Browsing Tag

kotoilu

Asunto, joka tuntuu heti kodilta

tunnetila: helpotus

Hihii, terveiset uudesta kodista! Totuus uuden kodin tämänhetkisestä tilasta on totaalisen toinen mitä nämä kuvat antavat ymmärtää, mutta sallinette minun iloita edes tästä kotimme yhdestä siististä nurkasta.

Iloa tällä hetkellä tuovat uuden kodin muutamat siistit neliöt, hyvää vauhtia tyhjentyneet muuttolaatikot (jotka muuten tullaan noutamaan tänä iltana, eli ne on pakko saada tyhjiksi pian!), sekä ihanat ystävät ja virtuaalikaverit, joilta olen saanut muuton ajan valtavasti tsemppiä. KIITOS TE IHANAT IHMISET!

Iloa aiheuttaa myös upea mieheni, joka on tehnyt tämän muuton eteen enemmän kuin tarpeeksi! Kun bongasimme yhden muuttofirman miehistä kesken muuton mm. istumassa rappukäytävästä YouTubea katsellen, puhuvan moneen kertaan puhelimessa henkilökohtaisia puheluitaan, istumassa pitkän tovin vessassa jne., mieheni ryhtyi hommansa hoitavien muuttomiesten kantoavuksi niin rivakasti, että lusmuileva muuttomies jäi lähes tarpeettomaksi.

Tuo tehokolmikko sai muuton hoidettua alle kolmessa tunnissa siihen varatun neljän tunnin sijaan, enkä voisi olla tuosta ponnistuksesta kiitollisempi kyseiselle porukalle! Itse muuttopäivä siis meni tosi hyvin, mutta kun muuttaa suuremmasta pienempään, on kodin tavaramäärän karsinta se suurin päänvaivaa aiheuttava juttu.

Onneksi kodin laittamiseen on loputtomasti aikaa, siis sen jälkeen, kun muuttofirman laatikot on tyhjennetty. Olohuoneen nurkassa oleva ”nämä tavarat ei mahdu minnekään” -kasa saattaa siis olla paikoillaan vielä monta viikkoa, mutta kun tavaroita saa karsia kasasta ilman kiirettä, niin toivon sen tuntuvan vain puhdistavalta rituaalilta.

Toki minua ilahduttaa myös uusi kaunis kotimme. Kotimme on vanhaa pienempi, mutta huonekalumme sopivat hengeltään tänne paremmin kuin vanhaan asuntoomme. Vanhan kodin kaikki huoneet olivat niin suuria, että huonekalumme tuntuivat sinne mittasuhteiltaan liian pieniltä. Tänne kaikki on juuri sopivia, joten tunnelma on kodikkaampi ja intiimimpi. On todella kiva tuntea heti olevansa kotona!

Iloa minulle tällä hetkellä tuottaa myös se, että nukuin viime yönä ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon kunnolliset yöunet! Ai että miten hyvä olo aamulla on, kun tuntee levänneensä kunnolla.

Iso kiitos vielä kaikille minua tsempanneille ja hengessä mukana olleille! Muuttorumba ei ole vielä ohi, mutta voiton puolella ollaan jo vahvasti!

Ja kun viimeksi muuton jälkeen blogissani totesin, että toivottavasti asumme tässä kodissa ainakin viisi vuotta, niin nyt haluan kyllä tuplata tuon ennusteen. Kun siis sanon ääneen, että toivottavasti asumme tässä ainakin 10 vuotta, toivon sen toteutuvan yhtä tarkasti, kuin tuo viiden vuoden ennustekin toteutui!

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Muutama päivä muuttoon

tunnetila: ahdistus

Terkkuja lomalta, jota työleiriksikin voitaisiin kutsua! On tämä koko omaisuuden läpikäyminen kyllä aikamoista puuhaa.

Kuten kerroin, muutamme isommasta asunnosta pienempään (85m2 -> 60m2), ja kolme huonetta muuttuu kahdeksi. Ajatus tilan vähenemisestä saa minut hyperventiloimaan ja hokemaan tauotta: ”Minne nää kamat mahtuu? Me ei mahduta sinne!”

Uuden kodin pohja on kuitenkin niin järkevä, että mieheni rauhoittelee minua koko ajan. ”Ei sun tartte esimerkiksi vaatteista karsia. Kaikki sun vaatteesi mahtuvat sinne kyllä.”

Ja tottahan tuo on. Vaatteet ja muu pienirtain mahtuu uuteen kotiin kyllä, mutta haluaisin silti viedä sinne vain kaiken tarpeellisen ja jatkuvasti käytössä olevan. Vintilläkin meillä on jonkin verran tavaraa, ja tuleva vuokraemäntämme varoitti meitä jo etukäteen asuntoon kuuluvan vain hyvin pienen varastotilan.

Olen itse halunnut muuttaa pienempään asuntoon, ja myös ihan itse päätin käydä kaikki tavarat läpi, vaikka mikään pakko ei olisi. Näin ollen en periaatteessa voi syyttää tästä ahdistuksestani itse muuttoa, vaan ihan vain itseäni.

mekko OVS, pyöräilyshortsit Gina Tricot, korvikset Oikku Design*, laukku Marimekko/DIY, sandaalit Ancient Greek Sandals

Eilen sain valtavan karsintapuuskan ja ladoin kierrätykseen menossa olevaan pahvilaatikkoon raivoissani kokonaan yhden keittiökaapin sisällön. Mieheni tuli paikalle ja katsoi laatikkoon. ”Et kai sä nyt noista kaikista luovu?” ”No tuo on kyllä paras lasikannu mitä meillä on, mutta en käytä sitä joka viikko, joten se vie kaapissa turhaan tilaa…”

Hetken asioita uudestaan mietittyäni otin laatikosta pois kyseisen lasikannun, karahvin ja kannellisen lasipurkin. Muut tavarat saivat lähteä, mutta hyvistä käyttötavaroista EI TARVITSE luopua. Yritän taas muistaa mieheni sanat: ”uuteen kotiin mahtuu kyllä”.

Onneksi mieheni toimii järjen äänenä kun oma, yleensä hyvä, harkintakykyni alkaa pettää. En ymmärrä miksi romahdan muutoissa aina totaalisesti.

Pienen lisäromahduksen aiheutti myös pari päivää sitten saamani puhelu. Ajattelin lahjoittaa itselleni tarpeettomia juttuja Fidalle, ja olen pakannut heille jo neljä pahvilaatikollista tavaraa. Sain perjantaina Fidalta kuitenkin puhelun, jossa ilmitettiin, että heidän noutopalvelunsa on buukattu jo täyteen, eivätkä he pääse noutamaan lahjoitustani ennen muuttoa. Voi itku!

Mutta onneksi jotain positiivistakin. Saimme eilen vietyä ystävien avustuksella jo kaksi pientä muuttokuormaa uuteen kotiin. Kukkia, peilejä, laseja ja muuta särkyvää on nyt viety asunnolle odottelemaan virallisen muuttokuorman saapumista.

Olemme suunnitelleet jokaiselle huonekalullemme uudessa kodissa paikan, ja uskon, että ne sopivat asuntoon ja sen henkeen tosi hyvin. Kaikki se pieni irtosälä saa kuitenkin hermoni kiristymään. Onneksi tavaroita voi karsia vielä uuden kodin päässä. Yritän hokea itselleni, että kaikkea ei ole pakko ehtiä tehdä nyt ennen muuttoa.

Minulla on käsissäni dilemma. Asumme vuokralla pääasiassa siksi, koska en halua omistaa mitään, enkä olla kenellekään velkaa. Omistan kuitenkin miljoona pientä tavaraa, joita sitten itku silmassä ja pala kurkussa pakkailen laatikoihin ja roudailen uusiin vuokrakoteihin.

Mitä jos sitä vaan ostaisi kerralla koko loppuelämän kodin, josta ei tarvitsisi muuttaa enää koskaan? Kumpi olisi henkisesti vähemmän raskasta: muuttoahdistus muutaman vuoden välein, vai vuosikymmeniä jatkuva pankille velkaa oleminen?

Vaikka nyt miten ahdistaa, niin taidan silti valita mielummin nuo muutot. Olen sitä paitsi nyt ehkä vähän edistynyt tässä muuttoasiassa. En ole nimittäin vielä kertaakaan koko muuttorumban aikana itkenyt! Yleensä romahdan pakkaustilanteessa vähintään kerran, ja huudan suoraa huutoa muuttolaatikoiden keskellä. Nyt tuota romahdusta ei ole vielä nähty. Tosin onhan tässä vielä muutama päivä aikaa…

Kuvat: Iina / Moumou

Pikkasen kuiva pulla

tunnetila: pohdiskelu

Huomasin iltapäivällä pakkailukaaoksen keskellä haaveilevani pullasta. En jaksanut lähteä kauppaan, joten keitin teetä ja kaivoin keittiön herkkukaapista jotain syötävää pullan korvikkeeksi. Löysin pussillisen mantelikeksejä. Keksit olivat menneet vanhaksi 25.3.20, mutta päätin maistaa niitä silti.

Keksit maistuivat teen kanssa ihan hyviltä ja söinkin niitä pari. Pullaa ne eivät kuitenkaan korvanneet.

Illalla läksin lenkille. Kuinka ollakaan, löysin itseni klo 18.59 läheisen Gateaun ovelta. Leipomomyymälä oli menossa kiinni seitsemältä, joten ehdin juuri puikahtaa sisälle hakemaan kaipaamaani pullaa. ”Te suljette minuutin päästä. Joko näitä pullia saa jollain alennuksella?” Ei saanut.

Ostin silti pistaasikierteen ja tulin innoissani kotiin herkuttelemaan. Petyin kuitenkin herkkuhetkeeni, sillä pulla oli jo vähän kuivahtanut. En edes syönyt sitä kokonaan, vaan säästin osan aamuteen kaveriksi. Ajattelin, että kun pulla oli jo nyt kuiva, oli siitä sama säästää aamuksi pieni pala.

Läheisestä K-kaupastamme saa samana päivänä paistetut leivonnaiset ennen sulkemista (klo 21 jälkeen) puoleen hintaan. Piipahdan iltalenkillä usein hakemaan heiltä esim. karjalanpiirakoita iltapalaksi ja seuraavaksi aamuksi. Puolen hinnan tuotteita ostaessa tulee aina hyvä mieli, sillä jokainen alennetun hinnan ostos vähentää ruokahävikkiä.

On jännä miten psykologisesti homma muutenkin toimii. Gateaun pulla maksoi normaalihinnan, ja petyin siihen. ”Höh, tämä pullahan oli jo vähän kuivunut.” Puoleen hintaan ostamani leivonnaiset taas aiheuttavat täysin päinvaistaisen tunteen, vaikka ne olisivat kuvahtaneet päivän aikana samalla tavalla kuin pistaasikierre. ”Nam, tämähän oli melkein tuore, ja sain tämän puolen hintaan!”

Minkähän takia Gateau ei myy saman päivän tuotteita edullisemmin ennen sulkemista? Kannattaisiko? Mitä syntyvälle ruokahävikille tehdään? Myyvätkö muut leipomot illalla tuotteitaan edullisemmin? Olisin varmasti tänäkin iltana ostanut useamman pullan, jos niitä olisi saanut pienellä alennuksella.

Ostatteko Te ruokakauppojen tai leipomoiden puolen hinnan tuotteita, vai suunnistatteko ostoksille heti aamusta saadaksenne varmasti tuoreita leivonnaisia?

Loma pilalla, stressi tilalla

tunnetila: ahdistus, innostus ja jännitys

Arvatkaa mitä tein? Pilasin rennoksi ja palauttavaksi tarkoitetun kesälomani heti loman ensimmäisenä päivänä.

Juuri nyt minun pitäisi olla lomalla ja nautiskella elämästä. Mitä vielä. Olen koko ensimmäisen lomaviikon herännyt aamuyöllä paniikissa ja valvonut aamuun asti valtavan stressin kourissa. Päivisin olen ahdistunut ja rintaa puristaa. Tunne rennosta lomasta on tipotiessään. Voi hiton hiton hitto!

Ai mitä tapahtui? Noh, törmäsin viikko sitten perjantaina työkaverini FB feedissä kuviin kivannäköisestä vuokra-asunnosta. Asunto oli ihan nykyisen kotimme naapurissa, mutta pienempi ja edullisempi.

Näytin kuvat miehelleni ja hän innostui asunnosta heti. Otin omistajaan yhteyttä ja sovimme treffit asunnolle maanantaille, lomani ensimmäisen päivän aamuun.

Maanantaiaamuna kymmeneltä kävimme katsomassa asuntoa, ja samana iltana ennen kello yhdeksää vuokrasopimus oli jo allekirjoitettu. Uusi koti odottaa meitä heinä-elokuun vaihteessa.

MITÄ HITTOA??? MINÄHÄN VIHAAN MUUTTAMISTA!

”Muuttomme on vihdoin ohi. Kaikki meni muutossa onneksi hyvin. Tai siis niin hyvin, kuin tuo kammottava tapahtuma voi mennä. Olemme viime vuosina muuttaneet kahden vuoden välein. Voi kunpa tällä kertaa saisimme asua samassa osoitteessa vaikka edes viisi vuotta.” Blogipostaus Tunnetilassa, kirjoitettu 2.4.2015

Taisin tuossa postauksessa tietämättäni ennustaa tulevaa. Niinhän siinä nimittäin kävi, että vähän yli viisi vuotta tässä ihanassa kodissa oltiin, mutta nyt on aika siirtyä kohti uutta.

Uusi kotimme on pienempi ja edullisempi, mutta monilta osin myös järkevämpi, kodikkaampi ja sympaattisempi kuin tämä nykyinen. Olen koko ajan tässä asuessa sanonut, että emme tee mitään kolmannella huoneella tai kolmella kauniilla, mutta toimimattomalla kakluunilla.

Uudessa kodissa on tehokkaat neliöt ja kakluuni, joka toimii. Uskon, että tulemme viihtymään asunnossa tosi hyvin, vaikka nykyisen kodin ihanaa erkkeriä tulee varmasti ikävä.

Muutan siis vajaan kuukauden päästä mielelläni uuteen kotiin, mutta muuton ajoitus ei voisi olla akkujen lataamisen suhteen huonompi. Miksen IKINÄ voi pitää lomaa lomana, vaan otan lomalle aina jotain saakelin projekteja???

Nyt minua odottavat loman ratoksi 85 m2 asunto ja vinttikomero, jotka molemmat täytyy käydä tavaroista läpi, ja pakata muuttoa varten. Hyi olkoon! Pelkkä ajatus itkettää ja saa aikaan vatsan väänteitä.

Seuraavat pari viikkoa yritän kuitenkin nollata päätäni ja pidän lomaa ainakin blogista, ehkä jonkin verran myös Instagramista. Haluan kerätä tulevien viikkojen ajan kunnolla voimia muuttoon, ja syksyllä alkavaan uuteen työprojektiin.

Niin, minulla siis vaihtuu koti ja työ 1.8. Voi jestas sentään. Olisi tehnyt joutilaisuus ihan hyvää juuri nyt.

Parempaa ruokaa ja helppoja vinkkejä keittiöön

tunnetila: innostus

Poikkeuksellinen kevät ja valtavasti lisääntynyt kotona oleminen ovat tehneet kotiruokailullemme ihmeitä.

Pidin ennen ruoanlaittoa oikeastaan vain välttämättömänä pakkona, ja kokkailin lähes aina niitä samoja reseptejä, mitkä olin vuosien saatossa hyväksi havainnut. Pastat, uunilohi, tikkamasala, erilaiset wokit ja makaroonilaatikko. Tuota samaa ruokalistaa olen pyörittänyt varmasti jo vuosikymmenen.

Silloin tällöin innostuin testailemaan uusia reseptejä, mutta silloinkin koin erikoisempien ruoka-aineiden metsästämisen kaupassa enemmänkin työläänä kuin kivana seikkailuna.

Mutta nyt kun on kerrankin ollut kunnolla aikaa panostaa kokkailuun, niin voi vitsit miten paljon iloa olenkaan saanut näin korona-aikana keittiössä touhuamisesta!

Kerroin jo aikaisemmin ottavani osaa Hanna G:n järkkäämään #sunnuntaiserviisiin, ja Hannan kanssa kokkaillessa olen oppinut joka viikko jotain ihan uutta. Oivallukseni ovat saattaneet olla ihan pieniäkin juttuja, mutta jokainen oivallus on ilahduttanut minua hurjasti.

Kokkailuani on esimerkiksi helpottanut ihan älyttömästi Hannan vinkkaama ”risteilijä”, eli tyhjä kulho, jonka otan leikkuulaudan viereen. Kulhoon voi heittää kaikki kuoret, kannat tai muun biojätteeseen menevän silpun, mitä ruokia pilkkoessa syntyy. Aivan superyksinkertainen vinkki, jota en ole jostain syystä itse koskaan tajunnut. Kulhon avulla leikkuulauta ja sen ympäristö pysyvät koko ajan siistinä, ja kaiken ruokajätteen voi kipata ruoan valmistamisen jälkeen kerralla biojätteeseen.

Toinen superhelppo juttu, minkä myös Hannalta opin, oli teräskulhon laittaminen pakastimeen ennen kokkailun aloittamista. Jos haluat ruoanlaitossa käytettävien raaka-aineiden (esim. kalat) säilyvän mahdollisimman kylminä koko kokkailun ajan, niin kannattaa laittaa tyhjä teräskulho pakastimeen jäähtymään kokkailupäivän aamuna. Kun olet pilkkonut kalat haluamasi kokoisiksi paloiksi, otat teräskulhon pakastimesta ja lykkäät kalat kulhoon. Kalat pysyvät jäähdytetyssä kulhossa kylminä pidempään.

Niin ikää opin Hannalta myös, että pitsaa on helppo leikata saksilla, että tuore lohi voidaan paistaa suolassa tulikuumalla pannulla ilman rasvaa, ja sain myös muistutuksen siitä, että kananmunia ei kannattaisi säilyttää jääkaapissa. Lisäksi osaan nyt tehdä älyttömän hyvät haukiwallenbergpihvit, herkulliset ja rapsakat perunat uunissa, sekä mm. erilaisia ihania sooseja ja kastikkeita.

Maailman helpoimmat ja tosi hyvät soosit opin muuten tekemään jo viime syksynä, jolloin pääsin testaamaan Food Market Herkun Ruokakassia* (palvelu saatu blogin kautta).

Herkun Ruokakassikonsepti on todella toimiva. Valitset vain ruokakassiin tarjolla olevista annoksista haluamasi, kerrot henkilömäärän, teet tilauksen, ja lähetti kiikuttaa ruokakassit aineksineen ja resepteineen ovellesi toivomanasi ajankohtana. Ja sitten vain kokkaamaan!

Ruokakassin reseptit olivat todella maukkaita, mutta myös helppoja valmistaa. Raaka-aineet olivat tuoreita ja niitä oli mukana runsaasti.

Nuo edellä mainitsemani maailman helpoimmat soosit löytyivät siis Food Market Herkun reseptiikasta, ja ne ovat yksinkertaisuudessaan näin helppoja: Sriracha-jogurttikastike (2 hlöä): 1 dl ruokajogurttia (esim. turkkilainen tai kreikkalainen jogurtti), 1 rlk Sriracha-kastiketta, ripaus suolaa ja mustapippuria, ja Wasabijogurtti (2 hlöä): 1dl ruokajogurttia, 1 rkl Wasabi-tahnaa, suolaa.

Meillä on kyseisiä aineksia aina kaapissa, ja teen noita sooseja nykyään lähes joka viikko. Ne käyvät kastikkeiksi esim. burgereille, salaateille, paistetulle kalalle, tai vaikkapa levitteiksi saaristolaisleivälle. Maailman helpointa ja maukkainta!

Ihan jokaisena kotoilupäivänä en ole kuitenkaan jaksanut kokata. Vapuksi päätimme tilata kotiin jotain oikein hyvää, ja niinpä päädyimme tekemään tilauksen Ravintola Kuurnasta (ruoat kuvissa). Kuurnasta saa tänä poikkeuksellisena aikana superhyvän diilin, eli kolmen ruokalajin illallisen hintaan 30€/hlö (plus muutaman euron lisä tietyistä ruoista). Ruoka oli (kuten Kuurnassa aina) aivan älyttömän hyvää!

Ja opinpa muuten tässäkin tilauksessa erinomaisen niksin. Ruoan mukana oli lappu, jossa vinkattiin, että jos pääruoka on ehtinyt jäähtyä, niin se kannattaa lämmittää uunissa 180 asteessa 5-10min. Lämmitin ruokaamme 180 asteessa 8 minuuttia, ja se oli täydellistä!

Me emme omista mikroa, joten olen aina miettinyt ruoan lämmittämiselle optimaalista lämpötilaa ja aikaa. Ruoan sitkeäksi lämmittäminen tai haaleana syöminen harmittaa aina tosi paljon. Eli ruoka lämpimäksi Kuurnan keinoin, ja täydellistä tulee!

Mitenkäs Teillä on mennyt syömisten kanssa nyt poikkeusaikaan? Jaksatteko kokkailla vai alkaako jo keittiössä puuhastelu kyllästyttää? Entä tuleeko herkuteltua liikaa? Toivottavasti voitte hyvin, eikä keittiön tai muidenkaan huoneiden seinät tunnu kaatuvan päälle!