Päivä yhdeksän

tunnetila: pohdiskelu

Yhdeksäs päivä Tukholmassa menossa. Olen siivonnut asunnon, pakannut tavarat ja tänään on edessä muutto. Olen saanut asua Suomessa lomailevan kaveripariskunnan asunnossa ensimmäiset yhdeksän päivää, mutta heidän lomansa alkaa olla ohi ja he tarvitsevat kotiaan. Muutan tänään viikoksi hotelliin, kun vain malttaisin lähteä tästä ihanasta asunnosta!

Buukkasin hotellin tästä lähistöltä ja netissä olevien kuvien perusteella hotellin pitäisi olla ihan kelvollinen. Kävin pari päivää sitten katsomassa missä hotelli tarkalleen sijaitsee ja hotelli näytti ulkoa aika kamalalta… Toivottavasti huoneeni on kiva ja siisti, ja toivottavasti aamiainen on hyvä. Asun hotellissa ensi sunnuntaihin asti ja vietän aikaa huoneessa aika paljon (ne kotitehtävät…), joten toivon huoneen olevan viihtyisä ja ennen kaikkea toivon, että huoneessa toimii netti. Paitsi jos netti ei toimi jää kaikki verkkoharjoitukset ja kuuntelut tekemättä. Hirvittävän harmillista…

Mitäs tänne muuta?? Olen näiden päivien aikana huomannut, ettei Tukholma ole oikeastaan sen kummempi paikka kuin Helsinkikään. Kaunista täällä on ja siistiä, ja ihania puistoja hengailuun ja paljon mahdollisuuksia ihmisten hyvän olon ylläpitämiseen, viihtyisiä kahviloita ja supertrendikkäitä vaateliikkeitä, mutta ihmiset, oikeastaan he ovat aika samanlaisia kuin me suomalaiset. Julkisissa kulkuneuvoissa istutaan yksin ja räplätään puhelimia. Tukholmassa asuvat kurssikaverini valittavat miten ruotsalaiset eivät juttele vieraille. Espanjalainen tyttö ikävöi kotiinsa jossa ihmiset ovat eloisia, rentoja ja huolettomia ja viiniä juodaan joka aterialla.

Lenkkipolulla minua vastaan lyllertää kaiken näköisiä ja kokoisia kuntoilijoita enkä koe erottuvani joukosta millään tavalla. No okei, lenkkarini ovat vanhemmat ja kulahtaneemmat kuin muilla hölkkääjillä (täällä kaikilla, siis oikeasti KAIKILLA on joko tyylikkäät mustat Niket tai kirkkaapinkit tai muuten värikkäät UUDET lenkkarit), mutta muuten vastaan juoksee ihan tavallisia ihmisiä.

Jopa junat toimivat täällä samalla tavalla kuin Suomessa. Ovat siis aina myöhässä. Opettajamme asuu jossain vähän kauempana ja hän on harvase aamu myöhässä kun junassa oli joku vika. Talvisin junat myöhästelevät kuulema pakkasen takia aina, mutta nyt hän ihmettelee ongelmia joka aamu kun ei pitäisi olla säästä kyse. Minua suorastaan välillä naurattaa kun käymme tunneilla läpi asioita jotka ovat ruotsalaisia tai kun muista maista tulevat kurssikaverini valittavat jostain ruotsalaisesta. Hih, tekee aika hyvää kuulla, ettei elo täälläkään ole pelkkää ruusuilla tanssimista.

Mutta niinhän se aina on, arki tulee vastaan kaikkialla, oli paikka mikä tahansa. Ensisilmäyksellä saatu mielikuva saattaa olla oikea, muttei se kuitenkaan ole koko totuus.

Mutta nyt, nyt lähden nauttimaan puistoon ehkä viimeisestä helteisestä päivästä vähään aikaan. Ensi viikolle on luvattu jo syksyisempiä säitä. Puistoon kaveriksi lähtevät oppikirjat sillä huomiseksi täytyisi vielä kirjoittaa aine. Muutto ja ainekirjoitus, hyi olkoon mikä sunnuntai!

0