Perjantaipaita

tunnetila: pohdiskelu

Luin eilen illalla lauseen jota jäin miettimään. ”Jos kaikki suomalaiset naiset jättäisivät yhden perjantaipaidan ostamatta, sillä on jo vaikutusta.” Nuo sanat lausui kirjailija, kääntäjä ja toimittaja Laura Honkasalo Helsingin Energian asiakaslehdessä Helen’issä. Laura Honkasalon ajatuksista kertova artikkeli käsitteli kuluttamista ja nuukailua, ja sitä mitä ihminen todella tarvitsee.

Muistan vielä ne ajat kun ostin itsekin ”perjantaipaitoja”. Rankan opiskelu-/työviikon päätteeksi mikään ei ollut kivempaa kuin treffata ystävä kaupungilla ja kierrellä vailla kiirettä kaupoissa. Ihailla, sovitella ja shoppailla, ja sen jälkeen mennä teekupposelle tai salaatille ja viinilasilliselle. Tuntui ettei mikään rentouttanut niin hyvin kuin kaupoissa kiertely (jossain oli aina jotain uutta), kauniiden asioiden katselu ja houkuttelevien vaatteiden sovittelu. Ja useimmiten jotain kivaa tarttui myös mukaan.

Pidän edelleen kaupoissa kiertelystä, mutta teen sitä nykyään ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. Yleensä kiertelen kaupoissa silloin kun saan ystäviä kylään, ja tuolloin tavoitteena on löytää ystäville jotain uutta ja kivaa. Ostan noilta kaupunkikierroksilta hyvin harvoin itselleni mitään. Jos haluan ostaa jotain marssin yleensä liikkeeseen josta arvelen tuon tuotteen saavani ja ostotapahtuman jälkeen menen kotiin. Kun kaupungilla ei käy niin ei myöskään altistu houkutuksille.

Laura Honkasalo toteaa perjantaipaita -kommentin lisäksi myös ”Kannattaa miettiä, mistä voisi saada saman tunteen kuin ostamisesta. Mikä on sinulle tärkeää?” Tuo on ehkä juuri se juttu joka saa minut nykyään jättämään perjantaipaidat kauppoihin. Uusia vaatteita tärkeämpää minulle on kokemukset, esimerkiksi matkustelu. Tiedän, että kun jätän kymmenen viikon ajan perjantaipaidan ostamatta pääsen sillä rahalla vaikkapa Pariisiin.

Kun vaihdan perjantaipaidat matkustamiseen vaatekaappini ei täyty uusista jutuista (vaikka ne kuinka ihania olisivatkin), mutta sydämeni täytyy uusista kokemuksista ja muistoista, aistini nauttivat arjesta poikkeavista tuoksuista ja mauista ja aivoni saavat inspiraatiota ja virikkeitä ylettömästi. Saan jokaisesta matkastani niin paljon enemmän kuin mikään vaate minulle voi koskaan antaa, että jätän ihan huomaamattani joka perjantaiset kaupunkikierrokset väliin ja käytän rahani mielummin muuhun kuin materiaan.

Toki pidän edelleen shoppailureissuista mm. äitini ja siskoni kanssa ja odotan niitä aina todella, ovathan ne jo kymmeniä vuosia vanha perinne ja äiti-tytär-aikaa parhaimmillaan, mutta kun shoppailemassa käy muutaman kerran vuodessa niin se riittää minulle nykyään. Mitä vähemmän omistan ja mitä enemmän matkustan, sen onnellisempi olen!

0

(11) Kommentit

  1. Senni says:

    Hyvä kirjoitus Nina! Voisin itsekin vähän vähentää sellaista ”olisi kiva saada JOTAIN uutta”-shoppailua..

    1. Kiitos Senni! Yllättävän pienistä puroista sitä kertyy valtavat vaatekasat ja aika turhaa rahan menoa. Joskus tietty tulee minunkin ostettua heräteostoksia, mutta useimmiten ostan vain tarpeeseen.

  2. Perjantaipaitashoppailu on täälläkin tuttua. Nyt, kun tuollaiset heräteostokset on kuitenkin jättänyt kauppaan, on fiilis ihan mahtava, kun _silloin tällöin_ tekee ostoksen, jota on punninnut ja harkinnut pitkään.

    Ja vaatekaappinikin on tälläisestä ”elämänmuutoksesta” oikein tyytyväinen. ;)♥

    1. Kiva kuulla että sinäkin olet Noora muuttanut kulutustottumuksiasi. Lompakko, luonto ja vaatekaappi kiittävät. 🙂

  3. Katri N says:

    Herättävä kirjoitus! Taidan jatkossa tarkkailla kulutustani vähän kriittisemmin. Nimim. Liikaa vaatteita

    1. Kiva kuulla Katri että juttu sai sinut ajattelemaan. Se on oikeasti tosi pieni asia jolla voi vaikuttaa kuluttamiseen. Ja jos jotain spesiaalia tekee mieli shoppailla niin menen usein Ruohonjuureen tai Stockan Herkkuun ja ostan arjesta poikkeavia ruokia. Ne maksavat usein yhtä paljon kuin vaatteet, mutta eivät jää kaappeihin pyörimään. 🙂

  4. […] ← Edellinen 28.5.2014 08:30 […]

  5. Olen tainnut tästä mainitakin sinulle aiemmin, mutta itsekin kiertelen kaupoissa nykyään huomattavasti harvemmin kuin vaikka blogin alkuaikoina, 4-5 vuotta sitten. Ja kun niissä ei kiertele, ei tule tehtyä heräteostoksia eikä saa myöskään pakkomielteitä, joita pitäisi myöhemmin toteuttaa.

    Nykyään mietin, mitä garderobistani puuttuu, ja kestää yleensä aikaa, ennen kuin löydän sen, helposti puolikin vuotta. Joitakin juttuja olen metsästänyt löytämättä jo vuosia, kuten nudeja avokkaita. Vasta tänä keväänä on tullut muutamia potentiaaleja nudeja avokasvaihtoehtoja vastaan, mutta en ole kotiuttanut niistäkään yhtäkään. Laukun metsästyksen sain onneksi päätökseen pari viikkoa sitten, mutta sitä etsittiinkin sitten KAKSI VUOTTA. Jep.

    Oikeastaan ne leveälahkeiset mustat housut ovat viimeinen herätysostoksen kaltainen kostyymi, mutta – en ole vielä kotiuttanut niitäkään. Toisaalta ne helteetkin meni jo… mutta odotan niiden palaavan, sillä mulla on ens viikolla LOMA!

    PS. Tuo Honkasalon termi ”perjantaipaita” on aika hyvä – muistan vielä itsekin, kun piristin mieltäni ostamalla jonkun vaatteen tai kengät. Onneksi moinen lohtushoppailu on kohdallani historiaa.

    1. Ostelusi kuulostaa muuttuneen tosi hyvään suuntaan! Kaikkea ei ole pakko omistaa. Ja kun jotain tiettyä juttua metsästää pitkään, sen enemmän sitä arvostaa kun juuri se oikea löytyy.

      Oih, ihanaa lomaa sinulle, toivottavasti hyvät säät palaavat PIAN! 🙂

  6. Meinasin sylkäistä kahvit näytölle kun aloin lukemaan juttua. En siksi että se olisi ollut jotenkin huonosti kirjoitettu, päinvastoin. Olin pöllämystynyt siksi, koska piti oikein tarkistaa jutun päivämäärä, että onko tämä kirjoitettu vuonna 2009 tms. Olenko todellakin tipahtanut niin pahasti kelkasta, että luulin ettei jengi enää osta tällaisia ”perjantaipaita” tyyppisiä vaatteita? Ja että tällä pikaista mielihyväruisketta muistuttavalla shoppailutavalla on jopa oma nimi, jonka kaikki tuntuivat tunnistavan, paitsi minä? Miten on mahdollista, että niin paljon kuin halpavaatteista ja muodin ostamisen psykologista, tavaran vähentämisestä jne. on ollut lehdissä, netissä ja televisiossa niin jengi shoppailee edelleen näin? Kuka tunnustaa? En kysy siksi, että haluaisin arvostella, vaan mua oikeasti kiinnostaisi puhua tämän kuluttajatyypin kanssa hetken, jotta voisin ymmärtää hänen motiivejaan ja käyttäytymistään paremmin.

    1. Heh, voi Outi! Elät itse niin erilaisessa kuluttamisen maailmassa mitä noin 90% muista kuluttajista, että taidat todellakin olla tipahtanut kuluttamisen kelkasta jo aikoja sitten. 😀

      Minusta tuntuu välillä että on ihan sama mitä lehdissä, televisiossa tai verkossa näistä asioista kirjoitetaan, sillä he, jotka ovat samanhenkisiä kuin juttujen kirjoittajat, lukevat niitä juttuja, mutta ne kuluttajat joille nuo tekstit on todella tarkoitettu, ohittavat ne luomatta niihin silmäystäkään eivätkä edes tiedä niiden olemassaolosta. Harmillista mutta totta.

      Etenkin tällä hetkellä kun maailman taloustilanne on epävakaa tuo ”perjantaipaitailmiö” nostaa päätään. Pienyrittäjät ovat pulassa kun heidän (kalliimpia ja laadukkaampia) tuotteitaan ei enää osteta, mutta epävakaassa taloustilanteessa olevat ihmiset haluavat piristää itseään ja kurjistunutta tilannettaan uusilla edullisilla jutuilla mihin heillä on varaa. Laman aikana edullisia vaatteita myyvien jättien (Forever21, Primark jne.) myynti kasvaa valtavalla vauhdilla kun ihmiset hakevat lohtua ostamisesta. Tämä on totta vaikka järkevästä kuluttamisesta puhutaan kuinka paljon tahansa. Ja kyllä, vuosi on 2014 jolloin ihmisten pitäisi jo tiedostaa nämä asiat.

      Ihan kuten ihmiset tietävät miten heidän kuuluisi syödä (terveellisti, luomuruokaa jne), mutta mitä kurjemmaksi taloustilanne muuttuu sen varmemmin luomuliikkeet kuolevat ja Mäkki tekee järjettömiä voittoja vuodesta toiseen. Niin se maailma vaan pyörii.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.