tunnetila: ilo
Hymyilen valokuvissa harvoin. Oloni on kuvaustilanteissa pääosin niin epämukava ja epäluonnollinen, että hymyn esiin puristaminen on hankalaa. Ja jos pieni hymynkare onnistuu huulille nousemaan, on se niin pakolla tehty että huulet puristuvat yhteen epäluonnollisesti. Näissä kuvissa olen yllättävän luonteva eikä hymykään näytä kovin väkinäiseltä.
Näissä kuvissa syitä hymyyn on useita ja yksi tärkeimmistä on ystäväni Ilonan tapaaminen jälleen asukuvauksen merkeissä. Voi miten kiitollinen Ilonalle olenkaan!
Muita ilonaiheita on lähellä oleva viikonloppu, Helsinkiin tänään saapuva perheeni (vanhemmat ja sisko poikaystävänsä kanssa), kuvissa esiintyvä, Sofinahin alennusmyynneistä löytynyt Zoe Karssenin maailman pehmein kashmirneule ja eräs työhöni liittyvä pieni apuraha jonka sain juuri kuulla saaneeni. Hurraa, ei ihme että hymy on herkässä!
neule Zoe Karssen, huivi Marc Jacobs,
housut Samuji, laukku Tory Burch, lenkkarit Karhu
Tuleva viikonloppu menee siis perheen parissa joten blogi saattaa hiljentyä hetkeksi. Lauantaiaamuna yritän vielä ehtiä julkaisemaan kolmannen vehnättömän viikon yhteenvedon, mutta huomenna ja sunnuntaina saattaa olla pienen blogitauon paikka.
Kivaa loppuviikkoa Teille kaikille! Toivottavasti myös Teidän huulillanne on viime päivinä vieraillut koko kropan rentouteen ja hyvinvointiin positiivisella tavalla vaikuttava onnellinen hymy.
Kuvat Ilona / Salonkijuoruja
0
Paljon onnea hyvistä uutisista ja hauskaa viikonloppua! Ps. Kauniita kuvia. Ymmärrän täysin kuvaustilanteen epämukavuuden, itsekään en koe oloani ollenkaan luontevaksi kameran edessä, mutta tuota hymyä kelpaa kyllä vilautella useamminkin. =) Joskin sinulla on mielestäni aina lempeät kasvot vaikket hymyilisikään. Minulta kysytään usein miksi näytän niin vihaiselta, vaikka olisin vain ajatuksissani. Toivon (ja uskon), että kasvoni kuitenkin kirkastuvat muille puhuttaessa. =)
Kiitos ihana Virpi! Kommenttisi jälkeen minua hymyilyttää entistä enemmän. 🙂 Ja hei, myös minulta on tultu kysymään miksi näytän niin vihaiselta. Ehkä en vaan julkaise blogissani niitä angry birds -henkisiä kuvia joita minusta otetaan. 😀
Kivaa viikonloppua sinulle Virpi!
🙂 Et voi uskoa, mutta juuri ennen koneelle istumista ajattelin, miten toisen hymy piristää ja että tykkään myös lukea muotiblogeja, joissa kirjoittaja hymyilee kuvissaan. Ja sitten klikkasin sinun blogiisi ja tadaa! 😀 Onneksi olkoon apurahasta! Tuntuu mukavalta kun työnantaja palkitsee.
Eikä?! Mahtava sattuma! 🙂 Nyt tuli hymyni hyvään saumaan. 🙂
Kiitos onnitteluista, olen tosi iloinen saamastani apurahasta vaikkei se suuren suuri olekaan. Mutta se on juuri tarpeeksi. 🙂
Sinulla on kaunis hymy! Hyviä kuvia!
Ja vaikka et kuvissa hymyilisikään, niin blogisi teksteistä välittyy hymy ja hyvä mieli. Tänne on aina ilo tulla!
Tuo neule on muuten aivan ihana! Se on aika lailla minun näköiseni.
Olen muuten ollut pienen ikäni ihminen, jolla ei ole ikinä mitään päälle pantavaa, vaikka vaatekaappi pursuilee. Viime aikoina olen jostain syystä olen saanut itseni kiinni ajattelemasta, että minullahan on itse asiassa ihan kivoja vaatteita, oman tyylisiäni ja minun näköisiäni. Olisiko tämä sitä, että viimeinkin olisin löytänyt tyylini. Myöntänyt mm. etteivät ne kirkkaat värit isoina pintoina ole minun juttuni ja musta/harmaa/tummansininen on ihan kiva. Etenkin, jos omistaa yhden lipastollisen huiveja kaikissa maailman väreissä 😀 Tai sitten se vain johtuu siitä, että elämässä on tällä hetkellä kaikki ne elementit kasassa, joita ehkä olen tietämättäni koko ikäni halunnut. Hmm. Syytä hymyillä siis täälläkin, ja sitähän minä harrastan kyllä joka päivä 😀
Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua sinulle Nina! <3
Voi Tarja kiitos, sinä sitten aina ilahdutat minua sanoillasi! Kiva kuulla että myös sinulla on hymy herkässä ja tärkeä osa arkea. Murjottamalla tästä ei tulisi kyllä yhtään mitään. 🙂
Hei mahtava kuulla että vaatekaappisi tuntuu nykyään toimivalta ja löydät sieltä aina itselle sopivia vaatteita ja asuja. Tuo on juuri sitä arjen luksusta.
Ja hei muuten, ostin viime viikolla ihanan huivin! 😉 Tiedän että olen vähän niin kuin huivienostolakossa mutku mutku.. Täytyy esitellä se blogissa pikimmiten. Se on ihana, ja minulle aika värikäs… Jee! 😀
Kiitos itsellesi, kun ilahdutat ihanalla blogillasi! Ja en muuten muistanut onnitella apurahasta – eli paljon onnea! On hienoa saada tunnustusta!
Mikä huivien ostamislakko?! Eihän sellaiseen voi mennä! Minä olen nyt myös hyväksynyt sen, että huivit on mun signature-juttu (jee, mulla on semmoinen!) eli huiveja saa ostaa aina 😀 Luulenpa, että sama koskee sinua. Jään odottamaan uuden huivin esittelyä! (vaikka se varmaan poikii taas uuden huivi-himotuksen…).
Kaunista viikonloppua! <3
No hei, mullehan on kerran eräs erikoislääkäri (kurkku- ja korvaspesialisti) määrännyt lääkärin määräyksestä huivin kaulaan ja sanonut että ”Toihan voi olla sun tyyli, näyttää tosi hyvältä!” Ja tuo lääkäri oli mies! 😀 😀
Eli kyllä, huivi on munkin signaturejuttu eikä siihen huivienostolakot sovi. 😀
Asiansa osaava lääkäri 😀 😀
Haahahaha, toi oli mun paras (mutta ehkä myös turhin) lääkärikäynti ikinä. 😀
Tuo on muuten ihan totta, mitä ylemmissä kommenteissa on mainittu. Sinulla todella on lempeät ja hyväntahtoiset kasvot. 🙂 Lisäksi lisäisin, että itselläni tulee sinusta mieleen Lumikki. Arvoituksellinen ja lempeä kaunotar.
No mutta voi kiitos Anumaria! Ihana kommentti! *punastuu* Jännää että mainitsit sanan Lumikki. Minua on nimittäin joskus kutsuttu lempinimellä Lumikki. Alkuun ihan tietämättäni, mutta sitten sain kuulla että ihmiset joita tapasin harrastuksen tiimoilta usein mutta joita en tuntenut nimeltä, tunsivat minut keskuudessaan nimellä Lumikki. Se oli kyllä lempinimi josta tykkäsin. 🙂
Kuulostaapa tutulta tuo, että hymy ei luonnistu näissä epäluonnollisen oloisissa asukuvatilanteissa. Itse aloin ensimmäistä kertaa kiinnittämään huomiota ilmeeseen kun mies kysyi toistuvasti, miksen koskaan hymyile kuvissa. Tajusin, että siinä tilanteeseen keskittyessä ja yrittäessä selvitä nopeasti pois, unohdan kasvot kokonaan. Edelleenkin hymy jää aika usein väkinäisen oloiseksi, mutta hiljalleen sekin alkaa luonnistua – harjoitus taitaa päteä tässäkin 🙂
Kauniita kuvia nämä(kin) ja kaunis hymy! Ihanaa viikonloppua 🙂
Kiitos Anna-Maria!
Hymyilen arjessa ja muutenkin helposti, mutta heti kun kamera lähestyy menen ihan kipsiin ja näytän teennäiseltä. Kasvojen blurraaminen asukuvista oli ihana helpotus kun ilme sai olla mikä vaan mutta kuvan pystyi silti aina julkaisemaan. 🙂 Mutta juu, treenaillaan molemmat poseerausta hymyillen, kyllä me vielä opimme. 🙂
Minäkin olin tulossa heti sanomaan, että sulla on todella kaunis hymy! Etenkin kun se ulottuu silmiin asti. 🙂
No voi kiitos, sinäkin ihana! 🙂 Kiva kuulla että hymykuvat saivat hyvän palautteen. Itse kun näen kuvissa helposti vain tihrusilmän joka yrittää hymyillä väkisin. 🙂
Tosi mukavan näköinen asu! Omalla hankintalistalla ehdottomasti jotkin saman tyyppiset kengät, onko niillä joku coolimpi sana nykyään, vai vieläkö ne on vaan lenkkarit ;)?
Heh, mä kyllä sanon näitä ihan lenkkareiksi, mutta kai näitä voi vähän coolimmin sanoa sneakereiksi tai citytossuiksi tms. Mut lenkkarit mitkä lenkkarit! 🙂
[…] nähtyä asua piristää kuvaamalla saman asun uutta taustaa vasten. Kas näin! Eikö näytäkin jo hetki sitten blogissa nähty asu ihan uudelta kun takana on kiviseinän tilalla vähän vihreää?! Hahhahaa, anteeksi. Yritän […]