tunnetila: ilo
Eipä minulla tässä muuta, kuin että KIELIKURSSI ON NYT FINAALISSA!
Opettaja piti meille keskiviikkona yllättäen tasokokeen. Päiväksi oli valikoitunut keskiviikko, sillä viimeisinä päivänä kukaan ei kuulema vaivaudu tulemaan tunneille. Mitä ihmettä?!
Hän oli aivan ihmeissään, kun kerroimme käyvämme kurssin reippaasti loppuun asti. Opettajamme on opettanut kyseisessä koulussa viisi vuotta, ja koko tuona aikana viimeisenä päivänä on kaikki oppilaat olleet paikalla kaksi kertaa. Olemme nyt siis kolmas ryhmä ikinä, joka käy kurssin loppuun asti. Hämmentävää.
Mutta palataanpa siihen tasokokeeseen. Koe sisälsi viisi sivua kuullun- ja luetunymmärtämistä. Aikaa kokeen tekemiseen annettiin puolitoista tuntia. Tein kaikki tehtävät niin huolella kuin osasin ja kas, minulla oli koko kokeessa yksi luetunymmärtämiskohta väärin. Ymmärsin kysymyksen hieman väärin. Kaikki muut oli oikein! Wohoo!
Tosin juuri tuollaisissa testeissä olen ollut jo alkujaan ihan hyvä. Muistanette kun sain netissä tehdystä tasokokeesta jäätävän hyvät pisteet ja minut laitettiin sen perusteella aluksi huippuosaajien ryhmään.
Jos minut laitettaisiin nyt tekemään koe, jossa täytyy kirjoittaa lauseet oikein, kiinnittää huomiota sanajärjestykseen, ja jos olisi saatava sanojen suvut ja muodot oikein, saisin kokeesta edelleen surullisen huonot pisteet. En opi saksan kielioppia. En, vaikka hakkaisin päätäni seinään. Piste.
Täytyy kuitenkin iloita siitä, että minulla on edes joku taito hyppysissä. Jokainen onnistuminen on aina palkitsevaa. Ja millä sitten itseni tästä onnistumisesta palkitsin? Sanotaan kaikki se yhteen ääneen, än-yy-tee NYT: SUKLAAVANUKKAALLA!
0
Sehr gut Nina!
Danke Merja! Ich bin sehr glücklich!!
Kuullun ja luetun ymmärtäminenhän se tärkeintä onkin (”puhumisenrohkeuden” lisäksi) kielen osaamisessa. Harvemmin sitä on ihan kielioppisääntöjen osaamisen harjalla tässä omassa äidinkielessäkään (jos pitäisi alkaa selittämään minkä säännön mukaan sanoja taivutetaan tms), tahi vaikka vahvassa englannissa ja silti niiden käyttö sujuu! Tärkeintä on ymmärtää ja tulla ymmärretyksi. Hienoa työtä, wunderbar! ?
No mä olen kyllä kanssasi samaa mieltä Maissi! Vaikka puhumiseni on välillä ihan mitä sattuu, niin silti suollan sanoja ulos kovaa vauhtia ja tulen (suurimmaksi osaksi) ymmärretyksi. Se kai se tärkeintä on. 🙂
hienoa! lämpimät onnittelut!
Kiitos pauliina! <3
Ihanaa! Onnea sinä sinnikäs nainen! 🙂 Sehr gut! (PS: ota viiniä kans!)
Kiitos ihana Tarja! <3 Oltiin eilen illalla juhlimassa kurssikavereiden kanssa kurssin päättymistä hyvin saksalaisissa meiningeissä. Join siis kaljaa. 😀
Kalja käy kans 😀 Etenkin Saksassa. Mulla on muuten ihan järjetön matkakuume (taas)… Olen nauttinut suunnattomasti näistä Berliini-postauksista: aivan kuin olisin ollut itsekin vähän Berliinissä 🙂 Kiitos siis!! <3
Onpa ihana kuulla, että olet saanut näistä postauksista iloa. Tuo on parasta palautetta ikinä! <3
Loistavaa Nina! Onnea 🙂
Kiitos Heidi! <3
Ihanaa! Kuten jo ylempänä sanottu, luetun- ja kuullunymmärtäminen se tärkeintä on!
Saatko vielä nauttia Berliinistä, vai koittaako kotimatka jo piankin?
Lähden Suomeen maanantaina, eli vielä on muutama päivä aikaa Berliinistä nautiskeluun. Täytyy ottaa nyt kaikki irti seuraavista päivistä! 🙂
Ilokseni sain täältä pari niin hyvää ystävää, että Berliinin reissut tulevat luultavasti lisääntymään lähiaikoina. 🙂
Ihanaa! Toistan itseäni, mutta onhan se! 🙂
No on se kyllä aika ihanaa! 🙂
Iso peukku tasokokeelle, uusille ystäville ja vapaapäiville Berliinissä – fantastisch! 🙂
Kiitos koshka! Tämä päivä oli ihan super, toivotaan että sama tahti jatkuu maanantaihin asti. Tosin ilmassa on kyllä todella paljon myös lähtöhaikeutta… En välttämättä näe näitä hyviä tyyppejä enää koskaan… 🙁
Joskus kauan aikaa sitten joku suomalainen totesi, ettei koskaan tule oppimaan saksaa kunnolla, koska ei jaksa opetella artikkeleita ja prepositioita. Olin ihan äimänä, että miten on mahdollista, sillä perheen kotikielikin oli saksa, mutta siis sveitsinsaksa. Nyt voisin sanoa samaa itse – ympäristön kieli on se sveitsinsaksa ja sitä on tullut kuunneltua reilut toistakymmentä vuotta ja vieläkään ei homma luista niin hyvin kuin toivoisin, välillä kieli tökkii ihan simppeleissä asioissa. Eilen leipäostoksilla kyselin hapantaikinaan tehtyä ruisleipää. Myyjä puhui jotain ”puhtaasta ruisleivästä” ja loput lauseesta arvasin, koska leipää ei näkynyt hyllyssä. En tiedä minkä alueen murretta nainen puhui, mutta jotain täysin käsittämätöntä. -Eli mä ymmärrän sun tuskaa….
Kiitos Liisa! <3 Sveitsinsaksa se vasta kummallista onkin! Öppis, grüezi, omituiset numerot, hoi zäme, guete aabig, ich luege... Omituista, mutta jotenkin minusta niin ihana. Olen aina fiiliksissä kun kuulen jonkun puhuvan sveitsinsaksaa. 🙂
Mutta hapantaikinaan tehty ruisleipä... Huh huh! Olisin tuossa vaiheessa ostanut Ryvitan näkkäriä. Sitä sieltä muistaakseni saa. 🙂
Joo, kummasti sveitsinsaksasta on tullut tosi kotoiselta kuulostava kieli….- Kyllä ruisleipää löytyy, mutta olen aika nirso ja kaipaan sitä oikeaa happamuutta. Ennen ihan tavallisesta marketista löytyi ruotsalaisia tyhjiöpakattuja paahdettavaksi tarkoitettuja ruisleipiä, mitkä oli ihan mahtavia. Nyt on taas etsintä päällä ja täydellistä leipää odotellessa täytynee käydä suomalaisten joulutorilla.
Onneksi jokaisesta maailman kolkasta löytyy nykyään suomalaisia, jotka pitävät Suomi-fiilistä yllä. Juuri vaikkapa joulutorien muodossa. Toivottavasti löydät hyvää ruisleipää! 🙂