tunnetila: ärtymys
Olin tällä viikolla pressitilaisuudessa, jossa useat brändit esittelivät tuoteuutuuksiaan. Kiertelin tilaisuudessa tunnin verran esittelystandiltä toiselle ja juttelin brändien edustajien kanssa. Tilaisuudesta lähtiessäni katsahdin peiliin. Minulla oli ripsivärit pitkin poskia!
Vaikka olisi voinut kuvitella ensimmäisen tunteen olevan häpeä (”Apua minkä näköisenä olen ollut tilaisuudessa!”), niin tällä kertaa ensimmäinen tunnetila mitä koin, oli ärtymys. ”Miksi kukaan ei sanonut minulle, että silmämeikkini on levinnyt?!”
Juttelin tilaisuudessa vähintään kymmenen ihmisen kanssa, ja heistä jokainen antoi minun kävellä seuraavalle ständille ripsivärit poskilla.
Ripsarit poskilla tai korianteria hampaanvälissä. Miksi ihmisten on niin vaikea kertoa kanssaihmiselle, että jokin on vinossa? Eikö toisten asioihin haluta puuttua? Koetaanko se ulkonäön arvostelemiseksi?
Se, että kertoo ripsivärin levinneen tai pinaatinlehden jääneen hampaaseen, ei ole toisen ulkonäköön puuttumista, vaan ystävällisen lähimmäisen tapa osoittaa että välittää ja ottaa toiset huomioon.
Eräs ystäväni kysyi minulta kerran kaupungilla ollessamme onko minulla peiliä mukana. Kaivoin peilin laukustani ja ojensin sen hänelle. Hän totesi ”En minä sitä tarvitse. Ajattelin, että voisit kurkata siihen itse.” Ja siellähän ne ripsarit taas olivat, menneet ympäri naamaa lumituiskussa.
Olin ystävälleni todella kiitollinen ettei hän antanut minun kulkea koko päivää ripsarit poskilla, vaan kertoi tuosta epäkohdasta minulle heti sen huomatessaan.
Eiköhän keksitä yhdessä joku kohtelias ja helppo tapa, jolla toiselle voi ilmoittaa, että nyt kannattaisi kurkata peiliin.
Mitä Te teette tai sanotte noissa tilanteissa? #ripsaritposkilla
5
Mä kyllä sanon ystäville heti, että hei sulla on tossa jotain, jos on joku roska yms. kasvoissa tai et ripsivärit on levinneet. Tai jos on oregano hampaiden välissä. 😀 Tuntemattomille on vaikeampi sanoa, mutta jos mietin, että olisin jonkun brändin edustajan tilaisuudessa ja eteeni tulisi ihminen jolla on ripsivärit levinneet, saattaisin harkinnan jälkeen asiasta sanoa. Ystäville tällaisista asioista huomauttaminen on normaalia, mutta tuntemattomien kanssa olen kyllä itse arempi, kun ei voi tietää, miten se vastapuoli ottaa asian.
No juuri tämä! Kun järjellä ajatellen luulisi, että jokainen on iloinen jos joku kertoo ettei kaikki ole ok, mutta miksi sen kertomista arkailee silti??? Ääää, kunpa keksittäisiin joku universaali tapa kertoa tuosta asiasta, eikä kukaan loukkaantuisi tai pahoittaisi mieltään!
Onpa jotenkin tosi hassua 🙂 Miksi kuvittelemme, että joku loukkaantuu jos huomautamme levinneistä ripsareista/parsakaalista hampaan välissä. Ja miksi joku todella loukkaantuu huomautuksesta. Kun minusta se nimenomaan on välittämistä. Mutta kyllä, minullakin ensimmäinen ajatus on se, että voiko tuosta nyt mainita, kun ei tiedä, miten toinen asiaan suhtautuu. Sitten kun tilannetta miettii toisinpäin, niin kyllä minusta olisi kivempi havaita parsakaali hampaiden välissä heti pian kun olen jutellut vasta yhden ihmisen kanssa (joka asiasta ystävällisesti huomauttaa), kuin että olisin vilautellut leveää, vihreää hymyä useammalle tyypille…
Itse satuin kyynelehtimään (yritin tehdä sen mahd.huomaamattomasti) eräässä juhlatilaisuudessa, kun kuulin presidenttimme poismenosta. Sen sijaan, että olisin joutunut kävelemään ripsarit poskilla (luonnonkosmetiikan huonoja puolia…) juhlasalin poikki, vieressä istuva työkaverini (mies) ritarillisesti pyyhki levinneet ripsarit pois silmieni alta lautasliinallani. Se, jos mikä oli kilttiä!
Mutta kyllä. Huolehditaan me naiset toisistamme, ja kerrotaan kaverillemme, jos jotain on vinossa. <3
Voi mikä ritarillinen teko työkaveriltasi! <3 Mutta kyllä, mietin asiasta itse täysin samalla tavalla mitä sinä, ja ihmettelen omaa käytöstäni. Kun tietää, ettei kukaan halua kävellä parsaa hampaissa, niin miksi sen sanominen on niin vaikeaa??? Kun itse ainakin on kiitollinen jokaiselle, joka asiasta minulle kertoo.
Apua! Mä sanon aina, oli tuttu tai tuntematon! 😀
Hyvä Kissis! Niin minäkin sanon, mutta välillä tuntuu että ihmiset loukkaantuvat siitä verisesti. Miten sinä sen sanot? Onko sinulla joku tapa sanoa se niin kohteliaasti, että ihmiset ottavat sanomasi hyvällä? Jos on niin pliiiiiis, jaa se kanssamme! 😀
Minusta on vaikea sanoa erityisesti tuntemattomalle ihmiselle yhtään mistään tuollaisesta ns. kiusallisesta asiasta. En ole mielestäni välinpitämätön, en vain keksi miten sanoisi niin ettei siitä synny kiusallinen tilanne. Ystäville, työkavereille ja tutuille voin sanoa ja sanonkin. Voin hyvin kuvitella, että brändien edustajien olisi ollut hankala sanoa levinneestä ripsarista sinulle. Minä olen asiakaspalvelussa ja kokisin sen tunkeilevaksi, jos menisin jollekin asiakkaalle sanomaan jostain tuollaisesta. Lähinnä pelottaisi se asiakkaan reaktio. Ihmiset ovat nykyään niin tarkkoja yksityisyydestään, ettei oikein uskalla mistään sanoa mitään. Hyvä, että nostit tämän asian esille. Olisikin kiva juttu, jos yhdessä keksittäisiin tosiaan se kohtelias ja helppo tapa sanoa jostain tuollaisesta asiasta ilman, että siitä syntyy ikävä ja kiusallinen tilanne 🙂
No juuri tämä!!! Mietit Ellu tismalleen samalla tavalla asiasta mitä minä. Tiedän, että ihmiset ei halua olla ihmisten ilmoilla ripsarit poskilla, mutta silti jos nykyään sanoo jollekin jotain, hän saattaa (kummallista kyllä) loukkaantua. On tämä hitsin hankalaa!! Olisipa joku tapa ilmaista tuo asia kauniisti.
Vaikkei tämä tähän suoranaaisesti liity, niin kerron kuitenkin. 😀 Annoin nimittäin kerran bussissa paikkani vanhemmalla rouvalle. Hän alkoi huutaa ”En minä nyt niin vanha ole etten jaksaisi seistä!!” Niinpä niin, vaikka miten teet, teet aina väärin. 🙁
Itse ajattelen, että olennaista on huomauttaa diskreetisti. Jos isossa porukassa huutaa, että hei, sulla on ripsarit levinneet, niin kyllä siitä tulee kiusaantunut olo kaikille. Mutta sivummalla kun huomauttaa, niin kohtaaminen on yleensä lämmin. Olen pari kertaa sanonut tuntemattomille rouville takaraivolle jääneistä paplareista, ja molemmilla kerroilla vastauksena oli helpottunut nauru. Sisko sanoi mulle just ennen tärkeää tilaisuutta, että mulla oli räkä poskella – ja onneksi sanoi! 🙂
Tähän on muuten pakko lisätä vielä oma ihmettelyni sivuaiheesta, että yllättävän monella on ns. tyynyn kuva takaraivossa. Siitä olen päätellyt, että monella ei ole ”peräpeiliä” vessassa. Itselläni on tukka aamuisin niin sekaisin, etten voisi kuvitellakaan lähteväni ulos ilman niskan tsekkausta…
Minä onneksi laitan joka aamu hiukset ponnarille. Lähtee tyynyn kuva takaraivosta. 🙂
Samaa mieltä, jos sanoo asiasta, se kannattaa tehdä mahdollisimman hienovaraisesti ja vain kyseiselle henkilölle. Heh, paplari takaraivolla saa varmasti aikaan hyvät naurut. 🙂 Kiva että sinä uskallat sanoa, ja hyvä että myös siskosi kertoi sinulle kun oli peiliin katsomisen aika. 😀