Ihana/kamala etätyö

tunnetila: pohdiskelu

Etätyö konseptina on minusta ihana! Nautin suunnattomasti aamuista, jolloin tiedän jääväni kotiin etätöihin. Noina aamuina ei tarvitse meikata eikä miettiä mitä laittaisi päälle. Kotona voi hengailla koko päivän vaikka pyjamassa.

Työt voi aloittaa aikaisemmin, heti herättyään. Siirtymää työpaikalle ei tarvita, joten päivän voi myös lopettaa toisesta päästä vähän aikaisemmin. Etätyöaamuina on aikaa hauduttaa aamupuuro kunnolla, ja syödä puuro hitaasti aamun ensimmäisiin sähköposteihin vastaillessa.

Lataan yleensä myös edellisenä iltana pyykkikoneen täyteen, ja käynnistän sen aamulla. Lounastauon aikaan kone on pysähtynyt ja voin ripustaa pyykit kuivumaan. Yksi asia vähemmän tehtäväksi viikonloppuna.

Olen jo useamman vuoden pitänyt etätyöpäivänä perjantaita. Parhaina viikkoina (ja silloin, kun keskittymistä vaativaa kirjoitustyötä on tehtävänä paljon), pidän etäpäivinä myös maanantait. Nuo viikot, kun olen toimistolla vain kolmena päivänä, ovat todella voimauttavia. Saan aikaan valtavasti asioita niin toimistolla kuin kotona, ja olen tyytyväinen työni tuloksiin.

Työskentelen nykyään monitoimitilassa (hieman kauniimpi nimi kirosananakin tunnetulle avokonttorille), ja sinne siirtymisen jälkeen keskittymiseni on heikentynyt valtavasti.

Yritän käyttää vastamelukuulokkeita niin paljon kuin pystyn, mutta jatkuva kuulokkeiden käyttö aiheuttaa minulla omituisia särkyjä leuoissa. Viime kesänä luulin, että minulle oli tulossa kasvohalvaus, sillä en pystynyt kunnolla liikuttamaan leukojani. Etäpäivä ja viikonloppu ilman kuulokkeita tekivät kuitenkin ihmeitä, ja silloin ymmärsin kiputilojen johtuvan minulle liian suurista kuulokkeista, jotka painavat leukaperiäni korvien alapuolelta.

Yllä mainittujen asioiden vuoksi tykkään etätyöskentelyn mahdollisuudesta valtavasti, ja hyödynnänkin sitä viikottain. Etätyöllä on minuun kuitenkin myös vähän ikävämpi vaikutus. Teen nimittäin töitä myös silloin, kun ei pitäisi.

En muista milloin olisin viimeksi ollut oikeasti sairauslomalla. Jos flunssa tai kuume kaataa sängyn pohjalle tai selkäkipu estää istumasta, niin voivottelen kipua hetken, ja sitten tartunkin jo koneeseen ja alan tehdä töitä. Ihmiset sähköpostin toisessa päässä ihmettelevät enkö olekaan sairauslomalla vaikka olen kipeänä. ”No en mä hirveen kipee ole, mä olen tänään etänä.”

Tammikuussa kun selkäni kramppasi, kenotin viikon sängyssä tyynyillä tuetussa asennossa läppäri sylissä, ja naputtelin joka päivä töitä aamusta iltaan. Tämä loppui, kun lääkäri kuuli että teen töitä ihan normaalisti, vaikka kuntoni oli huono.

”Nyt loppuu tuo pelleily! Kirjoitan sinulle viikon sairauslomaa ja sinun on pakko pitää se. Selkäsi ei parane koskaan, vaan menee kohta kramppiin hartioita myöten, jos teet töitä tuossa asennossa.” Tuolloin tottelin lääkäriä, ja olin ensimmäistä kertaa vuosiin oikeasti sairauslomalla viikon.

Etätyöstä kirjoittaminen tuli taas ajankohtaiseksi, sillä olen ollut nyt vieraiden lähdön jälkeen useita päiviä kotona sängyn pohjalla. Minulla on edelleen kamala yskä joka valvottaa yöt. Nenäni vuotaa, kurkku on kipeä ja lämpöäkin on joka päivä vähän. Nappasin silti eilen aamulla läppärinin sänkyyn ja aloin töihin.

Tällä kertaa minulla ei ole kotona työkonetta, vaan operoin omalla kotikoneellani. Sähköpostien lähettely ja kaikki somessa tehtävä työ onnistuu kotikoneella, mutta kaikkiin työpaikkani järjestelmiin en omalla koneellani pääse.

Eilen harmitti vietävästi, kun en saanut kaikkia työasioita hoidettua. Lopulta laitoin viestiä töihin ja kysyin, voisiko joku kollegoistani tuoda työkoneeni minulle vaikka taksilla. Saisin sitten tehtyä kaikki työt normaalisti omasta sängystä käsin.

Kukaan ei suostunut tuomaan konetta minulle. ”Mitä jos nyt hoitaisit itsesi kuntoon ihan ilman mitään työhommia, että paranisit oikeesti”, pyyntööni vastattiin. Hermostuin ensin. Miksi minua ei haluta auttaa?

Lopulta tulin siihen tulokseen, että hemmetti, kyllä ne työt vielä yhden päivän odottavat. Kun nyt lepään tämän päivän kunnolla, niin olen luultavasti torstaina jo terve, tai ainakin parempivointinen.

Teetteko Te etätöitä kotona? Entä saatteko pidettyä etätyöntekemisen hallinnassa, vai annatteko työn viedä mukanaan? Minusta etätyökonsepti on muuten mahtava, mutta nämä sairauspäivät kannattaisi kyllä opetella sairastamaan ihan rauhassa. Luultavasti silloin pääsisi takaisin töihinkin nopeammin.

8
Previous Story
Next Story

You Might Also Like

14 Comments

  • Reply
    Petra
    13/03/2019 at 10:10

    Ratkaisu: en omista omaa konetta 🙂

    • Reply
      Nina
      13/03/2019 at 10:15

      Oh-hoh! Toi on jo kova! 🙂 Mä kirjoitan blogia, joten mulla on pakko olla oma kone. Teen niin paljon kirjoitustöitä blogiin ja tallentelen kaikkia reissu- sekä muita kuvia, etten voi käyttää työkonetta sellaiseen. Mutta tuopa olisikin kyllä erinomainen tapa irrottautua töistä kotona.

  • Reply
    Iina / MouMou
    13/03/2019 at 11:39

    Joo, tuttu juttu! Helposti lipsuu ylityötunneiksi. Viime kevään venyneen keuhokuumeen jälkeen tosin pidän saikut saikkuna ja työpäivät työpäivinä.

    Etäpäiviä meillä ei oo, mutta tiedän, että ne lisää mun tehokkuutta tosi paljon. Harmi, ettei pomo ymmärrä tätä! 🙂

    • Reply
      Nina
      13/03/2019 at 15:13

      Hyvä että olet oppinut pitämään saikut saikkuna. Mutta vakava juttu siihenkin vaadittiin. Miksei sitä opi mitään ennen kuin on pakko?! Etätyön edut on kyllä erinomaiset, täytynee puhua pomollesi kun seuraavan kerran tavataan. 😀

  • Reply
    miumau
    15/03/2019 at 08:04

    Eilen tein etätyöpäivän: aloitin klo 7 aamulla, lopetin klo 19 illalla. Välillä kävin kahdella soittotunnilla, joiden välissä tein työtä harrastuspaikalla. Että sellainen päivä 🙂

    <3 miumau

    • Reply
      Nina
      16/03/2019 at 18:18

      Kuulostaa erinomaisesti suunnitellulta etäpäivältä! Sopivassa suhteessa töitä ja vähän muuta kivaa aivojumppaa väliin. Pysyy mieli virkeänä ja balanssissa. <3

  • Reply
    Virpi
    16/03/2019 at 01:04

    Nyt täytyy varmaan ensimmäistä kertaa ikinä olla vähän eri linjoilla. 😀 Nykyisessä työssäni pidän hyvin harvoin etäpäiviä, ehkä kerran kolmessa kuukaudessa, mutta edellisessä tyäpaikassani pidin kerran-pari kuukaudessa. Rakastan etäpäiviä juuri samoista syistä kuin sinä, mutta minulla ei ole koskaan ollut ongelmia lopettaa töiden tekemistä ajoissa. 🙂 Tämä saattaa johtua joko 1) siitä, että juuri edellisessä työssäni minulla oli jatkuva ylityömääräys päällä ja kerääntyneitä saldotunteja usein reilusti yli 100, kunnes ne leikkaantuivat ja sama ruljanssi alkoi taas alusta (valtiolla näin). Väsähdin jatkuvaan työtaakkaan täysin, ja vain päätin ettei työ ole elämäni tärkein asia, joten lopetan ylitöideiden tekemisen heti kun mahdollista ja satsaan tunnit siihen ”oikeaan elämääni”. No, tämä onnistui vasta työpaikkaa vaihtamalla. 🙂 Mutta vanhassakin työssäni etäpäivät olivat pieni pelastus, sillä kun en ollut toimistolla, oli helpompi lopettaa töiden teko ajallaan, kun kukaan ei esim. tullut huoneeseeni pyytämään jotakin. Tai sitten 2) siitä, etten ole vielä täysin löytänyt omaa paikkaani ammattien kirjosta, enkä mitenkään erityisesti rakasta työtäni. En koe välttämättä olevani oikealla alalla, ja pohdin usein uutta suuntaa ja uusia askeleita työelämälleni. Töitä on kuitenkin tehtävä, ja nykyinen työni on paljon mukavampaa kuin edellinen. Molemmista olen myös oppinut valtavasti ja siitä olen erittäin kiitollinen. Ja tämä voi johtua myös 3) siitä, että minulla on aina jotain mielenkiintoisempia projekteja, harrastuksia tai omia juttuja, joihin haluan vapaa-ajallani panostaa. Niiden parissa aika meneekin niin nopsaan, etten ole tarpeeksi miettinyt edes niitä jatko-opiskeluja, joihin pitäisi pyrkiä jos aion joskus vaihtaa alaa. 😀 Olen myös ollut paljon tekemisissä ihmisten kanssa, jotka ovat kirjaimellisesti polttaneet itsensä loppuun töiden vuoksi, joten otan nämä asiat hyvin vakavasti. Oma isäni kuoli nuorena, vain 50-vuotiaana, ja hän oli stressannut töistä sairaalloisesti niin kauan kun muistan. Toki se ei ollut ainoa syy kuolemaan, mutta stressin vaikutukset elimistöön ovat vieläkin osittain hämärän peitossa, ja epäilen, että ne ovat suuremmat kuin luulemmekaan. Tämä ei tosin liity tähän, jos pitää työstään. 🙂 Harhauduin hieman polulta. Minua auttaa myös, että mieheni tekee myös hyvin ”normaalissa määrin” töitä, ja tulee usein viiden maissa kotiin. Silloin viimeistään on hyvä aika lopettaa työt ja nauttia yhteisestä ajasta. 🙂 Pitäkää ystäväiset itsestänne huolta! <3

    • Reply
      Nina
      16/03/2019 at 18:05

      Virpi, mä olen tismalleen samaa mieltä ylitöiden teosta, enkä tee niitä mielelläni. Etäpäivinä pidän kyllä aika hyvin huolta siitä, etten tee ylitöitä, ja jos teen, laitan kaikki tunnit visusti talteen ja pidän niitä pois heti kuin mahdollista. Ainut ongelma minulla on tämä työn tekeminen sairaana. Teen mielummin itse ne pakolliset työt sairaana, kuin kuormitan jo muutenkin ylityölistettyjä kollegoitani omilla hommillani.

      Hyvä kuulla että työsi on nykyään jo hieman palkitsevampaa kuin edeltäjänsä, mutta toivotaan, että vielä löydät oman paikkasi, jossa todella viihdyt. Se, että nauttii tekemästään työstä, tuntuu ihan juhlalta! (Ja siis kyllä, olen itsekin täysin tympääntynyt työhöni aina säännöllisin väliajoin. :D)

  • Reply
    Virpi
    20/03/2019 at 21:15

    Aaaa, nyt ymmärrän paremmin. 🙂 Juu, tuo toisten kuormittaminen on kyllä vaikea paikka. Mutta josko tässä olisi jotenkin sama tilanne kuin lentokoneessa, ”auta aina ensin itseäsi, siirry sitten auttamaan muita”. 🙂

    • Reply
      Nina
      21/03/2019 at 16:39

      Voi kyllä, juuri noi tämän pitäisi mennä. 🙂 Sain muuten tänään pari päivää sairauslomaa, kun tämä flunssa ei meinaa hellittää. Vannoin sairauslomalappu kädessäni, etten tee töitä tänään enkä huomenna. Toistaiseksi on mennyt vielä kohtuullisesti. 😀

  • Reply
    Virpi
    21/03/2019 at 20:33

    Voi kurja miten sitkeä flunssa sinuun iski. 🙁 Nyt lepoa, lepoa ja hurjasti tsemppiä koitokseen! 🙂

    • Reply
      Nina
      22/03/2019 at 11:12

      Kiitos Virpi! Nyt kun vielä tietäisi miten levätään… 😀

  • Reply
    Emilia
    31/03/2019 at 21:53

    Teen melko paljon etätöitä ja saan pidettyä päivät aika hyvin kurissa. Tosin se on vaatinut vaikean työuupumuksen, että tähän pisteeseen on päästy eli ei ihan helpoin tie. Olen tehnyt itseni kanssa sopimuksen, että jos etäpäivänä työt venyy pitkäksi, teen seuraavana päivänä lyhyemmän pätkän töitä ja tähän en tee poikkeuksia. Yritän pitää tällä tasapainoa edes jotenkin yllä 😊
    Aiemmin tein myös sairaana töitä, mutta senkin lopetin työuupumuksen myötä, se kun herätti miettimään omaa hyvinvointia ja työn tärkeyttä aika tavalla. Työt odottavat siihen asti kunnes palaan ja jos jollakin asialla on tulipalokiire, tulee työpaikan järjestää se kuuluisa ”joku” hoitamaan asia. Terveys ennen työtä, se olkoon vaikka motto tähän 👌🏻😘

    • Reply
      Nina
      01/04/2019 at 12:19

      Erinomainen motto! Kyllä ne työhommat aina juuri se kuuluisa ”joku” hoitaa. Tuntuu vaan ihan superepäreilulta kuormittaa kollegoita oman ”tylsän flunssan” takia. Mutta flunssassa jos missä on vakavia jälkitauteja, joten myös se täytyy ottaa vakavasti. Ihana kuulla, että sinulla on jo etätyö balanssissa. <3

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.