Pukukoodina inspiraatio

tunnetila: ilo

Viime viikonloppuni oli täynnä ohjelmaa. Kevätmessujen lisäksi kävin mm. lauantai-iltana juhlimassa Inspiration Blog Awardseissa ystävien kera.

IBA2018-kemujen pukukoodina oli ”inspiration”, ja omalla asullani halusin kunnioittaa sitä inspiraatiota, mikä minulla on ollut blogini suhteen jo yli kymmenen vuotta. Blogini täytti todellakin 10 vuotta maaliskuussa. Aika hurjaa! En olisi ikinä uskonut, että joku harrastus voisi saada minut näin mukaansa.

Blogini on ollut alusta asti todella suuri osa elämääni, eikä blogin kanssa vapaa-ajanongelmia juuri ole. Blogi vie niin paljon tilaa elämästäni kuin annan sen viedä. Välillä en muuta teekään, kun istun koneen ääressä tai kuvaan jotakin. Hullultahan tuo kuulostaa siihen nähden, että blogi on minulle vain harrastus. Päivätyöni on ihan toisaalla.

Olen kuitenkin todella iloinen ja onnellinen siitä, että päätin aloittaa blogini kirjoittamisen maaliskuussa 2008. Kaiken ajan se vie, mutta sen kautta elämääni on tullut ihan uskomattoman ihania ihmisiä. Rakas ystäväni Iina totesi juuri lauantaina gaalassa aiheesta jutellessamme, että pitäisikö alkaa merkkaamaan blogiin ihan kaikki blogin kautta saadut jutut, esim. ”olin juhlimassa ystävieni Ninan* ja Jonnan* kanssa (Nina ja Jonna saatu blogin kautta)”.

mekko Riski*, laukku Joop!, korvikset Kalevala Koru,
sukkahousut Wolford*, kengät Minna Parikka

Mutta sitten siihen juhla-asuuni! Yksi tärkeä osa asuani oli ensimmäiset Minna Parikkani. Minna Parikan kengät saivat Suomen blogimaailman sekaisin 2000-luvun puolivälissä, ja miltei jokainen halusi omat Parikkansa. Minulle ne THE Parikat olivat alusta asti Morticiat, ja muistan miten onnellinen olin, kun sain ne itselleni!

Minnalla ei ollut vielä silloin omaa myymälää, vaan muistan ostaneeni Parikat suoraan Minnalta hänen työhuoneeltaan. Hintaa kengillä oli tuolloin 195€, ja ne olivat kalleimmat, mutta myös kauneimmat kengät, jotka olin koskaan omistanut!

Blogini alkuajoista lähtien yksi minulle tärkeimmistä tavoitteista blogin suhteen on ollut kotimaisen muodin ja suunnittelun esille tuominen. Siksi yhdistinkin lauantaina kymmenen vuotta vanhoihin Morticioihin vähän uudempaa kotimaista suunnittelua, Liisa Riskin mustan villamekon* syksy/talvi18 -mallistosta.

Mekko on valtavan sievä! Mekko istuu päälle kauniisti, se on valmistettu huolella, ja sen materiaali on todella laadukasta englantilaista villakreppiä. Mekko on suunniteltu Suomessa ja valmistettu Virossa. Mekko on ihan super, ja se saikin ansaitsemansa huomion gaalassa, vaikka onkin hyvin yksinkertainen ja klassinen malliltaan. Suloiset pienet pussihihat tekevät mekosta vähän hauskemman ja juhlavamman.

Asun hauskin asia ei kuitenkaan saanut juhlissa lainkaan huomiota. Olin nimittäin ”inspiration”-teema mielessäni laittanut jalkaani Wolfordin sukkahousut*, joiden toinen lahje (hhhm, onko sukkahousuissa lahkeet?) oli paksu ja mattamusta, toinen taas hyvin ohut ja läpikuultava. Oikein jännitin mennä juhliin omituisissa sukkiksissani, mutta kukaan ei huomannut mitään!

Lopulta kerroin pienen salaisuuteni ystävilleni. Kaikki sanoivat huomanneensa että sääreni olivat erisävyiset, mutta he luulivat, että valo käy sääriini jotenkin hassusti.

Olisitteko Te huomanneet näistä kuvista, että sukkahousuissani on jotain outoa, jos en olisi sanonut mitään?

Kuvat: Veera / Tyyliä metsästämässä

7

(12) Kommentit

  1. Enpä huomannut juhlissa enkä kuvistakaan ”omituisia sukkiksia” enennkuin mainitsit.

    1. Ihan hassua! Itse jopa mietin juhliin valmistautuessani, että voinko edes lähteä juhliin näillä sukkahousuilla. Ja sitten kukaan ei huomaa mitään! 😀

  2. Näissä kuvissahan sukkikset näyttää ihan sairaan kivoilta! PIDÄ. <3

    1. Kiitos Iina! Ehkä pidänkin. 🙂 Jos muut ei huomaa sukkahousujen jujua, niin on aika jännä tietää omasta asusta jotain sellaista, mitä kukaan muu ei huomaa. 😀

  3. En huomannut minäkään! Johtuu kyllä osittain ehkä siitäkin, että jalat ei ole sotilaallisesti vierekkäin, niin jotenkin silmä olettaakin, että värieroa on, enpä tiedä, jännä juttu. Mutta joka tapauksessa niin elegantilta taas näytit, ihana!

    1. Kiitos Saara, oli ihan nätti olokin. 🙂 Tämä mekko on kyllä kaunis, ja sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. 🙂

  4. LiisaM says:

    Huomasin, mutta ajattelin just että valo vaan osuu niihin eri tavalla. Mutta eihän sitä varmasti livenä huomaisikaan, varsinkaan missään gaalaolosuhteissa.

    1. Olitpa Liisa tarkka! 🙂 Ja juu, hämärässä gaalassa ei ollut ihmetkään ettei kukaan huomannut värieroa.

  5. Ellu says:

    Huomasin kyllä Parikat ennen kuin mainitsit niistä mutta en sukkahousuja 😀 Tuo mekko on muuten aivan ihana <3

    1. Nämä Parikat on kyllä mulle tosi tärkeät, jos siis kengät voi tärkeät olla. 🙂 Tuovat aina valtavasti muistoja blogin alkuajoilta mieleen. Valitettavasti mun jalat vaan kuolee kun seison näillä useamman tunnin. Lauantaina melkein itkin jo kolmen tunnin jälkeen kun sattui niin paljon. 😀 Onneksi oli mukana vaihtokengät. 🙂

  6. pauliina says:

    myöhästyneet synttärionnittelut 10-vuotiaalle! <3
    ja ei, minäkään en huomannut mitään outoa sukkiksissa! 🙂

    1. Kiitos pauliina!!! 10v on ihan hirvittävän pitkään!!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.