Vehnätön kuukausi, viikko 3

tunnetila: testaus

Vehnättömän viikon paras hetki

Viikon paras, mutta samalla myös tylsin havainto oli se, että monissa cocktail-tilaisuuksissa lähes kaikki ihanat naposteluherkut sisältävät vehnää. Kerroin piipahtaneeni lasillisella Tanskan suurlähettilään residenssissä ja tuolla oli tarjolla ihan mielettömiä, suurlähettilään kokin loihtimia herkkuja.

Kaikki suolaiset herkut oli koottu pienten vaaleiden leipästen päälle ja suklaiset herkut ja muut leivonnaiset sisälsivät varmasti vehnää nekin. Kuulin kaikkien kehuvan ihania tarjoiluja mutta pysyin kovana enkä maistanut mitään. Onneksi pystyin nauttimaan kuohuvasta täysin siemauksin.

Tykkään napostella ihania herkkuja pressi- yms. tilaisuuksissa vaikka tiedän ettei napostelu kannattaisi. Nyt kaikista herkuista oli helppo kieltäytyä sillä en olisi voinut niitä kuitenkaan syödä. Hyvää tässä kokemuksessa oli siis se, että huomasin miten helppoa kieltäytyminen on.

Yleensä juoksen tilaisuuksiin nälissäni suoraan töistä. Tällä kertaa söin jo töissä välipalaa joten en ollut tilaisuudessa nälkäinen. Täytynee ottaa tuo töissä välipalan syöminen arkeen ihan muutenkin. Nälkäisenä kun pieniä herkullisia suupaloja tulee helposti napsittua liikaa.

Vehnättömän viikon epäonnistuminen

Pahin pettymys ja epäonnistuminen tapahtui heti viime lauantaina kun olin julkaissut blogissani raportin toisesta onnistuneesta vehnättömästä viikosta. Olin illan yksin kotona ja halusin herkutella. Kiertelin kaupassa ja mietin mitä hyvää minun tekisi mieli. Muistin lapsuuden lauantai-illat kun äitimme teki meille usein saunan jälkeen jäätelöannokset. Ostin lapsuutta muistellen vaniljajäätelöä, kinuskikastiketta ja jäätelön päälle ripoteltavaksi pussillisen herkkusuklaatani, Pätkis MiniBitseja.

Vasta kotona aloin tutkailemaan mitä ostokseni sisälsivät. Vaniljajäätelö ja kinuskikastike sisälsivät molemmat tärkkelyssiirappia (tehty vehnästä) ja Pätkiksiä oli käsitelty linjastolla jossa oli käsitelty vehnää. Itse tuotteessa sitä ei siis välttämättä olisi, mutta keliaakikolle tuo voi aiheuttaa oireilua. Siis oikeasti, kaikessa ostamassani oli vehnää!!

Hetken pähkäiltyäni ja tärkkelyssiirappia googlailtuani päätin jättää jäätelön ja kinuskin odottamaan kokeilun loppua, mutta Pätkiksiä napostelin koko illan. Noissa kun ei ihan välttämättä ollut vehnää lainkaan. Tiedän, ihan hirvittävää itsensä huijaamista ja kokeilusta lipsumista, mutta näin siinä nyt vaan kävi. Myönnän että hävettää.

Vehnättömän viikon pastatestaus

Kuluneella viikolla pastatestiin pääsi kaikkialla kehuttu À la eco fettucine -pasta. À la econ pastat on valmistettu 100% luomupavuista ja ne ovat uskomattoman ravinnerikkaita ja proteiinipitoisia. Ostin oman soijapavuista valmistetun pastani Ruohonjuuresta ja hyvä että onnistuin saamaan tuon pussin testaukseen. Tuotteet näyttivät olevan niin suosittuja että mustapavuista valmistettu pasta oli loppu ja tätäkin vaaleaa pastaa oli jäljellä enää muutama pussi.

Pastan hinta oli hirvittävä, 5,75€/200g (!!), mutta maku ja koostumus olivat todella erinomaiset. Kaikki jauhoisuus oli tiessään ja tuote oli niin täyttä tavaraa etten jaksanut syödä kaikkea vaikka keitin vain ehkä 1/3 pastapussista itseäni varten. Fettucine -pasta muistutti hyvin paljon laadukasta tuorepastaa, mutta siinä oli hieman enemmän makua mitä perusvehnäpastassa.

Olin mm. maistavinani pastassa jotain juustomaisia vivahteita. Nam! Olen kuullut tarinoita joissa ihmiset siirtyvät syömään pelkästään tätä pastaa ja jättävät tavallisen pastan pois vaikka pystyisivätkin syömään sitä, mutta itsellä tuo hinta on valitettavasti jatkuvan käytön esteenä.

Pasta saa minulta arvion erinomainen, mutta taidan silti vehnättömyyden lopetettuani palata hinnan vuoksi omaan lemppariini, fettucine tuorepastaan. Nyt tosin tuntuu etten halua syödä pastaa enää ikinä. Joka viikonloppu pastan jauhaminen alkaa maistua jo puulta.

Muita havaintoja

– työpaikalla lounasruokailu (ainakin omassa työpaikassani) on yllättävän helppoa. Joka päivä tarjolla on useita gluteenittomia ruokia ja sainpa eräänä päivänä pyytäessäni myös pasta-annoksen gluteenittomana. Tuo kertoo hyvästä palvelusta mutta myös siitä, että gluteenitonta ruokavaliota noudattaa iso joukko ihmisiä.

– kasvisruokailijoille gluteeniton ruokavalio on aika hankala, varsinkin jos haluaa syödä ulkona. Siskoni, joka testaa kanssani gluteenitonta helmikuuta, on kasvissyöjä ja olin jo pulassa kun yritin etsiä meille ravintoloita joissa voisimme käydä syömässä.

Suurin osa ravintoloiden listoilla olleista gluteenittomista ruoista sisälsi lihaa (härän sisäfile ranskalaisilla), kalaa (esim. testaamani haukiburger, useissa kasvispihveissä on käytetty grahamjauhoja) tai mereneläviä (gluteenittomissa salaateissa oli usein katkarapuja tai lohta). Myös sushia harkittiin, mutta kasvissushi ilman soijakastiketta tuntui tylsältä vaihtoehdolta.

– tärkkelyssiirappia tuntuu olevan kaikkialla, varsinkin kaikissa ”herkuiksi” luokiteltavissa jutuissa. Ruokavalion noudattaminen helpottuu huomattavasti jos samalla jättää herkuttelun minimiin. Fazerin sininen ja Daim ovat yhdet niistä harvoista suklaista joissa tuota tärkkelyssiirappia ei ole. (Ja kyllä, luin keliakialiiton sivuilta, että tärkkelyssiirapissa vehnä on pilkottu niin pieneksi että sen ei pitäisi periaatteessa aiheuttaa ongelmia vehnäallergisille, mutta kun joku sanoi saavansa myös siitä oireita olen nyt pyrkinyt olemaan myös ilman tärkkelyssiirappia).

Kolmas vehnätön viikko on takana ja enää yksi viikko koitosta jäljellä. Olen alkanut jo miettiä mitä herkkua tekee eniten mieli, mitä vehnämättöä haluan ostaa ensimmäisenä kun testiaika loppuu. Hämmentävä pohdinnan lopputulema oli se, että kävelen luultavasti suoraan Fafa’siin ja tilaan falafel-halloumi-salaatin!

Falafeleissä käytetty grahamjauho on pitänyt minut poissa Fafa’sista kohta kuukauden ja mieliteko on älytön. Eli ihan sama laskiaispullille ja muille herkuille, kunhan pääsen Fafa’sin falafel-halloumisalaatille olen onnellinen!

0