tunnetila: jännitys
Koin eilen niin jännittäviä hetkiä, että olisin mielummin ollut kokematta niitä..
Sain muutettua kavereiden luota hotelliin ja ajattelin käydä pikaisesti haukkaamassa jotain iltapalaa. Nappasin mukaan pikkulaukun ja tukun seteleitä. Ajattelin, että syön vain jotain nopeasti enkä tarvitse siihen sen kummemmin käteistä tai korttia. Kävelin, kävelin ja kävelin, eikä vastaan tullut yhtään ruokapaikkaa joka olisi houkutellut astumaan sisään.
Vihdoin törmäsin Karlaplanilla kivannäköiseen ravintolaan nimeltä Broms. Broms näytti juuri siltä paikalta jossa halusin illallistaa, ja kun myös paikan menu näytti hyvältä astuin sisään. Tilasin artisokkarisoton ja kysyin tarjoilijalta viinisuosituksen. Istuin jo pöydässä viiniä siemaillen ja ruokaa odottaen kun muistin että hemmetti soikoon, minullahan ei ollut mukana Visaa eikä juuri rahaakaan. Olin tukehtua viiniin kun tajusin että tiskaushommiksi meni.
Pysäytin tarjoilijattareni ja kysyin mitä tilaamani ruoka viineineen maksaa. Tarjoilijatar kävi tarkistamassa asian, 320 SEK. Olin ihan varma että otin mukaan korkeintaan 250 SEK, en yhtään enempää. Kerroin tarjoilijattarelle että pulassa ollaan ja olin ihan hädissäni. Ihana tarjoilijatar hoki minulle ”Ota ihan rauhassa, kyllä tästä selvitään!” Laskimme yhdessä kuinka paljon minulla oli rahaa ja tärisevin käsin laskin kolikoita ääneen ruotsiksi. Olin jo luovuttaa kun rahat eivät näyttäneet riittävän. Kuin ihmeen kaupalla pikkulaukun pohjalta löytyi vielä yksi kolikko ja lopulta minulla oli rahaa 324 SEK. Sain siis juuri maksettua ruokani, mutta tippiä ei juuri irronnut vaikka juuri tuota ihanaa tarjoilijatarneitoa olisin halunnut tipata ihan kunnolla!
Ruoka oli hyvää ja viini myös, mutta olin tapahtuneesta niin poissa tolaltani että hyvä kun sain nieltyä illalliseni. Loppu hyvin kaikki hyvin, kiittelin ihanaa tarjoilijatarta vuolaasti lähtiessäni. Mitä tuollaisissa tilanteissa tehdään jos asiakkaalla ei riitä rahat? Onko joku Teistä ravintolassa töissä ja voi kertoa hölmölle miten asia ratkaistaan?
Hoidin koko episodin ruotsiksi ja täytyy sanoa että hätääntyminen ruotsiksi on vielä superpaljon pahempaa kuin hätääntyminen suomeksi!
1
Voi Nina! Sympatiseeraan sinua, sillä tällaisena ”henkselit ja vyö” -tyyppinä koen tuollaiset pienet mokat hyvin suurina, kun niitä joskus (väistämättä) pääsee tapahtumaan! ”että miten minulle saattaa sattua jotain näin noloa…” Mutta hyvinhän kaikki sitten loppujen lopuksi meni ja sinähän hoidit tilanteen vielä vieraalla kielellä! Aivan huippua!!
Ihanaa alkanutta opiskeluviikkoa! 🙂
Hih, kiitos Tarja! Hieno sanonta tuo ”henkselit ja vyö”. En ole sellaista ennen kuullutkaan, mutta sopii moniin tilanteisiin loistavasti.
hiuksia nostattava tilanne! onneksi oli niin kiva tarjoilija.
ajattele jos rahat eivät olisikaan riittäneet ja tarjoilijakin olisi ollut ilkimys, huh kamalaa!
mutta sä selvitit tilanteen ja vieläpä ruåtsiksi! jee!
jee, ja hui! Tilanteesta on jo kohta kaksi viikkoa ja vieläkin kylmää kun muistelen tuota paniikin tunnetta. 😀
Oi ei, kieltämättä jäätävä tilanne! Niinpä, mitenköhän tuon kaltaiset tilanteet ratkaistaan? Samaa olen miettinyt myös muun muassa kampaamo- ja kosmetologikäyntien yhteydessä. Pitääkö jättää pantti tms?
Onneksi klaarasit tilanteet ja risottokin maistui! Miltä se hotelli vaikuttaa, et ollut vakuuttunut ennen check-inniä?
Kiitos kysymästä Anumaaria, hotelli oli lopulta tosi kiva. Siisti ja tilava huone, huone oli myös todella hiljainen ja rauhallinen. Netti toimi kohtuullisesti ja aamiainen oli hyvä. En siis voi millään muotoa valittaa.
Mulla on kerran jäänyt lompakko kotiin kun olin kampaajalla. Asuin ihan lähellä ja kysyin voisinko äkkiä kipaista kotiin hakemaan lompakon, ei silloin ainakaan mitään pantteja pyydetty. Toki jos olisi pitänyt kauemmas lähteä niin ehkä olisivat pyytäneet puhelimen tai laukun jättämään. Kerran olimme vaeltamassa ja reissun päätteeksi kävimme kahvilla keskellä metsää olevassa luontokeskuksessa. Pankkikortit eivät jostain syystä toimineet ja käteistä ei ollut kellään. Saimme sitten käsinkirjoitetun ”laskun” tilinumeroineen mukaan kotiin, ei tarvinut onneksi jäädä tiskaamaan (tai ilman pullaa 😀 )
Heh, kyllä nähtävästi hätä keinot keksii! Ja ihana että ihmiset vielä luottavat toisiinsa niin paljon että kirjoittelevat laskuja käsin.
Voi ei, hienoa että tilanteesta kuitenkin selvisit! Halusin vain sanoa, että voit tuota ihanaa tarjoilijaa muistaa jälkikäteenkin. Olen nähnyt mm. tatuointistudiolla ihmisen tippaavan jälkikäteen ja itse pyrin aina laittamaan erityisen hyvästä palvelusta edes positiivista palautetta. Sen muistaa niin harvoin ja varmasti ilahduttaisi tuota tarjoilijaa kovasti jos saisi kiitokset hienosti hoidetusta tilanteesta. 🙂
Hieno kommentti Ann! Ajattelin itsekin kiittää tarjoilijatarta jotenkin jälkikäteen ja meninkin ravintolalle kuikuilemaan. En vain nähnyt häntä siellä sillä kertaa enkä oikein muistanut miltä hän näytti joten en osannut selittää ketä etsin. Läksin sitten pois, mutta onneksi ensimmäisellä kerralla ainakin kiittelin häntä todlela vuolaasti.. 🙂