tunnetila: kaipaus
Elämäni on ollut koko alkaneen syksyn yhtä juhlaa. Ystävien synttäreitä ja tupareita, muotiviikonloppua ja huippumalleja catwalkilla. Uusia lanseerauksia ja avajaistilaisuuksia, kuohuviiniä ja sormisyötävää. Vanhoja rakkaita ystäviä ja uusia kivoja tuttavuuksia. Niin paljon kutsuja kivoihin ja kiinnostaviin tilaisuuksiin että valinta mihin haluaisi eniten osallistua on vaikea. Kivoja kotimaan matkoja ja viimeisimpänä super onnistunut Tallinnan reissu työporukalla loppuviikosta.
En missään nimessä valita. Olen todella onnekas saadessani kokea kaiken tämän ja kiitollinen jokaisesta tilaisuudesta johon saan kunnian osallistua. Mm. torstai-iltana Virossa sain osallistua niin upealle illalliselle että vieläkin maistan ne huikeat maut suussani ja aistin viehättävän tunnelman kauniissa kartanossa hieman Tallinnan ulkopuolella. Ja perjantaina, perjantaina heitin Tallinnan lautalta Helsinkiin saapuessani matkalaukun kotiin, nappasin mukaan tärkeän ystävän ja suunnistimme saman tien Chisun yksityiskeikalle Draman virallisiin avajaisiin ja sen jälkeen illalliselle. Elämäni on sanalla sanoen ihanaa, mutta samalla ihan liian kiireistä.
Tiedättekö mitä asiaa kaipaan elämääni tällä hetkellä eniten? Kaipaan arkea. Kaipaan niitä hetkiä kun jo vähän kyllästyttää kun ei ole mitään tekemistä. Kaipaan hetkiä jolloin on aikaa siivota rauhassa eikä vain hutiloiden pyyhkäistä lattiaa sieltä täältä. Kaipaan hetkeä jolloin muistan tv:stä tulevan Muodin huipulle ja keitän tv-iltaa varten höyryävän kupillisen teetä ja otan lautasen reunalle teen seuraksi pari keksiä. Kaipaan tarmonpuuskia jolloin tyhjennän koko vaatehuoneen sisällön lattialle ja kaivan esiin kaikki vaatteet joissa on nappi irti tai reikä saumassa ja korjaan vaatteet käyttökuntoon.
Kaipaan iltoja jolloin tulen kotiin niin ajoissa että ehdin lukea kirjaa enkä vain iltatoimien jälkeen kaadu väsyneenä sänkyyn. Kaipaan laiskoja lauantaipäiviä jolloin kävelen kaupungilla vailla päämäärää ja kiertelen kaupoissa katselemassa uusia vaatteita ja asusteita. Kaipaan hetkiä jolloin sytytän muutaman kynttilän ja kaivaudun sohvalla istuvan miehen kainaloon eikä kummallakaan ole kiire mihinkään.
Eilen minulla oli pitkästä aikaa vapaapäivä ilman ohjelmaa. Suunnittelin siivoavani rauhassa ja puuhastelevani muutenkin kotona kaikenlaista. Arvatkaa mitä tein? Otin kolmet päiväunet! Yritetään sitä rutiineihin palaamista tänään uudestaan.
0
Ymmärrän sua kyllä =) Arkikin on välillä juhlaa. Mut vaihdetaanks osia, saat mun ajoittain tylsää kotielämää kissojen kanssa niin mä voin mennä juhlimaan ja glamour-piireihin 😉
Ei vais, toivottavasti saat hengähtää välilllä, niin juhlakin tuntuu juhlalta.
Heidi, mä voisin hyvin mielelläni tulla hetkeksi teille paijaamaan kissoja ja sä voisit käydä edustamassa Tunnetilaa joissain kemuissa. 🙂
Syyskuu on vielä aikamoista haipakkaa mutta lokakuun puolella on (toistaiseksi) aika paljon vapaa-aikaa. Täytyy pitää huoli ettei kalenteri täyty taas liikaa.
Nina, kuulostaapa turhan tutulta… Paitsi nyt, kun kesän ajan olen tietoisesti hakenut itselleni juuri tuota tilaa ja pieniä vapaita hetkiä arkeen. Ja kyllä todellakin tuntuu ylellisyydeltä istua lueskelemaan sohvalle koulupäivän jälkeen, järjestää kodin tavaroita ja pysähtyä pohtimaan paikkaa taululle. Aivan ihanaa!
Suosittelen samaa sinulle myös, ja toivotaan että tiivistahtinen edustaminen vähän rauhoittuu jossain vaiheessa. 😉
Mulla on ihan hirveä pino mm. lukemattomia lehtiä sängyn vieressä. Yleensä lueskelen niitä iltaisin mutta nykyään kaadun vain suoraan sänkyyn ja nukahdan.
Nyt kun syksy pääsee kunnolla vauhtiin täytyy raivata tilaa vaan omalle olemiselle. Se on kyllä todella tärkeää.
[…] edellisessä postauksessa kerroin, vietin viime torstaina huikean illan hieman Tallinnan ulkopuolella olevassa kartanossa, […]
[…] mikä ihana viikonloppu minulla onkaan ollut tähän mennessä! Kaipasin viime viikolla arkea, varsinkin kotona puuhastelua, ja niinpä päätin jättää perjantaina iltamenot väliin ja olin […]