tunnetila: tyytyväisyys
*yhteistyössä Sony Nordic*
Sisustusintoilija, pesän rakentaja, ja kotia mahdollisimman houkuttelevaksi paikaksi tekevä Nina tässä terve!
Kaipuu Espanjaan ei tunnu hellittävän, vaikka kotiinpaluusta on kulunut aikaa jo useampi viikko. En haluaisi kärvistellä kaukokaipuun kourissa enää yhtään enempää, joten olen nyt ottanut vähän järeämmät aseet käyttöön. Olen alkanut sisustaa kotiamme aikamoisella vimmalla, ja tarkoituksena on oppia viihtymään kotona niin hyvin, että en kaipaa enää minnekään muualle.
Yksi paikka, missä olen aina onnellisimmillani, on leffateatteri. Elokuvien ihmeelliseen maailmaan uppoutuessani kadotan todellisuudentajun, sekä unohdan huolet ja murheet. Leffassa viikottain ravaaminen vaatii kuitenkin aikaa ja rahaa. Niinpä vastasin ilolla kyllä, kun Sonyltä tarjottiin testiin heidän uutta kaiutintaan, eli supertyylikästä Soundbaria.
HT-SF201 Soundbar* on linjakas, tyylikäs, ja suorastaan huomaamaton sisustukseen sopiva kaiutin. Soundbareja on saatavilla mustana ja vaaleana, joten niistä voi valita kumpi väri sopisi omaan sisustukseen paremmin.
Kaiutin on helppo yhdistää lähes mihin tahansa televisioon HDMI ARC -liitännällä, optisella yhteydellä tai Bluetooth®-yhteydellä (rajatut mallit). Huomioi kuitenkin, että paketissa ei tule mukana HDMI ARC -piuhaa. Meilläkin asennuspuuhat keskeytyivät, kun eteen tuli ylimääräinen reissu äänen erikoisliikkeeseen piuhaostoksille.
Sitten kun piuhat on kunnossa (jos niitä tarvitaan yhdistämiseen), yhteyden muodostaminen käy todella helposti.
Matalat taajuudet jytisevät sisäisen bassokaiuttimen myötä mukavasti, vaikka television äänentaso olisi aika pienelläkin (mahtava ominaisuus kerrostaloasujalle). Kaiuttimessa on myös leffateattereista tutun Dolby Digital -koodekin tuki. Vanhan telkkarimme äänenlaatu pompsahti kauniin kaiuttimen avulla välittömästi niin sanotusti ”nextille levelille”, ja ero vanhaan äänentoistoon on ihan huikea.
Solakasta mallistaan ja pienestä koostaan huolimatta Soundbarin S-Force PRO Front Surround -ominaisuus luo vaikutelman, että katsoja olisi ympäröity kaiuttimilla – ilman lattialla risteileviä johtoja. Leffateatterimaisen fiiliksen saaminen kotioloihin yhdellä pienellä kaiuttimella on aika mahtava juttu!
Jos jotain huonoa kaiutinkokeilusta täytyy sanoa, niin se, että kaiuttimen kautta ohjelmia katsoessa ja kuunnellessa huomaa todella selvästi, jos ohjelma on äänitetty huonosti. Normaalisti äänenlaatuun ei ole tullut kiinnitettyä näin paljon huomiota. Vika ei siis todellakaan ole laitteessa, vaan laite on niin tarkka, että se tuo äänityksen epäkohtia esille. Etenkin konsertteja kuunnellessa puuroutuneen äänen kuulee todella selvästi.
En ole itse mikään ääniekspertti, joten kysyin mieheltäni otetaanko kaiutin testiin, kun sitä minulle tarjottiin. Kerroin, että kaiuttimen hinta on 250€. ”Ei voi olla kovin hyvä jos on noin halpa”, hän totesi.
Kun sitten laitoimme kaiuttimen ensimmäisen kerran päälle, ja elokuvan tunnusmusiikin basso jysähti ilmoille, oli mieheni ilme näkemisen arvoinen. ”Apua, laita telkkari hiljemmalle!”, huusimme molemmat yhtä aikaa.
Eli hintaansa nähden Soundbar on aika mahtava peli! Kotona vietetyt leffaillat ovat alkaneet kiinnostaa meitä molempia nyt kummasti aiempaa enemmän.
Tunnistaako muuten joku Teistä, mikä leffa pyörii televisiossa näiden kuvien ottamisen aikana?
4
Ostin alkuvuodesta ihan jättikokoisen telkkarin, joten leffafiilis olisi taattu jos olisi vielä järeät kaiuttimet 😀 Pieni ongelma vaan itsellä on se, että en tahdo löytää hyviä leffoja nykyään. Lähes aina huomaan alkavani katsomaan kelloa, kun leffaa on kulunut 10 minuuttia! Kirjojen kanssa taas mulla häviää ajan- ja todellisuudentaju lähes aina. Niinpä yleensä mieluummin luen kuin katson elokuvaa. Muutamia lempielokuvia mulla on ja niitä sitten välillä katson leffanälkään. Ne ovatkin sitten minun mielestäni sitäkin laadukkaampia 🙂 Ehkä olen liian kriittinen, mutta minua todella tympäisee, jos komedia ei naurata, trilleri on epäuskottava tai huonosti näytelty tai nyyhkyleffa ei itketä. Tuntuu, että aikakin menee siinä ihan hukkaan…
Sama täällä Ellu, olen aika kranttu leffojen suhteen. (Tosin ikuisuuslemppareitani ovat mm. Die Hardit, Mies ja alaston ase jatko-osineen, sekä vanhat Poliisiopistot, eli se siitä laatuleffojen rakastamisesta. :D) Mutta siis, asiaan, eli viime aikojen omiin leffasuosikkeihini. Call Me By Your Name, ihaninta ikinä! <3 En tiedä onko jo tullut saataville, mutta jos on, niin katso! Toinen, hieman outo, mutta mahtava, on pari vuotta sitten tullut Isäni Toni Erdmann. Ja vielä kolmas mikä tulee näin heti mieleen on Ladybird. Teemana nuoruus ja itsensä etsiminen. Jos katsot jonkun noista niin kerro mitä tykkäsit. Ja jos et tykännyt, niin katso Die Hard 3 (Die Hard with a Vengeance). Ai että, mä vaan jostain syystä niin rakastan tota leffaa. 😀 😀
Kiitos vinkeistä Nina, mutta trailereiden perusteella en oikein innostunut noistakaan :O Myönnän että olen vaikea tapaus 🙂 Die Hardeja olen katsonut joskus. Niissä taas lievästi ärsyttää Bruce Willisin virne 😀 Nimenomaan action-leffoja olen aikoinaan katsonut paljon. Mm. Michael Mann ja Jerry Bruckheimer ovat olleet minun suosikkiohjaajia. Mutta katsoin myös romanttisia komedioita ja muita kevyempiä leffoja. Ennen katsoinkin paljon elokuvia ja olin kartalla niistä. Mielestäni taso vaan on huonontunut valtavasti. En oikein osaa sanoa missä on vika, näyttelijöissäkö vai ohjaajissa… Vai minussa 😀
Äääää, no hitsi, mitähän mä sulle keksisin…? Mun ikilemppari romanttisista komedioista on Holiday. En tiedä mikä siinä iskee, mutta jostain selittämättömästä syystä se on mun lemppari. Ja toinen ikisuosikki romanttisista komedioista on Rakastunut Shakespeare. Mutta noi molemmat on siis vanhoja leffoja. Höh!
Nyt mä otan tämän henkilökohtaisena haasteena. Mun on pakko löytää joku uusi leffa, josta Ellu tykkää! 😀
oi bruce vaan on paras ja hei poliisiopistot aiai sitä nostalgian määrää! Pukeuduin viime vuonna ystävän 40 v synttäreillekin sergeant callahaniksi, hahahahha! Nykyiset toimintaelokuvat sen sijaan on ihan pyllystä 🙁 Onkohan Ellu jo katsonut klassikon ps i love you? Kaikki kyllä varmaan on katsonut sen 😀
Bruce! <3 Bruce on ykkönen! Ja hei mä muistan sun naamiaisasusi. Olit heittämällä kuumin poliisi mitä olen koskaan nähnyt! <3 Ja nyt paljastus, mä en ole tainnut koskaan nähdä tota Ps I love you'ta! Huomasin, että se olisi tullut telkkarista alkuviikosta/viikonloppuna, mutta unohdin katsoa! Äh!
Heh, kuuma ja kuuma 😉 Kyllä mä suosittelen hei sen katsomaan! Mä olen kyynelehtijä tyyppiä, mut voi voi, tuo aiheuttaa ihan tyrskimistä, ainakin mulle! Tosin en osaa sanoa, kuinka paljon vaikutti se, että olen lukenyt kirjankin, ne jotenkin menee keskenään sekaisin, vähän lisämaustetta ehkäpä.
Mulla on yksi leffa, joka on aiheuttanut huutoitkua ja niin pahan ”kohtauksen”, etten päässyt ulos leffateatterista kuin noin puoli tuntia leffan päättymisen jälkeen. Ryntäsin salista huutoitkua itkien hyperventiloimaan vessan lattialle. Huh, se oli kamalaa! Tuo leffa oli Björkin tähdittämä Dancer in The Dark. Huh huh. Ostin leffan heti omaksi, mutten ole uskaltanut katsoa sitä enää tuon ekan katselukokemuksen jälkeen.
Saara, olen katsonut tuon leffan Ps. i love you ja siitä tykkään 🙂 Samoin Nina olen nähnyt Holidayn ja sekin on oikein kiva. Rakastunut Shakespeare ei iskenyt ihan niin kovaa, mutta sekin siis on katsottu 🙂 Romanttisista komedioista mun suosikkeja ovat mm. Sinulle on postia, Amelié, Saanko esitellä Joe Black (itkin ihan hulluna), Piukat paikat (vähän vielä vanhempi, mut ikiklassikko!) ja uusista La La Land. Nämä tuli nyt nopeasti mieleen. Trillereistä mm. Heat-ajojahti ja Tulilinjalla. Nämä olivat muutamia mun suursuosikkeja, mutta osasta näistä on aikaa paljon eikä tällaisia helmiä enää tule juurikaan vastaan. No leffa Liittoutuneet oli kyllä yks parhaista uusista leffoista pitkään pitkään aikaan. Siinä oli kaikki kohdillaan, näyttelijätyö ja tunteet. Mutta nämä on mielipidekysymyksiä 🙂 Voi olla että joku toinen ei tykkäisi näistä lainkaan.
Ai niin, La La Land on aika uusi, ja se oli kyllä tosi ihana. Tykkäsin! Tuon tasoisia trillereitä kuin vaikkapa Heat-ajojahti, ei ole kyllä viime vuosina tullut yhtään. Tai ainakaan itse en ole niitä onnistunut näkemään. Oletko muuten nähnyt Epäillyt? Sen loppuratkaisu on pysäyttävän upea! Mutta sekin on jo varmaan 20 vuotta vanha. Ja oih, kaikki vanhat Tarantinon leffat… <3 Olet ihan oikeassa Ellu, nykyään ei tehdä enää samanlaisia elokuvia kuin ennen. Nyyh!
Joo Nina, Epäillyt! Vau! Olin ihan unohtanut sen! Oon nähnyt sen pari kertaa. Sen loppuratkaisu on tosiaan pysäyttävä. Vitsit, se täytyy kyllä nyt lomalla jostain löytää ja katsoa. Upea elokuva <3