövereihin nyyhkyttämään” -tarkoitukseen tämä takki pääsee jo tänään. Lähden nimittäin tänään lomalle New Yorkiin.

061116_09

takki Helly Hansen*, kashmirhuivi Balmuir*,
mekko Marimekko, laukku Massimo Dutti, nilkkurit Rizzo

061116_03061116_10061116_05061116_08061116_01 061116_07

Uskaltaudun nyt matkustamaan tuohon kaupunkiin ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun asuimme siellä vuonna 2012. Neljään vuoteen en ole edes suostunut ajattelemaan Yhdysvaltoihin matkustamista.

Ennen kävimme tapaamassa ystäviämme New Yorkissa vähintään parin vuoden välein. Nyt paluu tuohon kaupunkiin tuntuu ihan hemmetin pelottavalta. Ei yhtään kivan nostalgiselta, vaan ainoastaan pelottavalta.

Ehdin jo lentoja ostaessani ajatella, että olen nyt valmis palaamaan unelmieni kaupunkiin. Muutama päivä sitten huomasin, että suosikkipuistossani Bryant Parkissa on jo avautunut jokatalvinen luistinrata, ja kaikki sen ihanat jouluiset kojut. Purskahdin hillittömään nyyhkytykseen.

Muistin samalla sekunnilla kaikki omat lempipaikkani tuossa kaupungissa. Juuri ne paikat, jotka olen itseäni suojellakseni halunnut unohtaa. Muistin tunnelmat, tuoksut, maut ja tunteet, ja ne kaikki ryöppysivät ulos sisältäni poskilleni valuvissa kyyneleissä.

Kara, nyt sinulla on tärkeä ja vastuullinen tehtävä. Luotan, että kuivaat kyyneleeni ja toimit pehmeänä turvapesänä jos alan matkalla hajota palasiksi. Aika iso vastuu. Voi Kara parka.

Kuvat  Piece of Panda

7
Previous Story
Next Story

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply
    Tarja
    11/11/2016 at 08:06

    New York! Kerran käynyt viime keväänä, haluan uudestaan (tää oli se ”fiasko-reissu”, jolla en ehtinyt Uniqloon…). Ymmärrän kyllä toisaalta surusi oikein hyvin. Onneksi on tuo ystävä lähdössä mukaan: voit lymyillä hupun suojissa piilossa niin kylmältä kuin muilta ihmisiltäkin 🙂
    Ihanaa matkaa! <3

    • Reply
      Nina
      14/11/2016 at 13:18

      Hah, fiaskoreissu ilman Uniqloa kuulostaa hurjalta! ??? Meillä on täällä tosi paljon ohjelmaa ja juttuja joita halutaan tehdä, mutta Uniqlo on pakko saada mukaan. Vaikka edes viimeisenä päivänä kun on taas kamala paniikki kaikesta mitä jäi tekemättä. ?

      • Reply
        Tarja
        21/11/2016 at 20:23

        Tunnustanko tähän, että en myöskään nähnyt Vapaudenpatsasta kuin hyvin kaukaa… 😀 😀
        Kaikkea ei voi saada yhdellä kertaa. Maybe next time! (sekä Uniqlo että Statue of Liberty…)

        • Reply
          Nina
          24/11/2016 at 11:27

          Hah! No itse asiassa en minäkään ole käynyt Statue of Libertyn sisällä. Näkeminen (vaikka kaukaakin) on ihan tarpeeksi. 😉

  • Reply
    Merja
    11/11/2016 at 08:18

    Hyvää ja turvallista matkaa Nina ❤️
    Itse olen käynyt aiellä vain kerran ja silloinkin viivyin vain pari päivää kotimatkalla. En ehtinyt rakastua kaupunkiin, mutta sellainen pieni kipinä jäi, ja tahtoisin kyllä sinne uudestaan.

    • Reply
      Nina
      14/11/2016 at 13:15

      Kiitos Merja! Kaikki on mennyt tähän asti hienosti. Muutama kyynel vierähti kun näin Manhattanin koneen ikkunasta lennon laskeutuessa, mutta sen jälkeen on päällimmäinen tunne ollut ilo ja onni. Tämä on kyllä sellainen paikka, mikä vaikuttaa jokaiseen täällä kävijään jollain tavalla.

  • Reply
    koshka
    11/11/2016 at 10:58

    Voi, saan kyllä tuosta sun kuvailemasta tunteesta hyvin kiinni! Miten joku paikka voikin olla niin merkityksellinen ja miten sydän (tai ainakin iso osa siitä) jää siihen paikkaan, vaikka itse joutuukin muualle…En esimerkiksi pysty seuraamaan ”mun” kaupunkiin sijoittuvia blogeja, koska ikävä iskee silloin liian lujaa.
    Toivotaan, että sun jälleennäkeminen New Yorkin kanssa on lempeä ja mukava! Että pystyt nauttimaan niistä tutuista kulmista ja fiilistelemään ja ehkä sitten vasta kotiin palatessa tulee aika nyyhkyttää siellä hupun suojissa. Tai punoa uusia tulevia NYC-juonia;)

    • Reply
      Nina
      14/11/2016 at 13:13

      Ihana kommentti, kiitos koshka! Mulla on muuten sama juttu. Yritän välillä seurata esim. Instassa jotain NY tai Pariisi -tilejä, mutta se käy joskus liian rankaksi.

  • Reply
    Aino
    11/11/2016 at 11:02

    Voi miten tuttuja tunteita!

    Amsterdamissa asumisen jälkeen minulta meni monta vuotta ennenkuin palasin takaisin. Niin raastavaa oli se lähteminen silloin.

    Paluu oli tunnepitoinen, haastavakin en kiellä. Mutta se kannatti. Ensimmäisen kerran jälkeen olen mennyt takaisin monta kertaa ja aion mennä vastakin. Kun löytyy paikka tai maa, jossa viihtyy, siitä kannattaa pitää kiinni. Vaikka sitten loman verran joka vuosi.

    Ihanaa matkaa!

    • Reply
      Nina
      14/11/2016 at 13:10

      Kiitos Aino! Toistaiseksi olen pitänyt itseni niin kiireisenä, että itkua ei ole tullut. Kurkkua välillä kuristaa, mutta kasassa olen. ? Tänään ajateltiin mennä vanhoille kotikulmille. Saapa nähdä miten tytön käy…

  • Reply
    Salka
    11/11/2016 at 21:45

    Ihanaa reissua! Takki on muuten tosi kaunis, ja naisellinen tuon siromman leikkauksen myötä 🙂

    • Reply
      Nina
      14/11/2016 at 13:08

      Kiitos Salka! Toistaiseksi pahimmilta itkuilta on säästytty ja kivaa on ollut. ?

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.