Postaus julkaistu blogissani ensimmäisen kerran 8.2.2012
tunnetila: muistelu
Suosikkiostokseni Sri Lankasta on hyvin kaunis ja siro valkosafiirisormus.
Kävimme retkellä jalokivitehtaalla, jossa tutustuimme kaivoksen toimintaan. Sri Lanka on yksi maailman merkittävimmistä jalokivien ja puolijalokivien tuottajista, varsinkin eriväriset srilankalaiset safiirit ovat maailmalla erittäin tunnettuja ja arvostettuja.
Tuon arvostuksen ja paikallisuuden vuoksi olin päättänyt satsata hieman enemmän rahaa jos löydän täydellisen sormuksen itselleni. Ja kuinka ollakaan, sormus löytyi ja pitkien neuvottelujen jälkeen sain tingittyä hinnan itselleni sopivaksi.
Poistuin liikkeestä onnellisena sormustani ihaillen, mutta silti mielessä kaiveli pieni ”entä jos…” -kysymys. Vaikka olin saanut sormukselle aitoustodistuksen ja todistuksen elinikäisestä takuusta, en ollut silti varma oliko turistirukkaa huijattu pahemman kerran.
Mitä jos sormukseni olikin arvoltaan pääsiäismunayllätyksen tasoa? Suomeen tultuani vein sormuksen pienennytettäväksi kultasepälle, jossa pyysin heitä tutkimaan onko sormus aito.
Ainoastaan gemmologi voi kuulema antaa täysin virallisen vastauksen kivien aitoudesta, mutta sain silti ammattilaisen arvion joka riittää minulle tällä hetkellä.
Sormustani tutkailtiin hetki luupilla ja kuulin sanat joita pelkäsin ”Jos olet maksanut sormuksesta alle 1500€ niin se ei ole aito.” Petyin ensin, sillä olin maksanut sormuksesta huomattavasti vähemmän, mutta sitten ymmärsin sanoa ettei sormuksen kivi ole timantti vaan valkoinen safiiri.
Sormusta tutkinut henkilö hämmästyi, katsoi kiveä uudestaan ja totesi ”Luulin tätä timantiksi! On niin hieno kivi että hämää ammattilaistakin!”
Tarkemmin sormusta tutkittuaan hän kertoi, että sormus todellakin on valkokultaa ja edelleen hän ylisti safiirin kauneutta. Hän kehotti minua olemaan sormuksen kanssa juhlissa varovainen etten kolhi sitä mihinkään. Kerroin hänelle ostaneeni sormuksen jokapäiväiseen käyttöön, en vain juhlaan, jolloin hän oikein huudahti ”No näin hieno kivi sormessa et ainakaan tiskaa!”
Tuosta reaktiosta päätellen ostin aidon sormuksen hyvään hintaan ja olen hankintaani äärimmäisen tyytyväinen! Sormus on sormessani joka päivä ja aina sitä katsoessani muistan ihanan matkamme. Voiko parempaa matkamuistoa olla?
4
Voi miten kaunis sormus! Korut on kyllä upeita matkamuistoja. Ihanaa uutta vuotta Nina, ja kaikkea hyvää tulevalle vuodelle! ❤
Kiitos Johanna! Sormus on sormessani edelleen päivittäin ja on minulle tärkeä ja rakas. Kaikkea hyvää sinullekin Johanna alkaneelle vuodelle! <3
Voi jestas… Jos et jaksa postata loman aikana, mikä ymmärretäävää, , niin parempi se kuin vanhojen postausten kierrätys. Siis oikeasti… Ketä jaksaa kiinnostaa neljän vuoden takaiset Sri Lanka -postaukset?
Kiitos Marika palautteestasi! Tämä oli ensimmäinen kerta lähes kymmenen vuoden ”bloggausuran” aikana kun nostin esiin vanhoja postauksia vanhan blogin puolelta. Sain yhden marmatuksen (sinulta), ja toisaalta taas useita henkilökohtaisia sähköposteja ihmisiltä, jotka kiittivät postausten julkaisemisesta. He kaikki innostuivat Sri Lankan matkasta niin paljon, että alkoivat suunnitella omaa reissua ja kyselivät sähköposteissaan lisää vinkkejä. Eli aina kun kumartaa toisaalle, tulee pyllistäneeksi toiseen suuntaan! 😀