Päivä Mantovassa

tunnetila: muistelu

Olen käynyt Milanossa kymmenkunta kertaa. Hassuinta tässä reissaamisessa on se, ettei tuo kaupunki edes kuulu lemppareihini. Toki ruoka on herkullista missä tahansa Italian kolkassa, rakastan kuunnella italian kieltä, ja myös shoppailu Milanossa on kivaa, mutta pidän huomattavasti enemmän pienistä Pohjois-Italian kaupungeista joissa olen vieraillut. Siksipä hyppäsin innoissani junaan kun miehelleni tuli työmatka Mantovaan, pieneen kaupunkiin parin tunnin junamatkan päähän Milanosta.

Mantova on yksi Unescon maailmanperintökohteista enkä yhtään ihmettele miksi. Kaupungin pieni keskusta oli täynnä kirkkoja, linnoja, patsaita ja muuta nähtävää, ja jos olisi halunnut vierailla jokaisessa museossa tai kirkossa, olisi aikaa mennyt useampi päivä. Itse piipahdin sisällä parissa kirkossa ja tärkeimpänä etappina suunnistin heti kaupunkiin saavuttuani katsomaan Verdin oopperasta tutun hovinarri Rigoletton patsasta. Rigoletto-ooppera sijoittuu Mantovan herttuakuntaan ja tuosta oopperasta kaupunki taitaakin olla tunnetuin.

Olihan se vähän epäreilua kun mieheni joutui istumaan koko helteisen päivän sisällä palavereissa ja minä pääsin tutustumaan Mantovan keskustaan. Nautin jäätelöä auringossa kirkon rappusilla istuen, vierailin Mantovan lukuisissa nähtävyyksissä ja vaeltelin pitkin eloisan pikkukaupungin katuja. Koko Milanossa oloni aikana en käynyt yhdessäkään vaate- tai muussakaan liikkeessä, Mantovassa minulla oli aikaa ihastella myös kaupungin ostoskatuja. Tein Mantovassa reissun ainoat ostokset: vähän kosmetiikkaa iki-ihanasta kosmetiikkaliikkeestä ja paikallisia herkkuja kotiinviemisiksi.

Kuriositeettina mainittakoon, ettei niin pientä kaupunkia Italiassa, etteikö sen kujilla törmäisi kiinnostavan näköiseen showroomiin ja kauniisiin muotiluomuksiin.

0