tunnetila: ärsytys
Hurraa, flunssa on selätetty ja Tukholmassa piipahdettu. Jo yksi päivä tuossa ärsyttävyyteen asti täydellisessä kaupungissa tuntui kyllä niin lomalta ettei ole tosikaan.
Aurinko paistoi taivaan täydeltä ja kaupunki ja sen puistot olivat pullollaan hyväntuulisia ihmisiä. Terassilla tarkeni kahvitella ja nauttia brunssia ilman takkia, ja kahviloiden pöydät notkuivat herkkuja huomattavasti Helsinkiä edullisemmin hinnoin. Ruokakaupasta sai paketillisen luomuteetä parilla eurolla ja Södermalmin vaateliikkeet olivat täynnä ”it”-tuotteita ja hyvännäköisiä myyjiä.
Kukkakaupat olivat levittäytyneet liikehuoneistojen ulkopuolelle houkutteleviksi keitaiksi ja ihmiset olivat pystyttäneet aurinkoisille kaduille kirppispöytiään leppoisan sunnuntain ratoksi. Leikkipuistoista kaikuivat lasten iloiset kiljahdukset ja metrotunnelin sisäänkäynnin vierellä istuville romanikerjäläisille juteltiin ystävällisesti. Laitapuolenkulkijoiden näköiset heput naureskelivat suureen ääneen hohottaen ja söivät suklaakuorrutteisia cupcakeja. Kirsikkapuut kukkivat täydessä loistossaan.
Tuossa näennäisen virheettömässä paikassa tulee aina kamala alemmuuden tunne. En osaa hyvin ruotsia joten iloinen ja välitön puheensorina muuttuu aina vaivalloiseksi kun avaan suuni. Vaikka kotoa lähtiessä olo on hyvä ja kohtalaisen itsevarma, Tukholman kaduilla kulkiessani huomaan olevani pukeutunut vähän miten sattuu. Huomaan pohtivani mistä tuota kuraa nyt tuohon kengänkärkeen oikein tuli ja miksi mustassa takissani näyttää olevan valkoisia kissankarvoja vaikken omista edes kissaa. Turhia ajatuksia, tiedän, mutta jostain syystä aina juuri Tukholma saa pääni täyteen moisia typeryyksiä.
Kaikista itsetuntoa horjuttavista liiallisista täydellisyyksistä huolimatta minireissumme oli ällöttävän onnellinen. Miten ihmeessä tuo kaupunki pystyy tuohon? Yhtä aikaa aina niiiiin ärsyttävä mutta silti niiiiiin ihana.
0
Mä osaan ruotsia onneksi aika hyvin, se helpotti hieman suomalaista alemmuudentunnetta Tukholman-reissulla 😉
Mietin viime reissulla, että jos Viro on Suomen pikkuveli, Ruotsi on kyllä isoveli 😉
Suosittelen muuten tosi trendikästä SoFon aluetta…
Hahaha, ihan totta tuo isoveli-fiilis. 🙂 Mieskin tokaisi kun mietimme maiden eroja, että ei tuo nyt ole ihme kun Ruotsissa oli rahaa ja korkeakulttuuria jo silloin kun Suomessa asuttiin vielä puissa. 🙂 Kärjistettyä toki, mutta niinhän se on.
SoFossa ja Söderissä vietimme koko päivän, eli alue on tuttu. Kiitos kuitenkin vinkkauksesta Heidi!
Mä muistan aina kun lensin sateisesta ja harmaasta Helsingistä Tukholmaan työreissulle ja jo lentokentälle saapuessa paistoi aurinko ja tuoksui tuore pulla! 😀
Ahahahahha!!! Ihan paras! Se vaan menee just noin! 😀
Harmi, että Tukholma tuntuu niin kaukaiseilta täältä Oulusta käsin. Itsekin tykkään muutamien käyntien perusteella kaupungista kovasti, toivoisin vaan, että ruotsinlaivat olisivat pikkaisen lähempänä 🙂
Oulusta käsin helpoin kosketus Ruotsiin on Haaparanta, mutta ei se kyllä Tukholmalta tunnu. 🙂 Mutta totta juu, Helsingissä asuminen kyllä mahdollistaa ihan erilaisen ulkomailla piipahtelun kun ei tarvitse ensin matkustaa maan sisällä pitkiä matkoja.
”Miksi mustassa takissani näyttää olevan valkoisia kissankarvoja ¨, vaikken omista edes kissaa.” 😀 😀 Sinä olet kyllä niin tyylikäs ja nätti aina, että en oikein usko tuohon kuvailuusi, mutta tunnistan kyllä tuon tunteen, kun ympärillä on kaikki jotenkin esteettisen seesteistä ja periaatteessa nauttii siitä kaikesta, mutta tuntee itsensä siinä samalla tosi, tosi juntiksi ja juuri sillä hetkellä huomaa, että ripsiväri on salavihkaa levinnyt ja hampaiden välissä on salaattia. Minulla on kyllä vähän samanlainen olo aina Helsingissäkin, ei siis tarvitse mennä edes Tukholmaan saakka tunteakseen itsensä maalaiseksi ja muuten vain suttuiitaksi 😀 Pään sisäisiä asioita, sanon minä. En kyllä tiedä, miten noita saisi korjattua.
Ihanaa kuulla, että pääsit reissuun ja että se oli onnistunut! Toivottavati flunssasi ovat nyt taaksejäänyttä elämää! Mukavaa viikkoa! 🙂
Kiitos kivoista sanoistasi Tarja! Mutta juu, juuri tuo fiilis ”salaatti hampaiden välissä” kuulostaa älyttömän tutulta. 😀 😀 Tiedän itsekin että ajatus on vain omassa päässä ja reissussa jopa kaunis kassaneiti ihaili huiviani, mutta silti olo on aina ihan rönttäiita. 🙂
Minulle tulee jotenkin ulkopuolinen olo Helsingissä, Tukholmassa pärjään paljon paremmin. Mutta tiedän tunteen ja se on kummallinen juttu. Ja Ruotsissa on kyllä hyvännäköisiä myyjiä! Miten niitä voikin olla niiin paljon…
Ruotsissa on KAIKKI hyvännäköisiä. 😀 😀 Jännä juttu että koet sopivasi paremmin Tukholmaan kuin Helsinkiin. Mutta mahtavaahan tuo on! Olen aina ihan kotonani New Yorkissa, Pariisissa ja oikeastaan missä tahansa muualla, mutta Tukholma aiheuttaa ahdistusta. 🙂
Olit kyllä hyvin onnistunut kuvailemaan noita Tukholman kuvia ja tunnelmia. Vielä lisätäkseni ärsytystä, itse olen huomannut, että ne kännikalat puhuvat siellä suomee ja savoo ja valitettavasti vielä aika kovvoo…Kerran istuskelin päärautatieaseman edessä odottaessani junaa pohjoisempaan Ruotsiin. Arvaappa kuka mulle tuli juttelemaan? No suomalainen kännikala tottakai! Oli vielä ilmeisesti aseman vartijoiden vanha tuttu. 😀
Yhden miinuksen Tukholmalle antaisin. Ainakin itsestäni tuntuu siltä, että kaikki siellä näyttävät samanlaisilta. Samat hiukset, trendivaatteet ja samat syömisetkin. Se on hieman…no, tylsää.
Voi ei… Tietysti nuo kännikalat ovat suomalaisia. Mitenkäs muuten. 🙂
Tuo antamasi miinus on kyllä niin totta! Ihmiset näyttävät todella, todella identtisille. Näyttää ettei ihmisillä ole mitään omaa tyyliä vaan kaikilla on yhteinen ”ollaan tukholmalaisia” tyyli. Esim. Helsingissä katukuva on ehdottomasti värikkäämpi ja mielenkiintoisempi. Ihmiset pukeutuvat täälläkin hyvin, mutta erilaisia tyylejä löytää helposti useita.
Oonkohan mä sitten ihan omituinen, kun musta tuntuu, että aina Tukholmaan tullessani oon tullut kotiin! Ja mähän en oo siellä tai Ruotsissa koskaan asunut, mutta päivä päivältä harkitsen sitä enemmän vakavissani, siis sinne muuttoa.
Tukholmalaisten naisten tyyli on kieltämättä hyvin yhtenäinen, mikä näyttää tylsältä ja tietyllä tapaa mielikuvituksettomalta.
Mutta joo, Ruotsissa tuntuu musta aina olevan kaikki paremmin: aurinko paistaa liki aina, bussikuskit ovat ystävällisiä ja miehetkin hymyilee mulle kadulla – sitä ei tapahdu Helsingissä koskaan! Aldrig!
Ruotsissa kaikki ON aina paremmin. Se on ihan käsittämätöntä! 🙂 Ja hei, sä puhut niin hyvin ruotsia etten ihmettele että tunnet olosi kotoisaksi Tukholmassa. Tuo sopertelu ja mongerrus ja sanojen paniikissa hakeminen on niin ahdistavaa että jo se vetää minulla mielen matalaksi. Ja siis haluan aina silti pärjätä Ruotsissa ruotsilla, en halua puhua englantia vaikka ruotsi tuottaakin suurta tuskaa.
Hei mahtavaa, että sait flunssan selätettyä ja pääsit lähtemään matkalle! Olen vain kerran(!?) käynyt Tukholmassa ja sama fiilis siitä jäi: kaikki on niiiin kovin täydellistä ja vimpan päälle. Hieman junttimainen olo siellä tuli mutta se taisi vain omassa päässä. Tosin samanlainen fiilis tulee monesti Helsingissä.. Jospa se vain johtuukin siitä, että olen sielultani maalainen 😉
Mutta eikö ole ihanaa olla välillä ällöttävän onnellinen? <3
Ihana, ”sielultani maalainen”. 🙂 Mä olen sielultani hyvin kaksijakoinen. Joko urbaani kaupunkilainen tai sitten toisaalta ehta mökkiläinen kumpparit jalassa. Joko tai, välimuotoja ei tunneta. 😀
Ja hei, meidän täytyy lähteä joskus kimpassa Tukholmaan. Mennään sinne yhdessä ärsyyntymään kaikesta ihanuudesta. 🙂
Totta turiset, välimuotoja ei tunneta! 😉
Ja hei joo! Ehdottomasti mennään yhdessä Tukholmaan! Se olisi niiiiin ihanaa! <3 Joko aletaan heti suunnittelmaan matkaa?
Pääsen vihdoista viimein sinne Köpikseen(!!!) ja olen siitä(kin) aivan tärinöissäni 😀
Jee, se työmatka siis onnistui? Huippua! Ja kuules, pitäisikö tuota Tukholmaa alkaa suunnitella siihen synttärisumaan mikä meillä (kaikilla kolmella) tuossa joulu-tammikuussa on? Juhlittaisi vaikka samalla kaikkien synttärit pois alta. 😀
Onnistui ja saatiin aivan älyttömän edulliset lennot ja majoitus, että sen oli selkeästi tarkoitus toteutua 🙂 Loistava suunnitelma ja hei ehdottomasti aletaan suunnittelemaan! Olisi vallan mainiota päästä porukalla viettämään synttäreitä! 🙂
[…] osa valokuvista näyttää aina paremmalta mustavalkoisena? Otin kameran parin viikon takaisella Tukholman reissulla laukusta ainoastaan asukuvausta varten. Yllä olevat räpsyt otin vähän mistä sattuu, […]