tunnetila: tunnustus
Jos seuraat Tunnetilaa Facebookissa törmäsit viime sunnuntaina alla olevaan päivitykseen.
”Olen asunut kohta vuoden lähellä Makuunia, tuota irtokarkkien taivasta. Olen käynyt vuoden aikana Makuunissa kerran, ja silloinkin ostokseni maksoivat 65 senttiä kun ostin vain muutaman King Kongin pään (parhaita!!). En siis juurikaan syö irtokarkkia. Mutta entäs nyt kun päätin, että viikossa on vain yksi karkkipäivä eikä joka päivä saa syödä suklaata. Nyt minun tekee mieli Makuuniin 24/7!!! En voi ajatella mitään muuta kuin Makuunin kymmeniä eri irtokarkkilaatuja. Mieli tekee jopa niitä karkkeja joista en tykkää. Äh, minun ei selvästikään kannata kieltää itseltäni mitään, kaikki muuttuu silloin piinaksi.”
Söin joulukuussa varmasti saman verran suklaata mitä normaalisti syön puolessa vuodessa. Sain suklaata lahjaksi ennen joulua, jouluna ja joulun jälkeen (mitäs olen hokenut kaikille että syötävät lahjat on parhaita) ja kun suklaan makuun pääsee on herkuttelua vaikea lopettaa. Vaikka jokailtainen suklaan mussutus häiritsi jo vähän itseäkin, niin ajattelin että lopetan herkuttelun vasta sitten olen syönyt kaikki lahjasuklaat pois. Mies kuitenkin ihmetteli eräänä iltana miten syön taas suklaata. ”Eikö yksi karkkipäivä viikossa riitä?”
Suivaantuneena miehen huomautuksesta, mutta toisaalta iloisena pienestä henkisestä potkusta takamukselle, päätin ottaa miehen sanoista vaarin ja pitää viikossa vain yhden karkkipäivän. No joopa joo, helpommin sanottu kuin tehty!
Normaalisti heikko kohtani herkuttelussa on suklaa, muita karkkeja en juurikaan syö, mutta kuten FB:ssä jo totesin, aloin heti päätöksen tehtyäni himoita ihan kaikkia karkkeja mitä maa päällään kantaa. Näin jopa unta jossa olin Makuunissa ja lapoin pusiin karkkia kauha tolkulla.
Tuon unen jälkeen totesin ettei hommassa ole mitään järkeä ja painuin keittiöön. Napsautin irti rivin Fazerin Sinistä ja tungin koko rivin kerralla suuhuni. Siihen loppui Makuunista haaveilu ja karkkiunet. Tuo tapahtui maanantaina. Nyt on torstai ja olen syönyt joka ilta yhden rivin joululahjaksi saamastani suklaalevystä. Päätin, että pysyn aiemmassa suunnitelmassani ja syön suklaata (vaikka joka päivä) niin kauan kun sitä kaapissa riittää.
Joskus sitä vaan on pakko saada syödä ihan mitä haluaa. Ruotuun on helpompi päästä kun herkkukaappi on tyhjä eikä suklaalevy huuda nimeäni koko ajan kun olen kotona. Ja mikä tärkeintä, se päätös lopettamisesta on lähdettävä itsestä, ei tultava keneltäkään muulta!
0
Mulle taas Makuunin irtokarkit ovat kiusaus – onneksi vuokraamme leffat Makuunin netistä, niin ei tule hankittua mässyä =) Suklaata saimme myös lahjaksi jouluna, käskin miestä viemään viimeisen rasian työpaikkansa kahvihuoneeseen 😉
Suon itselleni karkkipäivän torstaisin, kun naistenlehti tulee postissa – tosin isoa karkkipussia tyhjennän pitkin loppuviikkoa…
Ei vaan pitäisi ostaa karkkia tai muuta hyvää kauppareissulla… Jokainen karkkilaarin ja makeishyllyn ohitus pysähtymättä on voitto!
Mä Heidi yritin tota työjuttua. Toin yhden suklaarasian töihin mutten vienytkään sitä kahvihuoneeseen niikn kuin piti, vaan napostelin koko rasiallisen (kaksi kerrosta!!) itse omassa työhuoneessani. NOLOA!!! 🙂
No joo 😀 Mut joka tapauksessa olen huomannut, ettei kieltäymys ja lakko auta, kun sitten vaan miettii kiellettyjä herkkuja…
Näin on. Lakot hiiteen ja järki käteen! 🙂
Mähän en tunnetusti himoitse suklaata kuin pari hassua kertaa vuodessa, mutta sipset ovat heikkouteni.
En myöskään usko tiettyjen herkkujen, mitä ne sitten kenellekin ovat, kieltämiseen itseltä, sillä silloin niitä himoitsee alituiseen. Kohtuus on se, jonka nimeen vannon. Ja siksi minulla on aina kaapissa sipsejä. En syö niitä yleensä kuin kourallisen tai pari kerrallaan (laitan ne tosin aina kulhoon; en tykkään tonkia sipsipussia), ja sitten himo on ohi. Tällainen määrä sipsejä vaikka joka ilta ei ole asia, josta haluan itseäni ruoskia ja tuntea huonoa omaatuntoa, vaikka moni muu sitä pahana pitäisikin.
Älä siis pode omantunnon tuskia, kun syöt suklaata! Sitä paitsi suklaallahan on myös terveysvaikutuksia.
Kyllä, kohtuus on paras ratkaisu aina ihna kaikkeen! Tosin mun tapauksessani kohtuullista olisi vähentää tätä suklaan mussutusta… Mutta kohta, ihan kohta sit… 🙂
Mä en (onneksi) tykkää sipseistä. En voi syödä niitä kuin ihan pari ja heti alkaa ällöttää. Jotenkin kummasti se suklaan rasva menee hyvin alas mutta sipsit taas maistuvat omaan suuhuni niin rasvaisille että ällöttää. 🙂 Etikkasipsit on parhaita, ne maistuu vaan etikalle ja niistä ei tule ällörasvaolo. 🙂
Mäkin asun Makuunin vieressä, jotkut kaverit ihmettelee miksi en käy siellä useammin ostamassa karkkia 😀 Joskus nuorempana kun asuin kaukana kaupoista (ja karkkikaupoista), olin ihan innoissani kun pääsi ostamaan Makuunin irtokarkkeja, nyt kun voisin käytönnössä koska vaan poiketa hakemassa muutaman karkin, en tee sitä melkeen koskaan.
Olen päättänyt myös pitää yhden karkkipäivän viikossa, mutta niin kauan kun kotona on karkkia, se ei toimi! Voin hyvin kaupassa kävellä karkkihyllyn ohi ostamatta mitään, mutta jos jostain syystä karkkia on kotona, niin en voi olla ajattelematta (ja syömättä) sitä. Paras keino mulle on siis ostaa sitä karkkia ainoastaan karkkipäiväksi! Suklaan kanssa mulla taas ei ole tätä ongelmaa, mutta karkit on se pahin, varsinkin irtokarkit 😀
Mä pystyn myös ohittamaan karkkihyllyt kaupassa ja olemaan ostamatta karkkia, mutta sit kun sitä jostain tulee kotiin niin voi apua. Ne oikeesti vainoavat minua koko ajan. 😀
Heh, hauska kuulla että sinäkään et asioi usein Makuunissa vaikka asut lähellä. Tiedämme molemmat mitä herkkuja siellä on, mutta ehkä juuri se kun sinne pääsee milloin vaan vie siitä pois kaiken hohdon. Hassu on ihmisen mieli. 😀
Suklaa on itsellekin se herkuista herkuin ja irtokarkkeja tulee syötyä todella harvoin. Silloin tällöin sortrun ostamaan Tutti Frutti Choco-pussin ja syön sieltä aina ensimmäisenä ne suklaakarkit.. 🙂
Suklaa kun on vaan niin <3 Varsinkin Daim-rakeet!!
Tunnustus. Olen syönyt viime aikoina suklaata joka päivä. Argh!!! 😀 😀 (Mutku mä olin kipee niin sillon saa herkutella..)
[…] tai minkään täysin kieltämistä (en pysty pitämään edes viikossa yhtä karkkipäivää kun alan heti haaveilemaan karkeista päivittäin), olen täysillä mukana vehnättömässä kokeilussa. Vehnättömyyden terveysvaikutukset ovat […]
[…] pois se motivoisi treenaamaan entistä kovimmin. Mitä vielä, minulle kävi täysin päin vastoin! Mässytin suklaata joulukuun alusta helmikuulle ja helmikuun herkuttelin gluteenittomilla leivonnaisilla kuin […]