Kaikella on tarkoituksensa

tunnetila: onni

Läksin tiistai-iltana inasen ärsyyntyneenä kotiin pilateksesta. Olin tietämättäni mennyt tunnille, joka ei kuulunut kuukausikorttini piiriin. Pienessä huutoepisodissa minulle painotettiin, että minun kuukausimaksuuni kuuluvat vain tavalliset pilatestunnit, ei erikoistunnit, kuten ilmapilates. Okei, asia tuli harvinaisen selväksi.

Torstaiaamun lukujärjestyksessä luki klo 10.30 PILATES. Sinne siis.

Pääsin eilen aamuna, torstaina siis, pilateskoulun respaan, jossa minua oltiin taas vastassa kädet puuskassa. ”No mitä sinä nyt haluat?” ”No siihen tavalliseen pilatekseen olisin nyt tulossa…” ”Ei ei ei! Ei tämä pilates kuulu sinulle! Tämä on tarkoitettu vanhemmille rouville.” ”Mutta tässä lukee tavallinen pilates…” ”Ei. Perjantaiaamun tunti on sinulle. Mene tänään vaikka kävelylle ja tule perjantaiaamuna uudestaan.” Jumalauta sentään!

En tuossa hetkessä arvannut, että kielto osallistua pilatestunnille oli ehkä parasta, mitä minulle on tämän reissun aikana tapahtunut.



Päätin purkaa ärsytystä ja ylimääräistä energiaani pieneen kävelylenkkiin, ja kävelin rantaa pidemmälle kuin olen aikaisemmin kävellyt. Aivan rannan toisessa päässä näin hiljaisen poukaman, jota ympäröivät kauniit kalliot. Suunnistin poukamaan ja ajattelin pulahtaa siellä mereen.

Kallioiden lomassa näin kuitenkin pienen polun, joka katosi kutsuvasti puiden oksien alle. Läksin kävelemään polkua ja nousin kivikkoista seinämää ylös. Yhtäkkiä kuulin jostain vaimean äänen. ”Bää!”

Nostin katseeni ylös vaikeakulkuisesta maastosta ja huomasin, että minua tuijotetaan. Kahden kallionlohkareen välissä seisoi maailman suloisin otus, joka tuijotti minua suoraan silmiin!

Pää kallellaan se seurasi askeleitani, eikä hievahtanutkaan paikaltaan, vaikka lähestyin sitä hiljaa. Antiloopin näköinen siro sarvipää seurasi liikkeitäni todella tarkasti. Aina kun sanoin sille jotain, sen pää kallistui entisestään ja se katsoi minua uteliaana. Otus tuntui kuulevan jokaisen kuiskaamani sanan.

Lopulta olin jo niin lähellä kaunokaista, etten rohjennut mennä enää lähemmäksi. Tuijotimme toisiamme muutaman minuutin ja minulta valui kyyneleet pitkin poskia. Tuo hetki ja eläimen läheisyys tuntui niin uskomattomalta!

”Bää”, se avasi keskustelun. ”Juu, kaunis tyttö olet!” ”Bää!” ”Kyllä, oikein viehättävä ja sievä.” ”Bää!” Tätä keskustelua jatkoimme hetken ja juttelimme toisillemme vuorotellen.


En halunnut eläimen tuntevan oloaan uhatuksi, joten istuin kivelle ja katselin välillä merelle. Silloin kun en kiinnittänyt siihen mitään huomiota, se vaihtoi paikkaa. Nousi aina vain korkeammalle, jotta näkisi minut paremmin. Minä nappasin aina välillä siitä muutaman kuvan, ja katselin taas poispäin.

Tätä toistemme tutkailua ja pientä jutustelua kesti yli puoli tuntia. Sen jälkeen upea otus katosi kallioiden taa.

Halusin nähdä millainen paikka vuoren huipulla on, joten eläimelle hetken etumatkaa annettuani läksin kapuamaan rinnettä ylös.

Kun pääsin seuraavalle tasanteelle, kuului ihan vasemman korvani juuresta matala ”Bää!” Katsoin sivulle ja huomasin antiloopin seisovan aivan vieressäni! Säikähdimme molemmat. Eläin käänsi korvansa takaviistoon ja hörähti hevosmaisesti. Minä ymmärsin yskän ja läksin sydän kurkussa pamppaillen peruuttamaan sinne mistä tulinkin.

Onneksi maasto oli niin vaikeakulkuista, etten pystynyt juoksemaan karkuun. Refleksit nimittäin sanoivat, että nyt kannattaa ottaa jalat alle. Järki kuitenkin sanoi, että paikalta poistuminen mahdollisimman hiljaa on ehkä sittenkin järkevintä.

Kapusin rinteen alas, enkä uskaltanut kertaakaan katsoa taakseni. Vasta rannalta käännyin katsomaan vuorelle, ja sieltä tuo tyyppi taas tuijotti minua. Oli oikein noussut taas kiven päälle, jotta näkisi kunnolla.

Huh huh mikä reissu! Sydämeni alkaa vieläkin hakata hurjaa tahtia kun edes muistelen tuota jännittävää kohtaamista. Enpä olisi uskonut, että tavallinen torstaiaamun pilatestunti vaihtuisi puolen tunnin jutusteluhetkeen sievän sarvipään kanssa. Tulin tuosta kohtaamisesta ihan hurjan onnelliseksi!

6
Previous Story
Next Story

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply
    Tarja
    25/05/2018 at 08:48

    Ensinnäkin: kuulostaa kyllä hyvin erikoiselta paikalta tuo sinun pilates-salisi! 😀 Suomessa ei kyllä asiakkaita ajettaisi pois tuolla tavalla. Mutta jos tuota ei olisi tapahtunut, niin eipä olisi ollut sinulla noin ainutlaatuista kohtaamista! Aivan ihana otus ja vaikuttaa olleen sinusta yhtä kiinnostunut kuin sinä hänestä. Luulenpa, että tämän tapaamisen muistat ikuisesti, pilates-tunteja tulee ja menee.

    Aurinkoista viikonloppua!! <3

    • Reply
      Nina
      25/05/2018 at 11:40

      No niinpä! Onneksi harmitukseni tunnille pääsystä muuttui hetkessä valtavaksi kiitollisuudeksi oikeastaan koko elämää kohtaan. 😀 Eläimet vaan on jotain niin ihanaa! Etenkin kun kohtaa villin eläimen, jonka kanssa muodostaa edes hetkeksi pienen luottamussuhteen, niin se on parasta ikinä! <3

      Ihanaa viikonloppua sinullekin Tarja! <3

  • Reply
    Tuuli - Lumo Lifestyle
    25/05/2018 at 17:38

    Hieman outo on pilatesohjaajasi… olisihan hän voinut vain selittää -js olisitte ymmärtäneet toisianne-, että ryhmän taso ja tahti ovat ehkä jotain muuta kuin toivot tai ottaa sinut pokkana tunnille mukaan.

    Kylläpä on sievä tuo uusi ystäväsi, niin kyselevän näköisenä pää kallellaan katselee.

    • Reply
      Nina
      25/05/2018 at 18:09

      No niinpä!!! Vaikka olisi ollut kuinka mummuille suunnattu tunti, niin kehonhuoltoa se ainakin olisi minulle ollut. Mutta noh, onneksi käännytti minut pois. Sain tilalle jotain paljon ikimuistoisempaa. <3

  • Reply
    Saara
    25/05/2018 at 21:37

    Voisko se olla vuorikauris? Edelleen, ihan mieletön juttu, nähdä tuollainen elukka omassa habitaatissaan!! Meillä oli pihalla viime syksynä kärppä, otin ainakin sata kuvaa ja kymmenen videota ja olin aivan pyörryksissä, kun se pikkainen ei pelännyt yhtään! Kyllä tuo kokemus mummopilateksen pieksi ?

    • Reply
      Nina
      26/05/2018 at 00:41

      KYLLÄ! Tuo ihana tyyppi oli juurikin vuorikauris! Mä ajattelin heti itsekin että se oli vuorikauris, mutta sitten kun kotiin tultuani googlasin, niin kaikilla kauriilla oli valtavat sarvet. Olen nähnyt suurisarvisia kauriita paljon Alpeilla (olen itsekin horoskoopiltani kauris, ja siksi koen niihi jotain suurta vetovoimaa), mutta nyt kun tein uuden haun Goolessa, niin vuorikaurisnaaras näyttää juuri samalta kuin minun näkemäni eläin. Ja hei, oikeassa olet, mummot sai tehdä ihan rauhassa pilatesta jonossa, minä nautin hieman harvinaisemmasta seurasta, ja vieläpä ihan ilmaiseksi. 😀

  • Reply
    Pauliina
    27/05/2018 at 12:26

    Ihana kohtaaminen! Varmasti jää yhtenä tärkeimpämä muistona mieleesi koko reissusta, ellei sitten kaikkein tärkeimpänä. Melkein minullakin tuli kyynel silmään. Eläinethän on parasta maailmassa. ♡♡
    Kauris olen muuten itsekin.

    • Reply
      Nina
      27/05/2018 at 14:08

      Kauriit <3 Siis eläimet, mutta myös horoskooppimerkkinä kauris on minulle tosi osuva. Kohtaaminen pyörii mielessäni jatkuvasti, ja tuo aina hymyn huulille. Muistan tuon varmasti aina. <3

  • Reply
    koshka
    27/05/2018 at 19:28

    Aivan ihanan erikoinen kohtaaminen! En kestä tuota kauriin kurkkausilmettä, minkä olet saanut vangittua kuviinkin – hellyttävä tyyppi! Eläimet <3

    • Reply
      Nina
      27/05/2018 at 20:08

      Tuo tyyppi vei sydämeni kerrasta! Aivan ihana! <3 Rakastuin! <3

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.