tunnetila: jännitys
Minut erottaa tätä nykyä kylmästä maailmasta Helly Hansenin täydellinen parka*. Parka nimeltä Kara on lämmin, pehmeä ulkoa ja sisältä, sateenkestävä (jopa takin saumat on teipattu), siinä on jättimäinen huppu ja se istuu päällä kauniisti.
Parka-takit ovat usein malliltaan reiluja, ja siksi niistä tulee vähän rönttäinen fiilis. Tämä takki on linjaltaan hieman niukempi, joten se tekee takkiin inasen siistimmän vaikutelman. Musta väri saa takin toimimaan loistavasti myös kaupunkikäytössä.
Kaupunkikäyttöön, ja ennen kaikkea ”katoan nyt hetkeksi tänne hupun syövereihin nyyhkyttämään” -tarkoitukseen tämä takki pääsee jo tänään. Lähden nimittäin tänään lomalle New Yorkiin.
takki Helly Hansen*, kashmirhuivi Balmuir*,
mekko Marimekko, laukku Massimo Dutti, nilkkurit Rizzo
Uskaltaudun nyt matkustamaan tuohon kaupunkiin ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun asuimme siellä vuonna 2012. Neljään vuoteen en ole edes suostunut ajattelemaan Yhdysvaltoihin matkustamista.
Ennen kävimme tapaamassa ystäviämme New Yorkissa vähintään parin vuoden välein. Nyt paluu tuohon kaupunkiin tuntuu ihan hemmetin pelottavalta. Ei yhtään kivan nostalgiselta, vaan ainoastaan pelottavalta.
Ehdin jo lentoja ostaessani ajatella, että olen nyt valmis palaamaan unelmieni kaupunkiin. Muutama päivä sitten huomasin, että suosikkipuistossani Bryant Parkissa on jo avautunut jokatalvinen luistinrata, ja kaikki sen ihanat jouluiset kojut. Purskahdin hillittömään nyyhkytykseen.
Muistin samalla sekunnilla kaikki omat lempipaikkani tuossa kaupungissa. Juuri ne paikat, jotka olen itseäni suojellakseni halunnut unohtaa. Muistin tunnelmat, tuoksut, maut ja tunteet, ja ne kaikki ryöppysivät ulos sisältäni poskilleni valuvissa kyyneleissä.
Kara, nyt sinulla on tärkeä ja vastuullinen tehtävä. Luotan, että kuivaat kyyneleeni ja toimit pehmeänä turvapesänä jos alan matkalla hajota palasiksi. Aika iso vastuu. Voi Kara parka.
Kuvat Piece of Panda
7
New York! Kerran käynyt viime keväänä, haluan uudestaan (tää oli se ”fiasko-reissu”, jolla en ehtinyt Uniqloon…). Ymmärrän kyllä toisaalta surusi oikein hyvin. Onneksi on tuo ystävä lähdössä mukaan: voit lymyillä hupun suojissa piilossa niin kylmältä kuin muilta ihmisiltäkin 🙂
Ihanaa matkaa! <3
Hah, fiaskoreissu ilman Uniqloa kuulostaa hurjalta! ??? Meillä on täällä tosi paljon ohjelmaa ja juttuja joita halutaan tehdä, mutta Uniqlo on pakko saada mukaan. Vaikka edes viimeisenä päivänä kun on taas kamala paniikki kaikesta mitä jäi tekemättä. ?
Tunnustanko tähän, että en myöskään nähnyt Vapaudenpatsasta kuin hyvin kaukaa… 😀 😀
Kaikkea ei voi saada yhdellä kertaa. Maybe next time! (sekä Uniqlo että Statue of Liberty…)
Hah! No itse asiassa en minäkään ole käynyt Statue of Libertyn sisällä. Näkeminen (vaikka kaukaakin) on ihan tarpeeksi. 😉
Hyvää ja turvallista matkaa Nina ❤️
Itse olen käynyt aiellä vain kerran ja silloinkin viivyin vain pari päivää kotimatkalla. En ehtinyt rakastua kaupunkiin, mutta sellainen pieni kipinä jäi, ja tahtoisin kyllä sinne uudestaan.
Kiitos Merja! Kaikki on mennyt tähän asti hienosti. Muutama kyynel vierähti kun näin Manhattanin koneen ikkunasta lennon laskeutuessa, mutta sen jälkeen on päällimmäinen tunne ollut ilo ja onni. Tämä on kyllä sellainen paikka, mikä vaikuttaa jokaiseen täällä kävijään jollain tavalla.
Voi, saan kyllä tuosta sun kuvailemasta tunteesta hyvin kiinni! Miten joku paikka voikin olla niin merkityksellinen ja miten sydän (tai ainakin iso osa siitä) jää siihen paikkaan, vaikka itse joutuukin muualle…En esimerkiksi pysty seuraamaan ”mun” kaupunkiin sijoittuvia blogeja, koska ikävä iskee silloin liian lujaa.
Toivotaan, että sun jälleennäkeminen New Yorkin kanssa on lempeä ja mukava! Että pystyt nauttimaan niistä tutuista kulmista ja fiilistelemään ja ehkä sitten vasta kotiin palatessa tulee aika nyyhkyttää siellä hupun suojissa. Tai punoa uusia tulevia NYC-juonia;)
Ihana kommentti, kiitos koshka! Mulla on muuten sama juttu. Yritän välillä seurata esim. Instassa jotain NY tai Pariisi -tilejä, mutta se käy joskus liian rankaksi.
Voi miten tuttuja tunteita!
Amsterdamissa asumisen jälkeen minulta meni monta vuotta ennenkuin palasin takaisin. Niin raastavaa oli se lähteminen silloin.
Paluu oli tunnepitoinen, haastavakin en kiellä. Mutta se kannatti. Ensimmäisen kerran jälkeen olen mennyt takaisin monta kertaa ja aion mennä vastakin. Kun löytyy paikka tai maa, jossa viihtyy, siitä kannattaa pitää kiinni. Vaikka sitten loman verran joka vuosi.
Ihanaa matkaa!
Kiitos Aino! Toistaiseksi olen pitänyt itseni niin kiireisenä, että itkua ei ole tullut. Kurkkua välillä kuristaa, mutta kasassa olen. ? Tänään ajateltiin mennä vanhoille kotikulmille. Saapa nähdä miten tytön käy…
Ihanaa reissua! Takki on muuten tosi kaunis, ja naisellinen tuon siromman leikkauksen myötä 🙂
Kiitos Salka! Toistaiseksi pahimmilta itkuilta on säästytty ja kivaa on ollut. ?