tunnetila: muistelu
Kuten jo kerroin, kävimme Pariisissa katsomassa kaksi muotiaiheista näyttelyä. Muotiaiheiset näyttelyt olivat minun valintojani päiväohjelmaksi, joten sovimme että yhtenä reissupäivistä mies saa valita päivän ohjelman.
Miehen päiväksi valikoitui sunnuntai sillä juuri sinä päivänä Pariisissa tapahtui jotain miehelle hyvin kiinnostavaa. Olemme käyneet Barcelonassa katsomassa Mestareiden liigan fudista, New Yorkissa piipahdimme korismatsissa, Monacossa vietimme illan Timanttiliigan osakilpailussa, Pariisissa olemme seuranneet Ranskan ympäriajoa ja Milanossa kävimme AC Milanin matsissa.
Miehen valinnat liittyvät siis aika usein urheiluun (tai musiikkiin, olen kolunnut useita musiikkimuseoita ja -messuja ympäri maailmaa ja käynyt pienillä klubikeikoilla kuuntelemassa bändejä joista en ole aikaisemmin kuullutkaan).
Tällä kertaa satuimme Pariisiin päivänä, jolloin siellä ajettiin eräs maailman tärkeimmistä ja arvostetuimmista ravilähdöistä, Prix d’Amérique. Vietimme siis sunnuntaipäivän Vincennesin raviradalla.
Lähes koko päivän satoi vettä ja ravirata oli märkä ja loskainen, mutta silti tuo huikea tilaisuus paraateineen ja näyttävine ohjelmanumeroineen veti katsomot täyteen. Vincennesin raviradalle mahtuu 40 000 ihmistä ja aika täyttä siellä tuona sunnuntaina tuntui olevan.
Bongasimme paikalta useita suomalaisia hevosenomistajia ja olipa kisoissa mukana yksi suomalainen hevonenkin (ei tosin Prix d´Amérique -päivän lähdössä). Viimeisin ravikertamme Vermossa oli minulle voittoisa ja pääsin päivän aikana voitolle joitakin kymppejä. Vincennesissä tuuri kääntyi.
No okei, pelasin vain muutamalla eurolla, mutta jokainen veto meni silti pieleen. Iloinen yllätys oli kuitenkin Vermossa tapaamani ja jututtamani ruotsalainen ohjastaja Björn Goop joka oli Vincennesissä kilpailemassa ja voitti yhden lähdöistä. Voi miksi en laittanut muutamaa euroa Björnin ohjastamalle hevoselle?!
Vincennesin raviradalle pääsee helposti Pariisista junalla (Joinvillen asema) ja asemalta on ilmainen bussikuljetus radalle. Sisäänpääsy raveihin maksaa 5€ joten kalliista tuo lysti ei ole. Toki tototessa rahaa saa uppoamaan niin paljon kuin ikinä haluaa, mutta henkilökohtaisesti käytin enemmän rahaa nutellatäytteisiin crepeihin kuin veikkaamiseen…
Ravipäivä oli kokonaisuudessaan tosi kiva ja on hauska nähdä miehen mukana paikkoja joihin ei tulisi muuten koskaan mentyä.
Vaikka hevoset olivat upeita ja näyttäviä ravatessaan radalla tuulispäänä, niin kuitenkin vähän harmitti kun raveissa ei ollut ihan samanlaista silmänruokaa mitä Timanttiliigan satasen lähtöpaikalla maailman ykkösmiesjuoksijoiden lämmitellessä ilman paitaa…
Ps. Vielä ehdit osallistua Nivea-arvontaan! Osallistu tästä!
0
Kivaa, kun kävitte taas raveissa! Prix d’Amerique on talvikauden huipennus!
Heh, raveissa oli kyllä taas kivaa! Tähän jää pian koukkuun.. 😀