tunnetila: ärsytys
Kielikurssillani on kolmetoista opiskelijaa. Nuorin heistä on 16 vuotias italialainen tyttö, vanhimman, saksalaisen miehen ikää en tiedä, mutta kyseessä on harmaahapsinen mies jonka lapset ovat jo aikuisia.
Kurssilaisista neljä on saksasta, ja jokainen heistä on todella hyvä kaikessa. He tuntuvat ymmärtävän kieliopin heti, he osaavat puhua hyvin, he esittävät relevantteja kysymyksiä uudesta aiheesta ennen kuin me muut ehdimme edes ymmärtää mistä on kyse. Tuo neljän miehen porukka (eivät siis tunteneet toisiaan etukäteen) loistaa tunneilla meidän muiden hieman vasta tunnustellessa koko hommaa. Jokainen heistä vastaa aina oikein opettajan esittämiin kysymyksiin ja olen ihaillut heidän omistautumistaan ja ahkeruuttaan.
Työskentelemme paljon pareittain ja eilen olin yhden heistä parina ryhmätyössä. Hämmästyin kovasti kun huomasin, ettei miehellä ollut edes kurssikirjoja. ”En ole ostanut lainkaan kirjoja. Ne painavat niin paljon matkalaukussa etten halunnut ostaa niitä ja raahata kotiin. Seuraan tunneilla aina työparini kirjasta.” ”No juu, mutta entäs nuo kotitehtävät? Miten teet niitä kotona ilman kirjaa?””Äsh, kotitehtävät… En mä mitään tehtäviä tee. Mä olen nyt kesälomalla ja silloin täytyy nauttia elämästä eikä istua iltoja nenä kiinni kirjassa.”
Argh!!! Tuossa vaiheessa teki mieli huutaa niin lujaa kuin keuhkoista olisi lähtenyt! Itse teen kotitehtäviä noin kolme tuntia illassa, joskus enemmänkin, ja olen ihan samalla tavalla kesälomalla kuin hänkin.
Viikonloppuna jätin yhden (vapaaehtoisen) aineen kirjoittamatta, en vain millään jaksanut, ja edelleen poden tuosta huonoa omatuntoa. Kerroin tekeväni itse kotitehtäviä useita tunteja illassa ja silti minusta tuntuu etten opi mitään. ”Mutta tämä ruotsihan on tosi helppoa. Kun vaan seuraa tunneilla tarkasti niin kyllä tämän oppii.”
Voi miksi minua ei ole siunattu hyvällä kielipäällä tai nopealla oppimiskyvyllä?! Kurssiani on jäljellä enää kaksi päivää ja te, jotka kurssin alussa tsemppasitte minua ja arvelitte että puhun ja kirjoitan kurssin jälkeen hyvin ruotsia, olitte valitettavasti väärässä.
Puhun toki nyt reippaasti ja yritän selvitä arkisista askareista ruotsiksi, mutta kirjallisesti olen kyllä niin lahjaton tapaus ettei toista ole! Lauseiden sanajärjestykset, i vai på, sijamuodot, en vai ett, ulkoa opeteltavat verbien taivutukset, poikkeuksien poikkeukset säännöissä jne. Tuntuu että tuo kaikki on minulle edellen ihan yhtä hepreaa kuin oli pari viikkoa sitten.
Ja pää, pää on niin täynnä kaikkea että se tuntuu välillä poksahtavan. Minun oli muuten pakko värjätä täällä hiukset takaisin ruskeiksi. Päässäni oli jatkuvasta informaatiotulvasta sellainen sekamelska, etten kestänyt kun vielä kaiken lisäksi peilistä katsoi joku tyyppi jolla oli rumanväriset hiukset. Päänsisäinen kaaos helpotti hieman heti kun sain oman hiusvärini takaisin.
Huh, joskus se voi olla pienestä kiinni!
0
Mitähän nuo miehet saavat kurssista irti, jos kaikki on selvää heille! 😀
No sanos muuta! Maksavat 900€ ihan turhasta.
Älä välitä muista. Ehkä se on miesten ja naisten ero. Ne varmaan vaan esittää, että muka osaavat 🙂
😀 😀 😀 Mahtava kommentti! Kiitos merikukka, piristi kovasti! 😀
Ei tuossa mistään ”kielipäästä” ole kyse. Jos te olisitte vironkurssilla, sinulla olisi suomalaisena helppoa ja germaanit tuskailisivat oppimisen vaikeutta.
Jes, mahtava kommentti! Kiitos E!!!
Verratessa omaa oppimista saksankielisten oppimiseen kannattaa ottaa huomioon, että saksa on ruotsin sukukieli. Monilla tavoin erilainen, mutta myös niin monilla tavoin samanlainen, että uskallan väittää saksankieliselle olevan huomattavasti helpompi oppia ruotsia kuin suomenkieliselle. Vertauskohtana vielä sellainen, että itse olen huomannut saksaa opiskellessa jopa kouluruotsista olevan yllättävän paljon hyötyä!
Tsemppiä!
Voi kiitos Em! Sain niin paljon lohtua näistä tsemppauksistanne!
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kieliä opiskellessa tuo ahdistus on normaalia. Se jatkuu varmaan vielä hetken, kun palaat Suomeen. Seuraavan kerran, kun käytät ruotsia tai käyt Ruotsissa, niin huomaatkin, että olet oppinut ja ymmärrät kurssista saaneesi hyödyn. 🙂
AnneN, voi kuinka toivon että olisit oikeassa!!! Seuravaa Tukholman testireissua odotellessa… 😉
Lohdutuksena sinulle, että saksalaisten on käsitykseni mukaan helppo oppia ruotsia, sillä kielissä on niin paljon yhtäläisyyksiä. Me suomalaiset sukellamme jokaisen kielen kanssa uuteen maailmaan, sillä kielioppi, prepositiot, suvut yms. ovat suomen kieleen verrattuna uutta. Vaikka sinusta ehkä tuntuu, että olet ihan sekaisin kieliopista juuri nyt, niin minä olen varma, että hetken rauhoittumisen jälkeen huomaat, että osaatkin paremmin ja asiat ovat jäsentyneet päässäsi oikeisiin lokeroihin! Minusta on joka tapauksessa aivan äärimmäisen ihailtavaa ja hienoa, että olet käyttänyt 2 viikkoa kesälomaa kielen opiskeluun! Olet mahtava tyyppi!!
Ja ymmärrän tuon hiusasian niin hyvin. Omia hiuksiani on kerrostettu jo vuosia ja vuosia. Tänä keväänä päässä surrasi tuhat ja sata asiaa ja tuntui, että hiuksiin on saatava selkeä malli, jotta pystyn elämään pääni kanssa. Tasapitkä polkka siis 🙂 Pään ulkopuoli sileä, sisäpuoli sekaisin kuin seinäkello ;D
”Pään ulkopuoli sileä, sisäpuoli sekaisin kuin seinäkello ;D” Hahaha, ihana Tarja! Mutta kiva että ymmärsit hiusahdistukseni. Ja kiitos myös tsempistä tuon kielen kanssa. On kyllä mieletöntä miten ihanasti te täällä minua tsemppaatte! <3
Olen täysin samaa mieltä Tarjan kanssa. Saksa ja ruotsi ovat kielinä lähellä toisiaan, ja kun kielioppi on hyvin samanlainen ja osa sanoistakin muistuttaa toisiaan, on oppiminen helpompaa. Älä huoli, olet käynyt kurssin kunnialla, ja uskon vahvasti että olet kehittynyt! Se että osaa ja uskaltaa puhua ruotsia on todella hieno saavutus, kieliopeista viis. =) Voit olla ylpeä itsestäsi Nina, minä ainakin olen ylpeä sinusta. En olisi itse uskaltanut lähteä moiselle kurssille. Ja sen lisäksi että läpäiset kurssin kunnialla, olet asunut yksin ”vieraassa” kaupungissa yli kaksi viikkoa. Se on minusta upeaa! Olet oppinut paljon ruotsin kulttuurista, ja sitä minäkin olen opiskellut koulussani eräällä ruotsn kurssilla. =)
Mutta ymmärrän ahdinkosi oppimisen suhteen. Nuorena minut laitettiin aina ”kielilahjakkaiden” ryhmiin, koska opin englannin nopeasti itsekseni ja puhuin sitä sujuvasti jo ala-asteella. Yläasteella ruotsi tuntui helpolta ja lukiossa ihastuin ranskaan. Arvosanani olivat hyviä ja oppiminen tuntui vaivattomalta, vaikka stressasinkin kaikesta. Mutta toisin on nykyään. Minun on määrä valmistua korkeakoulusta nyt tulevana jouluna (jos vain saisin opinnäytetyöni tehtyä, kurssien puolesta olen aikataulussa), ja opintoihini kuuluu opiskella suomeksi + kolmella muulla kielellä. Kun kolme vuotta sitten aloitin koulun tavoitteena oli tietenkin valmistua täältä niin, että halitsen työni neljällä eri kielellä. Ikäväkseni minun täytyy myöntää, että pärjään hyvin vain suomeksi ja englanniksi. Ruotsissa olen keskihyvä, mutten tunne oloani mukavaksi sitä puhuttaessa. Sanavarastoni on liian suppea eikä kielioppi todellakaan tule automaattisesti. Ranskassa olen hyvä lausumisessa ja nippelitiedoissa, mutta joudun näkemään valtavasti vaivaa kokonaisten kappaleiden kirjoittamisessa. Että se siitä kielilahjakkuudesta. =D Opin englannin todennäköisesti helposti, koska sitä kuuli kaikkialla ja pidin siitä lapsesta asti. ”Kielilahjakkuuteni” englantia lukuunottamatta rajoittuu nykyyän hyvään lausumiseen kielissä, mutta itse sisällön tuottaminen onkin sitten haastavampaa. Meidänkin koulussa on useita, neljää-viittä kieltä puhuvia lahjakkuuksia, joiden taitoja ja päättäväisyyttä ihailen. Mutta onneksi me kaikki olemme hyviä jossain, useimmat meistä jopa monessa eri asiassa. <3
Ihana kommentti, kiitos Virpi! Uskon kyllä että olet lahjakas kielissä. Osaat vain englantia niin hyvin että kaikki muut kielet, vaikka osaisit niitä kuinka hyvin tahansa, tuntuvat vain olevan huonompia englannin rinnalla.
voi älä ahdistu! niin kuin aiemmat kommentoineetkin, niin muistutan minäkin, että helppokos se sakemannien on ruotsia oppia! turha verrata itseäsi heihin. ja olethanoppinut puhumaan ruotsia ja pärjäät vieraalla kielellä tiukoissa tilanteissa (taannoinen ravintolaseikkailu) ja se on paljon se, noin lyhyessä ajassa!
kielioppikin varmaan jäsentyy ajan kanssa mutta olet jo nyt oppinut paljon. ja rohkeakin olet, kun uskalsit lähteä yksin asumaan vieraaseen maahan. isosti kunnioitan ja ihailen moista!
Kiitos pauliina! Olin kyllä itsekin aika ylpeä että otin härkää sarvista ja läksin ”surman suuhun”! Toivottavasti opin edes jotain. 🙂
Voin vahvistaa tuon mitä muutamat ovat jo sanoneet että saksaa äidinkielenään puhuvat oppivat ruotsia helposti. Itse asun Sveitsissä saksankielisellä alueella ja tiedän muutamia jotka ovat olleet ihan vaan lomamatkoilla tai lyhyessä vaihdossa Ruotsissa ja osaavat ruotsia tosi hyvin. Saksa on erittäin vaikea kieli kielioppinsa takia ja sen takia ruotsi varmaankin on niin helppoa sitten kun on vain yksinkertaisia muotoja eikä mitään tyhmiä poikkeuksia tai poikkeustenpoikkeuksia.. Itsekin oon huomannut että nyt jos kuulen ruotsia tai nään jossain ruotsinkielistä kirjoitusta niin ymmärrän paremmin kuin ennen kuin opin kunnolla saksaa..
kiitos nipana tsempistä! Niinhän se taitaa olla, että nuo kielet ovat niin lähellä toisiaan että sen omaksuminen on saksalaisille helppoa. Kurssilla oli unkarilainen nainen ja vähän nauratti kun suomi ja unkari ovat olevinaan sukukieliä ja kaikki luulivat että osaamme puhua toisillemme. Huh huh, kielemme ovat kyllä täysin erilaisia. 😀
Älä lannistu <3 Tuo on vaan niin intensiivistä nyt. Se on sama juttu kun jos reenaisi täysillä tai juoksisi vaikka maratonin, keho tarvii lepoa sen jälkeen. Sun aivot tarvitsee lepoa sisäistääkseen. Et varmasti ole samalla tasolla kuin aloittaessasi. Tsemppiä!
Kiitos iduska! <3 Toivotaan että tuonne päähän jäi edes jotain uutta noista viikoista.
Fortsätt att använda svenskan när du kommer tillbaka till Helsingfors. Tala svenska med mig!
Oi, olisipa kyllä mahtavaa kielikylpyä jos pääsisi juttelemaan jonkun kanssa säännöllisesti ruotsiksi. Pitäisiköhän pistää pystyyn konsepti ”ruotsinkieliset illallistreffit kerran kuussa”..? Mä kyllä olisi noissa tapaamisissa aina todella hiljaa. 😀
Turha ahdistua mikä on oikein: i tai på, en tai ett. Olen opetellut ruotsin uudelleen suomenruotsalaisen mieheni kautta ja se on oikeastaan ihan sama meneekö nuo oikein, tulet kuitenkin ymmärretyksi ja parasta on että uskaltaa käyttää kieltä. Itse olen oppinut olemaan loukkaantumatta, jos joku niitä sitten puheessa korjaa.
Kiitos Kirsi tsempistä! Tärkeintä on itsellekin että yrittää, mutta se että jatkuvasti ollaan korjailemassa puhetta tuntuu niiiin turhauttavalta. Mutta reippaasti vaan, niin se paras lopputulos saavutetaan!
Kuten moni on jo kommenteissa todennut, niin saksalaisten on helpompi oppia ruotsia kuten ruotsinkielisten saksaa. Toisaalta kannattaa muistaa, että ei se kielioppi ruotsalaisiltakaan aina mene oikein. Puolisoni on ruotsinkielinen ja käynyt koulunsa ruotsiksi, mutta kyllä hänkin välillä sotkeutuu taivuksissa, men det gör ingenting. Uskon, että olet oppinut todella paljon ruotsia ja huomaat sen kuhan opiskelu ei enään aiheuta ahdistusta.
Kiitos tsempistä CurryKaneli! Voi vitsit, ruotsinkielinen puoliso kyllä helpottaisi kielen opiskelua. Ovatko lapsenne kaksikielisiä? Se jos mikä olisi mau´htavaa!
[…] pitkin kaupunkia, sen verran oli puhti pois. Onneksi ihana Nina oli samoissa tunnelmissa ruotsintehtäviensä kanssa ja jakoi kanssani erään suojaisan kahvilanurkkauksen hetken aikaa aivan rauhassa. Siis sen […]