tunnetila: trauman kohtaaminen
poncho Indiska*, mekko Vero Moda*,
laukku Gianni Chiarini, espadrillot Amust
Olen törmännyt viime aikoina joka paikassa ponchoihin. Olen nähnyt ohuita ja keveitä kesäponchoja, paksumpia inkakuosisia poncoja syksyisempään menoon ja maailman pehmoisimpia kashmirponchoja Balmuirilta.
Minulla oli poncho joskus 90-luvun puolivälissä, kun ne olivat viimeksi muodin kuuminta aaltoa. Muistan kun istuin silloisen poikaystäväni pyörän tarakalla poncho päällä, ja ajaa huristelimme koulupäivän päätteeksi kirjastoon. Kesken pyöräilyn tunsin yhtäkkiä kuristuvani ja päästin ilmoille veret seisauttavan huudon. ”PYSÄYTÄ!!!”
Ponchoni oli jäänyt polkupyörän pinnojen ja ketjuja pyörittävän hammasrattaan väliin ja jokaisella polkaisulla se kiristyi entistä tiukemmin kaulani ympärille. Jos olisimme juuri sillä hetkellä ajaneet alamäkeä, eikä poikaystäväni olisi saanut pyörää pysähtymään, olisin oikeasti saattanut kuristua ponchoon. Tuo oli ihan hirveä hetki!
Onneksi pyörä pysähtyi heti ja selvisin tapahtumasta säikähdyksellä. Poncho oli aivan mustassa pyörän rasvassa, ja se piti leikata puukolla irti pinnojen välistä. Se siitä ponchosta.
Sain tapahtumasta trauman enkä ole sen jälkeen ponchoja käyttänyt. Nyt kuitenkin ihastuin Indiskan puuvillaiseen ponchoon* niin paljon, että päätin testata ponchoa käytössä näin parinkymmenen vuoden tauon jälkeen. Kivalta näyttää, mutta polkupyörän lähelle en edelleenkään aio ponchoni kanssa mennä.
Kuvista kiitos äidilleni!
0
Itelle on jääny traagiset ponchomuistot 2000-luvun alkupuoliskolla, jolloin hurjimmat trenditaiturit pukeutuivat virkatuista tilkuista koottuihin liehuihin, joiden väriyhdistelmissä oli vain mielikuvitus rajana. Lienee sanomattakin selvää, etten ole ponchoille lämmenny muutamaan vuoteen. Kuitenkin hennonsävyinen ponchosi näyttää sen verran kivalta, että ehkä muutan käsitykseni. Neutraalin värinen, pehmoinen poncho on itse asiassa aika nerokas kapistus viileisiin kesäiltoihin!
Hih, virkatut tilkkuponchot. 😀 Oma luonnonvalkoinen ponchoni on onneksi rauhallinen väritykseltään. Ja juurikin täydellinen viileneviin kesäiltoihin. Auringon paistaessa tuo on vähän liian lämmin.