tunnetila: tilannepäivitys
Blogini muuttaa ensi keskiviikkona (26.2.) palvelimelta toiselle. Muuton ei pitäisi näkyä Teille mitenkään, mutta kun aina voi sattua jotain, niin ajattelin, että on fiksua kertoa muutosta jo etukäteen.
Ettette vaan satu keskiviikkona tulemaan blogiini, ja jos se onkin alhaalla, niin luulette että ”nyt se lopettikin ihan oikeasti, eikä kertonut mitään!”
Ei huolta, blogini jatkuu. Verkkaisesti ja elämääni sen suuremmin kuormittamatta, mutta jatkuu silti. Enhän minä voi luopua yhdestä isosta osasta itseäni, enkä myöskään Teistä. Tulisi liian kova ikävä.
Yritän suhtautua blogiin jatkossa kuten suhtauduin siihen bloggaamisen aloittaessani. Eli kirjoitan kun siltä tuntuu. Kirjoitan asioista, jotka ovat minulle tärkeitä. Asioista, jotka ilahduttavat tai tuovat hyvää oloa arkeen.
Noista samoista teemoista olen toki kirjoittanutkin kaikki nämä vuodet, mutta siihen rinnalle on jossain vaiheessa hiipinyt pakko. Pakko saada ulos joka päivä jotain. Pakko kirjoittaa tuosta uudesta jutusta nyt, ennen kuin kaikki muut ovat kirjoittaneet siitä ja olen auttamattomasti myöhässä. Pakko saada tämä postaus valmiiksi (vaikka kello on kohta yksi yöllä ja nukkuakin pitäisi), jotta huomenna on jotain julkaistavaa. Pakko pakko pakko.
Nyt luovun pakosta, ja kirjoitan juuri silloin kun haluan. Uskon, että pakottomuudessa on avain onneen ja jaksamiseen.
Ihanaa sunnuntaita Teille kaikille! Pitäkää peukut pystyssä, että blogin siirrossa ei tapahdu keskiviikkona katastrofeja!
9