Pikkujoulumatkoilla

tunnetila: ilo

Kävin viime viikolla Tallinnassa kaksi kertaa pikkujoulumatkalla. Tiistaina piipahdimme Tallinnan joulutorilla työporukalla, eilen taas vietimme Iinan kanssa pikkujoulua miniristeilyn merkeissä.

Tiistain reissussa parasta oli upea ravintolakokemus osoitteessa Rataskaevu 16. Ravintolan nimi on sama kuin sen osoite, joten kun toisen muistaa, löytää varmasti oikeaan paikkaan.

Ravintolan miljöö oli todella viehättävä, ruoka konstailematonta ja herkullista. Henkilökunta oli hulvattoman hauskaa ja ystävällistä. Iso suositus! Muistathan tehdä pöytävarauksen etukäteen, oli kyseessä sitten arkilounas tai illallinen.

Toinen kiva juttu matkalla oli Tallink MegaStar. Tallinkin uusi MegaStar on laivana upea. Laivalla ollaan panostettu asiakkaiden viihtyvyyteen ja istumapaikkoja löytyy jokaiselle matkaajalle. MegaStarin käytävillä ei siis tarvitse makoilla, vaikka hyttiä ei lyhyelle reittimatkalle ottaisikaan.

Myös laivan ostosmahdollisuudet on upeat. Kaksikerroksinen shoppailukeidas vetää sisäänsä paljon ihmisiä, eikä ruuhkantunnetta ole, vaikka suuri määrä ihmisiä tekisi ostoksia samaan aikaan.

Sunnuntain reissulla (jolta postauksen kuvat ovat) parasta taas oli joulubuffet!

Matkasimme eilen Iinan kanssa Tallinnaan Viking XPRS:llä*. Kun kerran vietimme pikkujoulua, niin Iina halusi tarjota minulle laivalla joulubuffan. Kiitos ystävä kallis, Viikkarin joulubuffet oli erinomainen!

Buffassa oli tarjolla paljon erilaisia kaloja, herkullisia laatikoita, kiinnostavia kasvisruokia joita ei suomalaisessa joulupöydässä ole aikaisemmin nähty (esimerkiksi siirapissa paistettua lanttua ja viskicheddaria, paahdettua juuriselleriä ja hasselpähkinämajoneesia, sahramikeitettyä fenkolia ja valkoviinikastiketta), hyvää laivan punaviiniä, runsas jälkkäribuffa jne.

Arvaatte varmaan, että söin liikaa. Joulupöytä on siitä kummallinen, että vaikka mitään ruokaa ei ottaisi paljon, niin ähky on silti varma. Esimerkiksi laatikot täyttävät vatsan salakavalasti, sillä niissä juurekset on ihan liian helposti syötävässä muodossa. Totesinkin Iinalle syöneeni aterialla varmaan kahdeksan perunaa ihan huomaamattani. Huh huh! Mutta hyvää oli!

Toinen eilisen reissun kohokohdista oli laivalta buukkaamani hytti. Vaikka matka Helsingistä Tallinnaan kestää vain kaksi ja puoli tuntia, niin onpa silti ihanaa kun on hytti! Etenkin Tallinnasta takaisin tullessa on parasta kun saa ottaa kengät pois ja kaatua sängylle levähtämään.

Molemmat viime viikon matkoista olivat tosi mukavia, mutta tiistaina Tallinnassa satoi koko päivän vettä kaatamalla, ja eilen kohtasimme ensin raekuuron, ja sen jälkeen alkoi vesisade. Ihan tylsää!

Tallinnan Vanhassa kaupungissa oleva joulutori on niin kaunis ja tunnelmallinen, että olisi ihana siemailla siellä lämmintä glögiä lumihiutaleiden leijaillessa hiljalleen valkoiseen maahan.

Mitä vielä, räntää tai vettä sitä taitaa sataa nykyään aina tähän aikaan vuodesta, oli matkakohteena sitten Tukholma tai Tallinna, tai oikeastaan mikä tahansa Keski- tai Pohjois-Euroopan kaupungeista.

Voi miten sitä kaipaakaan lapsuuden talvia, jolloin oli aina lunta maassa ja kaikkialla oli kauniin valkoista. Vai oliko se oikeasti niin, vai onko aika vain kullannut muistot? En suostu uskomaan, että lapsuuden jouluni eivät olleetkaan satumaisen kauniita, valkoisia lumen ihmemaita!

6
Previous Story
Next Story

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply
    Tarja
    18/12/2017 at 11:46

    Ihanan näköistä: niin nuo buffetin antimet kuin joulutorikin!
    Ja kyllähän se kuule on just niin, että lapsena talvet oli ihania ja lumisia ja kesät oli aurinkoisia ja lämpimiä! Muunlaisia muistoja ei ole minullakaan 😀

    • Reply
      Nina
      18/12/2017 at 17:00

      No niinpä! Kiitos Tarja vahvistuksesta! Lapsuudessamme oli oikeasti neljä täysin erillistä vuodenaikaa, joista jokainen oli ihana. Nykyään on oikeastaan vaan kaksi vuodenaikaa. Pimeä ja vähän valoisampi. Lämpötila ei juurikaan vaihdu, eikä sademäärässä ole eroa. 😀

      • Reply
        Tarja
        18/12/2017 at 18:34

        Hah! Just näin: vain valon määrästä huomaa, onko joulu vai juhannus 😀 Kevytuntsikka ei juuri jouda pukupussiin pakkaamaan: se on käytössä ympäri vuoden.

        • Reply
          Nina
          18/12/2017 at 20:48

          Tismalleen näin! 😀 Koko katastrofaalinen tilanne naurattaisi, jos ei näin paljon itkettäisi. 🙂

  • Reply
    Iina / MouMou
    18/12/2017 at 15:46

    Hei, sulta jäi kaikki kommellukset tunnustamatta! 😀 <3

    • Reply
      Nina
      18/12/2017 at 16:59

      Hahahaha, meidän reissut on AINA täynnä kommelluksia! 😀 Kenenkään muun kanssa ei ole koskaan tuollaista sekoilua. 😀 😀

  • Reply
    koshka
    19/12/2017 at 21:57

    Onneksi kävin lukemassa Iinan blogin puolelta tätä kommellusosastoakin: voin hyvin kuvitella ”jouluradio”-tilanteen ja sen aiheuttamat nauruhepulit 😀 😀

    • Reply
      Nina
      20/12/2017 at 10:02

      Ai että! Nauruhepuli on just oikea sana kuvaamaan tapahtumien jälkeistä tilannetta. 😀 😀

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.