tunnetila: pohdiskelu
Olen aina ajatellut olevani ekstrovertti. Olen reipas ja rohkea, ja uskallan olla äänessä isommassakin porukassa. Välillä sanon vähän liiankin suoraan sen mitä sylki suuhun tuo, ja silloin tällöin joudun katumaan suustani päästämiäni sammakoita. Minulla on aina ollut paljon kavereita, ja olen aina selvinnyt esiintymistilanteista kohtalaisesti.
Viime aikoina työelämässä olen kuitenkin useita kertoja saanut kuulla olevani introvertti, ja tämä luonnehdinta on vähän hämmentänyt minua.
Tiimiimme on viimeisen vuoden aikana tullut pari vähän suulaampaa tyyppiä. Heillä on aina paljon sanottavaa ja mielipide lähes kaikkeen. Toiselle heistä esimieheni oli viime viikolla todennut, että hän ei saa puhua yhteisissä palavereissamme niin paljon, jotta myös introvertit, kuten minä, saa myös sanottua asiansa.
paitamekko Marimekko, korvikset LillanHelsinki*, kengät Pomar*
Nyt kun olen lyhyen ajan sisään kuullut useammasta suusta olevani harkitseva, hillitty ja introvertti, olen alkanut miettiä voiko ihminen muuttua ekstrovertistä introvertksi.
En jaksa enää nykyään tutustua uusiin ihmisiin. Blogitilaisuuksissa juttelen yleensä aika harvojen tyyppien kanssa, enkä jaksa yhtään minglailla. Jos tilaisuudessa ei ole hyviä tuttujani tai minulle tärkeitä ihmisiä, lähden yleensä pois heti virallisen osuuden jälkeen. Kevyt jutustelu tuntuu joutavalta ajanhukalta.
Töissä olen huomannut ottavani hyvin usein tarkkailijan roolin. Kokouksissa muut, ne suulaammat, saavat hoitaa puhumisen. Sanon tietysti mielipiteeni jos olen jostain täysin eri mieltä, mutta muuten ajattelen että menkööt, en jaksa puuttua.
Tarkoittaako tämä sitä, että minua ei enää kiinnosta? Vai sitä, että olen liian väsynyt kaikkeen vääntämiseen? Vetäydynkö sivummalle, jotta minun ei tarvitsisi ottaa ideoistani vastuuta, vai eikö minulla ole enää ideoita, jotka olisivat jakamisen arvoisia? Vai olenko vain vuosien saatossa muuttunut hiljalleen introvertiksi?
Olen pohtinut tätä asiaa nyt jonkin aikaa, ja kun löysin netistä Kunto Plus -lehden introvertti vai ektrovertti -testin, tein sen heti. Olin testin mukaan introvertti. ”Ihmisjoukot hermostuttavat sinua ja pidät enemmän syvällisistä keskusteluista pienessä piirissä kuin hulinasta väentungoksessa. Ajattelet ennen kuin puhut, etkä tee hätiköityjä johtopäätöksiä. Olet vastuullinen, luova ja analyyttinen.”
Osa Teistä tuntee minut ihan livenä, osalle taas vain verkkominäni on tuttu. Haluaisinkin nyt tietää mitä Te olette mieltä. Olenko kokemuksenne mukaan mielestänne enemmän introvertti vai ekstovertti? Vai voiko tuollaista rajaa edes vetää? Tai voiko entinen ekstrovertti muuttua introvertiksi?
Entä oletteko Te introverttejä vai ekstroverttejä?
Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe
11
Introvertti täällä hei! Työssäni olen päivittäin paljon tekemisissä asiakkaiden kanssa, ja viihdyn hyvin. Ja tämän vuoksi moni työtoveri mieltää minut ekstrovertiksi 😀 Mutta vapaa-ajalla huomaan, että toipuminen työpäivän sosiaalisuusmäärästä kestää, enkä mielelläni lähde isoihin ihmistapahtumiin pyörimään vapaaehtoisesti. Viihdyn hyvin yksin tai pienissä joukoissa, jossa ei tarvitse yrittää olla sosiaalisempi kuin juuri silloin jaksaisi. Tai etsiä juttelukumppania tuntemattomasta tai puolitutusta.
Tavallaan siis samanlaisia fiiliksiä, mutta minulle on jotenkin aina ollut selvää, että olen introvertti. Verkkotuttavuuden perusteella olen ajatellut sinun olevan tyylilkkään hillitty ja hallittu, samalla iloinen ja nauravainen. Mutta introvertti vai ekstrovertti, sitä en osaa sanoa 🙂
Tunnistan kyllä Leena kuvauksestasi myös itseni aika hyvin. Eli toipuminen sosiaalisista tilanteista kestää välillä päiviä, etenkin jos on joutunut olemaan paljon ihmiskontaktissa. Mitä vanhemmaksi tulen, sen introvertimmäksi itseni tunnistan. 🙂
Kiitos ihanasta luonnehdinnastasi: hillitty, hallittu, iloinen ja nauravainen. Juuri sitä haluaisin olla! 🙂
Jos pitää valita, sä olet introvertti! Mä olen molempia, myös sen virallisen testin mukaan.
Hei vau!!! Sä tunnet mut mielestäni aika hyvin, ja tuntuu jotenkin ihanalta kuulla, että ajattelet noin! <3 Musta on nimittäin aika ihana olla introvertti ihan luvan kanssa.:D
? Onko teillä töissä tehty testiä? Se oli tosi mielenkiintoista, kun koko työyhteisö teki, niin löysi syitä ymmärtää toisia lisää.
Vau, ei ole tehty! Olisipa todella kiinnostavaa tehdä tuo koko tiimin kanssa. Kiva kuulla, että te olette päässeet testin tekemään.
Mä ajattelen niin, että meissä jokaisessa on jollakin tasolla nämä kaksi puolta. Se, miten toisille näyttäytyy, riippuu hyvin paljon tilanteesta ja seurasta, ehkä vähän iästäkin. Koen itse olevani sosiaalinen introvertti. Tykkään olla ihmisten kanssa, enkä jaksaisi esim. tehdä töitä ihan yksin. Sosiaaliset tilanteet kuitenkin väsyttävät minua ja tarvitsen vastapainoksi paljon yksinäisyyttä ja hiljaisuutta. Vapaa-ajalla olen mieluummin yksin tai pikku porukoissa, joissa ei tarvitse vääntää päälle sosiaalista roolia. Ja tunnistan kyllä myös sen, että jos seurueessa on ihminen /ihmisiä, joilla on paljon sanottavaa, niin en viitsi taistella puheenvuoroista, vaan annan heidän puhua ja olen hiljaa – toki sanon mielipiteeni, jos tilanne niin vaatii. Olin nuorempana ihan mahdottoman ujo ja koen ehkä itse muuttuneeni iän myötä enemmän ekstroverttiin suuntaan 🙂
Leenan kuvaus on kyllä mielestäni osuva: noin minäkin kuvailisin! Verkossa tuntemisen perusteella on vaikea ajatella, että oletko inrovertti vai ekstrovertti, mutta olisin ollut ehkä taipuvainen ajattelemaan, että olet enemmän ekstrovertti 🙂 Sovitaan kuitenkin nyt niin, että voidaan olla kumpikin mitä halutaan, kunhan vain itsellä on hyvä olla!
Mä lähden pimeään metsään yksin vaeltamaan, sillä edessä on kaksi vähän turhankin sosiaalista päivää – täytyy ladata akut 😀
Kirjoituksesi kuulostaa todella tutulta! Olen siis aika samanlainen sosiaalisissa tilanteissa kuin sinäkin. Pärjään, mutta uuvun sen jälkeen nopeasti. Minä olen kuitenkin käynyt tien tähän pisteeseen toisesta suunnasta: supersosiaalisesta introvertiksi. Mutta aika kiva, että olemme nyt molemmat tässä kohtalaisen tasapainoisessa pisteessä. <3
Pimeässä metsässä yksin vaeltaminen kuulostaa ihanalta! Helsingissä en tosin jostain syystä sellaiseen uskaltaisi mennä... 🙁
Nina, olen aina ajatellut, että näistä kahdesta olet introvertti. Kuten minäkin, jos nämä kaksi ovat vaihtoehtoina. Meillä töissä kukaan ei suostu uskomaan, kun sanon, että olen introvertti, koska työroolini on (näistä kahdesta) ekstrovertti (se, että olen puheliaampi kuin muut meidän introverttien yhtiössä :)). Siksi minulle nakitetaan puheroolit ja sosiaaliset tilaisuudet. Mutta olen em. tilanteista kauhusta kankea. En myöskään ihmisjoukoissa mene suinpäin juttelemaan tuntemattomattien kanssa, vaan odotan, että joku tulee juttelemaan minun kanssani, jolloin kyllä pystyn – roolini mukaisesti – olemaan viehättävä ja sosiaalinen. Jos kuitenkin saan vaihtoehdoksi yksinäisyyden mökillä, valitsen sen 10x mieluummin kuin mitkään kokkarit tms; ja esim. tiimityöskentely on minulle kauhistus!
Mutta jos sotken pakkaa vielä, niin on olemassa vielä yksi luokittelu ”ambivertti”, johon uskon, että meistä monet solahtaa.
Nopea copy-paste jostain lähteestä: Ambiverttien salaiseksi aseeksi paljastui tasapaino. Yksinkertaistettuna ilmiö johtuu siitä, että ekstrovertti keskittyy olemaan itse äänessä, kun taas introvertti keskittyy kuuntelemaan. Pisimmälle pötkii ambivertti, joka kykenee yhdistämään molemmat vuorovaikutustaidot. Tasapainon lisäksi ambiverttien eduksi voitiin laskea joustavuus, tunne-elämän vakaus ja intuitiivisuus.
Uskon, että monet ihmiset aikuistuessaan muuttuvat ambiverteiksi, ts. tilanneälykkäiksi, jotka tietävät milloin avata suu, milloin kuunnella meuhkaajia. Ja siksi itsekin mietin, että jos tuo -vertti olisi ”virallinen” vaihtoehto, niin ehkä kuitenkin kääntyisin siihen omassa luokittelussani.
Mielenkiintoinen aihe – täytyykin käydä tekemässä tuo testi! <3
Eikö olekin kiinnostavaa! Täytyisi varmaan vähän useammin tutkiskella itseään. Voisi oppia paljon uutta. 🙂
Nina, noista kahdesta ulottuvuudesta olet intro- kuten minäkin 🙂
Olen kuitenkin huomannut roolittavani itseni vähän eri tavoin eri paikkoihin. Esim. työyhteisömme on täynnä introverttejä, ja siksi tällaisena sosiaalisempana introverttinä minun roolikseni on muodostunut ekstroverttiys. Siis töissä. Ja siksi minua laitetaan esiintymään ja sosiaalisiin tilanteisiin, koska muihin verrattuna se on minulle ”helpompaa” – vaikka prkleen kamalaa. Vihaan noita hetkiä. Mutta koska tiedän, että joku muu selviäisi niistä henkisesti vielä huonommin, olen ottanut tuon roolin itselleni.
Uskon, että aikuisuuden myötä tilanne- ja tunneviisaus kasvaa, ja siksi luonnomääritelmät voivat vaihtua. Toisaalta on olemassa myös (mielestäni vielä) ”epävirallinen” luokitus, ”ambivertti”, johon varmasti monet meistä (kuten kait sinäkin, ja minä) sujuvasti solahtaa. Tässä yksi tehomäärittely ambiverteistä (kopioitu menaisten sivulta, mutta löytyy tieteellisempääkin pohjaa niille, jotka haluaa etsiä :)) ”Ambiverttien salaiseksi aseeksi paljastui tasapaino. Yksinkertaistettuna ilmiö johtuu siitä, että ekstrovertti keskittyy olemaan itse äänessä, kun taas introvertti keskittyy kuuntelemaan. Pisimmälle pötkii ambivertti, joka kykenee yhdistämään molemmat vuorovaikutustaidot. Tasapainon lisäksi ambiverttien eduksi voitiin laskea joustavuus, tunne-elämän vakaus ja intuitiivisuus.”
(jos tämä viesti tulee kahteen kertaan, niin se johtuu siitä, että aiemmin kirjoittamani ei vaan mennyt läpi…. ;))
AMBIVERTTI!!! Mä olen JUST toi, kuten varmasti sinäkin m. Tilanteissa, joissa kukaan ei puhu, minä olen aina se, joka avaa keskustelun ja pitää ihmisten viihtyvyyttä yllä. Jos taas joku muu hoitaa tuon roolin, olen todella helpottunut ja ilahtunut. 🙂 Kiitos tästä, täytyy tutustua tähän luonnehdintaan tarkemmin.
Taidat tosiaan olla ambivertti, sellaiseksi tunnen itsenikin; tapauskohtaisesti ekstrovertti tai introvertti. Välillä vetäydyn, välillä johdan tilannetta.
Ambivertti on kyllä hyvä uusi (?) lisä tuohon jaotteluun. Harvoin asiat on niin mustavalkoisia, että joko-tai -jako on helppo tehdä. Oli asia sitten mikä tahansa.
Omaan makuuni tuollainen raja on vaikea vetää. Itse taivun töissä enemmän introvertin puolelle, vapaalla ajoittain extrovertin. Lähinnä olen siis ambivertti, vähän molempia. Töissä roolitus on selkeä, olen asiantuntija ja jos palaverissa asiakkaan kanssa on samaan aikaani myyjä niin on kovin selkäee kumpi meistä puhuu enemmän 😀 Vapaalla olen kumpaakin, tilanteesta, päivästä ja jaksamisesta riippuen.
Onneksi tarkkoja rajoja ei ole pakko vetää. 🙂 Hyvin monella meistä on työ- ja vapaa-ajalla erilaiset roolit. Hyvä niin. Olisi kamalaa yrittää aina olla jotain, mitä oikeasti ei ole.
Mähän olen kerran jutellut sun kans enemmän, se oli silloin, kun käveltiin yhdestä blogitilaisuudesta pois pari vuotta sitten. Itse sain susta heti kuvan, että olet samanlainen introvertti kuin minä, en edes ajatellut, että voisit olla ekstrovertti, koska he ovat usein omaan makuuni todella tilaa vieviä persoonia ja mietin, että kunpa välillä hoksaisivat antaa toistenkin puhua. Susta ei todellakaan tullut sellainen fiilis, päinvastoin sellainen kivan rauhallinen. Et pelkää avata suutasi isommissakaan ryhmissä, olet sosiaalisesti lahjakas. Mutta juurikin tuollainen small talk suuntaan ja toiseen ei kiinnosta.
Voi Jonna miten ihana kommentti! Kiitos! <3 Ahdistun itsekin todella ekstroverttien ihmisten olemisesta. He jotenkin vievät koko tilan huoneeseen astuessaan, ja tuntuu kuin itseltä loppuisi happi. 🙁 Aika jännä huomata, miten moni (oikeastaan kaikki!!) tähän kommentoineet, ovat enemmän introverttejä. Kuinkahan ihmiset jakautuvat prosentuaalisesti vaikkapa Suomen kansan kesken? Täytyypä googlata. 🙂
Olen tehnyt noita testejä useampiakin ja olen molempia, sekä ekstrovertti että introventti mutta vähän enemmän introvertti. Aiemmin kun tein yksinäistä työtä, olin todella sosiaalinen ja inhosin yksinoloa. Nyt kun teen asiakaspalvelutyötä, rakastan yksinoloa 😀 On ihana olla hiljaisuudessa kotona ja lukea vaikkapa kirjaa <3 Toisaalta tähän vaikuttaa mun terveysongelmat. Tarvitsen enemmän aikaa palautumiseen kuin ennen ja se rajoittaa sosiaalista kanssakäymistä. Töiden jälkeen olen niin poikki, että ei tulisi mieleenkään lähteä jonnekin missä on paljon ihmisiä! Uskoisin että monissa ihmisissä on molempia piirteitä, mutta kumpi sitten on vallalla kulloinkin, riippuu monista tekijöistä. Sitten on kyllä ihan selkeästi jompaa kumpaa olevia ihmisiä. Tiedän kaiken hapen ja elintilan vieviä ekstroverttejä (kaikella rakkaudella;) ja toisaalta taas hyvinkin introvertteja ihmisiä ja he ovat sellaisia aina riippumatta olosuhteista 🙂
Joo, harva varmaan on täysin jompaa kumpaa. Mutta se on jännä, miten täysin eri taajuuksilla ihmiset voivat käydä. Ja toisissa superaktiivisuus on pääosin huvittavaa ja saa nauramaan, mutta joitain samanlaisia ihmisiä ei vaan kestä yhtään samassa tilassa. ? En tiedä mikä siinä oikein on.
”Toisaalta tähän vaikuttaa mun terveysongelmat. Tarvitsen enemmän aikaa palautumiseen kuin ennen ja se rajoittaa sosiaalista kanssakäymistä.” Tähän kommenttisi kohtaan minun piti Ellu vieä kommentoida. Tiedätkö, mulla on sama juttu. Nyt kun olen ollut koko vuoden enemmän tai vähemmän selkäkipujen kourissa, en tunnu jaksavan hälyä enkä ihmispaljoutta yhtään. Huomaan aivan selvästi, että kivun kanssa eläminen ”erakoittaa” ja saa haaveilemaan mahdollisimman paljon kotona olemisesta.