tunnetila: odotus
Piipahdin muutama viikko sitten syysauringossa kylpevän WHY NOT PR -toimiston showroomilla. Showroom oli täynnä kivoja syksyn ja tulevan talven vaatteita ja totesin jälleen kerran eläväni viileämpien säiden pukeutumisesta. (Älkää käsittäkö väärin, rakastan kesää ja hellettä, mutta kesävaatteet vain eivät ole minun juttuni.)
Keräsin suosikkituotteeni rekille ja huomasin iän ikuisen kaavan toistavan itseään. Musta villapaita, harmaa neuletakki, kevyttoppatakki jne. Blogiani pidempään seuraavat tunnistavat jo tutun kaavan. Pidän vuodesta toiseen aina ihan samanlaisista vaatteista ja olen järjettömän huono löytämään itselleni uusia juttuja vaikka muotia aktiivisesti seuraankin. Äitini aina ihmettelee miksi ostan aina samanlaisia vaatteita. ”Kukaan ei edes huomaa että sinulla on mitään uutta.”
En voi kuitenkaan mitään sille että tykkään kevytuntsikoista ja harmaista neuleista. Onni yhteen kaavaan jumiutumisessa on se, että jumitustuotteeni ovat suurin osa niin sanottuja pukeutumisen klassikoita ja niitä löytää joka sesonki aina uusia, hieman päivitetyssä muodossa.
pitkä toppatakki, ruskea reikäneule ja sininen eläväpintainen takki Sandwich,
harmaa neuletakki, musta pörröneule ja villakangasbomber Twist&Tango
Yksi uusi juttu showroomilta kuitenkin löytyi johon vilukissana ihastuin päätä pahkaa. Moon Bootsit ovat täällä taas! Tarjolla tulee olemaan perinteistä mallia suoraan 90-luvun laskettelukeskuksista, mutta myös hieman päivitettyjä versioita, esimerkiksi kuvassa alla oleva super pitkällä ja kapealla varrella varustettu untuvakenkä. Uuuh, voitteko kuvitella että löysin vihdoin untuvafiksaatiooni myös kengät jotka on untuvaa. Nuo kengät tekisivät talvesta ihan täydellisen!
0
Tuo sininen eläväpintainen takki on ihanan näköinen! Kuin myös tuo harmaa neuletakki. Kivoja juttuja! Ja syksyhän on aika kiva vuodenaika pukeutumisen suhteen. Kesävaatteet eivät ole oikein minunkaan juttuni, vaikka kesää rakastankin.
Olenhan minä näin vakilukijanasi tämän aika moneen kertaan jo todennut, mutta oma vaatekaappini on aika mustan harmaa. Nyt olen innostunut ”revittelemään” tummansinisellä 🙂 Ei varmaan kukaan huomaa minunkaan kaapistani, että milloin uusia vaatteita olen hankkinut. Olen jotenkin epätoivoinen tyyppi siinä mielessä, että menen kauppaan ja hypistelen värejä ja lopulta ostan mustaa… Toisaalta tiedän jo, että värit jäävät kaappiin seisomaan, joten mitäpä sitä suotta luontoaan vastaan taistelemaan.
Sitä paitsi sinä näytät aina tyylikkäältä, huolitellulta ja asuissa on joka kerta joku kiva juju tai juttu, joka kiinnittää huomion. Ihanaa lukea blogia, jonka kirjoittaja ei lähde ns. hörhöilemään jokaisen muotijutun perässä, vaan on selvästi löytänyt oman tyylinsä, jonka kantaa kauniisti!
PS: Mieleen oli jäänyt, että Moon Bootsit on ihan kauheat, mutta nuo kuvan versiothan on hienot! Näkisin nuo kyllä hyvinkin sopivina sinun pakkapäivän tyyliisi.
Kiitos Tarja!
Myös minä löysin kuluneena kesänä tummansinisen. Se, ja sinivalkoraidallinen kuosi saivat olla iso osa kesäpukeutumistani viime kesänä. Vaikka moni ei huomannut eron mustan ja tummansinisen välillä, niin tärkeintä oli että itse tiesin kokeilevani nyt vähän jotain uutta. Ja mikä tärkeintä, väri istui omaan tyyliin yllättävän kivasti.
Ne perinteiset MoonBootsit eivät ole ehkä ihan minun juttuni (ne näyttää minusta hauskoilta ja kokeilinkin showroomilla niitä, mutta malli ei oikein sopinut jalalleni), mutta nämä untuvakengät oli ihan mielettömät, lämpimät, kevyet ja pehmeät ja istuivat jalkaan hyvin. Rakkautta ensi silmäyksellä! 🙂
Nyt jäi harmittamaan, ettei täällä ollut tarkempaa kuvaa mustasta pörröneuleesta ja villakankaisesta pilottitakista, vaikka totta puhuen en olekaan lämmennyt piloteille niin paljon, että hankkisin sellaisen itselleni. Sen verran paljon niitä on kuitenkin näkynyt muun muassa blogeissa, etteivät ne enää ärsytä yhtä paljon verkkokalvoja kuin aiemmin. En näköjään pääse ysäritraumastani pilottien suhteen. Sama trauma näköjään noiden moon bootsien kanssa; ei sitten ikinä minun töppösiini!
Sininen takki sen sijaan on järkyttävän ihana. Onneksi mulla on havunvihreä Samuji, joka on tuota vielä piirun verran ihanampi!
Hyvähän se on, että tykkää vuodesta toiseen samanlaisista jutuista – sitähän kutsutaan siksi kuuluisaksi omaksi tyyliksi! Vaikka minun tyylini on sinuun verrattuna huomattavasti eklektisempi, samat jutut kolisevat vuosi toisensa jälkeen: militäärit leikkaukset ja yksityiskohdat, harmaat ja mustat neuleet, leokuosi, mustat peittävät sukkikset, viininpunainen ja myrkyn- ja armeijanvihreä, raidat, särmästi leikatut takit ja bleiserit… Koen itse asiassa pukeutumista helpottavaksi seikaksi, että nykyään tiedän, mistä pidän ja mikä minulle sopii, vaikka ne vuosi toisensa jälkeen samoja juttuja olisivatkin.
Vitsit kun tuolla showroomilla oli niin aurinkoista että kuvat pörröneuleesta ja pilotista olivat niin auringon valaisemia ettei mustista tuotteista saanut kuvissa oikein mitään selvää. Mutta hienot oli! 🙂 (Voin tsekata vielä kuvat koneelta ja julkaista ne jos saan niistä vähän jotain selkoa.)
Ja joo, oma tyyli on kyllä löytynyt ja viihdyn siinä niin hyvin etten hirveästi muuta haikailekaan. Joskus tosin voisi kyllä vähän innostua ja revitellä oikein kunnolla. Omat rohkeimmat revittelyni taisi olla viime kesänä ne Samujin oranssin kirjavat puuvillapöksyt ja edelliskesän silkki Marnit. Ne on molemmat aika hurjia mutta samalla hurjan ihania! 🙂
No ne molemmat pöksyt on munkin makuun tosi hurjia kuosiltaan!
Marnit olis kelvanneet silti mullekin; niiden värisävy antaa kuosissa anteeksi. Mä kun siedä oranssia missään muodossa, ja ne Samujin housut on oranssina tosi kreisit.
Mulla taas oranssi on ainut räikeä väri jota mä siedän. 🙂 Siniset, vihreät ja erilaiset punaiset on iso ei, oranssi ja jotkut keltaisen sävyt on ainoita joista tykkään. (Tummansininen ja armyvihreä on tosin kivoja värejä mutta ne ei olekaan niin räikeitä kuin esim. jotkut turkoosit tai pinkit, vaan jotenkin maanläheisempiä.)
Minä pidän sinun klassisesta ja huolitellusta tyylistäsi todella paljon, ja aina innostun uusista laadukkaista löydöistäsi. Ei tarvitse olla kuin sateenkaari erottuakseen joukosta edukseen, mielestäni mielummin toisin päin. 🙂 minun käytetyimmät värini vaatteissa ovat musta, kirkkaan punainen, harmaa ja tummansininen, enkä osaisi kuvitella esimerkiksi mitään vaaleansinistä päälleni. 😀 ja vielä sanottava että syysvaatteet ovat parhaita, en pärjäisi ilman neuletakkeja ja paksuja sukkahousuja! 😉
Kiitos kivoista sanoistasi ihana Virpi! Asukuvia on muuten ollut blogissa viime aikoina ihan laittoman vähän. En halua pakottaa miestä kuvaamaan ja itselaukaisijalla se on vaan niin vaikeaa. Täytyisi hommata kunnollinen kamera ja jalusta niin asuja näkyisi täällä vähän useamminkin.
Mutta juu, ihana että sinä osaat yhdistää asuihisi myös tuon tummanpunaisen. Se on niin kaunis väri ja sopisi minullekin kun olen tumma, mutta kun ei vaan osaa niin ei osaa. 🙂
Harmaita villatakkeja on vaikea vastustaa 🙂 Mä innostuin sinapinkeltaisesta ja oranssista viikko sitten kaupungilla kiertäessä. Kotiin tullessa kassista löytyi…harmaa neuloksesta tehty jakku 🙂 Puolustukseksi sanottakoon, että oon pitkään haaveillut jakun/villatakin yhdistelmästä, joka muuntautuu lähes joka tilanteeseen. Tämän jakun voi taitella vaikka kassiin, mitä blazerille ei voi tehdä. Värit jääkööt kauppaan, kun niitä ei vaan tule käytettyä. Mullakin oli viime kesänä tummansininen kausi. Mahtoikohan kukaan huomata? 😉
Minäkin innostuin pari viikkoa sitten sinapinkeltaisesta ja ostinkin sinapinkeltaisen toppaliivin! Ostos tosin päätyi 5v täyttävän kummipoikani lahjapakettiin, mutta silti väri oli niin mieletön ja koko toppaliivi niin ihana, että se oli ihan pakko ostaa. 🙂
Oi, jakkuhankintasi kuulostaa tosi hyvältä ja monikäyttöiseltä!
Palaan vielä tummansiniseen sen verran että kehuskelin kesällä töissä tummansinisiä housujani (”Mulla on kerrankin jotain väriä”) niin jokainen kommentti oli ”Ai, no noi on niin tummat että ihan sama kuin olisi mustat.” Äääää, eikä ole, ei se ole yhtään sama! 🙂
Sinapinkeltainen toppaliivi kuulostaa hienolta! Mäkin sain sentään ostaa oranssit housut pojalle 🙂
On kiva että lapsille on nykyään tarjolla paljon värejä. Omassa lapsuudessa tuntui, että pojille olisi sitä ainaista sinistä ja ruskeaa ja tytöille eri punaisen sävyjä. Kiva että nykyään pojille on myös keltaista, oranssia ja muita värejä.
Mä ostin viime talvena Moon bootsit ja voi että…en käytä enää juurikaan muita kenkiä talvella. Mun omat on toki ne perinteiset avaruuskenkää muistuttavat, tyylillisesti ei niin kauniit, mutta sitäkin lämpimät. Suosittelen lämpimästi. 🙂
Vau!!! Ne on kyllä makeet! Ne ei vaan jotenkin istuneet mun jalkaan kun niitä sovitin. Olisikohan ollut väärä koko jota yritin testailla..? Mutta ne on varmasti parhaat kengt juuri sinun tarkoitukseesi. Kiva kuulla että sulla Ritva on Moon Bootsit! 😀
[…] uudet talvikenkäni, untuvatäytteiset Moon Bootsit*. Ihastuin kenkiin suunnattomasti syksyisellä showroom-vierailullani ja kyselin silloin tällöin PR-toimistolta mistä liikkeestä kenkiä voisi lähteä […]