tunnetila: huoli ja murhe
Jokainen Tunnetilan Instagramia seuraava ja tämän postauksen kuvia katseleva näkee, että vietin juuri ylellisen viikonloppuyön yhdessä Suomen upeimmista hotelleista, Hotel Kämpissä. Loistelias miljöö, houkutteleva sänky, hemmotteleva vaahtokylpy ja maukas aamiainen. ”Oi, teillä oli varmasti ihana tyttöjen ilta!”
Mitä jos kertoisin, että totuus kuvien takana on hyvin erilainen? Että hotelliin kirjautumisen jälkeen suunnitelmamme muuttuivat täysin. Että ystävälläni oleva sairaus paheni yllättäen. Että kuntosali ja spa -suunnitelmien sijaan tulivat vatsakrampit, jotka saivat ystäväni tärisemään ja kouristelemaan ylellisen hotellin laadukkaissa lakanoissa. Krampit, jotka pakottivat hänet oksentamaan marmorikylpyhuoneessa tuntikausia.
Mitä jos kertoisin, että soitin illan aikana kaksi kertaa hätänumeroon, ja että odotimme ambulanssia hotellille puolitoista tuntia? Että ambulanssia odottaessa kostutin hotellin kauniisti kirjaillun pyyhkeen jääkylmällä vedellä, ja yritin viilentää sillä ystäväni hikistä otsaa loputtoman pitkältä tuntuvan odottamisen ajan.
Mitä jos kertoisin, että ystäväni ei palannut yöksi luksushotelliin, vaan vietti yönsä Meilahdessa päivystyksessä? Tai sen, että minä jäin hotellihuoneeseen yksin kädet vapisten sen jälkeen, kun ystäväni vietiin pyörätuolilla ambulanssiin, eikä minua otettu mukaan. Tai sen, että kävin vaahtokylvyssä vain rauhoittuakseni ja saadakseni nukuttua yön aikana edes muutaman tunnin, vaikka olin huolesta suunniltani.
Niinpä niin. Pelkkien sosiaalisessa mediassa jaettujen kuvien perusteella ei kannata olettaa oikeastaan yhtään mitään. Nämä kuvat toki kertovat oikeasta elämästä, eli kyllä, olin viime yön upeassa Hotelli Kämpissä viettämässä tyttöjen iltaa, mutta kuvat eivät kerro minkäänlaista tarinaa illan todellisesta kulusta.
Tilanne on nyt onneksi ohi, ja ystäväni tila on saatu vakaaksi. Hän pääsi aamulla sairaalasta ja ehti jopa nauttimaan Kämpin aamiaisesta, siis sen pienen ruokamäärän verran, minkä uskalsi tuskien yön jälkeen syödä.
Jaan tämän tarinan Teille ystäväni luvalla. Pohdimme nimittäin aamulla hänen kanssaan, miten tärkeää on tuoda ilmi se, miten erilaiselta elämän saa somessa näyttämään jos vain haluaa. Somessa julkaistavaksi valitaan yleensä vain yksi totuus, ja usein se on aika siloteltu.
Meidän ylellinen hotelliyömme meni siis näin, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Toivottavasti Teidän viikonloppunne on sujunut hieman leppoisammissa merkeissä!
23
Kiitos kun jaoit totuuden <3 ihan kamala kokemus varmasti! Onneksi ystäväsi sai apua ja hoitoa. Oletko sinä ok?
Kun muistaisi somea selatessa ja muiden kokemuksia kadehtiessa (joo, myönnän), että ne eivät vastaa totuutta…
Kiitos ihana Heidi, kun mietit kaiken keskellä minun vointiani. <3 Voin jo ihan hyvin, mutta kokemus on kyllä sellainen, mikä ei hevin unohdu. Totesimmekin ystäväni kanssa, että olipa ikimuistoinen Kämpin reissu! Onneksi ystäväni huumorintaju on lyömätön, eikä tunnu katoavan edes hädän hetkellä! <3
Hui! Kamala kokemus teille molemmille ? Oletko sinä kunnossa? Onneksi ystäväsi pääsi hoitoon ja sai apua ❤️
Voi kiitos sinä ihana, kun minun voinnistani huolehdit! <3 Olen kyllä kunnossa, ja ystäväni myös. Tajusin joskus kymmeneltä illalla hotellin sängyllä maatessani, että olin syönyt viimeksi aamiaisen aamulla. Kaikki ruokailusuunnitelmamme menivät päivältä mönkään, mutta kun oli toisesta niin huolissaan, ei edes tajunnut omaa nälkää. Oli tuo kyllä aikamoista!
Voi rakas. Onneksi kaikki päättyi hyvin. 🙁
Juu, tällä hetkellä kaikki on jo hyvin. <3 Mutta en voi kuin ihmetellä ystäväni kivunsietoa ja sinnikkyyttä eilen illalla ja viime yönä. Jos minulle olisi tullut sellaisia kipuja joita hän näytti käyvän läpi, olisin luultavasti menettänyt tajuntani. 🙁 Tai mistä sitä tietää, mitä kaikkea kroppa ja pää oikein kestää jos pakko on.
Näin se on: kuvat eivät aina kerro totuutta. Onneksi ystäväsi voi paremmin ja sinä myös! <3 Pelottava kokemus!
Aina ei tosiaan elämä meni suunnitelmien mukaan, mutta aika paljosta sitä pakon edessä kuitenkin selviää.
Seuraavalla kerralla teillä on sitten sellainen ihan oikea tyttöjen viikonloppu! 🙂
Hyvää kesäkuun alkua ja uutta viikkoa sinulle! <3
Kiitos Tarja! <3 Oli kyllä pelottava kokemus! Sovimme onneksi jo ystäväni kanssa, että menemme vielä Kämppiin uudelleen, ja silloin saa luvan olla parempi onni. 🙂 Mutta kuten sanoit, elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan. Minua niin harmitti, kun ystäväni kaikkien kipujensa keskeltä pyyteli anteeksi sitä, että minun iltani menee pilalle. Voi apua! Tuossa tilanteessa minulle ei ollut mikään muu tärkeää, kuin ystäväni hyvinvointi. Ihan sama vaikka olisi mennyt avaruuslento sivu suun!
Ihanaa kesäkuuta Tarja, lämpöaaltoa odotellessa... <3
Hui kauheaaa!! Luojan kiitos kaikki nyt ilmeisen hyvin <3 Ja huh, olipa hurja tarina kuvien takana.
Juu, oli kyllä valitettavan ikimuistoinen luksusyöpyminen meillä. 🙁 Onneksi ystäväni voi nyt jo paremmin!
Tätä teemaa on pyöritelty paljon ja hyvä niin. Blogit ovat kuitenkin yhä suht tuore media, jossa on tarjoiltu lukijakunnalle avoimesti koko elämä. Mutta niin lehtijutuissa, televisiossa, kirjoissa kuin blogeissa näkökulma voi olla mikä tahansa, siitä voi saksia kaiken teemaan kuulumattoman pois. Sen ymmärtämistä me kaikki vielä varmaan harjoitellaan. – Ja mikä on aivan käsittämätöntä on se, että ambulanssin tuloon meni noin hirveän kauan aikaa!
Juuri näin Liisa, olet ihan oikeassa tuossa teemaan kuulumattomien asioiden pois jättämisestä. Kertomatta jättäminen ei ole valehtelua, vai onko? 😉 Samaa mieltä myös tuossa ambulanssin järjettömästä odotusajasta. 🙁