tunnetila: vinkkaus
Olen lähtenyt kuluneen viikon aikana taklaamaan stressiä, stressistä johtunutta unettomuutta ja siitä seurannutta väsymystä monin keinoin. Yksi keinoista oli tehtävälistojen tekeminen.
Olen ollut niin monta viikonloppua putkeen poissa kotoa, että kotona on vallinnut kaaos. Tein siis ensimmäisenä listan asioista, joita kotona täytyisi tehdä. Listalla oli mm. pyykkäystä, lakanoiden vaihtamista ja tasojen tyhjentämistä postista ja sekalaisesta tavarasta. Olen niitä ihmisiä, joiden päänsisäinen kaaos alkaa helpottaa, jos ympärillä on kaikki tip top.
Vaikka tehtävälista tuntui sitä kirjoittaessa pitkältä, niin kun lopulta näin konkreettisesti mitä kaikkea täytyisi tehdä, stressi alkoi helpottaa. Entäpä sitten se hetki, kun sai yksi kerrallaan vetää listalta tehtyjä asioita yli. Pa-ras-ta, ja niin stressiä purkavaa!
neuletakki Balmuir, silkkitoppi Max&co, farkut ABLE, korvikset Pernille Corydon, laukku Marimekko/DIY/Zadaa, kengät Pomar*
Toinen tekemäni lista liittyi selkäkipuuni ja sen kanssa taistelemiseen. Listasin konkreettisesti, mitä kaikkea voisin vielä kokeilla kivun syyn löytämiseen. Listalla olivat fyssarikäynti (jälleen kerran), uusi käynti lääkärillä, käynti gynekologilla (mitä jos kipu ei johdukaan selästä, vaan jostain muusta) sekä ihkaensimmäinen käyntini vyöhyketerapiassa!
Olen nyt varannut käynnit kaikkiin yllä mainittuihin paikkoihin parille seuraavalle viikolle, ja voin kertoa, että tämäkin, asioiden hoitaminen ja aikojen varaaminen, helpottivat myös oloa.
Odotan etenkin vyöhyketerapiaa ihan valtavasti. Kuulin nimittäin eräältä työkaveriltani, että hänen jatkuva selkäkipunsa oli loppunut yhden ainoan vyöhyketerapiakäynnin jälkeen kuin seinään!
Vyöhyketerapeutti oli painanut työkaverini jalkapohjaa yhdestä kohdasta ja todennut: ”Sinun munuaisesi eivät pysty käsittelemään kunnolla sitrushedelmiä, vaan menevät niistä tukkoon. Poista sitrushedelmät ruokavaliostasi, niin munuaisesi alkavat taas toimia.” Työkaverini teki työtä käskettyä ja tadaa, munuaiset alkoivat toimia, ja työkaverini selkä lakkasi kipuilemasta. Kipua ei siis aiheuttanutkaan selkä vaan munuaiset, jotka sijaitsevat sopivasti selkärangan molemmin puolin alaselässä!
Odotan vyöhyketerapeutilla käyntiä kovasti ja haaveilen samanlaisesta ihmeparantumisesta kuin työkaverillani. Lupaan raportoida Teille heti kokemuksistani, kun olen käynyt hoidossa. Oletteko Te käyneet vyöhyketerapeutilla?
Kolmas asia, minkä olen viime viikon aikana tehnyt, on päiväunien ottaminen.
Olen ollut jo monta viikkoa huonosti nukuttujen öiden jälkeen hyvin väsynyt, mutta olen silti sinnitellyt hereillä kymmeneen. Kymmeneltä olen kaatunut sänkyyn ja nukahtanut kuin tukki vain herätäkseni kolmen-neljän välillä, ja pyöriäkseni unettomana aamuun.
Viime viikolla otin kolmena päivän päikkärit heti kun pääsin töistä kotiin. Nukuin noin 30 minuuttia, yleensä puoli kuudesta kuuteen. Noiden nokosten avulla jaksoin valvoa iltaisin yhteentoista, ja samalla sain siirrettyä untani myös aamuyöstä tunnin pidemmälle. Olen siis herännyt viiden maissa pöyrimään sängyssä, eikä se tunnu minusta enää niin lohduttomalta.
Olen tolkuttanut aina kaikille, että nukkua täytyy silloin kun nukuttaa, mutta jostain syystä en ole totellut omaa neuvoani itse. Olen ehkä pelännyt, että päiväunet vievät yöunet. Nyt kuitenkin kun olen ollut näin poikki, unta on riittänyt hyvin myös öihin.
Myönnän olevani etuoikeutettu voidessani ottaa päikkärit aina kun siltä tuntuu. Lapsiperhearjen keskellä päikkäreiden ottaminen voi olla todella haastavaa. Kannustan silti ihan jokaista ottamaan päiväunet aina silloin kun se on mahdollista!
Neljäs juttu minkä olen taas talvea vasten aloittanut, on Ubikinolin syöminen. Muistin yhtäkkiä, että kärsin tismalleen samanlaisista uniongelmista pari vuotta sitten syksyllä. Etsin blogipostaukseni aiheesta ja siellä mainittiin Ubikinoli ja sen vaikutukset unenlaatuun.
Marssin heti kauppaan ja hain pari paketillista Ubikinolia. Toivotaan, että sen käyttö auttaa minua selviytymään taas tästä talvesta. Hih, onneksi on oma blogi, josta saa hyviä vinkkejä kaikkeen mahdolliseen!
Kiitos myös jokaiselle Teistä, jotka jaoitte vinkkejänne unettomuuteen liittyen. Unettomuus on yllättävän yleinen vaiva, jonka kanssa kamppaillaan iästä, sukupuolesta ja asemasta huolimatta, ja se vakuttaa hyvin laajasti koko elämään.
Toivottavasti kukaan meistä ei joudu kärsimään unettomuudesta pitkiä aikoja. Jatkuva väsymys on sietämätöntä!
Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe
7