tunnetila: järkytys
Viime viikko oli minulle vähän hankala kotiutumisen suhteen. Saatoin yhtäkkiä, ihan kesken työpäivän, miettiä La Herradurasta vaikkapa yhtä tiettyä puistonpenkkiä, ja samassa silmiini nousivat kyyneleet. Tuli ihan kestämätön ikävä kaikkia pieniäkin asioita.
Juhannus tuli täydelliseen saumaan, ja meni onneksi hyvin. Oli ihana olla tärkeiden ihmisten seurassa ja nauttia kesästä. Muistin toki Espanjan, ja kerroimme mieheni kanssa sieltä tarinoita heille, jotka eivät niitä olleet kuulleet, mutta raastava Espanja-ikävä ei päässyt yllättämään.
Juhannuksena alkanut hyvä flow jatkui eilen, kun starttasin työviikon parhaalla mahdollisella tavalla. Kävin työpäivän jälkeen hierojalla, ja sitten tapasin ystävääni Iinaa iltapalan merkeissä. Kävimme testaamassa pari viikkoa sitten Töölöön avanneen Levainin.
Oli ihana päästä höpöttelemään Iinan kanssa pitkästä aikaa kunnolla! Ilta-aurinko paistoi terassille, ja valitsemani annos, pastramilohi, oli suorastaan taivaallista.
Tilasin ruoan kanssa lasin viiniä. En muistanut, että Suomessa täytyy sanoa kuinka paljon sitä viiniä oikein haluaa. Espanjassa tilataan lasi viiniä ja saadaan lasi viiniä. Täällä täytyy tietää sentilleen, kuinka paljon sitä viiniä haluaa juoda. Normaalisti helppo homma, muttu tuntui eilen jotenkin hankalalta.
Lopulta otin herkullisen ruoan seuraksi 16cl valkoviiniä. Laskua maksaessani hieraisin silmiäni. 16cl valkoviiniä maksoi 12€. Herttileijaa sentään! Mitä näille Suomen hinnoille on tapahtunut? Espanjassa lasillinen viiniä maksoi 1,80€ ja viiniä lasissa oli yleensä noin 15cl.
Päivittelin viinilasillisen hintaa niin antaumuksella, että Iina totesi, että minun kanssani ei näemmä kannata lähteä vähään aikaan ulos syömään. Ei, ennen kun olen taas tottunut näihin Suomen hintoihin.
Voi Espanjaaaaaaa! Kuinka sinua kaipaankaaaaaaaaan!
8
Matkojen jälkeen voi hintahämmennys tosiaan iskeä! Ei ihme, että meilä ei ole tapana käydä haukkaamassa vähän ”iltapalaa” ulkona viinilasillisen kera useana iltana viikossa kuten monessa muussa maassa. Tosin kulurakennekin on täällä erilainen.
Lähdemme Japaniin parin viikon päästä, siellä voi syödä yakitori-vartaan ja tai tilata kahden laadukkaan palan sushianoksen hintaan 100 jeniä eli alle 0,80€, vaikka Tokiotakin pidetään yhtenä maailman kalliimmista kaupungeista…
Totuin reissussa siihen, että kävimme joka ilta lasillisella ja tapaksilla (tuolla tapakset tulevat aina kaupanpäälle juoman kanssa) jossain ravintolassa. La Herradurassa juomat kahdelle ja niiden kanssa tulleet tapakset maksoivat yleensä yhteensä 3,80€, eikä muuta iltapalaa enää kotona tarvinnut syödä. Täällä tuosta tavasta täytyy opetella eroon, ja syödä iltapala visusti kotona.
Juuri tuosta Suomen erilaisesta kulurakenteesta muistutti minua myös työkaverini, jonka kanssa juttelin eilisestä hintajärkytyksestäni äsken aamukahvilla. Oli hintarakenne minkälainen tahansa, niin 12€ on minusta silti jotenkin pysäyttävä hinta. Minusta on ihan ok maksaa viinilasillisesta 6-8€, mutta yli kymppi on jo älytöntä.
Japanin hinnat kuulostavat kyllä oikein sopivilta nekin. 🙂 Voi että miten ihana kun pääsette pian reissuun!
Tuulin kanssa niin samaa mieltä, suomalaisten yleisellä palkkatasolla niin ei tosiaan ihme, että meillä ei ole tapana käydä haukkaamassa ravintolassa vähän iltapalaa viinilasillisen kera. Ei se vaan ole hintatasolla valitettavasti ihan mahdollista. Itsehän en käy lähes lainkaan Suomessa ulkona syömässä ehkä 1-2 vuodessa, kun ulkomailla vaikka vain viikon lomalla käytän ravintoloiden palveluita koko ajan niin lounailla kuin illallisillikan. Joka kerran esim. Kreikassa jaksan ihmetellä, kun syön alkuruoasta jälkkäriin ruokajuomineen ja keskihintaisessa ruokapaikassa hinta kahdelta jää aina alle 50 euron, sillä rahalla ei Suomessa edes yksi ihminen saa kummoistakaan, jos vielä ruokajuoman haluaa muutakin kuin vettä. Luonas kahdelle irtoaa yleensä 30 eurolla, eikä käydä koskaan edes niissä edullisimmissa paikoissa, jossa on varmasti vielä paljon halvempaa. 😀 Varmasti jos olisin kroisos, käyttäisin ravintoloiden palveluita enemmän, mutta nyt se ei ole mahdollista kun pitää vähän arpoa, mihin haluaa rahansa sijoittaa. Valitettavasti ulkonasyöminen on itselle hintatason vuoksi se eka asia.
Minä syön aika paljon ulkona. En ole mikään kokkailun ylin ystävä, joten nautin valmiisiin pöytiin menosta. Joku tolkku noissa hinnoissa täytyy kuitenkin olla. Esim. eilinen pastramilohi-annokseni oli todella erinomainen, ja vaikka annos oli pääruoaksi aika pieni, oli se kuitenkin jokaisen siitä maksamani euron arvoinen. Viinilasillisen täytyisi kuitenkin olla mielestäni tuolla hinnalla jo 24cl. Lasillisesta shampanjaa maksan mukisematta 15€, mutta viinistä en. En kuitenkaan näillä hinnoilla ihmettele, miksi ihmiset eivät syö niin paljon ulkona kuin muissa Euroopan maissa. Saadaankohan tähän jossain vaiheessa joku järki, vai nousevatko hinnat täysin keskiluokan ulottumattomiin? On todella surkeaa, jos ulkona syöminen muuttuu hyvätuloisten yksinoikeudeksi. Etelä-Euroopan maissa ulos mennään syömään aina koko perheellä, lapsista mummoon ja vaariin. Suomessa tuo kulttuuri on täysin vieras. Ja se on iso sääli.
12 euroa on kyllä todella suolainen hinta lasillisesta! Ainakin odottaisi jo jotain todella erityistä viiniä noilla hinnoilla. On surullista, kun suomen hinnoilla ei ole usein varaa ostaa sitä annokseen parhaiten sopivaa viiniä vaan pitää tuijotella hintalappua. Se on muuten myös hassu fakta, että moni ravintola laittaa hinnastoon 12cl hinnan, vaikka suurin osa ostaa 16cl. Tulee katsoa tilatessa edullisempi vaikutelma 😀
Samaa mieltä Kaisa! Ja tuo 12cl:n hinnan ilmoittaminen tehdään varmaan juuri tuon edullisemman vaikutelman vuoksi. Miksi ei Suomessakin voida ottaa Espanjan käytäntöä, eli kun tilaa lasillisen viiniä, saa lasillisen viiniä. Mitta voisi olla juurikin tuo 16cl. Jos haluaa vähemmän niin kaikkea ei ole pakko juoda (tosin jos maksaa siitä sen 12€, niin noin kalliista juomasta juon kyllä kaiken enkä jätä yhtään! :D), ja jos haluaa enemmän, niin ottaa sitten vaikka toisen lasillisen.