tunnetila: pohdiskelu
Istahdin äsken koneelle ja kirjoitin postauksen kesän kaipuusta. Kirjoitin kaipaavani jo nyt mukavia lounaita aurinkoisilla terasseilla ja leppoisia lukuhetkiä puistoissa. Kaipasin valoisia iltoja, jotka jatkoivat päiviä vielä työpäivien jälkeen, ja kesän mukanaan tuomaa huoletonta elämää. Harmittelin syksyn vääjäämätöntä saapumista.
Huomasin, että minua alkoi kirjoittaessa vähän itkettää. Postaus oli synkkä, ja oikein hätkähdin itsekin niitä tummanpuhuvia sanoja, jotka sormeni olivat määrätietoisesti postaukseen naputelleet.
Tiedän olevani kesäihminen, ja eläväni lämmössä ja auringossa kaksin verroin, mutta eihän tästä mitään tule, jos alan synkistellä ja itkeskellä heti ensimmäisten kuulaiden syyspäivien saapuessa. Tätä, ja paljon pahempaa, kun on edessä taas yli puoli vuotta.
Deletoin siis kaiken aiemmin kirjoittamani. Nyt olen saman postauksen äärellä, ja yritän (vaikka väkisin) kaivella esiin syksyn hyviä puolia. Auttakaa minua kommenttiboksissa, jos näyttää siltä, että tästä ei tule mitään.
pusero ja housut Pierre Robert*, laukku Iittala X Issey Miyake, korvikset* ja sormukset LillanHelsinki, kengät Pomar*
Syksyssä kivaa on:
- raikas sää, jolloin ulkona on helppo hengittää
- kynttilät, takka ja kauniit valot
- kotimaiset omenat
- neuleet, takit ja syyskengät
- teehetket
- saunaillat
- punaviini
- teatterien avautuminen
Jep, siinäpä ne mukavat asiat nyt sitten olivat. Mietin noita ainakin 20 minuuttia, enkä keksinyt syksystä mitään muuta kivaa. Auttakaa! Mistä asioista Te nautitte syksyssä?
Kerätään tänne yhdessä lista syksyn kivoista asioista, joihin voimme aina palata jos (=kun) alkaa ahdistaa!
Kuvat: Anna-Maria / Secret Wardrobe
7
Mä rakastan kesää, mut ilmeisestikään en liikaa koska joka syksy ilahdun kun huomaa kesän olevan ohitse ? nyt saa taas ihan hyvillä mielin hautautua sisälle viinilasi kädessä viltin alle ja nauttia takkatulesta, ei tarvitse potea enää mulle tyypillistä fiilistä ”äääh noin upea ilma, pakko keksiä jotain ULKOtekemistä” ??? Ihana sanoa lapsillekin, juu jäädään vaan sisälle ku on noin surkee ilma ulkona ? tosin kyllä me tietysti säännöllisesti ulkoillaankin kelistä huolimatta. Mut joskus se on ihana tekosyy jäädä sisälle. Toisaalta esim metsälenkit on nyt ihan parhautta. PUOLUKAT ? Ja ruskan värit, nyt jo näyttää ihanalle. Ja kukkasipulit ja niiden istutus ympäri pihaa ? voi jo mielessä haaveilla, että edes osa niistä sitten keväällä ilahduttaisi kukkasin, ja hei joulu, sehän on jo ihan kohta ? ?? Kyllä syksyllä kelpaa olla. Ja loppuun vielä paras, villasukat ❤️
No okei, sisällä oleminen ilman huonoa omatuntoa ON kyllä tosi hyvä juttu! 😀 Ja joulu, voisinkin tehdä vaikka aamukamman jouluun. Puolukatkin on hyvä, ja ruska toki myös. Villasukat on niin paras asia maailmassa, että käytän niitä kesät talvet, oli minkälainen helle tahansa. 😀 Eli ne ei mulla assosioidu pelkästään syksyyn, mutta ovat kyllä parhaita asioita ikinä. Ehkä kaksi parasta asiaa mun maailmassani on villasukat ja karjalanpiirakat. 😀 😀 😀 Mutta kiitos Johanna, piristit mua heti! <3
Itselläni myös jo elokuun kääntyessä syksyä enteileväksi sielun täyttää hivuttava kaiho, joka syvenee ajatuksesta, että pimeää, riisuttua kohden mennään. Nautin kuulaista, värikkäistä aurinkopäivistä, kynttilöiden polttamisesta (kun se taas valoisan kauden jälkeen pohjoisessakin on ajankohtaista). Kaiho kuitenkin kulkee tiivisti kannoilla. Siirrän hiljalleen kiintopisteen jouluun, jonka jälkeen sitten taajaan tarkistelen auringon nousu- ja laskuaikojaja toiveena valon ja kevään merkit. Tsemppiä Sinulle! Kyllä selvitään?
Kaiho. Niin hyvä sana kuvailemaan juuri sitä, mitä nyt tunnen. Ihanaa että sanoitit tunteeni Anne-Riitta! Tästä siis alkaa joulun odotus, eihän siihen ole enää kuin vähän yli kolme kuukautta! Tsemppiä sinnekin, kyllä me selvitään! <3
Syksy on parhaimmillaan silloin kun aurinko paistaa ja puissa (etenkin vaahterassa) on kauniit keltaiset ja punaiset lehdet. Ja voi käyttää ihania neuleita. Mutta viime talven puolen vuoden marraskuu ei houkuttele. Räntää, vettä, lunta vuorotellen ja masentavan harmaata. Ahdistaa jo nyt.
Kesä on ihmisen parasta aikaa.
Samaa mieltä Mari joka sanasta mitä kirjoitit! Neuleet ja kauniin värikäs luonto on kyllä ihan parasta! Mutta sitten taas pelottaa jo etukäteen tuo puolen vuoden synkeys. Sitä mä en vaan jaksa!!! 🙁 Voimia meille molemmille, kesäihmisille! <3
Syksyn mielipuuhat. Syksyn syvien värien katseleminen ja tuominen myös sisälle. Callunoiden laittaminen pihalle ja kukkasipuleiden istutus seuraava kevät mielessä. Kävelylenkit pimenevinä syysiltoina ja sen jälkeen käpertyminen vilttiin. Ilman raikkaus, luonnon muutokset ja edelleen aurinko ja valo.
Nyt on ollut kyllä ihanan aurinkoisia päiviä, jos siis tuota Aili-myrskyä ei lasketa. Ruska, aurinko ja kirpeät päivät on kyllä ihania, mutta se pimeys on minulle hankala juttu. Pimeys siirtyy minulla niin helposti ulkopuolelta sisälle, ja muuttaa ajatuksetkin vähän synkikisi. 🙁 Mutta varmasti jos olisi puutarha, enkä asuisi kerrostalossa, tuo kukkasipuleiden istuttaminen olisi kivaa! 🙂
No siis mun on helppo täällä haikailla syksy, kun ulkona on yhä +27. Ehdottaisin retkeä Sveitsin syysaurinkoon, mutta kun se k.
Itse kaipaan raikasta ilmaa, sienen tuoksua, pudonneiden lehtien tuoksua. Ja jo nyt katselen kurpitsoita sillä silmällä: samettista keittoa, juustoista risottoa. Alan miettiä sipulikeittosäitä ja siitä on vain piirun verran kynttilöihin, ekoihin pikkujouluihin. Tähän pakettiin pari hyvää kirjaa ja se on siinä. Näillä pärjää jouluun.
Oih, +27!!!! Haluan Sveitsiin! (Ehkä ihan pysyvästikin…) Juustoiset risotot voisin kyllä itsekin nostaa parhaiden asioiden listalle. Risotot on niiiin hyviä!!! Ja tuo lähestyvä joulu, se se vasta ihanaa onkin! <3